MÄ en enää jaksa. Toisinaan tämä yksinäisyys tainnuutta sängyn pohjalle. Tänä viikonloppuna jopa itkin. Perheelliset ystävät kadehtivat vauhdikasta ja rikasta elämää, mutta 3vuoden yksinäisyyden jälkeen olisin valmis suhteeseen. Olen kaunis ja älykäs. Olen rohkea. Olen aktiivinen. Olen työssä käyvä. Olen kulttuurin harrastaja.Minulla on paljon tuttuja ja ystäviä ja puolituttuja. Jatkuvasti käsi pystyssä kun kadulle astun,mutta niin yksin...ja kukaan ei usko miltä se tuntuu..eikä tiedä.
Olen ja olen..mutta kukaan ei ole ja tule mulle. MÄ en oikeesti jaksa..
Tiedättehän...kun ilta saapuu ja huomaat jälleen kerran päivän kuluneen. Käperryt sänkyyn ja et saa unta..
Kaikkea ei kait voi saada...kerralla..ja liekö enää koskaan rakastun ja minuun rakastuttaisi.Onko sellaista olemassakaan?
Pakko oli purkaa tänne kun päiväkirjan sivut ovat täynnä yöllistä tuskaa..
Olen ja olen..mutta kukaan ei ole ja tule mulle. MÄ en oikeesti jaksa..
Tiedättehän...kun ilta saapuu ja huomaat jälleen kerran päivän kuluneen. Käperryt sänkyyn ja et saa unta..
Kaikkea ei kait voi saada...kerralla..ja liekö enää koskaan rakastun ja minuun rakastuttaisi.Onko sellaista olemassakaan?
Pakko oli purkaa tänne kun päiväkirjan sivut ovat täynnä yöllistä tuskaa..
Vastaukset 19
Vanhimmat
luettavaa,mutta meitä on monia jotka olemme samassa tilanteessa jos se sinua lohduttaa.
Joskus on kyllä parempi että on yksin koska tää elämä on välillä helpompaa olla yksin.
Mutta kukapa ei kaipaisi toista rinnalle kun kotona yksin istut ei tääkään ole aina helppoa.
Jos sitä viellä uskaltaisi lähteä toisen kanssa yhdessä elämään voihan sellainen elämä olla todella antoisampaa kukapa sen tietää.
Mut kaikea hyvää sinulle ja toivotaan että löydä sen toisen ja pystyt rakastumaan ja rakastaan sitä toista ihmistä.
Miten se voisi olla perempi? Olen sinkku jo 4 vuotta ja inhoan tilanteeni. Anna neuvon miten jaksaa?
Kuullostaa tosi tutulle. Sinkku olen oikeastaan ollut kokoikäni. Nyt pikkuhiljaa tuntuu että tarttis löytää se oikea jostain, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Nyt on mennyt koko tämä vuosi lähinnä itkiessä kotona kun kukaan ei tunnu huolivan mua. Yhden illan juttuja välillä on, mutta ei niissäkään ole mitään hohtoa. Tuntuu erittäin tylsältä.
Joka ilta on yhtä tuskaa, kaipaa toista vierelleen. Ihmistä jonka viereen nukahtaa, joka pitää hyvänä....
Välillä on hyviä aikoja, mutta sitten taas se yksinäisyys loistaa läpi. Kavereille, perheelle näytellään että kaikki on hyvin suurimmaksi osaksi. Sitten kun taas kotiin joutuu ja yksinään on niin kaikki muuttuu ja eikä ole muuta kun sohvaperunaksi itkien itsensä iltaisin uneen....
Adjektiivit, joilla kuvailit itseäsi ovat melkein superlatiiveja. On suorastaan käsittämätöntä, ettei kumppania noilla ominaisuuksilla löydy. Jos ongelmaa lähtisi ratkomaan, niin seuraavaksi kysyisin, mitä vaadit kumppaniltasi? Tämä rajaisi hieman laajaa kysymystäsi.
