Olemme aviopari, olleet yhdessä 15 vuotta, naimisissa 1,5 vuotta, 2 yhteistä lasta.
Suhteessamme rullaa tavallaan ihan kivasti, ei me tapella juuri koskaan, on säännöllinen seksielämä jne. Mieheni on hyvin yrittäjä henkinen ja sitä kautta talous asiatkin on kivalla mallilla. Välillä minusta tuntuu, että rakkauteni on kauppatavaraa. Kaikki "ongelmat" ratkaistaan rahalla, 30 v. lahjaksi uusi auto, työskentelen omassa yrityksessäni, jonka mieheni on minulle luonut, että saan tehdä työkseni juuri sitä mitä tahdon, säännölliset kutu/perhelomat, uusi talo, mökki... Saan siis mieheltäni kaiken mitä tahdon, jos se on rahalla hoidettavissa. Vietämme suht tavallista perhe elämää, molemmat osallistuu lasten arkeen ja tekee asioita, meillä käy siivooja. Yhteistä aikaa meillä on tosi harvoin. Pitemmän aikaa olen kuitenkin kokenut suhteemme tunne kylmäksi, huonoina hetkinä mietin, että olen miehelleni pelkkä edustusvaimo. Hänelle tuntuu riittävänä, että olen hänen vaimo, kaunis ja edustava, menestyvä ja hyvä äiti meidän lapsille.
Keväällä aloin lähentymään minulla töissä olevan sinkku miehen kanssa, aluksi se oli muutama txt ja puhelu silloin tällöin. Sitten se meni siihen, että aina jonkun asian varjolla hän pyysi minua käymään luonaan työmatkalla. Pitkään meni näin. Sitten eräänä iltana hän suuteli minua, lähdin pois ja tein hänelle hyvin selväksi että me ei voida tehdä niin. Jonkun ajan kuluttua hän pyysi minua luokseen taas, tämä vierailu johti sänkyyn asti. Tämän jälkeen näitä vierailuja on ollut usein, usein se päätyy seksiin, mutta vietämme aikaa muutenkin yhdessä ja mies puhuu jo rakkaudesta. Mies on täysi vastakohta aviomiehelleni.
Aviomieheni tietenkin tavallaan tietää, että jotain on meneillään mutta kauheinta oli, että hän sanoi minulle ettei sillä ole mitään väliä, jos minulla on ollut joku toinen kunhan en lähde.
Itse olen ihan sekaisin, kun vaakakuppiin pannaan perhe ja pitkä parisuhde ja sitten tämä täysin toisenlainen uusi suhde. Kumpaa kadun myöhemmin enemmän sitä, jos nyt lähden vai sitä jos jään?
Suhteessamme rullaa tavallaan ihan kivasti, ei me tapella juuri koskaan, on säännöllinen seksielämä jne. Mieheni on hyvin yrittäjä henkinen ja sitä kautta talous asiatkin on kivalla mallilla. Välillä minusta tuntuu, että rakkauteni on kauppatavaraa. Kaikki "ongelmat" ratkaistaan rahalla, 30 v. lahjaksi uusi auto, työskentelen omassa yrityksessäni, jonka mieheni on minulle luonut, että saan tehdä työkseni juuri sitä mitä tahdon, säännölliset kutu/perhelomat, uusi talo, mökki... Saan siis mieheltäni kaiken mitä tahdon, jos se on rahalla hoidettavissa. Vietämme suht tavallista perhe elämää, molemmat osallistuu lasten arkeen ja tekee asioita, meillä käy siivooja. Yhteistä aikaa meillä on tosi harvoin. Pitemmän aikaa olen kuitenkin kokenut suhteemme tunne kylmäksi, huonoina hetkinä mietin, että olen miehelleni pelkkä edustusvaimo. Hänelle tuntuu riittävänä, että olen hänen vaimo, kaunis ja edustava, menestyvä ja hyvä äiti meidän lapsille.
Keväällä aloin lähentymään minulla töissä olevan sinkku miehen kanssa, aluksi se oli muutama txt ja puhelu silloin tällöin. Sitten se meni siihen, että aina jonkun asian varjolla hän pyysi minua käymään luonaan työmatkalla. Pitkään meni näin. Sitten eräänä iltana hän suuteli minua, lähdin pois ja tein hänelle hyvin selväksi että me ei voida tehdä niin. Jonkun ajan kuluttua hän pyysi minua luokseen taas, tämä vierailu johti sänkyyn asti. Tämän jälkeen näitä vierailuja on ollut usein, usein se päätyy seksiin, mutta vietämme aikaa muutenkin yhdessä ja mies puhuu jo rakkaudesta. Mies on täysi vastakohta aviomiehelleni.
