Miten yleistä pettäminen nykyään mahtaakaan olla?
Miehet ainakin pettävät melko varmasti ainakin
kerran elinikäisen avioliiton aikana, vai
mitä???? Naiset taitavat olla yleisen käsityksen
mukaan uskollisempia. Onko näin?
Miksi yleensä petetään? Ollaanko tyytymättömiä
kumppanin seksitaitoihin tai vain vihaisia
hänelle muusta syystä ja kostetaan? Vai ihan vaan
jännityksen ja "alkuhuuman" vuoksi? Syitä taitaa
olla yhtä monta kuin pettäjääkin...
Kysymyksiä kaikille:
Miksi et ole pettänyt/aio pettää?
ja toisaalta miksi ja miten petit, jos petit?
Kaipaisin keskustelua asiasta. Vastailkaa naiset
ja miehet, vapaat ja varatut, petetyt ja pettäjät.
Miehet ainakin pettävät melko varmasti ainakin
kerran elinikäisen avioliiton aikana, vai
mitä???? Naiset taitavat olla yleisen käsityksen
mukaan uskollisempia. Onko näin?
Miksi yleensä petetään? Ollaanko tyytymättömiä
kumppanin seksitaitoihin tai vain vihaisia
hänelle muusta syystä ja kostetaan? Vai ihan vaan
jännityksen ja "alkuhuuman" vuoksi? Syitä taitaa
olla yhtä monta kuin pettäjääkin...
Kysymyksiä kaikille:
Miksi et ole pettänyt/aio pettää?
ja toisaalta miksi ja miten petit, jos petit?
Kaipaisin keskustelua asiasta. Vastailkaa naiset
ja miehet, vapaat ja varatut, petetyt ja pettäjät.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pettäminen on järkyttävän tavallista nykyään.
Varmaan johtuu nykypäivän mentaliteetista: jos
joku ei miellytä, niin aina voi ostaa (/hankkia)
uuden.
Mutta ei kaikki petä. Minä en petä, poikaystäväni
ei petä. Siihen uskon ja pakkokin on, ei suhteesta
muuten mitään tulisi. Enkä ymmärrä miksei voi
kertoa etukäteen jos suhde kyllästyttää, on se nyt
ihan käsittämätöntä ettei sen vertaa pysty
hillitsemään itseään että menee vieraisiin?!?!
Minä ainakin tuomitsen pettämisen täysin. Jos
johonkin sitoutuu (suhteeseen) niin sitten ei
petetä.
Itse en kykenisi pettämään miestäni - ainakaan
fyysisessä mielessä. Mutta entä, kun mielen
valtaa ihminen, jonka kanssa jutustelu ja
keskustelu on taivaallista; ihminen, jonka kanssa
tuntee olevansa täysin samoilla aallonpituuksilla?
Koin eläväni kaksoiselämää, kun minulla oli
tällainen "platoninen suhde" toiseen mieheen.
Tunsin pettäväni miestäni, vaikken antanut
välillemme syntyä mitään fyysistä "säpinää".
Pidin ajatuksianikin pettämisenä, sillä vaikka
mieheni tiesi tämän toisen miehen olemassaolosta,
hän ei voinut tietää, millainen henkinen side
minulla tuohon ihmiseen oli.
Se, miksi tällainen "henkinen suhde" pääsi
alunperinkään syntymään, johtui varmaan osaltaan
siitä, että omassa suhteessamme oli viimeisten
parin vuoden aikana pahenneita takkuja, jotka
eivät auenneet keskustelemalla. Siksi kai
tiedostamattani etsin ihmistä, jonka kanssa
kykenisin puhumaan kaikenlaisista asioista - ja
sellaisen löysinkin.
Myöhemmin minun oli revittävä itseni irti
koko "suhteesta", tukahdettava tunteitani,
pakottauduttava olemaan ajattelematta tuota
toista miestä, yhteisiä jutustelutuokioitamme,
hänen lempeää katsettaan, haluanhan todella tehdä
töitä parisuhteeni eteen, saada sen toimimaan.
Vastedes osaan pitää varani.
kyl mun mielestä sitä saa ajatella ihan mitä
lystää! et sä pettäny, koska ajatukset on omia,
ei miehen tarvi niistä tietää. ajatuksissa ja
haaveissa saa tehdä, mitä haluaa. järkevä ihminen
ei kummiskaan toteuta kaikkia haaveitaan eikä
edes kuvittele, että toteuttais.
minä en pettäis poikaystävääni, enkä usko, että
mun poikaystäväni pettäis mua. ehkä, jos meillä
menis huonosti, mutta en usko kuitenkaan.
