Kukka tuossa kyseli edellisessä miksi miestä ei
seksi kiinnosta.
Omasta puolestani voin sanoa että olen päätynyt
siihen että poika on kasvanut ristiriitojen
keskellä. Lapsuudesta se syy löytyy.
Itse olen 30v nainen ja rakastelin viimeksi
mieheni kanssa 1,5v sitten. Olen jo ajat sitten
haudannut haaveet lapsesta; kukas nyt pyhästä
hengestä tulisi raskaaksi.
Takana on monia itkettyjä öitä ja miehen
selityksiä kuin lapselle; "taasko sä vonkaat,
koeta nyt ymmärtää että intohimo laantuu, mua ei
vaan seksi kiinnosta, elämässä on muutakin"
¤silittää hiuksia samalla, ja nukahtaa¤.
Vierasta olisi tarjolla vähän väliä, mutten ole
pettänyt. Saan kai voimani tuntea olevani
siltikin, vieläkin NAINEN muiden miesten
katseista ja hymyistä.
Kaikkeni olen tehnyt ja kokeillut, vaan ei tehoa.
Jossain välissä luovutin. Tänä päivänä en edes
halua; en saisi kuitenkaan mitään parin minuutin
sessiosta. Siis miksi repiä vanhoja haavoja auki.
Näin keväisin kun on kevättä rinnassa on vähän
vaikeaa... jossain kolkuttelee kuitenkin
se "kuollut, tapettu minä" joka miettii ja
ajattelee miltä tuntuisi rakastella, sen sanan
merkityksessä, miehen kanssa.
seksi kiinnosta.
Omasta puolestani voin sanoa että olen päätynyt
siihen että poika on kasvanut ristiriitojen
keskellä. Lapsuudesta se syy löytyy.
Itse olen 30v nainen ja rakastelin viimeksi
mieheni kanssa 1,5v sitten. Olen jo ajat sitten
haudannut haaveet lapsesta; kukas nyt pyhästä
hengestä tulisi raskaaksi.
Takana on monia itkettyjä öitä ja miehen
selityksiä kuin lapselle; "taasko sä vonkaat,
koeta nyt ymmärtää että intohimo laantuu, mua ei
vaan seksi kiinnosta, elämässä on muutakin"
¤silittää hiuksia samalla, ja nukahtaa¤.
Vierasta olisi tarjolla vähän väliä, mutten ole
pettänyt. Saan kai voimani tuntea olevani
siltikin, vieläkin NAINEN muiden miesten
katseista ja hymyistä.
Kaikkeni olen tehnyt ja kokeillut, vaan ei tehoa.
Jossain välissä luovutin. Tänä päivänä en edes
halua; en saisi kuitenkaan mitään parin minuutin
sessiosta. Siis miksi repiä vanhoja haavoja auki.
Näin keväisin kun on kevättä rinnassa on vähän
vaikeaa... jossain kolkuttelee kuitenkin
se "kuollut, tapettu minä" joka miettii ja
ajattelee miltä tuntuisi rakastella, sen sanan
merkityksessä, miehen kanssa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä olen itse mies ja juttusi kuulostaa oudolta,
koska minulla tekisi mieli n. kolmen minuutin
välein. Kyllä ilmankin osaa olla...ainakin pieniä
aikoja, mutta silloin kyllä tuntuu "ikävältä" kun
itsellä tekee mieli, eikä toinen sillä hetkellä
innostu. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös
seksi, eli jatka vain yrittämistä.
Good Lock
Täytyy sanoia, että kuullostaa tosi oudolle! Olen
itse nainen...ja pakko sanoa, että jos oma
tilanteeni ois toi lähtisin lätkiin. Rakastelu on
kuitenkin yksi hyvin tärkeä osa suhdetta vaikka ei
pääasia olekkaan.
Mutta kukin toimii parhaaksi näkemällään tavalla!
Hyvää kesää ja koita pärjätä.
Kalle.
En oikeastaan hakenut täältä mitään vastauksia,
koska niitä ei yksinkertasesti ole. Mutta kiitos
sulle ja erittäin kaunista ja hyvää kesää!!!!
Tuohon tilanteeseen?
Hanki rakastaja joka tyydyttää sinut
tarvittessa,ehän se ole mieheltäsi pois jos ei
kerran halua,voi jopa antaa sinulle siihen ihan
luvankin,jos kerran myöntää ettei seksi kiinnosta
Enää
Onko rakastelun puuttuminen parisuhteesta
normaalia? Eikö parisuhteeseen kuulu
luonnollisena osana myös fyysisyys?
