Haluaisin kysyä neuvoja / kokemuksia seuraavanlaiseen asiaan:
Olen perheeni vanhin lapsi. Olen myös perheeni ainoa, jolla on ns. asiat hyvin. Minulla on useampia tutkintoja takana, työpaikka ja luottotiedot - jotain mitä perheestäni kenelläkään ei ole.
Minä tunnun olevan kaikkien suosiossa - aina kun he tarvitsevat jotain. Minua houkutellaan takaamaan lainaa, lainaamaan rahaa, toimimaan bulvaanina ties minkä asioiden vuoksi. En ole suostunut ottamaan perheelleni lainaa tai toiminut bulvaanina (yleisimmät pyynnöt koirien ja autojen hankinta ja vakuutus), mutta rahaa olen lainannut.
Tälläkin hetkellä minulle ollaan velkaa ja lisää pitäisi taas lainata. Tietoa saatavista ei ole.
Eikä se oikeastaan ole se pointti. Harmittaa, että tunnen olevani perheelleni vain hyödyke. Ja uskokaa tai älkää, usein käy myös niin, että jos en lainaa rahaa saan suuttumukset päälleni - joka johtaa minun huonoon omatuntoon ja siihen, että taivun.
Kokemuksia asiasta? Miten voin tehdä stopin tälle?
Rakastan perhettäni ja välitän heistä, mutta mielestäni heidän elämäntapansa on turhan huoletonta siihen nähden, että heillä ei olisi siihen varaa useinkaan ilman toisten varoja.
En ole nostamassa itseäni mihinkään jalustalle myöskään, olen vain halunnut aina opiskella ja tienata omat rahani. Hulluinta on, että se on minulle kotona opetettu, jotain mitä sitten muut eivät muistaneet oppia.......
Olen perheeni vanhin lapsi. Olen myös perheeni ainoa, jolla on ns. asiat hyvin. Minulla on useampia tutkintoja takana, työpaikka ja luottotiedot - jotain mitä perheestäni kenelläkään ei ole.
Minä tunnun olevan kaikkien suosiossa - aina kun he tarvitsevat jotain. Minua houkutellaan takaamaan lainaa, lainaamaan rahaa, toimimaan bulvaanina ties minkä asioiden vuoksi. En ole suostunut ottamaan perheelleni lainaa tai toiminut bulvaanina (yleisimmät pyynnöt koirien ja autojen hankinta ja vakuutus), mutta rahaa olen lainannut.
Tälläkin hetkellä minulle ollaan velkaa ja lisää pitäisi taas lainata. Tietoa saatavista ei ole.
Eikä se oikeastaan ole se pointti. Harmittaa, että tunnen olevani perheelleni vain hyödyke. Ja uskokaa tai älkää, usein käy myös niin, että jos en lainaa rahaa saan suuttumukset päälleni - joka johtaa minun huonoon omatuntoon ja siihen, että taivun.
Kokemuksia asiasta? Miten voin tehdä stopin tälle?
Rakastan perhettäni ja välitän heistä, mutta mielestäni heidän elämäntapansa on turhan huoletonta siihen nähden, että heillä ei olisi siihen varaa useinkaan ilman toisten varoja.
En ole nostamassa itseäni mihinkään jalustalle myöskään, olen vain halunnut aina opiskella ja tienata omat rahani. Hulluinta on, että se on minulle kotona opetettu, jotain mitä sitten muut eivät muistaneet oppia.......
Vastaukset 32
Vanhimmat
Lopeta se toisten asutaminen ja aikuisten tarvitsee tulla omillaan toimeen ja se siitä ja pidä pintasi äläkä lainaile rahojasi kennellekkään. Itselläni yksi kaveri lailaini välillä muutamia satasia mutta kun takisin maksu venyy niin lopetin ja vähän aikaa sitten kyin satasen vippiä niin en lainannut mutta ei olisi ollutkaan ja se siitä. Jokainen tulkoon omillaan toimeen niin hyvä tulee. tuollainen sukulasiten hyväsksi käyttö on ihan hanurista ja itsekkin rahani työteolla hankiin ja välillä pitkää paivää että saa lisatuloja että elintaso pysyy jollakin tasolla ja se siitä.
