Kopioitu osoitteesta http://kotisivu.mtv3.fi/asiat/klassinen.htm
-----------------------------------------------
Miksi klassinen musiikki tulee kuolemaan?
Klassinen musiikki on sävelletty aikana, jolloin ihmiset eivät kuunnelleet paljonkaan musiikkia. Tänään keskiverto kansalainen kuuntelee musiikkia nelisen tuntia päivässä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Meillä on radiot, korvalappustereot, taustamusiikit, hissimusiikit, autostereot, mainosmusiikit, elokuvamusiikit, tunnusmusiikit, musiikkivideot ja kännyköiden soittoäänet.
Mutta Bachin ja Beethovenin päivinä musiikkia kuunneltiin vähän - muutama tunti viikossa. Seuraavasta kuviosta nähdään, miten menneinä vuosisatoina musiikkia kuunneltiin kymmenen kertaa vähemmän kuin nykyisin.
Mutta vaikuttaako tämä musiikkimakuun? Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata. Esimerkiksi me voimme kuunnella vieraiden kulttuurien kuten Arabian, Japanin tai Afrikan musiikkia ilman edeltävää oppimisvaihetta. Tämä todistaisi sitä, että meidän ei tarvitse opetella kuuntelemaan musiikkia. Toisaalta lasten musiikki on usein yksinkertaisempaa kuin aikuisten musiikki. Vaikka lapset näyttävät nauttivan myös aikuisten musiikista, näyttävät he pitävän enemmän yksinkertaisimmista melodioista.
Jos me käytämme kuuluisan kehityspsykologia Piaget'n luokittelua henkisistä toiminnoista, meidän täytyy selvästi luokitella musiikin havainnoiminen sensomotoristen skeemojen tasolle. Eli henkisten toimintojen alhaisimmalle ja yksinkertaisemmalle tasolle. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä musiikkihan vaikuttaa nimenomaan tunteisiimme, ja tunteita pidetään myös primitiivisempinä ilmiöinä kuin abstraktit älylliset toiminnot.
Mielestäni musiikin massiivinen kuunteleminen muuttaa melodiatajua. Tämä melodiatajun muuttuminen on hidasta ja vähäistä, eikä sitä voi verrata oppimiseen älyllisellä tasolla - esimerkiksi kielten oppimiseen tai faktojen mieleenpainamiseen. Aivomme kuitenkin alkavat vaatimaan monimutkaisempia melodioita. Tämän takia klassinen musiikki alkaa tuntua liian yksinkertaiselta nykyaikaiselle kuuntelijalle. Se kuullostaa 5000 tuntia musiikkia kuunnelleelle selkomusiikilta, joka on sävelletty erityisryhmille. Tätä vaikutelmaa vahvistaa rytmisten elementtien eli rumpujen puuttuminen.
Väitteiteni todistamisen ongelmana on se, että käsitettä melodian yksinkertaisuus tai monimutkaisuus on vaikea määritellä. Kyse ei ole nuottien määrästä, vaan musiikin olemus löytyy nuottien suhteesta toisiinsa. Melodian yksikertaisuus-monimutkaisuus ulottuvuutta on äärimmäisen vaikeaa määritellä objektiivisesti. Siksi viime kädessä vastaus kysymykseen - Onko klassinen musiikki liian yksikertaista nykyajan musiikin suurkuluttajalle? - on subjektiivinen.
-------------------
http://kotisivu.mtv3.fi/asiat/klassinen.htm
-----------------------------------------------
Miksi klassinen musiikki tulee kuolemaan?
Klassinen musiikki on sävelletty aikana, jolloin ihmiset eivät kuunnelleet paljonkaan musiikkia. Tänään keskiverto kansalainen kuuntelee musiikkia nelisen tuntia päivässä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Meillä on radiot, korvalappustereot, taustamusiikit, hissimusiikit, autostereot, mainosmusiikit, elokuvamusiikit, tunnusmusiikit, musiikkivideot ja kännyköiden soittoäänet.
