Aina toisinaan netissä joku nainen kehuu miten hän on sinkkuaikanaan tavannut aivan ihania miehiä. Herää kysymyksiä:
- voisiko olla että se ihanuus onkin siellä naisen omien korvien välissä, eli joku toinen nainen ei näitä vastaavia miehiä kokisi ihanaksi?
- jos niitä ihania miehiä on niin kovin riittänyt, niin miksei sitten yhdenkään kanssa ole aloitettu pysyvämpiluontoista parisuhdetta?
Sillä vaan, että tuntuu kovin ihmeelliseltä miten joillekin naisille aina mukamas osuu juuri ne ihanat miehet kohdalle. Joillekin ei osu kuin umpihullut tai tylsät, tai ihan vaan normaalit ja tavalliset joiden kanssa ei sitten jostain syystä lempi leimahda (normaalius ei välttämättä ole se syy miksi ei).
- voisiko olla että se ihanuus onkin siellä naisen omien korvien välissä, eli joku toinen nainen ei näitä vastaavia miehiä kokisi ihanaksi?
- jos niitä ihania miehiä on niin kovin riittänyt, niin miksei sitten yhdenkään kanssa ole aloitettu pysyvämpiluontoista parisuhdetta?
Sillä vaan, että tuntuu kovin ihmeelliseltä miten joillekin naisille aina mukamas osuu juuri ne ihanat miehet kohdalle. Joillekin ei osu kuin umpihullut tai tylsät, tai ihan vaan normaalit ja tavalliset joiden kanssa ei sitten jostain syystä lempi leimahda (normaalius ei välttämättä ole se syy miksi ei).
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se mikä yleensä käsitetään hyväksi elämäksi, on tylsää ja tavallista. Naiset jotka etsivät jotain jännää elämältä elävät jossain elokuvien muokkaamassa harhamaailmassa.
Miehet on tylsiä, elämä on tylsää, kunnes joku ikävä onnettomuus tai sairaus tuo jännitystä. Ainut mitä kannattaa tavoitella on mielenrauha.
Öh tuota... missä muualla se ihanuus sitten pitäisi olla kuin naisen omien korvien välissä?
Makuja on monia ja jokainen valitsee sen oman kumppaninsa ja jonkun mielestä (naapurin rouvan?) se naapurin Pera tai Masa on aivan ihana kun taas minä en voi käsittää missä se iihanuus piilee.
Kun katson esimerkiksi työkavereitani, siis miehiä, joskus ajattelen että voi sitäkin naista joka tuon kanssa joutuu aamukahvinsa juomaan - en kestäisi. Mutta jonkun mielestä se mies voi olla itse ihanuus ja hyvä niin. Onneksi kaikilla ei ole sama maku.
Vaikka niitä ihania tapaa, voi olla montakin syytä miksei silti olla parisuhteessa ja ainakin omalla kohdallani syy on se, etten halua menettää vapauttani. Voi kyllä tapailla ja viettää viikonloppuja yms. näiden ihanuuksien kanssa mutta en halua sitoutua enkä halua että joku takertuu minuun ja pitäisi jokainen liikenevä päivä, tunti ja minuutti viettää yhdessä. Tarvitsen omaa aikaa ja omaa rauhaa ja valitettavasti siihen ei sovi vakituinen kumppani.
Jospa itse onkin vähemmän ihana.
Haiskahtaa provokatiiviselta katkeran ihmisen vuodatukselta.
Ensimmäinen kysymyksesi on retorinen
Toiseen vastaus on osin yksinkertainen, osin hieman monimutkaisempi. Parisuhteen aloittamiseen vaaditaan kehitysmaita sekä muualla maailmassa sijaitsevia kehitysmaakansalaisyhdyskuntia lukuunottamatta molempien osapuolten suostumus. Muuten parisuhde ei toteudu.
Jotta molemmilta löytyy tahtoa parisuhteeseen, vaaditaan hyvin monimutkainen neurologinen prosessi, johon myötävaikuttavat omat mieltymykset ja niitä tukevat aistihavainnot. Prosessi joka lopulta johtaa ihastumiseen. Parisuhteen aloittamista saattavat vaikeuttaa myös ns. kolmannet osapuolet.
Nimimerkille "tylsä on hyvä":
Tylsä on aina tylsä.
"voisiko olla että se ihanuus onkin siellä naisen omien korvien välissä, eli joku toinen nainen ei näitä vastaavia miehiä kokisi ihanaksi?"
