Nimittäin tätä nettideittailun turhuutta. Kokeilin nettideittailua noin kolme vuotta sitten, mutta kyllästyin melkein saman tien, koska naiset tuntuivat etsivän täydellistä miestä.
Tsekkasin äsken S24 treffien naisprofiilit ja siellä on edelleen ne samat naamat, kuin kolme vuotta sitten!
Ei millään pahalla, mutta eikö teitä naiset hävetä? Pidätte kuvallista ilmoitusta vuositolkulla. Netissä on kuitenkin tuhansia miehiä, eikä kukaan kelpaa!
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon viestittelette miesten kanssa ja kuinka usein käytte treffeillä?
Kyse on nyt noin kolmekymppisistä naisista...by the way, en tunne omasta tuttavapiiristäni yhtäkään naista, joka olisi ollut sinkkuna kolme vuotta putkeen!
Tsekkasin äsken S24 treffien naisprofiilit ja siellä on edelleen ne samat naamat, kuin kolme vuotta sitten!
Ei millään pahalla, mutta eikö teitä naiset hävetä? Pidätte kuvallista ilmoitusta vuositolkulla. Netissä on kuitenkin tuhansia miehiä, eikä kukaan kelpaa!
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon viestittelette miesten kanssa ja kuinka usein käytte treffeillä?
Kyse on nyt noin kolmekymppisistä naisista...by the way, en tunne omasta tuttavapiiristäni yhtäkään naista, joka olisi ollut sinkkuna kolme vuotta putkeen!
Vastaukset 36
Vanhimmat
No mistä tiedät, että nämä naiset ovat olleet siellä sivulla kolme vuotta putkeen jos et ole siellä välillä käynyt?
Olen itsekin ollut moneen otteeseen nettideittipalstalla ja välillä seurustellut, tosin pisin suhde on ollut vain reilu 3 vuotta mutta useampia lyhyempiä on ollut ja profiili on ollut pois välillä.
Mitä häpeämistä siinä on ja miksei saa hakea täydellistä?
Saa toki hakea "täydellistä", mutta kun niitä ei ole olemassakaan,
niin siksi on pakko jököttää eri saiteilla, vuodesta toiseen ja sitten
havahdutaan, että onkin aika anoa paikkaa vanhusten taloon.
No mitä jos keskittyisit omaan elämääsi.
Ei pitäisi sinua haitata jos joku noin haluaa elämänsä elää.
kyllä mua surettaa, ihan hirveeesti, kun ihmisillä on kadonnut
suhteellisuuden taju ja joulukin viellä tulossa.
Itsekin olen huomannut, että on olemassa naisia jotka pitävät profiilia pystyssä useita vuosia deittisivuilla. Siis yli kolme vuottakin. Kaikenlisäksi yleensä nämä samat naiset on usealla eri deittisivulla kuvallisella profiililla useita vuosia pyörimässä sinkkuna/eronneena ja ovat lähes jatkuvasti online-tilassa.
Ja taas naiset. On siellä miestenkin profiileja vuosien takaa.
No tuo miesten profiilien pitäminen on ihan ymmärtävää ja se on pikkuisen eri asia.
Naisille kun tarjotaan seuraa päivästä toiseen ja miesten yleensä pitää tehdä aloitteet..
Käppänät hakee itseään nuorempia tyttöjä. Monen profiili ollut paljon kauemmin kuin kolme vuotta. Mutta toivo elää... ;)
Profiilini ollut n. 4½ vuotta ja haen oman ikäluokan naista. Mutta ei ole löytynyt ketään kiinnostunutta.
Ei voi kun nauraa teille epätäydellisille nyhveröille. Missään ei seuranhaku ole niin helppoa kuin netissä, jos on mitä tarjota.
Rumalla naisella ei tee mitään.
Heheee, kolme vuotta on vielä lyhyt aika, sillä täällä on paljon kauemmin olleita kurppia.
Jos seura kuin seura kelpaa, niin ei täällä varmaan tarvitse kenenkään montaa päivää tai ainakaan viikkoa roikkua - siis kenenkään, miehen tai naisen.
Mutta jos etsii todella itselleen sopivaa ihmistä pidemmänkin päälle tai jopa omaa sielunkumppania, niin ei se useinkaan ihan käden käänteessä käy. Kyllä siihen voi mennä vuosia.
Riippuu myös paljon siitä, millainen itse on. Jos on keskivertotavis, niin todennäköisesti sopivaa seuraa löytyy helpommin kuin sellaiselle, joka massasta vähän enemmän poikkeaa.