Mutta Bachin ja Beethovenin päivinä musiikkia kuunneltiin vähän - muutama tunti viikossa. Seuraavasta kuviosta nähdään, miten menneinä vuosisatoina musiikkia kuunneltiin kymmenen kertaa vähemmän kuin nykyisin.
Mutta vaikuttaako tämä musiikkimakuun? Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata. Esimerkiksi me voimme kuunnella vieraiden kulttuurien kuten Arabian, Japanin tai Afrikan musiikkia ilman edeltävää oppimisvaihetta. Tämä todistaisi sitä, että meidän ei tarvitse opetella kuuntelemaan musiikkia. Toisaalta lasten musiikki on usein yksinkertaisempaa kuin aikuisten musiikki. Vaikka lapset näyttävät nauttivan myös aikuisten musiikista, näyttävät he pitävän enemmän yksinkertaisimmista melodioista.
Jos me käytämme kuuluisan kehityspsykologia Piaget'n luokittelua henkisistä toiminnoista, meidän täytyy selvästi luokitella musiikin havainnoiminen sensomotoristen skeemojen tasolle. Eli henkisten toimintojen alhaisimmalle ja yksinkertaisemmalle tasolle. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä musiikkihan vaikuttaa nimenomaan tunteisiimme, ja tunteita pidetään myös primitiivisempinä ilmiöinä kuin abstraktit älylliset toiminnot.
Mielestäni musiikin massiivinen kuunteleminen muuttaa melodiatajua. Tämä melodiatajun muuttuminen on hidasta ja vähäistä, eikä sitä voi verrata oppimiseen älyllisellä tasolla - esimerkiksi kielten oppimiseen tai faktojen mieleenpainamiseen. Aivomme kuitenkin alkavat vaatimaan monimutkaisempia melodioita. Tämän takia klassinen musiikki alkaa tuntua liian yksinkertaiselta nykyaikaiselle kuuntelijalle. Se kuullostaa 5000 tuntia musiikkia kuunnelleelle selkomusiikilta, joka on sävelletty erityisryhmille. Tätä vaikutelmaa vahvistaa rytmisten elementtien eli rumpujen puuttuminen.
Väitteiteni todistamisen ongelmana on se, että käsitettä melodian yksinkertaisuus tai monimutkaisuus on vaikea määritellä. Kyse ei ole nuottien määrästä, vaan musiikin olemus löytyy nuottien suhteesta toisiinsa. Melodian yksikertaisuus-monimutkaisuus ulottuvuutta on äärimmäisen vaikeaa määritellä objektiivisesti. Siksi viime kädessä vastaus kysymykseen - Onko klassinen musiikki liian yksikertaista nykyajan musiikin suurkuluttajalle? - on subjektiivinen.
-------------------
http://kotisivu.mtv3.fi/asiat/klassinen.htm
Vastaukset 57
Vanhimmat
Olen kyllä ihan toista mieltä klassisen musiikin tulevaisuudesta. Mielestäni musiikki,jota ihmiset enimmäkseen kuuntelevat on paljon köyhempää, kuin perinteinen musiikki. Se on levoteonta, rytmikästä, eikä sieltä löydy luovaa taiteellisuutta eikä sellaista tunneskaalaa, joka on löydettävissä klassisesta musiikista.
Ihmiset hakevat tänään musiikista monesti agressiivisuutta ja tunteisiin vetoavaa rytmien vaihtelua,jolla voisi peittää levotonta ja rauhatonta olotilaa.
Klassisesta musiikista löytää kosketuksen todellisiin tunteisiin. Siksipä ihmisten pitäisi enemmän oppia kuuntelemaan sitä.
Kevyt musiikki ei ole yleisesti ottaen sen köyhempää kuin klassinen musiikki. Se ettei kevyestä musiikista löydä muuta kuin levottomuutta ja rytmikkyyttä johtuu siitä, ettei ole tutustunut kevyeen musiikkiin todella. Musiikkiin, josta ei pidä, ei tietenkään tarvitsekaan tutustua, mutta ei siitä voi silloin myöskään muodostaa järkevää mielipidettä.
