Kaipaisin lähinnä mietteitä seuraavasta
tilanteesta jossa olen.
Kaikki alkoi pari vuotta sitten kun olin kesällä
juhlimassa ja tapasin erään tytön. Tällöin
kummatkin olimme 16 v. ja sievässä humalassa.
Tilanne kehittyi illan vanhetessa siihen, että
makasimme nurmikolla halaillen ja suudellen, sen
pidemmälle ei mennyt asiat.
Nooh.. kului muutamia kuukausia ja tismalleen
sama toistuu eräissä toisissa juhlissa.
Viime kesänä jälleen... sama tyttö... sama
tilanne.. ja humalassa.
Eipä nähtävästi ole tilanne muuttunut vieläkään
mihinkään kun kerran juuri koulujen
päättäjäispäivän vastaisena yönä suutelemme
vaikka yritänkin hillitä koska tiedän, että
aamulla on vähän "höntti" olo.
Tällä kertaa tyttö haluaa pitää enemmänkin
yhteyttä… puhelinsoittoja, tapaamisia… jne.
Silloin mieleni valtaa pienimuotoinen ahdistus
koska en ole mielestäni vielä valmis
seurustelemaan. En ole vielä tähänkään ikään asti
kertaakaan seurustellut, en halua lyhyitä
suhteita, senpä takia en uskalla aloittaa
suhdetta kun en etukäteen tiedä miten kauan se
kestää!
Ongelmana on myös se, etten tiedä ollenkaan
haluaako tyttö oikeasti pitää yhteyttä vai
halusiko hän sitä vain siinä tilanteessa jossa
olimme humaltuneena ja erittäin lempeissä
tunnelmissa..
en uskalla soittaa ja tiedustella siitä,
ajattelin kysäistä seuraavalla kerralla jos
sellainen tulee.
En ole varma mitä tunnen tyttöä kohtaan. Koitanpa
selvittää; minulla on halu hoivata, suojella ja
helliä häntä kaikelta, mutten tunne olevani
valmis sellaiseen. Tytöllä on sisäistä kauneutta.
Pelkkään seksisuhteeseen (mitä tämä lieveilmiönä
tähänkin asti on ollut) en tietääkseni ole valmis
koska se tuntuu hyväksikäytöltä. Voi olla, että
jos paikka hyvä niin jos tilanne tähän malliin
jatkuu niin se ei lopu ennen kun on tapahtunut
jotain vielä intiimimpää…
Ei ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä ja
tilanne on muutenkin aivan outo minulle. Tai
tavallaan ei ole koska joskus yläasteaikoina eräs
tyttö oli ihastunut minuun ja silloin valtasi
sama ahdistava tunne.
Tilanne on sitäpaitsi niin ristiriitainen koska
tavallaan haluan seurustella (luonto…)!
Ihanne suhde olisi minulle varmaankin sellainen
jossa tyttö olisi enemmän vain kaveri kuin
elämänkumppani, seksistä pitäisin jne.,
mutta “lomaa” pitäisi olla aina joskus!
Onko mahdollista?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Tuntuu, että kohta pää sekoaa.
tilanteesta jossa olen.
Kaikki alkoi pari vuotta sitten kun olin kesällä
juhlimassa ja tapasin erään tytön. Tällöin
kummatkin olimme 16 v. ja sievässä humalassa.
Tilanne kehittyi illan vanhetessa siihen, että
makasimme nurmikolla halaillen ja suudellen, sen
pidemmälle ei mennyt asiat.
Nooh.. kului muutamia kuukausia ja tismalleen
sama toistuu eräissä toisissa juhlissa.
Viime kesänä jälleen... sama tyttö... sama
tilanne.. ja humalassa.
Eipä nähtävästi ole tilanne muuttunut vieläkään
mihinkään kun kerran juuri koulujen
päättäjäispäivän vastaisena yönä suutelemme
vaikka yritänkin hillitä koska tiedän, että
aamulla on vähän "höntti" olo.
Tällä kertaa tyttö haluaa pitää enemmänkin
yhteyttä… puhelinsoittoja, tapaamisia… jne.
Silloin mieleni valtaa pienimuotoinen ahdistus
koska en ole mielestäni vielä valmis
seurustelemaan. En ole vielä tähänkään ikään asti
kertaakaan seurustellut, en halua lyhyitä
suhteita, senpä takia en uskalla aloittaa
suhdetta kun en etukäteen tiedä miten kauan se
kestää!
Ongelmana on myös se, etten tiedä ollenkaan
haluaako tyttö oikeasti pitää yhteyttä vai
halusiko hän sitä vain siinä tilanteessa jossa
olimme humaltuneena ja erittäin lempeissä
tunnelmissa..
en uskalla soittaa ja tiedustella siitä,
ajattelin kysäistä seuraavalla kerralla jos
sellainen tulee.
En ole varma mitä tunnen tyttöä kohtaan. Koitanpa
selvittää; minulla on halu hoivata, suojella ja
helliä häntä kaikelta, mutten tunne olevani
valmis sellaiseen. Tytöllä on sisäistä kauneutta.
Pelkkään seksisuhteeseen (mitä tämä lieveilmiönä
tähänkin asti on ollut) en tietääkseni ole valmis
koska se tuntuu hyväksikäytöltä. Voi olla, että
jos paikka hyvä niin jos tilanne tähän malliin
jatkuu niin se ei lopu ennen kun on tapahtunut
jotain vielä intiimimpää…
Ei ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä ja
tilanne on muutenkin aivan outo minulle. Tai
tavallaan ei ole koska joskus yläasteaikoina eräs
tyttö oli ihastunut minuun ja silloin valtasi
sama ahdistava tunne.
Tilanne on sitäpaitsi niin ristiriitainen koska
tavallaan haluan seurustella (luonto…)!
Ihanne suhde olisi minulle varmaankin sellainen
jossa tyttö olisi enemmän vain kaveri kuin
elämänkumppani, seksistä pitäisin jne.,
mutta “lomaa” pitäisi olla aina joskus!
Onko mahdollista?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Tuntuu, että kohta pää sekoaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aika hankala tilanne. mutta kuulostat kuitenkin
siltä, että olisit jo henkisesti valmis ottamaan
vastuuta toisesta henkilöstä. iso askel. itse
otin sen samanikäisenä, jos oikein ymmärsin.
kahdeksantoistavuotiaana. ja tähän asti on
kannattanut.
mutta siitä pään sekoomisesta..
se ei siitä mihinkään katoa! jos päätät ottaa sen
askeleen, siirtyä vakavaan(!) parisuhteeseen,
niin siitähän se pää vasta sekaisin meneekin! en
halua pelotella, sekaisin meno on ihan
positiivista! (tässä asiassa...)
mut kyllä ehdottaisin, että menette vaikka
kahville.. sellaiseen paikkaan, missä ei
humaltuminen ole mahdollista(ja mielellään
kahdestaan). ja puhutte, esim. siitä mitä
haluatte, tai mitä aiotte tehdä tulevaisuudessa.
siitä se lähtee, kohta kerrotte ihan vahingossa
kaikki kommellukset mitä tuli tehtyä
lapsuudessa.. jne.jne.
eiköhän siinä olekin jo jotain päätä
selventävää... ei.(minäkin menin sekaisin..)