Raha on rikkonut liian monta ystävyys- ja perhesuhdetta. Jos haluat antaa rahaa, älä käytä siitä sanaa "laina" koska takaisinmaksua yleensä ei tule. Anna rahaa vain silloin kun todella se on täysin ylimääräistä sinulle ja haluat antaa sen odottamatta samaa summaa enää koskaan takaisin.
Sinä olet omalla aherruksellasi luonut omat säästosi, elämäntapasi ja huomannut sen juuri sinulle täydelliseksi.
Muut saavat elää omalla tavallaan. He VALITSEVAT olla säästämättä, hankkimatta toista tyopaikkaa, elää yli varojensa.
Sinun ei missään tapauksessa tarvitse ruokkia heidän elämäntyyliään.
Ilman mitään selittelyjä, pelkkä "ei" riittää heidän kerjuupyyntoihin.
Sellaista se on. Ensiksi varastetaan toisen rahat/aika/elämä, sitten heitetään ulos elämästä. Kun toinen ei enää takaisin tulekaan, niin ihmetellään, että mistä se johtuu. Kyllä omien sisarusten/perheensä hyödyntäjien tulisi katsoa peiliin. Minua on syyllistetty siitä kun en ole antanut rahaa, ihmiset näkee kuulemma nälkää, vaikka viina on ollut ruokaa tärkeämpää... Sitten kun sitä rahaa on, katsotaan ylimielisesti ihmisiä päin. Se on surullista, kun menettää tunnesiteensä perheeseensä.
Sitä virhettä älä tee, että menisit takaamaan jonkun pers'aukisen sukulaisesi lainaa. Joudut vielä maksamaan senkin, takaisinmaksusta tuskin on tietoakaan.
Jos sukulaiset hylkäävät sen takia ettet anna rahaa, niin hyvä niin. Mitä tuollaisilla ihmisillä tekee, jotka pyrkivät vain käyttämään hyväksi?
Kaiken bisneksenteon sääntönumero 1. älä käy kauppaa sukulaisten kanssa.
Pätee myös kaikkiin muihin elämänalueisiin ja kaikenlaiseen lainailuun ja sen sellaiseen.
Raha pitää pitää sukulaissuhteista erillään. nyt ja aina
testi
Kiitos vastauksistanne.
Simppeli "ei" on vaan niin vaikea sanoa läheiselle - varsinkin, kun se usein johtaa syyllistämiseen ("no jos et halua auttaa....") tai riitaan (usein on lyöty luuri korvaan äidin ja sisarusten suunnalta) ja lopulta siihen, että kärsin suunnattomia tunnontuskia.
Kyse ei ole pelkästään rahan lainaamisesta / antamisesta, vaan aina pitää olla kyyditsemässä ja hoitamassa muiden asioita - kuten esim. käydä kaupassa (ihminen itse kykenee ihan hyvin käymään kaupassa, on vain laiska) tai varailla jotain / ostaa jotain netin kautta jne.
Rahassa on myös usein se, että kun minulta pyydetään lainaa minun pitää joko a) laittaa se suoraan tilille tai b) viedä henk.koht lainaajalle. Mutta kun pitäisi maksaa takaisin (mikä on joko ei koskaan tai sitten erittäin pienissä osissa) niin minun pitäisi aina käydä hakemassa se raha itse - miksi sitä ei voi laittaa minun tililleni, se on mysteeri.
Alkaa oikeasti mennä hermo omaan sukuun ja vaikka he ovat kuinka tärkeitä minulle tekee mieli sanoa rumasti päin naamaa, kun tuntuu että aina ollaan ottamassa mutta mitään ei anneta.
Olen muutaman ihmisen kanssa luopunut lainaamis-ajatuksesta, autan heitä taloudellisesti silloin tällöin kuin itse voin olettamatta heidän maksavan ikinä takaisin. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että minua kohdellaan kuin paskaa.
Otetaan esimerkki: eräs sisarukseni on aina tiukilla. Suurimmaksi osaksi hänen omaa hölmöyttään, menettänyt luottotietonsa jo nuorena ja hassaa kaiken rahansa sitä mukaa kun sitä jostain tulee. Olen auttanut häntä ja siihen minua on perhe oikeastaan velvoittanutkin - vanhin kun olen.