Soitan klassista harrastaja orkesterissa, mutta nuorempana olen soittanut myös rockpändissä. Kuuntelen myös molempia ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kevyen musiikin parhaat jäävät musiikin historiaan. Suurin osa sekä klassisesta että kevyestä on huonoa, mutta molempien parhaat ovat yhtä arvokkaita.
Eivät " yhtä arvokkaita ", vaan arvokkaita OMASSA lajissaan.
Hyvä populaarimusiikki jää populaarimusiikin historiaan.
Populaarimusiikki ja Taidemusiikki eivät ole vertailukelpoisia.
Mielenkiintoinen ajatus sinulla. Olet varmaan oikeassa. Klassinen musiikki ( Tämäkin on aika epämääräistä , oletan että puhut tonaalisesta länsimaisesta taidemusiikista , esim. Beethovenista. ), jos ei sentään kuole , niin menettää koko ajan tehoaan ja vanhenee. Varmasti esim. juuri Beethovenin musiikki vaikutti aivan eritavalla aikalaisiinsa kuin meihin.
Siksi tämän sukupolven on tehtävä " oma musiikkinsa ".
Omasta puolestani voin sanoa ( vaikka mielelläni vanhaakin musiikkia kuuntelen ), että uudella , aikalaisteni säveltämällä musiikilla on enemmän juuri minulle tarjottavaa. Musiikin keinotkin ovat rikastuneet ( kuinka paljon voimmekaan nyt ilmaista! ), musiikki on nykyään paljon elävämpää , todellisempaa , ilmaisuvoimaisempaa.
Tunnut kuitenkin viittaavan viestisi lopussa populaarimusiikkiin , johon minulla ei ole muuta sanottavaa kuin ; kuuntelepa ensin Diana Rossia ja sitten vaikka Pierre Boulezia. Huomaat varmasti että rytmi Boulezilla on hiukkasen elävämpi...
Tulkoon selväksi: Olen " klassista musiikkia "( n. 100 v. sitten ja sitä ennen sävellettyä ) vastaan , ja UUDEN ( länsimaisen taide/konsertti- ) musiikin puolella. Vaihtoehto " klasarille "
ei ole " pop ".
Tällaisen avauksen tehneen voisi mielestäni ohittaa vastaamatta hänelle lainkaan.
Kyseessä on joko selvä trolli tai musiikista mitään tietämätön alemman yleisön edustaja.
Täysjärkinen musiikin ammattilainen ei voisi mitenkään tuottaa tuollaisia ajatuksia.
En voinut vastustaa kiusausta.
Suoraa lainaa:
...Olen " klassista musiikkia "( n. 100 v. sitten ja sitä ennen sävellettyä ) vastaan ja UUDEN ( länsimaisen taide/konsertti- ) musiikin puolella...
Jaa-a.
Että otetaan rakennuksen yläkerrat ja romutetaan perustukset. Hyvin pysyykin kasassa.
Et kai ole Sibiksen sävellysopiskelijoita? Siellä tapaa joskus tämän kaltaista järkiajattelua.
Aika epähedelmällinen on asenne, joka ei rohkaise uuden musiikin tuottamista.
Kyllä itse olen " perustukset " opiskellut, säveltänyt kappaleita vanhaan tyylin ja mielelläni toisinaan historiallista musiikkia kuuntelenkin.
Tästä ei ole kuitenkaan ole apua, jos haluaa löytää oman ja tyylillisesti tässä maailmanajassa
adekvaatin ilmaisun.
Museot ovat kivoja, aikalaistemme mahdollisimman vireää tuotteliaisuutta taidealoilla kannattaakin tukea ja rohkaista, jotta niistä löytyisi myös jonkunmoista dokumenttia meistä, meidän aikakaudestamme vielä 200 vuoden kuluttuakin.
Olen muuten kyllä Sibiksen opiskelija.
Eihän tämä palsta mikään " ammattimuusikkojen " foorumi ole.