Yksin tänne tullaan ja täältä lähdetään, mutta toki ymmärrän, ettei ole sama miten sen välin viettää.
Moni varmasti haluaa sinusta kumppanin. Kuulostaisi hieman siltä, että kaveruuteen päästään, mutta sen jään rikkominen ei puolin ja toisin onnistu. Tällöin jäädäänkin vain moikkatutuiksi. Jos olet rohkea, annat toisen särkeä jään tai särjet sen itse.
kun olet saanut kailottaa surkeuttasi tänne niin koita kerätä ittes kansaan jä lähde hakemaan sitä miestä itsellesi. Ei se ole sen vaikeampaa.
Älä lähde etsimään jotain kaveri tms. mene hakemaan miestä. Katot heti silläsilmästä jokasta kakslahkeista jonka tapaat ja iske kiinni kuin hyvän tapaat.
Yllättävän moni mies ja nainen jonka kadulla näkee on sinkku. Siis ajattele!! Ei kaikki oo varttuja, sä vaan kuvittelet niin ja vellot itsesäälissä. Jos on naama norsun v''ulla niin ei suhun kukaan kahta kertaa vilkasekaan. Hymyile, tällää itsesi hehkeeksi ja mee kuppilaan katsastaan ihmisiä.
Mitään ei saa vaan himassa mojumalla, pitää lähtee ulos. En takoita että aina kapakkaan, mutta jos olet kultturelli (niinkuin mainitsit) niin mars vaan taidenäyttelyyn tai museoon tai vaikka paikalliseen arboretumiin.
Mene mene jo ;-) Kyllä se kulta sieltä löytyy. Etsit sen ja pistät sen rakastamaan sua. Anna mennä vain :-) Ei se pelaa joka pelkää!!
Olen 33 v. mies ja yksinäisyyden tuskasi on tuttu. Tutut ja ystävät eivät voi korvata rakastetun halausta, mutta mistäpä tosiaan löytäisi todellisen ja aidon rakastetun?
Sen kun tietäisi niin sinne heti lähtisin.....
Tai ehkä alkaisi pelottaa niin, ettei saisi lähdettyä. Minusta ainakin tuntuu siltä, että mitä enemmän toisesta pitää ja mitä tärkeämpi hän on, sitä enemmän pelottaa ottaa kontaktia. Johtuisiko se siitä, että silloin tuntee itsensä normaalia huonommaksi eikä halua aiheuttaa pettymystä toiselle?
[email protected]
Ite oon kaksvitonen enkä ole koskaan seurustellut tai mitenkään muutenkaan uhrannut aikaani parisuhteen monimutkaiselle alttarille. Koskaan en ole itkenyt itseäni uneen, vaan lähinnä tyytyväisenän rojahtanut omaan isoon sänkyyn ja röhnöttänyt siinä koko leveydeltäni ja nukahtanut radion pauhatessa mitä lie klassista. Yksinäisyyden tunteesta mulla ei ole mitään käryä, ellei se sitten ole samanhankaista kuin oman elämänsä herruuden tunne. Mitään niin inhottavaa ei maailmassa olekkaan kuin riippuvuus toisesta ihmisestä. Mä olen aina tehnyt kaiken itse, enkä ole koskaan apua pyytänyt keneltäkään!
Parisuhtelaisten pitäisi siinä itsesäälissään rypeä, ei yksinäisten!
Sehän on hienoa, että olet tyytyväinen elämääsi. Kuitenkin on katsottava rakastetun kaipuu normaaliksi ihmisyyteen kuuluvaksi asiaksi. Luonnoton riippuvuus toisesta on hieman eri asia.
Oi!
Voi, kuinka surullista.
*nyyhkäisy*
Kuinka maailma voikaan murjoa noin kaunista ja älykästä noin pahoin?
*nyyhkytys*
On kerrassaan tyrmistyttävän käsittämätöntä kuinka tuollaisesta rohkeudesta ja aktiivisuudestakaan ei ole apua..
*pillahtaa itkuun*
Ei työstä eikä kulttuurin paristakaan löydy..