Tavallaan se kai on noin: ajatukset ovat omiani,
ne saavat kulkea missä hyvänsä.
Mutta entä, kun nämä mietteet alkavat hallita
ajatuksia ja vaikeuttaa elämää oman miehen kanssa?
Vaikken koskaan tekisikään mitään siinä mielessä,
mitä perinteisesti pidetään pettämisenä, koin
siltikin sen, että tunsin voimakasta henkistä
yhteenkuuluvuutta toisen miehen kanssa,
jonkinlaiseksi pettämiseksi.
Itse elän suhteessa, jossa mieheni käyttäytyy
samoin, kuin sinä kerroit itsestäsi. Hänen
mielestään siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa,
koska hän ei sanojensa mukaan ole "fyysisesti"
pettänyt minua. Hän ei myöskään ole kiinnostunut
minun ajatuksistani asian osalta. Itsestäni
tuntuu silti joskus pahalta vaikka koitan
vakuuttaa itselleni, että ei ole syytä
mustasukkaisuuteen. Ehkä eniten pelottaa se,
ettei hän itse näe mitään väärää koko asiassa.
Olenko ylireagoiva??
Jos miehesi pitää (toiseen naiseen liittyviä?)
ajatuksiaan pelkkinä viattomina ajatuksina, eikä
itsekään pidä niitä kovin merkittävinä, en usko,
että sinullakaan on syytä huoleen. Jos miehelläsi
on platoninen suhde toiseen naiseen, ei se
itsestäänselvästi kerro siitä, että hän pettäisi
sinua.
Oma ongelmani oli tavallaan se, että mielestäni
tunsin liiallista viehtymystä toiseen mieheen,
jolloin panostukseni omaan suhteeseeni kärsi
selvästi. Jos teidän suhteenne toimii kuin
rasvattu, vaikka miehelläsi näitä ajatuksia tai
tällainen "ihailun kohde" onkin(?), ei sinun
varmaankaan tarvitse olla huolissasi.
Kun kerran miehesi on kertonut sinulle
tunteistaan ja mietteistään, hän takuulla tietää
ja tiedostaa ajatusten ja tekojen eron, eikä
luultavasti tekisi mitään hölmöä.
Voin silti kuvitella, että tuollainen sattuu.
Vaikka miehesi ei sanojesi mukaan ole
kiinnostunut sinun tunteistasi asian osalta,
voisiko silti olla mahdollista, että kertoisit
suoraan, miltä sinusta tuntuu? Auttaisikohan
sellainen, että pyytäisit miestäsi tekemään
pienen ajatusleikin ja miettimään, miltä hänestä
tuntuisi, jos osanne vaihtuisivat?
Tilannetta paremmin tietämättä on vaikea sanoa,
reagoitko liian herkästi, mutta itse olisin
vastaavassa tilanteessa varmastikin aivan yhtä
epäluuloinen, olenhan itse kokenut jotakin...
erikoista.
Mutta eihän sitä lopultakaan voi muuta, kuin
luottaa toisen sanoihin.
Elin usean vuoden avoliitossa. Miehessäni ei
ollut mitään vikaa eikä suhteessa. Kahdesti olen
pettänyt. Eka kerta oli nuoruuden ihastukseni
kanssa. Mies on sellainen joka saa jalat alta ja
panemiseksihan se meni. Itse seksi ei kaduta, se
oli hienoa, mutta sen jälkeen suhteen paikkailu
ja morkkis olivat kamalia.
Meni muutama vuosi ja rakastuin palavasti
erääseen mieheen. Jätin avomieheni ja vietin
lyhyen kuuman suhteen tämän tyypin kanssa. Se
suhde kaatui liian äkkiä arjen astuttua (=asumme
eri maissa). Ja vieläkin rakastan häntä.
Jatkoimme kuitenkin taas suhdettamme avomieheni
kanssa, mutta minulle jäi koko ajan tunne, että
olen toiseksi parhaimman kanssa. Minusta tuntui,
että petän tämä uutta rakkauttani olemalla "oman"
mieheni kanssa. hullua.