Jos ettii sielunkumppania niin se täydellisyys ei oo siltikään taattu. Täydellinen mies kun pitäisi olla hyvännäköinen, akateemisesti koulutettu ja korkeaa palkkaa saava sälli. Sit sen pitäisi olla vielä rakastava ja mukava. Kuten mä joskus sanoin jossain topickissa: kaikkea ei voi saada.
Täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä suhteita ei ole olemassa. Jos joku niin ajattelee, on aika naiivi. Sielunkumppaneilla on hyvin syvällinen yhteys toinen toisiinsa, ja suhde koskettaa yleensä molempia osapuolia pohjamutia myöten, joten haasteetkin voivat olla isommat kuin joissain pinnallisemmmissa kuvioissa.
Koulutuksella, varakkuudella, hyvännäköisyydellä tms. ei ole mitään tekemistä sielunkumppanuuden kanssa. Fyysistä kemiaa pitää parisuhteessa toki olla, mutta se on paljon enemmän ja moniulotteisempi asia kuin vain toisen omaa silmää miellyttävä ulkonäkö.
Miehet taasen tuntuvan menettävän sen treffikumppaninsa sillä, että eivät keskity riittävästi.
Hyviä ei vapaudu ja huonoja en huoli.
Mistä ihmeestä voit tietää milloin kukakin on kenen kanssa suhteessa? Tuskin ne sun tuttavanaiset avautuu sulle täysin rehellisesti mieskuvioistaan säännöllisesti.
Muutenkin tällaiset aloitukset tuntuu koomisilta kun niistä paistaa niin selvästi äärimmäisen katkera asenne elämään tai ainakin naisiin.
Jos nettideittailu on noin turhaa niin eikö asia kannattaisi jättää kokonaan haudan lepoon eikä avata provosoivaa keskustelua asiasta?
Se että tarjontaa on paljon ei tarkoita että helmiä olisi sen enempää joukossa. Varsinkin vakiparisuhteeseen haluava tervejärkinen ihminen tietää vaatia kumppanilta asioita.
Kannattaisiko sinun lukea uudestaan aloittajan viesti? Ainakin minusta tuntuu siltä..
Mitä heidän pitäisi hävetä? Ja miten se on sinulta pois, että he ovat hakeneet pitkään seuraa (jos ovat, ethän voi tietää ovatko he olleet netissä koko ajan)? Kyllä netissä tilaa on, ei se lopu kesken - siis jos pelkäät, että uusia ei mahdu kun vanhat ovat vallanneet kaikki nettiprofiilit :-D
Omaan ystäväpiiriini kuuluu paljon sinkkunaisia enkä todellakaan ole itse ainoa, joka on ollut jo useita vuosia sinkkuna. Osan tiedän hakevan seuraa myös netin kautta, osa ei ole ainakaan tunnustanut. Kaikki ovat aktiivisia ja seurallisia ihmisiä; on töitä, harrastuksia, ystäviä, matkoja jne, mutta jostain syystä naiset ja miehet eivät enää kohtaa. Yksi, mikä yhdistää lähes kaikkia sinkkuystäviäni on, että he ovat (minä mukaan lukien) "toisella kierroksella", eli lapset on jo tehty ja haussa on mies joka on samassa elämäntilanteessa. Toisaalta ikääkin on jo pikemmin 40 kuin 30. Eronneita, työssäkäyviä, koulutettuja, asiallisesti asiansa hoitaneita (ei elämänhallintaongelmia) miehiä ei todellakaan ole tungokseksi asti edes (etenkään) netissä.
Kolmekymppisten kohtaamattomuuden syistä en tiedä; onko sielläkin niin, että naisilla on keskimäärin korkeampi koulutus tai heissäkin on niitä, jotka ovat jo toisella kierroksella ja hakevat vastaavaa kumppania, kenties?
Mitähän tästäkin on tehty, vain toista sukupuolta koskeva,
kun näitä edelleen etsiviä, samalla tekstillä ja samalla kuvalla
olevia on ihan kummissakin.
Sen vaan totean, että vois sitä profiilia päivittääkin välillä,
kun paino voi olla ihan mitä vain, tukka pudonnut ja harrastukset
muuttuneet, tai niitä ei ole, kuin sohvalla oleilu.
Voi olla myös erittäin sairas ym. Ei kukaan pysy samanlaisena
vuodesta toiseen ja joillakin (itse kertoneet) ilmoitus ollut 10
vuottakin. Tehkää mitä lystäätte, mutta pysykää totuudessa
kuitenkin.
Kuinka nopeasti löytämällä "sen oikean" tai löytämättä olisi aloittajan mielestä oikeaoppista poistua deittisaiteilta?