Kyllä keskustelun aloittaja ihan vakain mielin ja tosissaan varmasti kirjoitti.
Joten ei, mielestäni ei ole syytä pitää kynttiläänsä vakan alla vaan rohkeasti kirjoittaa mitä mieltä on ( tämähän keskustelupalsta, herranen aika! ).
Se koskee niin minua, "Isoldea" kuin myös keskustelun aloittajaa.
Mistäs tuon taas väänsit?
Kysehän oli historian hylkäämisestä - sinun taholtasi. Ei sen kummemmasta.
Tietenkin on oma asiasi jos haluat väheksyä esim. Palestrinan, Bachin, Mozartin ja Beethovenin aikaansaannoksia.
Toisaalta kyllä ymmärrän asenteesi. Minultakin meni muutamia kymmeniä vuosia, ennenkuin aloin ymmärtää Beethovenia edes jollain tavalla.
Se musiikki kun on niin nerokasta.
Mitähän jos tulisit sieltä Beethovenien parista nykyaikaan; täällä on kaikkea kivaa ja mielenkiintoista!
Kyllä se nykyaika on hallussa ja hyvin tiedossa.
Suomessa uusi, nuori säveltäjäpolvi vain on kovin toistaitoista. Ikävä kyllä. Lieneekö syynä tuo samainen asenne joka sinusta kuultaa? Ainakin akatemian nuoria säveltäjiä kuunnellessa tähän on helppo uskoa.
On meillä sentään hyviäkin eläviä säveltäjiä. Tosin iäkkäämpiä - ja Beethoveninsa varmasti huolella kuunnelleita.
Miksi tämän ketjun aloittajan mielipide pitäsi ohittaa? Siksikö, että kirjoittaja on eri mieltä kuin sinä?
Minusta täysjärkinen musiikin ammattilainen kykenee ymmärtämään, että musiikissakaan kaikkien hyvä ei ole samanlaista. Ketjun aloittaja esitti kuitenkin väitteidensä perään perusteluja. Sitä paitsi usein näissä yllättävissä näkemyksissä on paljon itua, koska niitä on mietitty todennäköisesti omilla aivoilla.
Ketkä kuuluvat mainitsemaasi alempaan yleisöön?
Mielenkiintoinen ja provosoiva lähestymistapa. Mutta kerro siis, keitä tähän alempaan yleisöön kuuluu ja onko olemassa vielä ylempi yleisö?
Vaikka olenkin ehkä nuorempi kuin sinä, niin kyllä olen muusikkona kuitenkin aika kokenut;
Jo " teini-ikäisenä " opiskelin ja soitinpa konserteissa & kilpailuissakin esim. Beethovenin myöhäistuotantoa ( sangen menestyksekkäästi, rohkenen lisätä ).
Toki yhä edelleen löydän Beethovenista paljon uutta, varmasti niin kauan kuin jaksan tutkia.
Sinulla, Qwerty, on aika pessimistinen kuva uudestä suomalaisesta säveltaiteesta. Haluaisitko kertoa meille, ketkä säveltäjät ovat
" kelvollisia " , ketkä eivät?
Suomella on tällä hetkellä kolme elävää säveltäjää joilla on jotakin merkittävää annettavaa länsimaiselle taidemusiikille. Puhun nyt suurista sävellysmuodoista - en siis mistään pienistä pianokappaleista tai kuorolauluista.
Alla luettelen heidät - en tosin kategorioiden mihinkään parhaimmuusjärjestykseen. Sen voit toki ratkaista itsekin, parahin Tristan.
Einojuhani Rautavaara
Kaija Saariaho
Kalevi Aho
En kyllä ymmärrä, miksi suuret muodot ovat mielestäsi taiteellisesti jotenkin suurimerkityksellisempiä, kuin pienet.Vai mitä olet mieltä esim. A. Webernistä?
Huomiotaherättävän lyhyt on listasi.
Mihin jäivät Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen, Paavo Heininen, Eero Hämeenniemi?