Aviomieheni tietenkin tavallaan tietää, että jotain on meneillään mutta kauheinta oli, että hän sanoi minulle ettei sillä ole mitään väliä, jos minulla on ollut joku toinen kunhan en lähde.
Itse olen ihan sekaisin, kun vaakakuppiin pannaan perhe ja pitkä parisuhde ja sitten tämä täysin toisenlainen uusi suhde. Kumpaa kadun myöhemmin enemmän sitä, jos nyt lähden vai sitä jos jään?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet jo sopan keittänyt ja kaduttavaa riittäisi ihan nykyhetkessä. Rakastat itseäsi enemmän kuin lapsiasi. Aviomiestäsi turhaan tässä mollaat.
Sanoisin, että ero olisi ehkä tässä tilanteessa lapsille selkein ratkaisu.
Mikä sinua kaduttaa tulevaisuudessa, ei ole kovin kiinnostava pohdittava.
Mene kertomaan tarinasi uskottomuus-palstalle. Siellä elää sitkeä myytti, että vain miehet pettävät.
AP:n ongelma on liian helppo ja mutkaton elämä. Kun elämä rullaa kivasti, mieli tylsistyy ja alkaa kehitellä kaikenlaisia ongelmia. Tämä on ihmisen outo dilemma. Mikään ei riitä, mikään ei pidä onnea pystyssä.
Sitten kun kaikki on rikki, tuntuu pahalta mutta tuntuu sentään joltain. No, sitten elämä ei ole enää helppoa ja mutkatonta.
Ehkä kuukausi kehitysavussa ja maailmalla, katsomassa ihmisen kurjuutta tai muuta voisi tehdä AP:lle hyvää. Joskus ihmisen pitää ottaa etäisyyttä omaan elämäänsä että muistaa taas arvostaa mitä hänellä on.
Kukapa ymmärtäisi ihmismieltä. Minä ainakin taistelen kovasti, ja mieheni, että saisimme edes puolet sellaisesta elämästä mitä AP:lla on. Ap taas ottaa riskejä ja haikailee, jotta menettäisi kaiken. Pistää miettimään, olenko sittenkin onnellisempi kuin ap, koska meillä ei ole kaikkea mitä toivoisimme. Unelmat pitää näköjään rakkaudenkin paremmin kasassa.
Sinun elämässäsi on paljon asioita, joista monet voivat vain haaveilla.
Jos miehesi ei ole moksiskaan salasuhteestasi, mikset sitten sitä pitäisi? Mielestäni teet ongelman asiasta, joka ei sinällään edes ongelma ole.
Ihastumisian tulee jatkossakin olemaan ja niiden mukaan ei kyllä kovin isoja ratkaisuja kannata tehdä.
En usko, että tilanne on aivan noin ongelmaton ap:n miehelle. Uskottomuus vahingoittaa suhdetta monella tavalla. Se vaikuttaa ap:n käyttäytymiseen, ajatuksiin miehestään jne. Sen luulisi aiheuttavan myös syyllisyyttä, vetäytymistä parisuhteessa jne. Se vaikuttaa myös ap:n mieheen. Mm. hänen onnellisuutensa laskee. Jne. Negatiiviset vaikutukset ovat niin moninaiset.
älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä. Mieti rauhassa mitä oikeasti menetät jos jätät nykyisen elämäsi. Itse olen myös erittäin varakkaassa liitossa ja minulla on melkein tuo kaikki mitä sinullakin. Se on ihan totta mitä tuossa aikaisemmassa kommentissa eräs sanoi, että kun on kaikki mahdollinen ei ole enää mihinkään tyytväinen ja moni antaisi mitä vaan , että saisi jotain tuosta sinun elintasostasi. Veikkaan, että jos teet hätiköidyn päätöksen , tulet varmastsi katumaan ja pahasti. Lisäksi varmasti huomaat kaikin puolin tunnetasolla ja taloudellisesti mitä menetit. Ihminen valitsee osansa, siihen kuuluu se, että kaikkea ei voi saada. Kyllä ihmisten elämässä suhteita ja ihastumisia tulee ja menee. Mitäpä jos koittaisit ensin elämää erossa perheestäsi, vaikka tapailisitkin tuota toista.