*itkeä pillittää*
Eikä auta, vaikka ystäviä ja tuttuja tulee melkein joka kulmassa vastaan...
*itkee vuolaasti*
Kuinka ihmeessä sä olet jaksanutkaan noin pitkään yksin? Kuinka sä olet voinut jaksaa, vaikka kukaan ei ole uskonut miltä se tuntuu?
*vollottaa*
>> Olen ja olen..mutta kukaan ei ole ja tule mulle. MÄ en oikeesti jaksa..
Tiedättehän...kun ilta saapuu ja huomaat jälleen kerran päivän kuluneen. Käperryt sänkyyn ja et saa unta.. > Kaikkea ei kait voi saada...kerralla..ja liekö enää koskaan rakastun ja minuun rakastuttaisi.Onko sellaista olemassakaan?
En todellakaan näe mitään aihetta irvailullesi. Ihminen voi olla todella yksin keskellä ihmisiä ja kokea syvää tuskallista rakkaudenpulaa eikä se ole pilkan aihe. Väännät veistä haavassa. Ole hyvä ja mieti, mitä oikein kirjoitit!
Kitos veitsestä haavoissani...Mutta minä olin tosissani.. Kaiken sakin keskellä voi todella tuntea itsensä yksinäiseksi. Ei kaikille ihmisille voi syntyjä syviä ja vähäpätöisempiään asioitaan kertoa, saati sitten se halipula.
Aktiivinen jää kait usein sen varjoo, et ihmiset miettii: et tolla on kaikki hyvin kun se jaksaa olla monessa mukana.
Onko kukaan tullu ajatelleeksi, et ehkä niin paljon on pakko olla ohjelmaa,jottei muistaisi yksinäistä olemassa oloaan..
Ymmärrän sun fiilikset täysin. Vaikka omaan elämään kuuluisikin paljon ihmisiä niin siltä ajoittain voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Ystäviltä, sukulaisilta, kavereilta, tutuilta saa kyllä paljon, mutta ei todellakaan tarpeeksi. Ei muuten ihmiset parisuhteessa eläis tai siihen haluis. Ei muuten perheitä perustettais.
Iltasin sen tosiaan huomaa kun tekee vain itelleen iltapalaa, kattoo yksin telkkaria ja menee yksin nukkumaan. Silloin sitä on niiin yksin omassa kodissaan.
Päivällä se sitten unohtuukin kun on jo kiire opiskelemaan, töihin, harrastuksiin yms. Ja juuri nuo aktiviteetithan sitä yksinäisyyden tunnetta saavat pois, mutta se ilta ja yö tulee aina kuitenkin....
Mä luulen:hän on öisin yksinäinen.Kuinka haluisinkaan käpertyä kainaloon ja halia..
.. jollet tee asille nyt heti jotain. En tiedä mikä pakonomainen tarve sulla on saada joku vierelle mutta muista et sä olet sä piru vie ja pärjäät! Nyt lopetat vollotuksen ja aloitat vaikka uuden harrastuksen kudontakerhossa niin eiköhän sieltä juttukaveri löydy.
mä oon ollu sinkku lähes aina ja hyvin on kestäny. Mitä nyt olen parisataa kertaa harkinnu itsemurhaa :)
Niin oma tilanne aivan samanlainen.Paljon kavereita.Baarista ei löydy oikein mitään.Ottaa pattiin nukkua yksin.Mutta sellaista se on.Mutta ehkä joskus se oikea kolahtaa?
kirjoitusesi on aivan kuin omasta elälämästäni.lähes sanasta sanaan. olen etsinyt elämänkumppania aktiivisesti noin vuoden. mut kuka huolisi tavallisen kunnollisen miehen. joskus tuntuu että naiset rakastuvat vain rentuihin. silti vaikka tilanne on masentava herättää vielä toivoa se että on muita kohtalotovereita. on siis mahdollista että kohtaan vielä joskus jonkun yhtä epätoivoisen.