Tuli mieleeni; tuntuu siltä, että luulet Sibiksen sävellyksen osaston noudattavan jotenkin yhdenmukaista esteettistä ja tyylillistä linjaa.
Näin ei ole.
Siellä sentään opettaa kaksi niinkin erilaista
säveltäjää, kuin Harri Wessmann ja
Paavo Heininen ( ! ) ...
Taisin mainita
"...jotakin merkittävää annettavaa länsimaiselle taidemusiikille."
Mainitsemasi herrat eivät mielestäni kuulu - ainakaan vielä - tähän kategoriaan.
Ja kun puhuin suurista muodoista, en toki tarkoittanut että ne ovat taiteellisesti suurimerkityksellisempiä. Tein vain rajauksen - ei sen kummempaa.
Alempaan yleisöön kuuluvat mm. konserttisaleissa permantopaikoilla istuvat. Ylempään parvipaikat ostaneet.
Edelleen, ravintoloissa alempaa yleisöä ovat ravintolan lattianrajassa iltaansa viettävät henkilöt - ylempää yleisöä sitten kaikki muut.
Tosin ulkomailla olen nähnyt ravintoloita joissa yleisöä voi olla kolmessa kerroksessa esiintyjän ympärillä...silloin menee jo vaikeaksi.
Hupaisan Heinisen hupaisat oppilaat.
Ilmeisesti et siis diggaa Heinisestä?
Jos et säveltäjänä, niin huomautan kuitenkin, että yksi hänen " hupaisista " oppilaistaan on kuitenkin mm. Kaija Saariaho.
Kuitenkin kummasti vaikuttaa siltä, että aika huonosti tunnet uutta suomalaista musiikkia.
Vai onko myös historiallisten säveltäjien lista yhtä lyhyt, tyyliin; " Bach, Beethoven, Brahms " ?
Näitä kolmea ennen kansainvälisesti ajatellen merkittäviä suomalaisia säveltäjiä on näet ollut vain yksi!
(niiden suurten muotojen parissa...yhä)
Tosin täytyy myöntää että näistä kolmestakin on ainakin yhteen ladattu vielä vahvat odotusarvot...
sangen hupaisaa musiikkia.
Heininen on säveltäjänä mielestäni ihan onneton. Kun on väärät lähtökohdat, niin sitten sävelletään kuollutta musiikkia.
Tämä on taas tätä sosiologiasta ja tilastotieeteestä vaikutteita saanutta
" estetiikkaa ", tyyliin; " toi on hyvä, kun toi on kuuluisa ".
Jos musiikinhistoriassa olisi kukkinut tuollainen
ajattelutapa, niin J.S.Bachin Matteus-passio makaisi vieläkin jossain pölyä keräämässä...
Zorppa, lähden ulkomaille konsertoimaan, joten kiinnostava keskustelumme jatkukoon perjantaina.
Tämä selvä!
Olen taas sivistynyt piirun verran ;D
Noin vuosi sitten. Kuulin sen suorana lähetyksenä radiosta. Erinomainen teos, elävää ja mielikuvitusrikasta, mukavan kompaktia musiikkia.
Jos löydät jonkun suomalaisen, kerro minullekin.
Kiitos vinkistä. Ehkä muutan mielipiteeni Heinisestä.
Missäs sinua pääsisi kuulemaan kotomaassa?
Tristan esiintyy vain ulkomailla. Ainakin tällä hetkellä.
Haluatko myös osoitteen ja puhelinnumeron?
Kengännumero myös!
Se on 39.
siinä tapauksessa, että esität koti- tai puhelinkonsertteja. Kengännumerolle en vielä keksinyt käyttöä, mutta eiköhän sitäkin voisi...hmmm...kenkäpuhelinkonsertti?
Älähän heittäydy pikkusieluksi.
Sain juuri keikan, jonka täten ilmoitan siksi /siinä toivossa, että uusi suomalainen musiikki tavoittaisi mahdollisimman monta sydäntä.
Korvat auki! konsertti la. 27. 11. 2004 klo. 15.