Yleensä haluttomuus liitetään naisiin, mutta
näyttääpä näitä samoja ongelmia olevan
miehilläkin. Miehiähän pidetään yleisesti
ainavalmiina ja himokkaina, joten tuntuu jossain
määrin kummalliselta, kun nuori mies ei halua
kuukausiin tai jopa vuosiin. Ymmärrän kyllä, jos
paineiden keskellä mies ei kykene irroittamaan
ajatuksiaan seksiin, mutta...
Meilläkin mies on poikkeuksetta haluton ja
väsynyt. Olen turhaan yrittänyt innostaa häntä
mitä erilaisimmin tavoin, mutta vaikka "viisari
värähtäisikin", mies väittää olevansa liian
väsynyt rakasteluun. Tätä tapahtuu jatkuvasti.
Tottakai epäilen, että mieheni on
yksinkertaisesti kyllästynyt minuun, vaikka
ottaessani asian puheeksi hän väittää kiven
kovaan, ettei kyse ole ollenkaan siitä, ettenkö
kiihottaisi häntä tai että hän olisi minuun
kyllästynyt. Minäpä en usko.
Rakastelemme ainoastaan, jos minä "hoidan hommat"
alusta loppuun. Mies kyllä näyttää nauttivan
täysillä, mutta itse hän ei liiemmin näe vaivaa
rakastelun suhteen. Aloite ei koskaan tule hänen
puoleltaan, niin oli jo suhteen alussa. Seksimme
on kyllä nautittavaa, mutta täysin oman
aktiivisuuteni varassa. Rakasteluksi sitä tuskin
voi sanoa, kun mies kerran ei tee mitään erikseen
pyytämättä.
Ehkä olen itse seksin suhteen liian toimelias, ja
siten saan mieheni haluamaan seksiä yhä vähemmän?
Koen tavattoman huonoa omaatuntoa siitä, että
saan aina itse olla päällepäsmärinä mitä
rakasteluun tulee. Tunnen itseni pikemminkin
vastenmieliseksi lumpuksi kuin haluttavaksi
avopuolisoksi. Se on kovin ikävää.
Olen kieltämättä turhautunut. Lisäksi tämä
kosketuksitta ja seksittä eläminen alkaa jo
vaikuttaa suhteeseemmekin. Tunnen itseni
kamalaksi, ylihimokkaaksi lutkaksi, en NAISEKSI.
Sentään muilta ihmisiltä saan myönteistä
palautetta (katseet, kohteliaisuudet...) - ehkä
vain sen avulla pysyn kutakuinkin järjissäni.
On siis huojentavaa huomata, että en ole ainoa
nainen, joka painiskelee näiden ongelmien kanssa.
Sekään ei silti helpota sitä pahaa oloa ja surua,
joka meillä jokaisella tämän asian kohdanneella
on sisällämme. Yritetään jaksaa!
Aurinkoista, hellempää kesää!
Niinhän tuo näytti olevan, kun luin
kokemuksistanne. Se ensimmäinen, joka kirjoitit,
ettet ole saanut rakastella miehesi kanssa 1,5
vuoteen. Oijoi. Uskomatonta. Itse olin muutaman
vuoden parisuhteessa, josta seksuaalinen
kiinnostus puuttui naiselta kai lähes kokonaan ja
oli pahimmillaan 2kk taukoja. Tilanne parani, kun
aloimme etsimään muutoksia, lukemaan eroottisia
tarinoita nukkumaanmennessämme, katselemaan
silloin tällöin hieman no, sanotaan nyt suoraan,
että pornoa. Se oli noloa aluksi, mutta hyvin
tehokasta. Molempien maun mukaistahan sen on
tietenkin oltava.
Kuitenkin itse minun piti kyllä miehenä vaan
kertoa (ensikäden tiedoa), että kun mies on noin
haluton, on vaikea uskoa, että hän olisi
parisuhteessa muuten kuin vain tavan vuoksi.
Siispä: tee jotain!
1) piristä jotenkin seksielämäänne (uudet leikit,
yms.)
2) nosta kissa pöydälle, puhu asiasta, uhkaa
erolla
Tsemppiä!