- Ihanuus on aina sanojan korvien välissä. Joku pitää mämmiä ihanana, joku inhoaa sitä. Kaikki eivät koe samalla tavalla.
" jos niitä ihania miehiä on niin kovin riittänyt, niin miksei sitten yhdenkään kanssa ole aloitettu pysyvämpiluontoista parisuhdetta?"
Ihana mies voi olla potentiaalinen kaveri. Tapasin itsekin aivan ihanan herttaisen miehen netin kautta, jonka kanssa olisin voinut alkaa kaveeraamaan vaikka heti. Tulin kuitenkin siihen tulokseen etten ala, koska kavereita on jo tarpeeksi ja ettei hän odota liikoja, koska en koskaan voisi kokea mitään romanttista häntä kohtaan. Lähinnä äidillistä halua auttaa. Ihana mies voi myös olla aviomiesmateriaalia. Sellaisia olen netissä tavannut muutamia. Yhdelle toivotin hyvää jatkoa, koska ajattelin etten olisi hänelle tarpeeksi sosiaalinen ja kerroinkin hänelle suoraan pitäväni hänestä paljon, mutta koen, että hänelle sopisi joku muu paremmin. (Kuulostaa kummalliselta ehkä, mutta parasta lopputulosta tässä haetaan.) Yksi oli liian hyvää ollakseen totta jne. (En ymmärrä miksi pitää leikkiä hurmausleikkejä ja painaa lopulta kyllästyksen tultua kaasua niin ettei jää kuin pölyvana jonka perässä yskiä hetki...)
Onko tosiaan ettei niillä naisilla joista puhut ole ollut parisuhteita? Parisuhteeseen ei pidä alkaa liian kevyin perustein. Mies näyttää kyllä todellisen minänsä, kun jaksaa odottaa hetken. Netissä on kuulemani perusteella monia helmiä miehiä ja naisia, mutta on niitä kökköpäitäkin.
Ihmiset vpivat olla ihania, vaikka ei toisesta pitäisikään romanttisessa mielestä. Itse päädyn nettitreffeille todella harvoin. Silloin harvoin kun olen päätynyt treffeille, on sinne saapunut useimmiten kunnollinen mies. Joskus on käynyt niinkin, että tyyppi on ollut ihan muuta mitä väitti ja harmikseni oli oikeastaan käytöksensä ja olemuksensakin takia melkoisen vastenmielinen.
Vaikka ei olisi sitä kemiaa, voi tyyppi olla ihana...
"Se mikä on normaalia hämähäkille, ei sitä ole välttämättä sammakolle..."
Makuasioista ei voi kiistellä. Jonkun mielestä vieraissa käynti om soveliasta, toisen ei, jonkun mielestä masentunut on hullu, toisen ei, jonkun mielestä tatuoinnit on hienoja, toisem mielestä ei jne....
Huonot miehet ei kelpaa. Huonon miehen voi nettitreffeissä yleensä selvittää sillä kuinka pian mies painostaa seksiin. Tämä nyt vaan on mun mielipide ja joka on ollut äärimmäisen hyvä kriteeri, josta pitää kiinni. Kiertämällä kaukaa seksuaalista nautintoa hakevat olen löytänyt enemmän kaltaisiani miehiä, joiden kanssa synkkaa paremmin. (Tämä ei liity millään tavalla lopulta seksuaalisuuteen... auttaa vain äkkäämään keneen kannattaa tutustua...) Pitää olla henkinen yhteys ennen kuin kokeilee muita yhteyksiä, sillä jos ei henkistä yhteyttä ole, ei sitä suhdetta kannata pidemmän päälle ylläpitää....
On se vaan niin ihanaa olla haluttu ja suosittu. Kaikki muut naiset katsoo mua kateellisina ja kiehuvat vihassa kun mä oon kuitenkin se kiinnostavin nainen. Mä saan aina eniten postia mun nettiprofiiliin ja niitä on niin kiva lukee.
Eipä mene noin mun tuttavapiirissä. Sinkut ei törmää ihaniin miehiin, kun taas varatuilla on paljonkin säpinää. Täytyy myöntää, ettei ne varattujen säpinämiehetkään mitään ihania ole. Porukka vaan tyydyttää tarpeensa ja se on siinä.
Ai... mä luulin, että parisuhteessa tyydytetään tarpeet. Ja jos ei parisuhde anna mitä haluaa, niin se lopetetaan. Olen varmaan väärässä.