Sibelius-Akatemian konserttisali ( R-talo ).
Arvasin tämän.
Taiteilijasielu sinussa pakotti tulemaan julkisuuteen tuon onnettoman nimimerkin alta.
Niin niin...kukapa meistä osaisikaan karttaa sitä julkisuuden makeaa mannaa...
Toivon, ettet sinäkään malta jättää väliin meidän konserttiamme?
Taidan olla orientoitumassa Pärtiin ja Britteniin.
Edellisenä iltana on Antti Siiralaa pohjustukseksi, joten taidanpa tulla kuulolle.
Konserttilistasta ei vielä löytynyt, mutta ohjelma tullee sinne myöhemmin, että osaa orientoitua?
En tuosta klassisesta musiikista tiedä , mutta tonaalisuus kyllä ( järjestelmä jota populaarimusiikki yhä tyytyväisenä käyttää ) kuoli jo n. 90 v. sitten erään herra Schönbergin myötä ...
"tonaalisuus kyllä ( järjestelmä jota populaarimusiikki yhä tyytyväisenä käyttää ) kuoli jo n. 90 v. sitten erään herra Schönbergin myötä ..."
-Perustele väitteesi.
Mitä tekivät myöhäisromantikot?
Kuoliko tonaalisuus samalla Arnoldin kanssa?
Entäpä, kuoliko Arnold 90 vuotta sitten?
Väitteesi ei pidä paikkaansa miltään osin.
Tosiaan , oli hiukan huonosti kirjoitetettu, pahoittelen ...
Siis; tonaalisuus kuoli Arnold Schönbergin aloittaessa 1910 - luvulla atonaalisen kautensa.
Arnold Scönberg kuoli v. 1951.
Jos väittää klassista musiikkia yksinkertaiseksi niin täytyy olla päässä joku vika... Onhan se nyt paljo monimutkaisempaa kuin joku nykyajan hitti...
Tonaallinen-atonalinen. No joo, romantiikan aikakauden uutuus taisi olla kromaattiset kulut.
Arvioitaessa esim klassisen kauden musiikin kuolemista tulee huomioida, että se on elänyt jo sangen kauan. Monenko nykymusiikin (ml pop-) biisin voitte ajatella kykenevän samaan?
Luettelit viestisi alussa mitä erilaisia musiikkeja nykyään kuunnellaan. Minusta luettelossa ei ollut mitään musiikkia, ainoastaan hälyä. Ainut poikkeus oli elokuvamusiikki, siellä on todellisia helmiä. (Minusta esim. Basic instinct-elokuvan tunnusmelodia on hieno)
Klassisessa musiikissa melodia saattaa olla ja monta kertaa onkin yksinkertaisempi kuin mökämusiikissa (lainaus Seppo Heikinheimolta) mutta sointurikkaus on aivan eri luokkaa. Ainoastaan jazzmusiikista löytyy vastaavaa sointujen käyttöä. Nykyajan mökämusiikki nimenomaan on yksinkertaista koska sen soinnutus on niin kaavamaista, siitä puuttuu kaikki vivahteet. Sointujen vaihtuminen melodian alla vasta tekee musiikista musiikkia ja jos ihminen ei sitä kuule niin ei voi kuin valittaa. Se tarkoittaa että ihminen on epämusikaalinen.
Klassinen musiikki kuolee sitten kun ihminen on vajonnut sille tasolle ettei enää ymmärrä sen tuottamia hienoja elämyksiä ja sitten se joutaa kuolemaankin. Mitäs sitä helmiä sioille. Uskon kuitenkin että siihen menee aikaa.
Että nyt löytyi uusi määritelmä epämusikaalisuudelle?
Perehdy ihmeessä tutkimuksiin aiheesta. Harmoniatajun puute ei tee ihmisestä epämusikaalista. Piste.
...mutta kuitenkin vähemmän musikaalisen kuin sellainen joka tajuaa harmonian. Onhan värisokeuttakin monen asteista.
