Olen 24-vuotias mies, juuri saanut työpaikan, ostanut asunnon ja muutenkin asettunut aloilleni. Ei ole ikinä ollut hyvää tuuria naisten kanssa. Naiset eivät ikinä ole edes katsoneet päinkään ja kun olen vähän mennyt jutulle joskus perjantai-/lauantai-iltana ravintoloissa niin heti on tehty selväksi että on varattu, ei kiinnosta tai naurettiin vain päin naamaa. Ei ole ikinä oikein ollut mitään seuraa ja minulla on muutenkin vain yksi kaveri. Hänkin miespuolinen. Viihdyn kyllä itsekseni ja pärjään ihan ok.
Kysymykseni kuuluu: kuinka huonona sitä katsotaan nykypäivän yhteiskunnassa, että mies elää elämäänsä yksin ilman naista ja perhettä? Onko odotettavissa haukkumista, nimittelyä tai arvostelua työkavereilta tai naapureilta?
En aio yrittääkään enää hankkia itselleni kumppania. Toivo on jo täysin menetetty. Yritän vain selvittää, että mihin kaikkeen kannattaa varautua kun tämän tien valitsee.
Suur-kiitokset vastanneille! :) Hyvää joulun ja uuden vuoden odotusta!
Kysymykseni kuuluu: kuinka huonona sitä katsotaan nykypäivän yhteiskunnassa, että mies elää elämäänsä yksin ilman naista ja perhettä? Onko odotettavissa haukkumista, nimittelyä tai arvostelua työkavereilta tai naapureilta?
En aio yrittääkään enää hankkia itselleni kumppania. Toivo on jo täysin menetetty. Yritän vain selvittää, että mihin kaikkeen kannattaa varautua kun tämän tien valitsee.
Suur-kiitokset vastanneille! :) Hyvää joulun ja uuden vuoden odotusta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
No en usko, että sitä niin kauheasti paheksutaan. Minkäs sille mahtaa jossei vaan kohtaa ketään.
No tottakai katsotaan pahalla,jos miehellä ei todistetusti ole ollut naista puoleen vuoteen, on mies a) pedofiili b) homo c) kaikista pahin eli ätmi. Näitä on vältettävä tai ainakin ilmoitettava poliisille.
Tai sanotaan näin, että jos sinua siitä joku kiusaa niin todennäköisesti keksisi jonkun muun asian mistä kiusata, jos ei siitä aiheesta. Pitää olla sen verran selkärankaa ettei ota vittuilua vastaan, tai muuten aina saa olla uhri.
Tuskin ketään kiinnostaa. Ainakin itse saanut olla rauhassa sukulaistenkin puolesta. Terv. 36v mies, eikä koskaan ketään.
Mitä sä aloittaja murehdit kun sulla on ne parhaat nuoruusvuodet vielä edessäpäin! Olet lähestulkoon teini-ikäinen vielä eikä tuossa iässä tarvitse missään nimessä olla huolissaan jos ei ole löytänyt kumppania. Nyt pää pystyyn ja lähdet vaikka laivalle etsimään kumppania! Mutta sinne ei nuoren miehen kannata mennä yksin koska ihmiset voivat helposti ajatella kaikkea negatiivista jos nuori mies on yksin viihteellä.
Matkit tietysti vain pilailun vuoksi DarkFearia, mutta tällä kertaa on kyllä ihan perusteltua kysyä, miten joku 24-vuotias muka voi olla niin toivonsa menettänyt, ettei aio enää yrittääkään mitään?
Tai ymmärrän tietysti masennuksen, mutta ihan oikeasti: 24-vuotiaalla ON kaikki vielä edessään. Jos kerta on vielä työpaikkakin (ja jostain syystä asunto, mikä tuntuu ehkä vähän hätäilyltä, mutta onpahan toisaalta nuorempana maksettu poiskin), niin kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki. Lihavuudestakin, jos siitä kärsii, pääse hyvin eroon vielä. Näin 31-vuotiaana ovat asiat jo aivan toisin.
(Tosin aloitusviestissä ilmaistu huoli toisten negatiivisesta ajattelusta kielii, että kyseessä taitaa olla silkka provo).
"hyvää tuuria naisten kanssa". Paskat syytät tuuria. Taitoa se on hyvä mies, taitoa! Jatka niiden pakkien hankkimista ja ennen pitkää taidot kehittyvät kun et jännitä pakkien saamista!
Naapurit alkavat jossain välissä supisemaan, että "ikinä en ole nähnyt tuolla miehellä naista." Sitten ottavat oikeudekseen arvostella, mitä vikaa sinussa on, kun et kelpaa. Kaikki tulkitaan sinua vastaan ja nähdään negatiivisena. Lopulta tyhmimpien kylän juoruakkojen mielikuvitus ottaa vallan ja he alkavat luomaan sinusta mielessään vaarallista lasten ahdistelijaa, jonka lähellä kylän lapset eivät ole turvassa. He ottavat velvollisuudekseen varoittaa sinusta kaikkia.