Annan rahaa / kyyditsen / käyn kaupassa / neuvon ja autan lähes viikoittain. Olen mm. antanut hänelle sohvan, kotiteatterin, tietokoneen, astianpesukoneen, vaatteita, kännykän plus sitä rahaa itseään. Tästä huolimatta sain juuri jokin aika sitten haukut päälleni, kun kysyin erästä antamaani pöytää takaisin. Hänellä ei sille ole niin käyttöä, mutta halusi silti pitää sen - ja ei siinä mitään. Mutta se mitä hän puhelimessa minulle lateli oli jotain uskomatonta. Minä en kuulemma koskaan auta häntä ja käytän häntä hyväkseni, kun hänellä ei ole mitään!
Miten sitten voisin käyttää häntä hyväkseni jos hänellä ei ole mitään?! Tuo puhelu oli aivan kammottava ja itkin sen jälkeen pitkään pahaa oloani. Huolimatta kaikesta mitä olen tehnyt ja antanut minua ei kiitetä, saan pelkästään haukkuja.
Tänään jouduin tekemään koko päivän muuttamiseksi suunnitelmia kun tämä kyseinen ihminen tarvitsee kyytiä. Jouduin tämän kyyditsemisen vuoksi heräämään monta tuntia aikaisemmin, kuin normaalisti, viemään mieheni työhön ja hermoilemaan että ehdinkö omaan tapaamiseeni ajoissa.
Olen vain niin väsynyt tähän. Anteeksi pitkä vuodatukseni....
Provoiletko? Tarinasi on lähestulkoon vastenmielinen. Mikä ovimatto sinä olet? Ei sillä ole mitään tosiasiallista vaikutusta, että olet vanhin. Varsinkaan jos kaikki olette aikuisia.
Minun on vaikea uskoa juttuasi ollenkaan. Aivan hullua touhua.
Oikeastaan tuo kaikki on omaa syytäsi. Sinä omalla käytokselläsi rukit heidän pyytämistään, kerjäystään ja sitten sinun mollaamista ja haukkumista.
Jos kohtelisit heitä täysijärkisinä, itseään kunnioittavina yksiloinä jotka pystyvät itse hoitamaan taloudelliset- ym. menonsa, heidän suhtautuminen sinuun olisi paljon korkeampitasoista! " Tänään jouduin tekemään koko päivän muuttamiseksi suunnitelmia kun tämä kyseinen ihminen tarvitsee kyytiä" Todella huono teko sinun puoleltasi! Varmista ett et ikinä, siis koskaan enää, tekeydy ihmisten sylkykupiksi! He sylkevä ja tallavat sinua millilleen niin kauan kuin sinä annat heidän tehdä sen!
Nyt olisi hyvä aika sinun kääntää kelkkasi ympäri. Heidän pyytäessään huonekaluja, kyytiä, rahaa jne jne jne vain rehellisesti vastaat että "olen aivan varma että sinä noin kovasti sitä halutessasi loydät keinon saada se aivan omillasi. Minä en nyt voi sinua siinä auttaa." Ei mitään muuta. Ei selityksiä. Ei kerjäilyjä. Ei alentavaa anteeksipyyntolitaniaa. Ei anteeksipyyntojä. Ei mitään muuta. Eikä missään tapuksessa kuunnella haukkumisia eikä odotella luurin iskua korvaan, SINA lopetat puhelun!
Tarinani on aivan tosi - mitään provoilua tämä ei ole, enkä liiemmin ymmärrä moiseen syytä.
Asuin jonkun aikaa toisella paikkakunnalla ja se olikin elämäni rauhallisinta aikaa, sillä sieltä sentään kukaan ei minua vaatinut tekemään mitään, kun välimatka oli pitkä. Rahaa toki silloinkin laitoin ihmisille.....
Sinulla on asiat varmasti hyvin, kun et usko juttuani.
Eihän sillä pitäisikään olla mitään vaikutusta, että olen vanhin - nyt kun olemme aikuisia (joskaan se ei käytöksestä aina selviä ja minäkin olen alle 30, muut vielä nuorempia) ja jokaisen tulisi tulla omillaan toimeen.