Olen yrittänyt piristellä seksielämäämme monin
keinoin, tuloksetta. Eh, kuriositeettina
mainittakoon, että romanttiseksi tarkoitetulla
kahdenkesken tekemällämme risteilylläkin mieheni
vain nukkui hytissä: hän ei missään nimessä
halunnut lähteä laivan "hulinaan", eikä hän
jaksanut nautiskella kanssani tax freesta
hankkimiamme nestemäisiä eväitä.
Asiasta on keskusteltu useinkin leppoisassa ja
toisinaan vähän vakavemmassakin hengessä.
Ottaessani petiasiat puheeksi mieheni kanssa, hän
vain masentuu ja ahdistuu lisää ja tämän jälkeen
pedin puolella ei tapahdu senkään vertaa, mitä
normaalisti.
Olen lisäksi ahdistuksissani jopa ehdottanut
teittemme erkaantumista, mutta kun olen nähnyt,
miten onnettomaksi pelkkä ajatuskin mieheni saa,
en ole voinut lähteä. On aivan liian itsekästä
lähteä vain siksi, ettei saa mielestään tarpeeksi
huomiota, kosketuksia, halaamisia, suudelmia ja
seksiä. Vai onko?
On helpotus lukea, että muillakin on
tälläsiä "seksittömiä" suhteita. Asun mieheni
kanssa yhdessä ja rakastelemme noin jouluna ja
juhannuksena. Sekin tapahtuu yleensä, kun mieheni
on humalassa ja haluaa. Muuten ei hän yritä minua
koskaan. Minä olen kyllästynyt yrittämään, koska
tiedän tulevani torjutuksi ja se taas saa
masentumaan. Suhteen alussa oli villiä. Kun vain
aika ja paikka löytyi niin jo oli menoa. Kun
puhuimme yhteenmuutosta, niin hän jopa
sanoi: "Aiai, siitä tulee niin sanottua
perverssiota ja himoa :)" no niin, eipä tullut.
Muutimme yhteen ja rakastelu muuttui kaksi kertaa
vuodessa.
Olen puhunut asiasta. Sanonut, kuinka se saa
minut tuntemaan huonoksi, rumaksi etc. Tiedän
itsekin että itsetunto palaa sillä pienimmällä
liekillä. Ja tyttöjen raflailloissa haluan ja
janoan miesten hyväksyntää, haluan kuulla kehuja.
Mies vaan sanoo kyselyihini, että hänen
mielestään tämä on normaalia ja ei häntä
kiinnosta. Ja että alussa se oli, koska se oli
alkua.
Sanotaan näin, että monet illat sitä itkee
itsensä uneen. Se että minua ei huolita kokonaan
saa minut tuntemaan itseni puolikkaaksi. Se että
minä haluan, mutta en saa tyydytystä, saa minut
tuntemaan itseni epäseksikkääksi.
En tiedä miksi en lähde. Rakastan paljon ja
muuten menee loistavasti.
Ja olen yrittänyt ehdottaa seksileikkejä ja uusia
juttuja, mutta ne saa mieheni vaan kauemmaksi
minusta.
Kiitos, oli ISO helpotus tietää, että muut
kamppailevat saman ongelman kanssa. Tämä on
minullekin sellainen aihe, etten siitä edes
läheisten kavereiden kanssa puhu. Minä häpeän
sitä.
Varsinkin tässä kevättä rinnassa kohdassa ja
muita pareja katsellessa... Mä olen aika
masentunut
Samoin; oli iso helpotus, mutta samalla ihmetys
että munlaisia on muitakin.
Itse olen kertonut tästä ongelmasta hyville
sydänystävilleni.
Ammattiauttajilta olen saanut vastauksen että
ongelma on hormoonitasapainossa ja lapsuudessa.
Tiedä tuota.
Sama täällä; mies on on raitis, rehellinen,
yritteliäs, suorasanainen, uskollinen, herkkä
(näyttää myös kyyneleensä), huumorintajuinen
kaikkea mitä mies vaan voi parhaimmillaan olla,
vastuuntuntoinen (luettelo todella pitkä). Ainut
että seksi ei kiinosta.
Mutta sinulle; älä häpeä sitä, sillä jos voit
jotakin tehdä asialle; tee! Olen itse tehnyt
kaiken, ja meillä se ei toimi, ei mikään, aivan
todella.
Hyvää kesää sinulle
Hei,
haluan tuoda esiin vielä muutaman
näkökulman, "selityksen" miehen haluttomuuteen.