Nyt on mennyt tuosta tapauksesta kolmisen vuotta
ja erosimme juuri tästä pitkäaikaisesta
avomiehestäni. Olin saanut maistaa liian pienen
hetken täydellisyyttä ja se jäi mieleeni
vaikuttamaan ja vaikuttaa edelleen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että pettäminen ei
kuulu parisuhteeseen ja saa siinä vain ongelmia
aikaan. Mielestäni pettämiseksi voi jo laskea
sen, jos haluaa toista niin paljon, että olisi
valmis pettämään kumppaniaan. -Paraskin puhuja
minä, mutta näin vain on.
Muuta sinne ulkomaille sen unelma miehesi perään
äläkä jää kotiin suremaan.
Mua alkoi ällöttää toi sun touhu. Enkä tarkota
nyt vittuillakseni vaan oikeesti. Aatelkaa jos
tollanen osuis omalle kohdalle, hyi v...u!
Oiskohan kannattanut MIETTIÄ sillon jo jotain kun
petit sen ulkomaalaisen kanssa. Olisit jättänyt
sillon miehes jo. Mä en ainakaan haluis olla
toiseksi parhaan kanssa, vaan parhaan mulle. No
onneks/toivottavast en tunne sua.
Olen kihloissa, nainen. En ole miestäni parin
vuoden yhdessäolon aikana pettänyt enkä aiokaan
pettää, eikä hänkään minua eikä aio - on sanonut
ja luotan. En halua että suhde kaatuu seksiin.
Himo on himoa, olkoot se omassa arvossansa jos
joskus meinaa alkaa ottaa vallan.
Tämä asia on jo selvitetty tutustuessa. En tahdo
pettää miestäni - ei tee mieli. Takanamme on juuri
jonkin sortin kriisi, jossa minun suuntani
meinasi osoittaa muualle. Meillä oli tuolloin
vaikeaa ja suhde oli vähän aikaa entisestään
kovilla,mutta nyt olemme selvinneet siitä. En
haluaisi olla roolissa jossa mieheni pettää
selkäni takana, joten jotain mitä olisin äsken
saattanut tehdä jos olisi ollut lupa, jos mieheni
ajattelisi jotain sellaista, olen sanonut hänelle
juuri moneen kertaan, että voi kertoa minulle, ei
se suhde siihen kaadu. Parempi joustaa kuin elää
onnettomana.. On ehkä kuukausi siitä kun olin
sekaisin ajatusteni kanssa ja nyt olen iloinen
ettei mieheni antanut minulle lupaa tehdä mitään
(en ole kuitenkaan varma olisinko mitään tehnyt)
koska enää ei todellakaan tekisi mieli!
Näyttää nyt siltä, että tämä aihe on kiinnostanut
vain naisia. Kiitos teille vastanneille. Miehet,
jos suinkin jaksatte vastailla, niin
vastailkaa....
Joku pyysi miehiä vastaamaan..? Ymmärrän hyvin
platonisia henkisiä suhteita, ne on minusta
tärkeitä, siis oman kumppanin lisäksi - MUTTA
niistä on pystyttävä myös puhumaan. Ei sisältöjä
niinkään vaan ajatuksellisesti, ettei se oma
avio/avo tai mikä nyt onni sitten on kärsi.
Olen mielestäni onnellinen, kun tunne useampia
vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joiden
kanssa sielut synkkaa. Kutsuisin sitä ihmisenä
kasvamiseksi.
Se mitä keskusteluissa käy ilmi fyysisestä
puolesta.. no, joku vaatii jotain ja toinen elää
toisella tavalla. Minusta kuitenkin parisuhde on
parisuhde eikä kolmiodraama.
Ja seksi on osa parisuhdetta (uskomatonta ja
totta). Onko syytä katsoa omaan peiliin vai
kumppanin peiliin jos...ei homma ei toimi ja
pitää toista pettää ilkeimmällä tavalla.
Lyhennettynä, uskon ja luotan kumppaniin
seksissä. Jos en sitä tekisi(myös itseni
kohdalla), en olisi kumppani vaan petturi.
Tärkeätä on myös vastakaiku.
Onko todella niin, että toinen voi halutessaan
tuomita toisen selibaattiin? Uskoisin että suurin
osa pettämisestä johtuu siitä ettei toinen saa
puolisoltaan seksiä.