Minulle on vaan niin lapsesta asti iskostettu sitä "vanhemman roolia" päähän ja edelleen esim. äitini saattaa sanoa, että "no kun sä olet se vanhin". Heillä on tällainen ihmeellinen käsitys tästä asiasta ja he ovat minut saaneet siihen uskomaan.
Niin, kai tämä on minun syytäni, kun suostun tekemään näitä asioita. Edelleen on vaan niin inhottava potea sitä huonoa omatuntoa ja kuunnella haukkuja. Ymmärrän, että teen väärin suostuessani milloin mihinkin.
Pelkään mitä nyt tulevaisuudessa tapahtuu, kun alan saamaan parempaa palkkaa (palkkatilannettani en ole kenellekään kertonut) ja sukulaiset tietävät, että sain ns. ylennyksen töissä. Rahan kinuaminen ei varmasti ainakaan vähene.
Mutta pyrin sulkemaan avustushanat visusti! :)
Mutta etkö olekaan aikuinen?
28-vuotias on tietääkseni aikuinen - kirjoitin "olen alle 30"
Luku - ja ymmärrystaito olisi ihan suotavaa.....
Juu olet itsekin todennut että sinut on aivopesty koko perheen "vanhemmaksi" ja "vastuussa olevaksi". Äitisi on tällaisen epätotuuden istuttanut päähäsi, jotta voi itse vapauttaa itsensä vanhemmuuden vastuista. Kätevää kun raha- tai muun pulan hetkellä ei tarvitse analysoida tapahtumien syy-seuraussuhteita sen pidemmälle. Riittää kun sinua syyttelee. "Kun se Sari ei hoitanut/auttanut/tullut/mennyt/maksanut" jne jne..
Täysikäisyydestäsi huolimatta olet edelleen robotti joka vastaa käskyyn jonka lähisukulaisesi painelee kauko-ohjaimeen. Kännykkä toimii kauko-ohjaimenasi. Luulen että terapeutti vasta saa purettua sinun hyväksikäyttösi mahdollistavat "sisäiset höpöttäjät" jotka päähäsi iskostettuna sinua vieläkin pompottavat kuten kaksikymmentä vuotta sitten.
Onko sinulla itselläsi puolisoa, lapsia? Ymmärrät varmaan että terve puoliso ei ehkä kestä vuotta-paria kauempaa tuota sätkynukkena pomppimistasi. Vanhan perheen palvelu estää sinua elämästä omaa elämääsi, sabotoi onnen sinulta ja mahdolliselta ikiomalta ydinperheeltäsi.
Tuntuu nyt vähän siltä,että koko ajan hehkutat myös omaa pärjäämistäsi ja noita sun palkkojas.Joo saat ylennyksen ja tilipussi paksunee jne.. Onhan se kuitenki hyvä että on vielä ihmisiä jotka tulevat toimeen palkallaan,mutta ota huomioon myös se että kyllä on paljon ihmisiä jotka tekevät kokopäivätyötä ja eivät silti tule toimeen palkallaan.Mitä työtä itse teet kun noin palkallas leveilet.Tieten jotain konttorirotan työtä ja hikoilet silkkipuserossas ja täällä nimettömänä ruikutat ja itsetuntoas nostattelet sukulaistesi surkealla tilanteella.Vaikka nyt on niin että perheesi vaikuttaa osaavan sinua hyväksikäyttää,niin koitappa sanoa heille suoraan tunteistasi ja mitä mieltä olet heidän jatkuvasta pummaamisesta.Ja ennenkaikkea muista olla kiitollinen kun olet päässyt noin hyvälle jalustalle elämässäs ja pärjäät rahallisesti.Entäpäs jos olisit itse avuntarvitsijan roolissa.Koskaan ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua ja roolit voi vaihtua hyvinki äkkiä.
Itselläni tilanne oli sama mutta rahallisesti aivan päinvastainen. Minulta lypsettiin palveluksia, aikaa, lasten hoitoa -onhan minulla aikaa kun ei ole omaa perhettä.
Näin jatkui pitkään, kunnes tein stopin sille. Pelkäsin näin jääväni yksin, mutta päätin tästä huolimatta pyristellä eroon yksipuolisesta roolistani. Keksin valheita siitä että olin ylitöissä, kun en ollut töissä ollenkaan. Tekeydyin kiireiseksi, ja sain karsitettua nämä uusavuttomat kintereiltäni. Enkä jäänyt yksinkään kun löysin kaveriporukan vihdoin oman perheeni ulkopuolelta.