Itseni kohdalla mies näyttäisi välittömästi ovea jos minulla olisi sivusuhde, että siinäkin mielessä sinulle on oma mies vielä antanut mahdollisuuden.
Kun jatkat tällaista kaksoielämää kauan, muutut itsekkin. Vahingoitat kaikkia läheisiäsi myös lapsiasi. Onkohan elömässäsi kuitenkaan kaikki hyvin ? Selvitäppä nämä asiat ensin itsesi ja puolisosi kanssa. Jos ette löydä yhteistä elämää, erotkaa. Ero on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin kaksoielämä.
Joko tarinasi on sairaalla mielikuvituksella varustettu juttu tai sitten sinulla todellakin on muttereita hyvin loysällä.
Sinä olet huolellisesti ja harkiten valinnut miehesi, tehnyt 2 lasta. Sinä olet lapsista vielä laillisesti vastuussa. Teetko todellakin itsesi mielestä oikein laukkaamalla vieraiden miesten perässäja h...lla muiden miesten kanssa, täten edustamalla mielestäsi oikeaa elämäntyyliä lapsillesi?? Entv miehellesi ( joka ratsastaa valkealla ratsulla vierelläsi ,siis on aivan liian hyvä sinulle!) Onko se sinun mielestä todellakin oikein???
Mutku määääääää oon niin ikävystyny, mutku määähaluun muita miehii, mutku määäää määä määäää.... viis siitä mietä miehesi ja lapsesi saavat "mutkumääästä".
Kuulehan sairas mutkumääää, nyt todellakin on aika hankkia ISO pulloharja ja jynssätä sillä korviesi väli!!!!!!! Ennenkuin perheesi saa selville miten paljon mätää sinä huolellisesti ja harkiten haudot siellä!
Sinulla ei ole mitään, josta kenenkään on mitään järkeä olla kateellinen. Kylmä suhde, pää sekaisin ja raha ratkaisee asioita.
Kaksi kylmää yhdessä ei tee lämmintä missään muodossa.
Voi voi.
Siinäpä se suurin ongelma onkin, kun yritän puhua mieheni kanssa parisuhteemme tilasta ja siitä, etten koe saavani tunnetasolla tyydytystä tarpeisiini. On vastaus kutu matka jonnekkin, nytkin hän oli mennyt varaamaan meille yhteisen loman Islantiin.
Mielestäni "ongelmat" ei poistu lomailemalla, ne vaan siirtyy. Ja mitä se auttaa, että siellä saan viikon häneltä kaiken huomion ja sitten taas kotona olen viimeinen? Koirakin saa osakseen enemmän silittelyä, helliä sanoja ja hellittellyä kun minä.
Minusta on täysin sairasta se, että mieheni on sitä mieltä, että ihan sama vaikka sinulla on toinen kunhan et lähde. Ei mies, joka rakastaa vaimoaan sano noin.
Eipä näitä asioita muutenkaan onneksi kovin kiirellä voi hoitaa, kun on kuitenkin yhteiset lapset. Lapset joita rakastan enemmän, kun mitään enkä ikinä halua mitään pahaa heille. Ja se on varmaan sitten se syy lopulta, että liittomme jatkuu.
Tilanteennehan on oikeasti ihan pimee...
Oma äitini teki täsmälleen samassa tilanteessa ratkaisunsa ja antoi elämän voittaa. Vaikka 5-vuotiaana tuon kokeminen otti itseäni kaaliin 20 vuotta, niin näin jälkikäteen tarkastellen hänen valintansa oli viisas. Valitettavasti jäin isälle, joka sitten jatkoi samaa sirkusta äitipuoleni kanssa... oli kuusi autoa, kaksi suurta taloa ja kolme venettä... ja henkinen osasto kuin kauhuelokuvasta.
Sinä puolestaan olet miehellesi täsmälleen samaa kuin mitä lapset & vaimo oli isälleni; statusta. Mies elää itsekästä, suunnitelmallista elämää mihin kuuluu tietyt palikat ja lapsi-1, lapsi-2 ja vaimo-1 ovat esimerkiksi palikat numero 4,5 ja 6. Edelle menee firma, talo ja auto... ainakin nyt noi. Meillä meni lasten edelle vielä kirjanpitäjä, rakastajatar, rakastajattaren lapset ja kaikki autot... eli taisin olla palikka nro 16.
Onneksi tämä omena on todella kaukana puusta.