Tutkimuksista en tiedä enkä usko että into riittää niihin perehtyäkään mutta pitkä omakohtainen kokemus pääasiassa jazz- iskelmä- ja tanssimusiikin soittamisesta lukemattomien eri soittajien kanssa on osoittanut että jos kaveri tarvitsee nuotit eteensä säestäessään jotain dirlandaata tai poingpoingia niin häneltä puuttuu harmonian taju ja minä pidän häntä epämusikaalisena. Hän ei opi noiden kappaleiden säestämistä muuten kuin opettelemalla soinnut ulkoa koska pää ei sano missä kohdalla sointu vaihtuu ja mihin. Eikä hän yleensä osaa soittaa melodioitakaan ilman nuotteja. Rytmisesti tällainen kaveri voi olla aivan ok ja onhan se yksi osa musikaalisuutta. Ja soittahan toki saa kaikki jotka haluaa.
Minua itseäni vaan kiehtoo nimenomaan musiikin sointumaailma ja se on klassisessa musiikissa niin äärettömän hieno. Pidänkin tyhmänä aloittajan väitettä että klassinen musiikki olisi liian yksinkertaista nykyihmiselle. Mielumminkin päinvastoin.
Kun mainitset esimerkkinä muusikon kyvyn soittaa esim. vapaata säestystä, tarkoittanet opittua taitoa. Soinnutuskyky kehittyy luonnollisesti sen mukaan, mitä enemmän tuota taitoa harjoittaa. Sitä voi myös ohjatusti opiskella.
Eri asia on, puhutaanko luovuudesta ja nopeasta kyvystä kehittää uutta.
!!!
Klassinen musiikki on liian monimutkaista nykyajan ihmiselle. Nykymusiikin kuuntelijan aivot turtuvat iänikuisiin kopiointeihin eri kappaleista. Sitä paitsi hyvin monessa nykyajan sävellyksestä kuultaa läpi klassinen sävel jopa radiossa soivista hiteistä, puhumattakaan nyt elokuvamusiikista. Ei klassinen musiikki tule koskaan kuolemaan se onm liian syvään juurtunut meihin ja se on liian kaunista että se kuolisi.
Lintilla kirjoitti:
"Klassinen musiikki on liian monimutkaista nykyajan ihmiselle. Nykymusiikin kuuntelijan aivot turtuvat iänikuisiin kopiointeihin eri kappaleista".
Mitä ihmeessä tuo tarkoittaa?
Ketkä sitten on nykyajan ihmisiä, jos ei me, jotka juuri nyt elämme?!? Oletko sinä menneisyyden ihminen?
Aivot turtuvat käsityksesi mukaan iänikuisiin kopiointeihin...
Enpä nyt kyllä tiedä, miten tähän pitäsisi suhtautua. Siksi otan tämän vakavasti nauraen :-D
Hän tarkoitti mitä ilmeisimmin tuota musiikin lieveilmiöiden, surkeiden haaskojen suoltamaa POPULÄÄRIMUSIIKKIA!
Pitäisiköhän siis uusia vanha renesanssiajan laki, jonka mukaan katusoittajan lyöminen ei ollut rangaistava teko?
Klassinen on mielestäni parasta. Katsotaan sitten parin sadan vuoden päästä että muistetaanko näitä nykyajan tusinaräppäreitä sun muita. Hyvät klassiset säveltäjät ovat säilyneet ja tulevat säilymään historian kirjoissa satoja vuosia
Olen samaa mieltä.Olen kova Sibelius-fani ja olen onnellinen että Sibeliuksesta on tullut kuuluisa. Nyt on kulunut suunnilleen vähän alle 110 vuotta siitä kun Sibbe sai aikaan Kullervon. Ja sitä kuunnellaan vieläkin. On Sibelius-viulukilpailu jossa soitetaan Sibeliuksen viulukonsertto ulkoa. Itse haluan omistaa elämäni sävellykselle.
En tykkää koko Sibbestä! Se kun kehtasi haukkua Griegin jousikvartettoa, josta pidän.