Ehkä sinunkin olisi hyvä tekaista itsesi velkaantuneeksi, köyhäksi. Onhan mulla omaisuutta, velaksi kaikki. Oon pelanut suuren osan rahoistani jne.
Olen lapseton enkä mene hoitamaan toisten lapsia enkä siivoomaan niiden paskaisia huusholleja. Hoidan vaan oman huushollini ja vapaa- ajallani harrastelen jotain kehittävää kuten opiskelua ja liikuntaa luonnossa. Yksin jäämistä jos pelkää niin kyllä sieltä harrastusten parista löytää samanhenkistä seuraa.
Täällä on maailma pullollaan hyväksikäyttäjiä. Jos joku perheellinen oikeasti sairastuu niin ettei ole itse syyllinen siihen niin pitäisi yhteiskunnalta saada apua mutta se että päihteet ja juottolat on syy siihen ettei jaksa arki askareitaan suorittaa eikä lapsiaan hoitaa niin sellaista en lähde tukemaan. Rahaa kyllä riittää näihin yöllisiin harrastuksiin ja sitten ruikutetaan köyhyyttä eikä lapsilla ole sitä eikä tätä. Tupakka rööki ja kaljapullo kourassa valitetaan surkeutta sukulaisille jotka ovat syyttömiä siihen.
Itse olen oikeasti köyhä kun ei ole kaksin käsin varaa kantaa kaljasalkkuja arkisin ja pyhisin, juosta juottoloissa vaan juoksen lenkkipoluilla mutta eivät he usko kun ei juo ja polta niin pitäisi avustaa juovien perheellisten elämää kun heillä ei rahat riitä enään lasten tarpeisiin. Tuliskohan ne siivoon jos alkaisin juomaan ja jättäisin asuntosi oikein sikaiseen kuntoon ja antaisi rahaa jotta saan ruokaa. Johan ne sanoisi että lopeta juominen ja ala itse siivoon paskasi.
Miten sinut voisi palkita kun olet NIIIN erinomainen yksilö? Minä...minä minää..en ja minä...
Olenkin käyttänyt muutaman kerran tuota "valkoinen valhe" -korttia.
"Olen sairas, en pääse auttamaan"
"Piti maksaa iso auton korjauslasku"
"En ole silloin paikalla" jne
Että olen minä sitäkin peliä pelannut. Alkaa vaan kyllästyttää se itse asia - kun ei tämä ole tässä muuttunut vuosien varrella miksikään. Niiden muutaman muualla vietetyn vuoden jälkeen palattuani takaisin tuntuu, että juttu on räjähtänyt käsiin. Ihan kuin kaikki haluaisivat korvata itselleen nuo muutamat vuodet, kun en ollutkaan käytettävissä.
Typerää, tiedän. Ja tiedän itse mahdollistavani tämän suostumalla, mutta eikö kenelläkään ole koskaan ollut vaikeuksia sanoa ei läheisilleen?
"mutta eikö kenelläkään ole koskaan ollut vaikeuksia sanoa ei läheisilleen? "
Läheinen ihminen ei hyväksikäytä, kyykytä, hauku, eikä käyttäydy niinkuin olet kuvaillut. Ne ihmiset eivät ole sinun läheisiäsi.
Läheinen ihminen on joku, jonka pystyy kohtaamaan samalla tasolla ilman mitään taka-alalla olevia hyväksikäyttömotiiveja.
Mitä tulee tuohon "ei":n sanomiseen, lue kirja "Kiltteydestä kipeät". Löydät itsesi sieltä, niinkuin minäkin.
Laitapa Harvester merkinnät kahteen paperiin
Menopuolelle kuinka paljon he ovat edelleen velkaa sinulle,
-annetut rahat ja avut
Tulopuolelle mitä olet saanut heiltä
- mäkätykset ja haukut
Kerro sitten kun lasket summat yhteen, ovatko sarakkeet tasapainossa
ja oletko onnellinen tilanteesta? Jos et, niin muistuta vielä veloista ja sitten, unohda heidät kokonaan. Älä vastaa, älä mene kylään, unohda ja jätä omien ongelmiensa pariin, jotka ovat itse luoneet.
