Tällä palstalla on saanut aika ajoin lukea kysymyksen (naiselle), että "miksi hän ei pitänyt kiinni niistä miehistä, joiden kanssa (nuorempana) seurusteli".
Ööö - niin miksiköhän? Tuollaista ei voi kysyä kukaan muu kuin sellainen, joka ei ole koskaan seurustellut.
Miksi ihmiset aloittavat tapailun/seurustelun, kuka sitä nyt mitenkin ja missäkin vaiheessa kutsuu? No siksi, että toiseen ihastutaan ja halutaan tutustua häneen paremmin, jotta nähtäisiin voisiko hän olla Se Oikea, jonka kanssa parhaassa tapauksessa vietetään loppuelämä yhdessä.
Vasta sen seurustelun aikanahan se paljastuu, sovitaanko yhteen! Ja todella usein sitä huomaa paremmin tutustuttuaan, että ei tämä juttu toimikaan. Silloin on aika erota. Miksi ryhtyä muuttamaan toista tai yrittää elää onnettomassa parisuhteessa, jos kerran jo seurusteluvaihessa käy ilmi, että ei olla onnellisia yhdessä? Parempi on erota silloin eikä sitten vasta, kun on jo yhteisiä lapsia.
Moni toki eroaa vasta siinäkin vaiheessa. Ja useimmiten sekin on varmasti parempi kuin että lapset joutuvat seuraamaan vanhempien riitelyä ja katkeroitumista.
Ööö - niin miksiköhän? Tuollaista ei voi kysyä kukaan muu kuin sellainen, joka ei ole koskaan seurustellut.
Miksi ihmiset aloittavat tapailun/seurustelun, kuka sitä nyt mitenkin ja missäkin vaiheessa kutsuu? No siksi, että toiseen ihastutaan ja halutaan tutustua häneen paremmin, jotta nähtäisiin voisiko hän olla Se Oikea, jonka kanssa parhaassa tapauksessa vietetään loppuelämä yhdessä.
Vasta sen seurustelun aikanahan se paljastuu, sovitaanko yhteen! Ja todella usein sitä huomaa paremmin tutustuttuaan, että ei tämä juttu toimikaan. Silloin on aika erota. Miksi ryhtyä muuttamaan toista tai yrittää elää onnettomassa parisuhteessa, jos kerran jo seurusteluvaihessa käy ilmi, että ei olla onnellisia yhdessä? Parempi on erota silloin eikä sitten vasta, kun on jo yhteisiä lapsia.
Moni toki eroaa vasta siinäkin vaiheessa. Ja useimmiten sekin on varmasti parempi kuin että lapset joutuvat seuraamaan vanhempien riitelyä ja katkeroitumista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tiedän montakin jotka ovat vieläkin yhdessä nuoruuden heilansa kanssa.
Lucky them. Harvalla tärppää ensi yrittämällä.
Minä tiedän muutaman "atmin" tai ainakin todella heikkotasoisen ketmin, jotka ovat vieläkin yhdessä ensimmäisensä kanssa koska eivät uskalla päästää hänestä irti. Pelkäävät sitä että jäävät sitten ikuisesti yksin. Siinä sitä sitten kärvistellään onnettomassa suhteessa ja yritetään ylläpitää statusta joka on edes vähän korkealla kun ollaan naimisissa tai avoliitossa.
Noinkohan kärvistelevät. Ehkä ovat ihan tyytyväisiä, jopa onnellisia.
Jätin näköjään epähuomiossa kirjoittamatta että he valittavat kuinka onnettomia ovat ja kuinka suhde on perseellään.
Eihän sitä voisi muutoin tietää ketkä ovat yhdessä vain pelon vuoksi.
En ole koskaan kuullut kenenkään eronneen ja uuden löytäneen valittavan olevansa onnettomia suhteessa, heillä kun on sitä rohkeutta vaihtaa ja etsiä uusi jos alkaa kypsyttämään.
Ätämi valittaa aina ja aina se syy on jossain muussa ihmisessä.
Minä tiedän kaksi pariskuntaa, toiset kolmekymppisiä toiset 28 vuotiaita ja ovat olleet saman kanssa ylä-asteelta lähtien. Kolmekymppiset menivät juuri kesällä naimisiin.
Eli kyllä se suhde kestää jos sen haluaa kestävän.
Tuo on kyllä semmoinen arvoitus ettei toista yhtä outoa. Miksi sinänsä haluaisi suhteen kestävän sen enempää kuin haluaa maanantaina ostetun ruisleivän tai viimevuotisten talvikenkien kestävän? Tottakai jos suhde on hyvä, sen haluaa jatkuvan, mutta suhteen kesto ei ole itsetarkoitus.
Tai jos ei ole niin tyhmä, että seurustelee vain idioottien kanssa. Valitettavan yleistä sekin.
Tätä juuri yritin tehdä ymmärrettäväksi. Aina välillä, kun iskee kova parisuhdekaipuu, tekee hyvää lukea Parisuhde-palstaa. Ihmisistä paljastuu vaikka minkälaisia asioita, kun heidän kanssaan on seurustellut aikansa ja "kuherruskuukausi" (= muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen) on ohi. Minkä ihmeen TAKIA kenenkään pitäisi pilata loppuelämänsä huonossa suhteessa?
Juuri tuolla tavalla naisista tulee niitä pilallepantuja mällivittuja huoria, "tapaillaan" (=pannaan) ja "seurustellaan" (=nussitaan) usean toinen toistaan jännemmän panopellen kanssa ja annetaan niiden mällätä pillu jännää mälliä tulvilleen, sen sijaan että olisi ryhdytty yhteen ainoaan pysyvään suhteeseen sen ainoan oikean (=sen jolle on säästetty neitsyys) kanssa. En tykkää, peukku alas!
Juuri näin, nainen kuuluu aina puhkaisijalleen. Ja on liki järkyttävää epärehellisyyttä että tätä huoraamista kutsutaan sitten seurusteluksi. Naiset ovat epäromanttisia ja likaisia huoria. Sen tiesi jo raamattu.
Muut kirjoittajat, älkää ruokkiko ylläolevaa trollia vaikka kuinka nasevia heittoja keksisitte. Hänellä on assperger, joten ymmärtäkää ettei hän parane koskaan.
Ois kieltämättä hienoo, jos ois vaan ollut se yks suhde. Oisin vieläkin kauniin naisen kans yhdessä, mutta valitettavasti se ei toimi oikeassa mailmassa samalla tavalla kuin nallekarhumailmassa/mielikuvitusmailmassa.
Aikamoista vihapuhetta asperger-syndroomaisia kohtaan.
Jätit tuossa kauniissa kertomuksessa pois sen seikan että useimmiten käy niin että tyhmät naiset rakastumisen huumassaan tekee lapsia juri niille ei-sopiville ja sitten vasta eroavat. Kun huomaavat että elämä on raskasta yksin tyrkyttävät sitten itseään parisuhdemarkkinoille tällä kertaa ehkä hieman paremmille miehille toisen miehen lapsi kainalossaan vaatien hyväksyntää ja arvostusta vaikka ovat tyhmästi toimineet niiden väärien miesten kanssa. Kun mies ei noita innosta hihkuen poimi syyttävät miestä/miehiä vaikka ne kunnollisemmat miehet on täysin syyttömiä heidän itse itselleen järjestämään tilanteeseen.