Itselläsihän ei ole muita keinoja asioiden muuttamiseen kuin alkaa asettamaan ehtoja touhunne jatkamiselle tai sitten otat lapset mukaasi pois tuosta tunne-elämän jääkaapista. Kuoleehan ihminen tuollaiseen oikeasti.
Yrittäjänä oleminenhan ei todellakaan tarkoita kaikesta muusta luopumista, puolison itsestäänselvyytenä pitämistä ja rakastamisen muuttamista joksikin.. öh, mekaaniseksi konstruktioksi kuin pankkilakimiehen kanssa seurustelisi. Olen aikanaan seurustellut kaikkien pankkilakinaisten hirviö-stereotyypin kanssa ja tiedän kuinka älyttömältä tuntuva laskennallinen viileys ihmissuhteessa tappaa kaiken.
Toinen mies tuli syliisi vaistolla, sillä tilanteesi huokuu näkyville. Mutta ihan sairas setti on se, että miehesi tietää eikä ole moksiskaan kunhan osoite säilyy samana. Silti kaikkia ajatellen, olisi ensiksi tehtävä ratkaisuja ja sitten vasta alkaa rakentamaan uusia kuviota.
Ois kiva ku eka ois kolme salasuhdetta ja sit 4 avioliitto a.....
Kiitos ajatuksia herättävästä vastauksesta.
Tässä ero kypsyttely prosessin aikana olen monesti miettinyt, että miten tässä näin kävi ja miksi juuri nyt? Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että ihminen kai kuitenkin kasvaa myös parisuhteessa. Nuorempana nautin valtavasti siitä pinnallisesta ihailusta mitä mieheltäni saan, kaikista niistä lahjoista, matkoista yms.
Viime vuosina minua on alkanut aina enemmän ja enemmän kuvottamaan tällainen kulissi elämä mitä meillä vietetään. Olen myös erittäin huolissaan lapsistamme, nehän oppii, että tämmöinen tunne kylmyys olisi jotenkin normaalia ja kaikki tässä elämässä on mitattavissa tai ratkaistavissa rahalla. Itse, kun en ole ollenkaan sitä mieltä ja olen pyrkinyt kasvattamaan lapsemme hyvin tavallisesti ja välttämään kaikkea turhaa materialismia.
Toinen mies tuli elämääni varmaan vaistolla ja myös siksi, että minä päästin hänet. En ole ikinä aiemmin pettänyt miestäni ja olen ollut täysin ehdoton sen suhteen. Mutta viime keväänä, kun "suhteemme" alkoi, niin en enään välittänyt. Ja olenkin nauttinut suunnattomasti siitä, kun piiitkästä aikaa joku on oikeasti kiinnostunut siitä mitä mä mietin, miltä musta tuntuu ja mitä mä ajattelen. Ei se vie mua kalliille matkoille, kun töissä on vähän rankaa, se ottaa syliin ja paijaa.
Mä olen myös miettinyt mieheni asennetta pettämistä kohtaan, koska hän sallii sen minulle. Niin onko hän sitten sallinut sen myös itselleen kaikki nämä vuodet? Olen ollut erittäin naivi, kun en ole edes keksinyt epäillä häntä. Mutta toisaalta mitä väliä sillä enään on, kohtahan hän saa tehdä sitä ihan vapaasti.
Erosta tulee varmasti äärettömän hankala, mieheni kun ei tunne tasolla osaa asioita ajatella ja kerran minä lähden niin hän haluaa tehdä kaiken mahdollisimman vaikeaksi. Ja sikäli minulle olisi ihan sama, vaikka pitäisi kaiken, työpaikkani haluaisin säilyttää. Muuten minulle on ihan sama, pitäköön kaikki lelut ja vehkeet, jopa talon ja mökin. Ei ne merkitse mulle mitään. Oikeastaan olis aika hienoa, kun sais alkaa rakentamaan elämää alusta. Pitäis ottaa lainaa autoon ja kotiin, miettiä mihin mulla on oikeasti varaa. Lasten kannalta tietysti toivoisi eron menevän mahdollisimman kivuttomasti, jos se koskaan voi mennä niin. Mutta heille soisi, että he saisivat pitää molemmat vanhemmat ja kaikki heille tärkeät aikuiset elämässään.
Elämässä vaikeinta on monesti ihmissuhteet.
Himo ja kiihko ei tottele ajatusta, Ihminen haluaa rakkautta ja rakastunut haluaa seksiä. Mikä minä olen aloittajaa tuomitsemaan, ei ihmistä voi, eikä pidä omistaa.
Aloittaja on jo tehnyt ratkaisunsa ja antautunut rakastajalleen.