Sarakkeiden teko on hyvä idea!
Varmasti konkretisoisi asiaa minulle.... Ensimmäisen kiitokseni sain muuten tuona päivänä, kun olin joutunut sorvaamaan kaiken menemiseni uudelleen. Sain myöhään illalla tekstiviestin, jossa luki kiitos. Meinasin tippua tuolilta. Ensimmäinen laatuaan.
Pehmitysyritys jatkoa ajatellen?
Yksi Kiitos ja varsinkaan tekstiviestinä ei korvaa vuosien kaltoinkohtelua ja velkaa.
Älä lainaa enää, äläkä vastaa viesteihin ja puheluihin.
Sukulaiset ei meilläpäin osaa vaihtaa renkaita tai viedä autoa huoltoon, ilman että siitä pitää erikseen tiedottaa miehelleni. Ja jos (kun) on rahaongelmia, siitä muistetaan valittaa hyvissä ajoin etukäteen, että me tiedetään. Ttilanne ole miksikään muuttunut, vuosikymmenenkään aikana.
"Kokemuksia asiasta? Miten voin tehdä stopin tälle? "
Et mitenkään, ellet ole valmis laittamaan omia etujasi toisten edun edelle.
Älä kuvittele että tuollaisten loisien kanssa voisi järkeillä. Ei. Ainoastaan tiukka linja, tarvittaessa täydellisen sodan aloittaminen, toimii.
Mulla oli aikoinaan tilanne, että tarvin n 100 euroa n.kahden viikon elatukseen
Ruokaan tarvittava summa saatiin diakonilta ruokalappujen muodossa, ja tnyt arkoituksena onkin , kun arki koittaa vuoden vaihdon jälkeen , lahjoittaa seurakunnalla sopiva summa , enemmän kuin se 60, joka saatiin. Ehkäpä laitan 500 euroa.
Kuinkahan monta tuhatta olet maksanut kirkollisveroja vuosien ja elämäsi aikana?
Se, että saat kerran kirkolta 60 euroa (vau, glory, gloo-ry hallelujah) on todella pieni osuus näistä, itsemaksamistasi veroista. Kirkko vaatii paljon, mutta antaa vähän.
Ikävä tilanne! Ymmärrän hyvin vaikeutesi kieltäytyä auttamasta, vaikka tietää samalla antautuvansa hyväksikäytetyksi. Oletkin jo saanut joitain hyviä vinkkejä edellä.
Itselläni oli harmillinen tapa sanoa liian helposti kyllä asioihin, joita en oikeastaan halunnut tehdä. Miellyttämisenhalua varmastikin. Opettelin ottamaan itselleni aikalisän vastaamalla "mietin asiaa", "en ole vielä varma", "katsotaan" jne. Parempi varmaan olisi suoraan kieltäytyä, mutta aikalisällä varmistin, että ehdin ajatella, haluanko oikeasti vastata kyllä. Kieltäytymiseen sen sijaan ei kannata lisätä mitään selittelyä! Pelkkä kohtelias EI saa riittää. Jos alkaa puolustella ja selitellä, altistaa itsensä syyllistämiselle ja suostuttelemiselle.
Auttaisiko sinua, jos sukulaistesi sijaan siirtäisit huomiosi itseesi: ajattele itsesi yhtenä niistä, joista sinun tulee huolehtia. Itseasiassa olet itse ensisijaisesti se, josta olet vastuussa. Tarkoitan siis, että avunpyynnön saapuessa mietit, mitä SINÄ oikeasti haluat tilanteessa tehdä ja teet sitten sen mukaan.
Syyllistymisestä olisi myös hyvä opetella eroon. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Ainakin voi yrittää sietää syyllisyydentunnetta ja järkeillä, että kieltäytymällä auttamasta on tehnyt oikein ja ollut itselleen uskollinen, vaikka tuntuukin pahalta.
Olisi ehkä hyvä opetella kieltäytymistä ennen kuin tulee tarve todellä räjähtää. Räjähtäminen nimittäin voi kääntyä itseään vastaan: saatat tuntea huonoa omatuntoa räjähtämisestä, ja hyvittääksesi käytöstäsi tarjoutua auttamaan entistä auliimmin.