Lopulta sinusta tulee koko kylän julkkis. Kaikki tuntevat sinut, mutta sinä et tunne ketään. Tuntemattomat ihmiset varoittavat toisiaan sinut nähdessään, että: "Tuossa menee se yks pervo."
Meillä taas naapurinpoikien mammat on yksi kerrallaan pakanneet tavaransa ja muuttaneet pois. Kaikilla oli sellaiset ylipainoiset tai rumahkot naiset.
Että kannattaa miettiä ennenkun alkaa naapureitansa pervoksi haukkumaan niin katsee ensin oman muijansa laatua ja sitten miettii että ollaanko tässä kohta itse poikamiehiä ja onko varaa arvostella muiden sinkkuutta :)
yksinäinen lännen mies astuu saluunaan. Humoristinen juttu, mutta siinä on periaatteen tasolla tulkiten paljon asiaa.
Valitettavasti noin mitä tuossa yllä ne elinympäristön ihmiset kyllä pakkaavat suhtaantumaan vailla naisseuraa elävään yksinäiseen mieheen.
Itse asiassa yksinäisenä miehenä olet melkein missä tahansa kuljetkaan aina sellainen johon ihmiset liittävät kielteisiä mielikuvia ja johon suoranaista vihaakin kohdistetaan. Jossain määrin ne muuttuvatkin ne ihmisten kielteiset mielikuvat yksinään liikkuvasta miehestä, mutta yhtä lailla kielteisinä ne pysyvät, siis vähintään yhtä paljon kielteisinä miehen iän karttuessakin. Eikä juuri kukaan ainakaan oikeasti halua paljon edes puhella yksinäisen miehen kanssa, niin että ei sitä kielteistä mielikuvaa puhuenkaan voisi häivyttää vaikka sellaista haluaisikin. Se taasen jos tai kun ei vanhemmiten edes halua enää paljon mitään muiden ihmisten kanssa puhella entisestään vaan pakkaa lisäämään kielteisiä mielikuvia yksinäisestä miehestä. Ihmisten sekaan menemistä alkaa karttaa vanhemmiten jo siksi kun tietää että parhaimmillaankin on kuitenkin tavalla tai toisella surullinen hahmo eikä voi tuoda iloa joukkoon, yritti tai puhi itse sitten sitä tai tätä.
Itselleen outojen suurkaupunkien ihmisvilinässä sitä outona yksinäisenä miehenä parhaiten olonsa rennoksi voi tuntea. Toinen vaihtoehto lie vetäytyminen johonkin korpeen erkkona elelmään. Se riippuu paljon miestyypistä kumpi vaihtoehto näistä on yksinäiselle miehelle luontevampi, molemmatkin näistä elämänmuodoista ovat tavallaan erakoitumista, toinen on urbaani erakko, toinen korpierakko. Itse en mihinkään korpiin osaisi vetäytyä, voihan sitä olla ihmisten kanssa tekemisissäkin bisnessmielessä urbaanierakkona elellen.
Palstalla muuten kirjoittelee eräs jotain 30v mies, ja hän toistaa sitä miten ei hän nuorena miehenä voi mennä mihinkään ilman kavereita. No 30v mies, nuori tai nuorempaa keski-ikää, se on tulkintakysymyskin, mutta itse väittämä on jokseenkin outo ja ihan käsittämätönkin loogisemmin ajatellen. Melkein kaikkihan meistä muistaa sen kun olimme ihan nuoria teinejä, alta 20, ja reilustikkin alta sen, ja että juuri silloin sitä vielä paremmin yksinkin koki soveliaaksi liikkua vaikka sitä seuraakin etsimässä. Toisaalta kun yksinäisinäkin yhtä lailla aina vanhenemme(vuosissa kuitenkin, ja ne ovat yksinäiselle miehellekkin muutakin kuin pelkkiä numeroita), niin jossain vaiheessa ikäisillämme alkaa olla vaki-seurustelukumppaneita, sitten jo lapsia, ja aikanaan jo lastenlapsiakin. Millä ihmeellä oletat yksin eläneenä miehenä joskus vanhemmiten sopivasi paremmin ikäistesi joukkoon, ja tuskin ikäisiäsi nuorempien tai vanhempien joukkoon sovit sen paremmin, joskin ehkä voit vanhemmiten rohjeta mennä paremmin piittaamattomana tällaistenkin sekaan mutta mitä siellä teet outona tyyppinä pyörimässä.
Minun mielestäni ihmiset yliarvioivat oman kiinnostavuutensa siis että luulevat että ihmiset sipittäisi selän takana että miksei tuolla ole koskaan naista. Suurin osa ihmisistä ei kiinnitä mitään huomioita saatikka että heitä kiinnostaisi. Tai kenties pikkupaikkakunnilla saattaa olla asiat toisin.
Kuitenkin minua ei kiinnosta onko minun talon samassa rapussa asuvilla äijillä nainen vai ei enkä usko että heitäkään minun naisettomuuteni kiinnostaa.