Paluuta tuskin entiseen on
Seksi ja ihastumisen tunne on valtava voima jota harva pystyy vastustamaan.
Aloittaja kertoo että heillä on säännöllinen seksielämä.
Kysyn, onko kiihkoa, saatko orgasmin miehesi kanssa?
Jos vastaat kyllä niin sitten ihmettelen....
Jos vastaat ei niin sitten en juurikaan ihmettele
Niinhän ne on.
Olemme mieheni kanssa painineet 15- vuotta samoissa lakanoissa. Meillä on aina ollut tyydyttävä seksielämä, toki omanlainen. Olen aina saanut mieheni kanssa ja saan edelleen. Toki meillä on seksiä nykyään äärettömän harvoin, kun minä en halua sitä enään mieheni kanssa.
Hankala tilanne. Onko miehesi käyttäytymismalli peräisin hänen lapsuuden perheestään ? Et kerro sitä, onko rakastajasi varakas vaiko ei. Jos valitset hänet, ja köyhdyt, harmittaa sekin perheen hajoaminen. Painostaako rakastajasi sinua johonkin ratkaisuun ? Minä ainakin nauttisin rakastajasta, pelehtisin välillä puolisonkin kanssa, ja antaisin ajan kulua. Odota, kunnes lapset ovat aikuisia. Onko sinulla kiire johonkin ? Et toisaalta valita siitä, etteikö teillä olisi miehesi kanssa yhteistä keskusteltavaa tai harrastuksia ja seksikin toimii. Ehkä vaadit elämältä liikaa. Toisaalta olet muuttunut itse henkisempään suuntaan. Itse voisin hyvin olla kahden miehen kanssa. Sinähän olet vielä saanut siihen "luvan". Voit nauttia molempien elämiesi hyvistä puolista näin.Oletko ihan varma, että rakastajasi on sinusta enää kiinnostunut siinä vaiheessa, jos ns. vapautuisit virallisesti?
Täytyy nyt sanoa että olet hiukkasen naivi tuon uuden tuttavuutesi kanssa. Miehet osaavat ja sanovat kaikkea miellyttävää naishenkilölle saadakseen tuota seksiä ja on monia jotka osaavat käyttä tilaisuudet hyväkseen. Monille miehille se on meriitti kun on taas saanut uuden 'kaadon'. Sinuna en jatkaisi yhteyttä tällaíseen mieheen, etenkin jos hän ollut tietoinen sinun liitostasi. Et voi tosissasi uskoa että tällaisista olisi ainesta kunnon kumpaniksi kun hän on jo tarkkailemassa seuraavaa tilaisuutta jonkun toisen kanssa.
Sinulla on monet asiat kunnossa niin ehdottomasti sinun ei kannata lähteä, ainut miklä ei selvästikään toimi on kommunikointi miehesi kanssa mutta suurimmassa osassa etenkin suomalaisten avioliitoissa on kommunikointi ongelmia kun suomalaiset ovat huonoja siinä, ilmaisemaan itseänsä ja toiveitansa. Sinuna lähtisin purkamaan asiaa ajan kanssa istumalla alas ja ilmaisemalla mitä ja miksi sinä toivoisit jotakin ja mitä taas et toivo. Kaikkea ei suhteissa voi saada edes tunne tasolla niin on tärkeätä oppia myös kompromisseihin.
Uskoisin että miehesi on ostanut matkoja jne. koska on halunnut huomioida sinua, monet miehet ovat huonoja huomioimaan nykynaisia kun jatkuvasti miesten ja naisten suhteen yhteiskunnassa on muutoksessa. Mies on rakentanut sinun kanssasi suhteenne tähän pisteeseen ja uskoisin että hän ei halua siksi lähteä purkamaan sitä, mukaanlukien se että olet ollut toisen kanssa. Se on luultavasti kova pala hänelle ja hän ohittaa kysymyksen ilmaisemalla hyväksyvänsä sen, toivottavasti pystytte selvittämään tämän myös ajan kanssa vaikka se voi olla vaikeinta kaikista näistä asioista.
Olet onnekas kun olet saanut noin paljon mahdollisuuksia kokea ja kun myös tunne asiat ovat merkityksellisiä sinulle. Kannattaa pyrkiä rakentamaan tunnetasolla tuota kommunikointia miehesi kanssa, on hankalaa meille suomalaisille, nimimerkillä kokemusta on.