Kun kirjautuu nettideittiin ensi kertaa, niin vie kuukausia oppia pelin henki. Ja se on erilainen naisilla kuin miehillä ja eri ikäryhmissä erilaista.
Vaikka olisi tosissaan vakisuhdetta etsimässä avoimin mielin, jonkinasteinen kyynisyys valtaa viestitellessä aikasti pian naisen ainakin. Vähitellen alkaa hahmottua tarjonnan laatu (huono :)))))) Heikko ulosanti miehillä ja keskittymättömyys tutustumiseen. Miehet luulevat, että vain olemalla nainen ui rysään. Ei miehet mieti, mitä heillä on annettavaa, vaan vain sitä, mitä ja millaisen naisen he haluavat. Leskillä oli valmis muotti naiselle. Eronneet köyhät halusivat sosialisoida omaisuuteni kanssaan ja vuokrakämpästään luokseni asumaan (kunnolisetkin työmiehet, vain vanha autoromu omaisuutena). Monenlaista määräystä oli käyttäytymisestä heidän lapsiaan kohtaan. Ei tullut herroilla pieneen mieleenkään kysäistä, mitä minä nainen haluan ja odotan ehkä jopa vaadin parisuhteelta :))))))))))
Monta tapasin. Monen kanssa viestittelin.
Aloin tuntea itseni tavaraksi, tyrkyllä alennuskorissa juuri ennen kassaa.
Tässä vaiheessa minä karkasin nettideittailun virtuaalipimeydestä.
Joo sitä täydellistä miestä ei oo olemassakaan. Aina meissä on se jokin vika, mistä pitää valittaa joten sen takia ihmettelen miks sellaista etsitään.
Miksi ei? Miksi ei jokainen saisi hakea juuri sitä mitä haluaa?
Hyvää deittailussa on, ettei ole pakko ottaa.
Kun joku randomjoukko on saitille kerääntynyt, niin ihme se on, jos sieltä löytyy "se oikea".
Minun kanssani viestitelleet ja tavanneet olivat jokaikinen paljon epätäydellisiä minulle. Noh, vähän sinnepäin kylläkin.
Mitä sitten näihin miesten valivaleihin tulee, niin miehet etsivät kuuta taivaalta = naista, jonkalaista hänellä itsellään ei ole mitään mahdollisuutta saada. Eivät sitten viitsi herrat-riittävän-täydelliset satsata tutustuakseen ja huomioidakseen sen (minut esim.) silloin, kun olen hänestä kiinnostunut. Ei viitsitä mitään vaivaa nähdä. Ei edes ajatella muuta kuin omia haluamisiaan. Ei deitti ole mikään kauppa, josta rahalla voi ostaa hienoimman tarvitsematta muutoin vaivautua. Ihmissuhde on kahden kauppaa, jossa täytyy laittaa itsensä peliin. Eikä vain kuin sivullisena valikoida hyllystä.
Se, että jotkut naiset eivät ole löytäneet sopivaa vuosienkaan deittailun jälkeen, ei ole mitään ihmeellistä.
Itse arvelen, etten ikinä tuosta deittiin eksyneestä ikäisteni miesten porukasta löytäisi.
Se onnistuu kasvotusten ja seurailemalla sivusta miestä kuten Pikku prinssi-kirjassa ystäväksi kesytetään.
"- Ei voi tuntea kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä niitä enää ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä?
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."
No niin kauan kun se ei oo laitonta niin saahan sitä hakee mitä lystää mutta turha valittaa sitten jos ei saa ketään.
no nauretaan sitte yhdessä.
uurin osa nettideiteistä (ne ketkä tavannut ja ne keiden kanssa jäi vain kirjoitteluksi) on kivoja ihmisiä, eivätkä oleta mitään. Mutta yksi iso kummastuksen aihe on, että tosi monet olettavat kaikenlaista ihmisestä josta eivät tiedä mitään.
Tässä aiheessa voisi olla yksi aihe. En tiedä naisten profiileista, kun olen itse nainen ja katselen vain miesten. Huomasin saman eli samat naamat pyörivät siellä ja kun katsoo rekisteröitymispäivää, niin on 2005-2007 ja toki siitä "uudempia". Ja osan heistä olen tavannut, mukavia miehiä, tulee toki mieleen, että miksi näin. Osa sanoo suoraan, että vaatii tasoa ja että heillä on jo monesti maku mennyt ko. paikkaan mutta tulee silti siellä käytyä. Eihän siitä haittaakaan ole olla treffeissä kirjoilla.