En tietenkään ole minkään raiskauksen
kannalla, mutta suurin osa miehistä varmaankin
menee vaikkapa naimisiin monistakin eri syistä,
mutta varmaankin tärkein on seksi. Puhutaan
säännöllisestä seksistä. Kuitenkin ainakin
itselleni on käynyt niin että seksin määrä on
tippunut murto-osaan verrattuna siihen mitä
poikamiehenä sitä sain. Parhaimmillaan sitä sai 3
kertaa päivässä säännöllisesti, nyt n.10 kertaa
vuodessa hyvin epäsäännöllisesti.
Seksin takia ei siis todellakaan kannata mennä
naimisiin. En kuitenkaan ole pettänyt, vaan
koettanut pärjäillä vähällä jo 6 vuotta.
Koita pärjätä eteenpäinkin samalla tavalla, mutta
mitä jos vihajailisit vähän vaimolles et nyt ois
**** paikallaan =) Mä oon vasta 16 mutta kato
mulla on taas niin että jätkä pihtailee =)
Ihan vain siksi että minulla ei ole tarvetta
pettää. Meillä menee niin hyvin mieheni kanssa ja
seksi sujuu synnytyksestä huolimatta todella
hyvin, jopa paremmin kuin ennen.
Asuimme pitkään n. 3000 kilometrin päässä
toisistamme, joten meillä oli tauko seksielämässä,
mutta minä en pettänyt enkä myöskään usko mieheni
pettäneen, siitä hänen isoveljensä ovat varmasti
pitäneet huolen, jos vaikka hän olisi halunnutkin
pettää.
Pettäminen kertoo joko huonosta suhteesta omaan
rakkaaseen tai hyväksytyksi tulemisen halusta.
Moni ihminen joka pettää kumppaniaan haluaa
pönkittää vain itsetuntoaa sillä että moni haluaa
juuri häntä.
Mä sanon sulle, että koskaan ei voi sanoa vaikka
että mies pettää kerran elämässään, koska
ihmisiän on niin helvitisti ja jokainen meistä on
erilainen!
Mä tiedän pari ihmistä jotka on pettäny
kumppaniaan ja ne on muijia! Tää toinen tyyppi
vaan leikkii (tekis mieli vetää sitä nenään) tai
sit se on kyllästyny ja haluu lisää
kokemuksii..niinku me kaikki?
Sit toinen taas petti sen nykyistä exän kanssa
koska oli tehny virheen mielestään ku oli jättäny
sen. No tää sit unohti kokonaan sen tyypin ku oli
harrastanu seksiä ja jatko nykyisensä kanssa
onnellisesti yhessä! =)
Mä olen pettänyt pari kertaa eri suhteissa enkä
ole ylpeä niistä jutuista. Haluaisin olla
uskollinen, mutta en tiedä miksi se ei onnistu.
Ilmeisesti suhteeni eivät ole olleet riittävän
hyviä. Enkä ole pettämisellä hakenut vain seksiä
vaan nimenomaan ihailua ja kehumista, jota kotona
en ole saanut. Taidan olla rakkausholisti tai
jotain sillä minulla pitää koko ajan olla pientä
säpinää jonkun kanssa ja saada huomiota. Taitaa
olla syynä huono itsetunto.
Yksi syy viime suhteessa tapahtuneeseen
pettämiseen oli kosto. Avopuolisoni ei pettänyt
minua sanan perinteisessä merkityksessä vaan
valehteli ja jätti kertomatta tärkeitä
taloudellisia asioita jotka vaikuttivat suuresti
elämäämme. Minä kostin tämän pettämällä häntä
toisen miehen kanssa. Enkä edelleenkään ole ylpeä
tästä sillä tiedän että hänellä oli vaikeaa
muutenkin. Aina ei nainen ymmärrä edes itse omia
tekojaan.
Onko muita samanlaisia rakkausholisteja, joiden
pitää saada huomiota ja kehuja muilta kuin omalta
puolisolta/tyttö/poikaystävältä? Itse olen tällä
hetkellä sinkkuna, mikä sopiikin minulle todella
hyvin, sillä en pystyisi olemaan uskollinen...
Ehkä sitten kun Se Oikea astuu kuvioihin.
