Hei!
Olen 17-vuotias opiskelijapoika. Koulussa on
mennyt suhteellisen hyvin. Isäni on suhteellisen
tunnettu median henkilö, ja perheemme on varakas.
Minulla on/oli koulussa ja vapaa-ajalla paljon
hyviä ystäviä.
Isäni nousi hetki sitten mediassa esiin vähemmän
positiivisesta asiasta, ja heti ensimmäisten
lööppien jälkeen koulussa alkoi hirveä tuska.
Ystävänikin (jos nyt oikeita ystäviäni olivat)
kaikkosivat ja lähes kääntyivät minua vastaan.
Isästäni ja hänen teoistaan huudeltiin minulle,
ja isääni, minua ja perhettäni nimiteltiin.
Ilmoitin olevani sairas, ja jäin koulusta pois
viikoksi, vanhempani neuvoivat minua viettämään
aikaa kotona kunnes kohu on laantunut, ja voin
jatkaa omaa elämääni. Kouluun palattuani tilanne
oli kuitenkin lähes samanlainen. Kenellekkään ei
voinut puhua, eikä opettajistakaan paljon apua
ollut.
Kävin koulukuraattorinkin puheilla asiasta, mutta
hän neuvoi vaan muistamaan että itse en ole
tehnyt mitään pahaa, ja että minä voin itse olla
ylpeä itsestäni. Kiusaajani kiusaavat minua vain
isäni tekojen takia, eivät minun itseni.
Onneksi on loma pian tulossa, ja voin viettää
aikaa perheeni parissa, jossa minua ei kiusata
eikä syrjitä. Toivottavasti "ystäväni" unohtavat
loman aikana isäni media-rumban, ja
vaikkeivat "ystävikseni" palaisikaan, ainakin
lopettaisivat kiusaamisen.
Hyvät kesät kaikille!
Olen 17-vuotias opiskelijapoika. Koulussa on
mennyt suhteellisen hyvin. Isäni on suhteellisen
tunnettu median henkilö, ja perheemme on varakas.
Minulla on/oli koulussa ja vapaa-ajalla paljon
hyviä ystäviä.
Isäni nousi hetki sitten mediassa esiin vähemmän
positiivisesta asiasta, ja heti ensimmäisten
lööppien jälkeen koulussa alkoi hirveä tuska.
Ystävänikin (jos nyt oikeita ystäviäni olivat)
kaikkosivat ja lähes kääntyivät minua vastaan.
Isästäni ja hänen teoistaan huudeltiin minulle,
ja isääni, minua ja perhettäni nimiteltiin.
Ilmoitin olevani sairas, ja jäin koulusta pois
viikoksi, vanhempani neuvoivat minua viettämään
aikaa kotona kunnes kohu on laantunut, ja voin
jatkaa omaa elämääni. Kouluun palattuani tilanne
oli kuitenkin lähes samanlainen. Kenellekkään ei
voinut puhua, eikä opettajistakaan paljon apua
ollut.
Kävin koulukuraattorinkin puheilla asiasta, mutta
hän neuvoi vaan muistamaan että itse en ole
tehnyt mitään pahaa, ja että minä voin itse olla
ylpeä itsestäni. Kiusaajani kiusaavat minua vain
isäni tekojen takia, eivät minun itseni.
Onneksi on loma pian tulossa, ja voin viettää
aikaa perheeni parissa, jossa minua ei kiusata
eikä syrjitä. Toivottavasti "ystäväni" unohtavat
loman aikana isäni media-rumban, ja
vaikkeivat "ystävikseni" palaisikaan, ainakin
lopettaisivat kiusaamisen.
Hyvät kesät kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
vanhempiaan ei voi kukaan valita,yritä muistaa
se,muuta neuvoa en keksi(paitsi tietenkin
ikivanha että anna ajan kulua)
olet Ahteen poika. No jos vitsinä tämä
kirjoitettiin, niin aika huono, mutta jos
tosissaan väität moista, niin mitä me voimme
tehdä?!? Julkkiksen pentuna olemisessa on
ikävätkin puolensa, joudut ne nyt näkemään. Ja
sanoisin että hyvä vaan että jouduit. Paras vaan
tottua siihen. Aina tulee olemaan haukkujia.
Sille ei mitään voi. Elämä voi olla kovaa teille
rikkaillekin. Ja saisi itseasiassa ollakin
välillä. Näkisitte, ettei elämässä vaikeuksista
pääse noin vain. En halua painaa sinua alaspäin
sen kummemmin, mutta paras on että myös sinä
kohtaat elämän reaaliteetit.
No en varsinaisesti teidän mitään odottanutkaan
tekevän (tai kenenkään tekevän minun sijastani)
mutta koitan nyt hakea intternetistä edes
jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä, etten
olisi niin yksin.
"Lapset kärsivät isiensä pahoista teoista
kolmanteen polveen."
Ettet vaan olisi Matti Ahteen poika?!?Älä välitä
siitä mitä muut ajattelevat sinusta.Ethän sinä
mitään voi isäsi teoille.Eivät ne ole sinun
syytäsi.Voimia sinulle ja hauskaa kesää!!!!
semmonen juttu, että mikä ei tapa, se vahvistaa!
itse olen koulukiusauksen uhri, minua kiusattiin
kolmannelta kahdeksannelle luokalle, ja ilman
sitä en olisi tällainen kuin nyt olen. olen
kakskytviis vuotta, ollut kihloissa kohta
seitsemän vuotta, ja itsetuntoni on todella
vahva.
tiedän, se sattuu, mutta kun Sinä kestät sen nyt,
voit nauraa sille tulevaisuudessa, ja silloin
osaat varmasti nauraa myös itsellesi! koska se
kuitenkin on varmin näyttö omasta itsetunnosta,
nauraa omalle tyhmyydelle/puutteille.
minä haluaisin kädestä kiittää heitä jotka
kiusasivat minua silloin koulussa, mutta ikävä
kyllä en ole nähnyt heitä moneen vuoteen samalla
paikkakunnalla.
hyvä motto:
"kun on tarpeeks pohjalla, ei oo tietä kuin
ylöspäin!"