Itse voisin sanoa, että olen myös jo ollut melko kauan. Syitä on monia - ensinnäkin netissä kirjoittelu EI ole lähellä sydäntä ja olen huomannut että ihmeen vaikeaa on sopia mitään. Monet tuntuvat olevan kiireisiä ja en jaksa "sataa vuotta" sohlata yksien kahvien sopimisesta. Muutakin tekemistä kuin istua illat pitkät koneella (vaikka sitä moni näyttää olettavan). Jossain vaiheessa olin jopa kuukausia kirjautumatta sisään, usein tauko viikkoja jos ei nyt sentään kuukausia. Joten kertyyhän sitä nettitreffeissä oloaikaa vaikka ei siellä käykään ;D Tuolla vaan on roikuttava, koska en juurikaan käy paikoissa jossa tapaisin potentiaalisia miehiä. Tapaan mielenkiintoisia kyllä ja sutinaakin on, mutta ovat parisuhteeseen minulle liian nuoria. Pitkään eli kolmisen vuotta nautin sinkkuna olosta. Ilmeisesti sekin on sitten kummastus kun aloittajakin kirjoittaa, että ei tunne yhtäkään naista joka olisi ollut 3 vuotta putkeen sinkkuna. No on, ja ihan omasta tahdosta!
Viestittelen paljonkin tällä hetkellä ja turhauttaa treffien sopimisen vaikeus. Kävisin useinkin treffeillä mutta kuten todettu, en juuri nyt jaksa säätää mitään kun tuntuu kaikki aika menevän siihen, alkoi jäädä kotityötkin tekemättä. Ja lopputulos silti nolla, netin ulkopuolella kyllä pääsee treffeille mutta aina vääränikäisten miesten kanssa. Joskus toki harmittaa, mutta elämästä on nautittava sellaisena kuin se on ja ihan hyvinhän asiat ovat. Pienen tauon jälkeen ehkä taas jaksaa nettijuttujakin.
Mutta aloitusviestiin sanoisin, että voisi olla yhtä hyvin naisen kirjoittama, miesten profiileista!!!!! Mietin kyllä miesten profiileja katsoessani, että noinko kauan tuolla pitäisi roikkua kun monella tulee jo kymmenvuotispäivä kohta täyteen.
Turha kaikkia on leimata joidenkin yksilöiden takia. Olen ollut jäsen nyt ehkä 1kk ajan ja pyrin sopimaan treffit, kun minulla on mielestäni "tarpeeksi" tietoa. Ei siihen kovin montaa viestiä vaadita, mutta niissä pitää olla sisältöä, nähdä vähän vaivaa. Viestejä olen saanut muutamalta sadalta mieheltä ja karsin heti seksin pummijat, muuten epäkohteliaat ja aivan erilaisia asioita haluavat pois. Kahden kanssa olen käynyt treffeilllä tähän mennessä. Molemmat ovat olleet erittäin mukavia ja kohteliaita, mutta meidän välillämme ei ole ollut kemiaa.
Saan seuraa muutenkin, mutta en ole löytänyt sopivaa. Ajattelin, että täällä netissä olisi helpompi (ei tarvitse puolta iltaa käyttää baarissa höpöttämiseen huomatakseeen, että toinen hakee vain yhden illan juttua) löytää omanlaiseni henkilö ja olen valmis hengaamaan täällä pitkäänkin.
Yhdessä kuukaudessa muutama sata viestiä ja kahden kanssa
treffeillä..Mitenkä muuten seksiä pummataan ?
Et ole muualta löytänyt sopivaa ja täälläkö sitten luulet sellaisen
tapaavasi.
Hän on nainen. Siinä syy noihin viestimääriin.
Seksiä pummataan lähettämällä viestejä kuten "miten olisi aamupano" ja "haluatko, että nuolen sua", vaikka profiilissa kuinka lukisi, että en ole seksiseuraa hakemassa.
Tämä on vain yksi kanava muiden joukossa. Edellisestä suhteesta on joitain kuukausia ja tunnen olevani valmis uuteen, joten en tyrmää tätä vaihtoehtona.
Ps. Sovin juuri uudet treffit, joten eiköhän tämä tästä.
Mäpä olin päivän Suomi24treffeillä,heti samana iltana tärppäs,ensivuoden toukokuussa saamme lapsen
No onnee sulle.
Mie ehdin olla treffeissä pari alle 2 kk, kunnes ns. täydellinen mies löysi miut.
Yhdessä ollaan oltu kolme vuotta ja tarkotuksena olla loppuelämä.
Älkääpä yleistelkö täällä, ei kaikki roiku kuukausia Treffit-palstalla ja täydellisenkin miehen voi löytää! Täydellisyys on tässä asiassa erittäin subjektiivista.
Mikä on toiselle täydellinen, ei ole sitä muille, joten ole
onnellinen, että löysit sinulle sopivan puoliskon.