Hyvää jatkoa!
Itse olen auttanut rahallisesti hyvää ystävääni silloin kun hän on tarvinnut ja vuorostaan hän on auttanut joskus minua.Sen vuoksi olen ilolla auttanut ystävääni kun hän on apua tarviinut.Hän on hyvä kuuntelija ja iloinen ihminen ja lapsuuden ystäväni.En ole kokenut olevani hyväksikäytetty.Ei mulla muuta.
Velkakirja seuraavalla kerralla kun tahtovat rahaa , mielellään todistajien läsnäollessa allekirjoittamana, oli sitten avustuksen tarpeessa olija sukulainen tai ei.
Jos suuttuvat niin ei heillä tositarpeeseen sitä rahantarvetta ollutkaan. Älä enää anna rahaa ilman velkakirjaa.
Tuosta velkakirjasta ei ole mitään apua, koska se pitää sitten periä oikeuden kautta. Tulee sille perinnälle hintaa.
Tulee paljon halvemmaksi, kun lakkaa antamasta rahaa enää yhtään ainoaa senttiä.
Hei Harvester.
Ymmärrän hyvin mistä puhut, olen kokenut tuon kaiken itsekin. En ole sisaruksista vanhin, mutta jostain syystä kuitenkin olen tai pikemminkin olen ollut se hyödyke osalle perhettäni. Yksi sisarukseni on pärjännyt itse, toiselle sisarukselle ja vanhemmille olen aina ollut monin tavoin "tarpeellinen". Minut on pienestä pitäen kasvatettu kiltiksi, tottelevaiseksi, muita palvelevaksi. Olen tehnyt kotityöt, hoitanut nuorempaa sisarusta, tuonut kesätyöansioni kotiin. Kotoa muutettuanikin olen edelleen hoitanut ja majoittanut sisarusta, antanut rahaa, vaatetta, palveluksia, kyytejä.... Aikuisena ja tienaavana taannut lainaa /ja maksanut sen kun velallinen vanhempani ei viitsinyt), lainannut ja antanut rahaa, kuunnellut, neuvonut, tukenut, passannut, lainannut autoani.... Kaikki tämä jotenkin vain kuului minun tehdä, näin on minut kasvatettu. Kiitosta tai vastapalvelusta tietysti oli tarpeetonta odottaa.
Minun kasvamiseni kesti lähes neljä vuosikymmentä, mutta sitten jouduinkin tilanteeseen, jossa minä olisin oikeasti ja huutavasti tarvinnut perheeni tukea. En rahallista vaan ihan henkistä tukea. Lienee sanomattakin selvää, etten saanut.
Päätin, että myös minun puoleltani kaikenlainen avustaminen loppuu nyt. Seurauksena oli se , että minusta tuli heidän silmissään vihollinen, paha ja katala, elämässään täysin epäonnistunut ihminen. Minulle käännettiin kylmästi selkä ja minut leimattiin vaikeaksi ym. Toinen vanhemmistani löi puukkoa selkään oikein urakalla, toinen tyytyi vain "katselemaan ohi". Meille ei enää ehditty tai jaksettu tulla kylään, vedottiin sairauteen - tosin samaan aikaan kyllä jaksettiin kyläillä muissa sukulaisissa satojenkin kilometrien päässä. Me asuimme samassa kaupungissa. Välit minuun katkaistiin kokonaan.
Näistä tapahtumista on nyt jo vuosia aikaa ja pakko sanoa näin jälkikäteen, että elämä helpottui ja omakin mieli rauhoittui kun tuosta avustus-, lainaus-, loukkausten kuuntemis- kierteestä pääsin eroon. Oma perhe-elämä (puoliso ja lapset) voi hyvin, työelämässä sujuu ja talous on kunnossa.
Suosittelen sinullekin keskittymistä enemmän itseesi ja jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin heihinkin. Älä suostu hyödynnettäväksi millään tavalla. Kun kieltäydyt olemasta hyödyke, tulee sisaruksesi ja vanhempiesi todellinen rakkaus /rakkaudettomuus sinua kohtaan ilmi. Jos olet heille aidosti tärkeä, välit heihin eivät katkea ja he ymmärtävät ratkaisususi. Ja päin vastoin.
Jaksamista!