Haluammehan varmasti jokainen saada jonkin
rationaalisen, loogisen selityksen miehemme
käyttäytymiselle - vaikkei sellaista välttämättä
ole olemassakaan.
Eräs naisystäväni kertoi, että kun hänen
elämässään tapahtui paljon kaikenlaista, oli hän
jonkin aikaa täysin haluton. Seksi ei
yksinkertaisesti tullut ystäväni mieleenkään,
mikä pelästytti ja kummastutti hänen miestään.
Tämän perusteella ajattelin huojentuneena, että
kenties miehelläni on tällainen täysin
aseksuaalinen vaihe (kestänyt viimeiset kolme
vuotta), johtuen - ainakin osittain - jatkuvasta,
päällepainavasta työstressistä.
Ystäväni mainitsi myös, että oltuaan aikansa
haluton, hän alkoi lopulta suorastaan jännittää
seksitilanteita: "Entä, jos en tälläkään kertaa
halua?".
Pelkään, että meillekin on käynyt osittain niin,
että kun olen asiasta jo jopa "valittanut", niin
miestäni on alkanut vaivata asia jo siinä määrin,
että häntä suorastaan jännittävät tilanteet,
joissa joudutaan lähikontaktiin. Tällaisista
tilanteista mieheni vetäytyy valitellen väsymystä
tai päänsärkyä - ja minä tunnen itseni paitsi
loukatuksi niin myös kamalaksi hirviöksi.
Itsetunto raahaa pohjamudissa, kun tuntuu, ettei
tavallaan kelpaa edes miehelleen.
Luulen, että meidän kohdallamme mieheni
haluttomuuden taustalla voi olla myös
jonkinlainen alitajuinen ajattelu siitä, että
seksi ja kaikki siihen kuuluvat asiat ovat
jollain tavalla likaisia. Miehenihän on
muutoinkin, suhteen alusta lähtien, ollut aina
varsin pidättynyt, ellei suorastaan puritaaninen.
Lisäksi olen kuullut, että esimerkiksi juuri
stressin tai elämänmuutosten takia miehen
testosteronitaso voi laskea hyvin alhaiseksi. Se
aiheuttaa paitsi väsymystä myös haluttomuutta.
Kuten sanottu, olen sanomattoman helpottunut,
että sain kuulla muidenkin naisten kokevan juuri
samanlaisia tunteita, joiden kanssa itsekin
päivittäin kamppailen. Kiitos teille, että
jaoitte kokemuksenne!
Ehkä jaksamme taas paremmin, kun tiedämme,
ettemme kukaan ole näine ongelminemme yksin.
Kepeätä kesää!
Vaikka seksi ei oo mulle elämän eikä suhteen
pääasia, on se hyvin, hyvin, hyvin tärkeä seikka
suhteessa. Jos seksi ei suju, on suhteessa joku
pahasti vialla ja silloin on syytä tsekkailla
koko suhdetta "sillä silmällä".
Ihan turha tulla mulle väittään, että pelkkä
toisen rakastaminen riittää parisuhteessa! Mitä
ihmeen tekemistä sillä on PARIsuhteen kanssa jos
vaan toinen arvostaa ja rakastaa. Kyllä ton
rakastamisen kaikkine mausteineen pitäis olla
molemminpuolista. Parisuhteen eteen on kummankin
syytä tehdä hommia! Sama homma toimii seksin
suhteen.
Näin aivan tavallisen, viriilin miehen
näkökulmasta tilanteenne kuulostaa uskomattomalta
ja kieltämättä kamalalta teidän kannaltanne.
Minulle heräsi koko joukko kysymyksiä, kun luin
juttujanne. Ensinnäkin, minkä ikäisiä olette,
ovatko miehenne teitä vanhempia? Kuinka pitkään
olette olleet yhdessä? Onko teillä tapana jossain
määrin piikitellä miehiänne? Oletteko paremmin
koulutettuja kuin miehenne?
Miehen haluttomuus saa toisinaan kasvupohjansa
mm. siitä, että hänen itsetuntonsa on heikko.
Miehen haluttomuuteen on varmaankin lukuisia
syitä, mutta kuulemma haluttoman miehen takaa
löytyy joskus nalkuttava eukko, toisinaan
itsenäinen uranainen, joka tietää, mitä haluaa.
Herkempi, heikompi mies on tällaisen vahvan
naisen kanssa helisemässä.