Mä en ole IKINÄ tajunnut, mitä järkeä
pettämisessä on.. Et miksi ihmeessä pitää pettää,
että jos joku muu kiinnostaa, nii miksei voi
ensin jättää sen kumpannin, ja sitten olla sen
toisen kanssA? Mut MIKSI pitää pettää?!
Mä olen lunteeltani hyvin mustasukkainen.. Mun
ikuinen pelko on että poikaystäväni pettää
joskus... Tapasin edellisen poikaystäväni juuri
silloin, kun sen silloinen tyttökaveri petti
sitä, ja se oli surun murtumana... Lohdutin sitä,
ja kuukausien päästä aloimme seurustelemaan.. Hän
tiesi että pelkään että se pettää. ja lupaili ja
vannoi joka päivä ja joka kerta ku edes puhuttiin
ettei ikinä pettäisi. Mä uskoin ja luotin siihen.
Mutta kuitemnkin, kun ollaan oltu yhdessä vuoden,
se kertoi ihan rauhallisesti ja kylmästi, että
petti mua... siihen seurustelumme loppui.. ja mä
ku luulin että löysin sen oikean. Jossain
vaiheessa kun rakkauteni oli muuttamassa tosi
suureksi vihaaksi sitä kohtaan teki mieli pettää
sitä, ihan sama kenen kanssa, kunhan kostaisin..
(oltiin silloin vielä yhdessä) mutta sitten
ajattelin vähän, ja ymmärsin olla vajoamatta sen
tasolle.
Nyt mulla on uus poikaystävä, häntäkin on
joskus petetty... toivottavasti tarina ei
toistu... Mutta tiedän yhden asian, etten mä
koskaan petä ketään. toivon kyllä ettei
poikaystäväni petä mua, mutta pelko jäi oikei
syvälle jo asumaan minussa...
niin siitä pettämisestä olemme olleet vaimoni
kanssa kimpassa yli10 vuotta ja vaimoni on
pettänyt minua 2 kertaa suhteen alussa ja minä
kerran noin vuosisitten .En tiennyt silloin kun
ten petoksen näistä vaimon jutuista mut nut tiedän
ja voin muuten takuu varmasti sanoa et en halua
sitä helvettiä enään kokea uudestaan koska ne
rupiset arvet on ikuiset ja ainakun rähistään niin
vedetään nää jutut uudestaan esiin . en
todellakaan suosittele pettämään . jos jännitystä
haetaan sitä saa muutenkin, voi sitoa toisen tai
keksiä esim. apuvälineiden kans jotain jännää
toiselle.
Mulla on maailman paras tyttöystävä. Ei tulisi
mieleenikään pettää häntä. "Pahin", mitä teen on
terassilla naisien bongailu, mutta yleensä sitäkin
tehdään tyttökaverin kanssa yhdessä hänen
katsellessa komeita kesämiehiä. Ajanviete sekin...
Jos joku väittää että joka mies pettää jos 100%
varma tilaisuus tulee, hän valehtelee.
Eikä tämä enää ihan alkuhuumaakaan ole, vaikkei
naimisissa ollakaan. Kihloissa vuosituhannen
vaihteesta ja seurusteltu vuodesta -98.
Toivottavasti sujuu jatkossakin yhtä pirteästi.
Hyvää kesää kaikille!
...useammankin kerran. Juuri tällä hetkellä olen
vapaa ihminen, mutta n. 10 vuotta sitten,
avioliittoni aikana petin miestäni muutamia
kertoja. Olen uskollinen luonne, mutta pikku
flirtti piristää päivää kyllä. Liekö sitten siitä
syystä, vai muusta, oli aviomieheni hyvin
mustasukkainen ja epäili uskollisuuttani
jatkuvasti. Lopulta väsyin ainaisiin syytöksiin,
ajattelin, että samapa tuo- jos epäillään,
epäillään sitten syystä.
Olihan se avioelämä tietenkin saanut jo siihen
mennessä kolhuja muutenkin ja kriisistä kriisiin
oli eletty, mutta näin jälkeenpäin ajatellen,
olisi kai tuon mustasukkaisuus-asian voinut
käsitellä muullakin tavalla. Nuori kun on, niin
ei vielä kaikkea tule ajatelleeksi. Ulkopuoliset
suhteet eivät olleet kuitenkaan varsinainen syy
eroomme, mutta tuleepa tässäkin osoitettua se,
että jos toinen ajautuu pettäjän tielle, on
liitossa jo jotain muuta vialla.