Kiitos mielenkiintoisista näkemyksistä. Tämä nyt ei varmaan kuulostaa kovin uskottavalta, mutta pohjimmiltani olen kuitenkin yhden miehen nainen. En ole koskaan aiemmin pettänyt miestäni ja olen aina pitänyt pettämistä erittäin tuomittavana. Mutta sitten minulle itselle vaan kävi näin, ikään kuin ajauduin kahden miehen loukkuun. Olen toki sitä miettinyt, että ei kai näin olisi koskaan voinut käydä, jos olisin liittoomme tyytyväinen. Tyytyväisyydellä en todellakaan tarkoita sitä, että kaikki pitäisi aina olla kuin prinsessa elokuvista. Jollain tasolla olen ollut jo kauan niin varma, että haluan erota. Mutta eroaminen näin pitkän yhdessä olon, kahden pienen lapsen vanhempina ja yleensäkään ei ole niin yksinkertaista. Tilanne on erittäin raskas myös minulle.
Olen päättänyt, ettei tämän tilanteen pitkittäminen ole edes vaihtoehto. Joko minä lähden tai jään. Ja, jos jäisin niin sitten jää se toinen mies kokonaan.
En todellakaan ole yhtään varma, että tämä minun nykyinen "kakkonen" olisi koskaan minulle se ykkönen. Olen hänelle sen kertonut, että vaikka me erottais. Niin haluaisin aloittaa sitten hänen kanssaan alusta ja seurustella yms. Enkä olla mitenkään "korvamerkitty". Toki voin olla vain yksi valloitus hänelle, mutta kovasti epäilen.
Heips Edustusvaimo,
Minun tilanne poikkeaa aika paljon sinun kuvauksesta mutta löydän siitä jotain samaakin ja ajattelin että ne asiat mitä itse olen miettinyt voi mahdollisesti auttaa myös sinua. Minun mielestä sun kannattaisi pohtia oletko liian riippuvainen miehestäsi ja jos olet niin millä tavalla. Se, että teidän suhde on huono ei ole syy tilanteeseen vaan seuraus. Sinun kannattaisi miettiä enemmän omaa itsenäistä elämääsi ja omia tavoitteitasi niin että et ajattele ensin sitä että mitäköhän puoliso tästä sanoisi. Voi olla että hän ei tykkää kaikista ideoistasi tai että hän vastaa mielestäsi väärin (kuten hänen asenteensa uskottomuuteen mielestäsi on). Mutta älä anna hänen reaktionsa tai mielipiteensä kaataa maailmaasi. Pidä itsestäsi kiinni!
Miehesi on riippuvainen siitä että hänellä on kaunis edustusvaimo vieressä. Sinä olet riippuvainen hänestä ehkä taloudellisesti ja ehkä myös hänen hyväksynnästä? Jos oppisit enemmän seisomaan omilla jaloillasi saisit ihan omat ilot ja omat ongelmat ja ratkaisisit ne itse (jollain muulla kun hänen rahoilla). Tämä pakottaisi myös hänet muuttumaan.
Omasta kokemuksesta voin vakuuttaa että on paljon mukavampaa kun kaksi itsenäistä ihmistä ovat yhdessä koska valitsevat niin, verrattuna tilanteeseen jossa kaksi ihmistä on yhdessä koska tarvitsevat toisiaan.
Teillä on siinnä suhteessa hyvin että teitä on paljon ja runsas raha korvaa teidän huonot geenit. Minunlaisia ihmisiä on niin harvassa että on yksinäistä. Ei tahdo löytää kaltaistaan. Täytyyhän jonkun rakentaakkin jotta rikottavaa riittää. Tuollainen ylläkuvattu on sitä merkittävää prostituutiota, ei se kun joku nuori konstaapeli käy jostain Thai hierontapaikasta pidättämässä aitinsä ikäisen naisen.
Huomaatko että olet myynyt itsesi eli olet maksullinen nainen.
Hei Edustusvaimo
(Aikuisuus- ja LAPSENOMAINEN tunne); Ne on ihanaa jos voi yhdistää, mutta tässä elämässä näiden lisäksi, rahakin antaa - tässä yhteiskunnassa erittäin vakuuttava turvallisuuden. Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin pitäisi molemmat suhteet, tai jos täytyisi luopua, niin siitä seksi suhteesta sitten, koska sitä tunnetta tai siitä välittyvää tunnetta kyllä aina saa, mutta suurta rahantuloa on vaikeampi. Tietenkin jos säästöjä sinulla omia miljoonia sitten eri asia.