Tietysti jos ne tarpeet on jotain sellaisia, joita ei yksi ihminen pysty tyydyttämään, niin sitten kannattaa ehkä pysyä sinkkuna ja seikkailla tai hakeutua mielenterveysammattilaisen pakeille täyttämään sitä mustaa aukkoa sielussaan pelastaakseen parisuhteensa tai edes kunnioituksesta sitä toista kohtaan...
Mutta ymmärrän yskän. Ei missään niin moni nainen paljasta fyysistä kiinnostustaan yhtä räikeästi kuin firman pikkujouluissa. Omalle kohdalle osui viisi ilmiselvää, näistä kolme varattuja. Päätin tulla yksin kotiin.
Nainen ihastuu ulknäköön ja sitten ne olettaa että luonne on yhtä ihana kunnes miehen kusipäisyys tulee ilmi viikonloppuna kun mies vetää pers kännit ja alkaa haukkumaan naista rumaksi ja horoksi.
Kummallisia käsityksiä. Olen 54-vuotias eikä kukaan mies ole tähän ikääni mennessä missään tilanteessa haukkunut minua koskaan rumaksi eikä horoksi. Enkä ole kuullut keneltäkään kaveriltakaan vastaavaa.
Vakka kantensa valitsee ja sitä saa mitä tilaa jne.
Minulle taas herää kysymys, että miksi samat naiset törmää
aina uudelleen ja uudelleen, niihin sekopäisiin miehiin.
Ihan kuin heillä olis joku magneetti, joka vetää puoleensa.
Eikö kenenkään kohdalla, ole mukamas herännyt epäilyä.
Vai etsiikö nämä niin kiihkeästi kumppania, ettei siinä
hötäkässä ehdi kiinnittämään muuhun huomiota, kuin
kunhan on killuttimet jalkovälissä.
Täytynee korostaa sitä että olen ihmetellyt että miten muka kaikki miehet voivat olla ihania joita joku tietty nainen tapaa. Samaan aikaan toinen nainen taas ei tunnu millään kohtaavan ensimmäistäkään ihanaa miestä.
Ja tarkoitan sellaista että naiset puhuvat treffailusta. Suhteista ei siis ole kyse, vaan siitä että on tavattu ehkä vain yhden kerran, mutta ihania ollaan siis oltu. Tiedän muutamia ihmisiä jotka aloitettuaan mielialalääkkeet ovat alkaneet näkemään aivan kaiken suorastaan ruusunpunaisessa valossa. Tulee siis väkisinkin epäilys että jos KAIKKI on jonkun mielestä aina ihanaa, niin kyllä sen tunteen täytyy olla siinä ihmisessä itsessään. Ja jos ne olisivat niin mahtavan upeita olleet ne miehet, niin miksei tosiaan yhdenkään kanssa sitten aleta seurustelemaan? Sitä minä en käsitä.
Itse olen tavannut ihan tavallisia miehiä. Osa olisi saattanut kiinnostaa seurustelumielessä, mutta on sitten tullut jotain esteitä elämässä ettei ole tutustuttu pidemmälle. Niin ihanaa en ole tavannut koko elämäni aikana että välittömästi on aivan ekstaasissa kun vain näkee sen toisen ihmisen...
Ei kai mitenkään ja tosiaankin, jos niitä "ihania" on ollut kasapäin,
eikä yhdenkään kanssa ole syntynyt yhtään mitään, niin jokin tuossa
mättää..Vai miten se ihanuus sitten luokitellaan..?
Niin no, kuka näyttää treffeillä sen v.mäisen puolensa, tai jos ex on
ollut täys pässi, niin kaikki normaalisti käyttäytyvät tuntuu ihanilta, sen
rinnalla..
Aivan totta! Todellakin jos on ehtinyt vuosikausia kitua jossain kehnossa suhteessa, voi olla että sen jälkeen lähes kenen kanssa tahansa on jotenkin vapautunut olo, kuin olisi päässyt kaikesta vanhasta paskasta eroon... Vaikkei se sen toisen ihmisen meriitti välttämättä ole ollenkaan. Onpahan vain erilainen kuin eksä.
Ja noin kun tapaa tuikituntemattomia ihmisiä minkä tahansa asian tiimoilta, niin aika erikoinen persoonallisuus saa olla jos heittäytyy jotenkin veemäiseksi. Järki-ihmiset ovat korrekteja ja kohteliaita kun vieraita kohtaavat.