Olen 26-vuotias nainen ja sain taas kerran kuulla siitä, kuinka tapaamieni ihmisten käsitykset muuttuivat juteltuani heille. Ihmiset, varsinkin miehet pitävät minua ylpeänä ja kovana, vaikka todellisuudessa olen kaikkea muuta. Omaan ihan järjettömän huonon itsetunnon ja minun on todella vaikea lähestyä tai edes pitää katsekontaktia miehiin ja alan pikkuhiljaa epäillä, että tämä voisi olla syy sinkkuuteeni?
Kun käykin niin, että syystä tai toisesta juttelen näille aiemmin tuntemattomille ihmisille, on AINA heidän ensimmäinen reaktionsa se, että he päivittelevät sitä kuinka erilainen verrattuna heidän ensivaikutelmaansa minusta ja siitä miten tämännäköinen nainen voikin olla noin ujo..
Millä pääsen eroon ujoudestani?
Kun käykin niin, että syystä tai toisesta juttelen näille aiemmin tuntemattomille ihmisille, on AINA heidän ensimmäinen reaktionsa se, että he päivittelevät sitä kuinka erilainen verrattuna heidän ensivaikutelmaansa minusta ja siitä miten tämännäköinen nainen voikin olla noin ujo..
Millä pääsen eroon ujoudestani?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ylittämällä itsesi uudestaan ja uudestaan. Toistoja, toistoja ja kokemuksia. Jos se katsekontakti tuntuu mahdottomalta, niin ensi kerralla taistelet itsesi katsomaan 5s kerralla. Myös alkoholi auttaa, sillä lopulta pystytkin tekemään selvinpäin sen mihin ehkä aluksi tarvitset rohkaisua. Mutta älä kuitenkaan juo liikaa, 1-6 annosta riittää tai sen jälkeen alat jo hävetä känniäsi tai pahimmillaan et edes muista rohkeita tekojasi = ei oppia.
Itselläni ollut samaa vikaa, mutta 25v aikana on tultu pitkän matkaa eteenpäin. Vaikkei vieläkään ujoutta ole voitettu. Ehkä parempi niin, koska muuten olisin ehkä älytön pleijeri.
Minuakin muuten joskus pidetty ylpeänä, mikä itseni silloin yllätti. Katsekontaktin sen sijaan olen uskaltanut ottaa aika hyvin, joskus teininä vaan taisin sotkea koirakirjojen ohjeet katseen loukkaavuudesta koskemaan ihmisiäkin.. hymyn yhdistäminen katseeseen ollut vaikeampaa, mutta kyllä hymykatseeseen vastaaminen sentään onnistuu. Ja ainakin olen itse uskonut osaavani sellaisen intensiivisen viettelevän katseen, mutta tiedäpä sitten..
Miten muuten olet käyttäytynyt kiinnostavien miesten läheisyydessä? Pikaisia vilkuiluja? Joskus minusta tuntunut, että nainen on ujo ja kiinnostunut, mutta sitä on toisaalta vähän vaikea erottaa ahdistuneisuudesta. Siis toivooko sellainen vähän jännittyneen oloinen, naama aika vakavana oleva nainen aloitetta vai pelkääkö sitä?
Toisille ihmisille on helpompi jutella kuin toisille. Vähän sama kuin menet syömään mäkkärille jotain, tai 5tähden ravintolaan. Vaatimattomammissa piireissä on rennonpaa olla, ainakin omalla kohdalla.