Toivottavasti löydätte jonkin selityksen ja
ratkaisun tilanteeseenne. Hyvää kesää!
Minäkin ajattelin noin ennen kuin itse olin tässä
tilanteessa. Vielä avioliitossani, silloin kun
kaikki oli vielä hyvin seksin osalta, kuvittelin,
että minä, avoimesti seksuaalinen
nautinnonhaluinen ihminen, en voisi koskaan elää
ilman seksiä.
Asiat eivät kuitenkaan ole aina niin
yksinkertaisia. Jos luit tätä viestiketjua
huomasit varmasti kun miehen haluttomuudesta
kärsivät naiset kertoivat suhteistaan ja niiden
hyvistäkin puolista ja huomio -painottivat
rakkautta. Rakkaus on niin iso asia, että sitä ei
hetkessä kaadetakaan ja rakkaus on myös sitä, että
hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin hän on.
Minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että
hyväksyn myös mieheni haluttomuuden, en tuomitse
häntä ja jätä kuin nalli kallliolle, vaan yritän
auttaa häntä taas haluamaan minua.
Nykyään ihmiset tuntuvat hätiköivän ja kiirehtivän
pois elämäntilanteista, jotka tuntuvat vähääkään
hankalilta. Itse uskon, että kun olemme mieheni
kanssa voittaneet suhdettamme nyt painavan
ongelman, olemme yhdessä entistäkin vahvempia ja
onnellisia. Ja uskon, että tämä luottamus siihen,
ettemme heti tiukan paikan tullen jätä toisiamme,
on juuri se asia, jonka turvin saamme jossakin
vaiheessa ratkaistua tämän tilanteen.
En mitenkään yritä väheksyä seksin merkitystä
parisuhteessa. En varmasti olisi koskaan tänne
palstalle kirjoittanutkaan, jos en kokisi mieheni
haluttomuutta kirpaisevana ja elämänlaatuani
huonontavana asiana! Elämä ei kuitenkaan aina mene
niin kuin haluaisi, mutta se ei tarkoita sitä,
että silloin pitäisi päätä pahkaa rynnätä pois
tilanteesta, silloin on tilaisuus kasvaa:)
Mitäpä minä tähän enää lisäämään, puhumme kuin
samalla suulla. Olisi erittäin mukavaa meilailla,
mutta täällä kun on vaikea osoitteita vaihtaa.
Kaunis, kaunis kiitos teille.
Paistoi se aurinko tänäänkin
No minä olen niin sanotusti "vasta" 23-vuotias.,
mieheni vuoden vanhempi. Olemme olleet yhdessä
nelisen vuotta ja asuneet niistä yhdessä 2,5.
Koulutus minulla ehkä korkeampi, mutta vaikea
sanoa. Kukin ósaa omat asiansa parhaiten. Minä
parempi jossain ja hän toisessa.
Ja siitä piikittelystä tai vastaavasta. Minullaon
suhteessa ja muutenki oma sääntöni: tee toiselle
kuin haluaisit itsellesi tekevän ja kaikki hyvä
aina palautuu. Tottakai minulla on aikani kun
suutun, räjähdän ja tiuskin, mutta osaan pyytää
myös anteeksi tekojani. Ja minä pidän hänestä
niin hyvää huolta, annan hellyyttä ja rakkautta
yms. koska toivon, että se antaisi taas
hänelle "ideaa" (en keksi hyviä sanoja :)olla
samanlainen.
No siinä minun tietoni :)
Ja muille teille. ISO KIÌTOS! Oli tosiaan suuri
helpotus kuulla teistä ja te olette niin samaa
mieltä asioista. Ja antoi tämä toivoa jatkaaa :)
Ja niille muille, joille jutun ainoa selitys on
se, että miehenne käy vieraissa... Ei se ole niin
helppoa. joskus toivoo että olisikin. Mutta
kaikki syyt on selvitelty ja tähän tultu ja elämä
jatkuu..
Kiitos sinullekkin!
Kaikesta huolimatta toivon
sinulle hyvää kesää.
Ymmärrän täysin tunteesi.
Laitoin aikaisemmin illalla
että olisi ollut hienoa
vaihtaa e-mail osoitteita
ja vaihtaa mielipiteitä
postitse. Täällä siihen
ei vain ole mahdollisuutta.
Mikäli sinulla on ns hot.mail
niin laita osoitteesi.
Muuten; hyvää kesää!