Erosimme pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa vähän
yli kuukausi sitten ja haluaisimme nyt palata
yhteen.
Olimme kihloissa ja sormukset ovat yhä tallessa
laatikossani.
Voimmeko laittaa sormukset takaisen sormiin vai
pitääkö meidän mennä uudelleen kihloihin?
yli kuukausi sitten ja haluaisimme nyt palata
yhteen.
Olimme kihloissa ja sormukset ovat yhä tallessa
laatikossani.
Voimmeko laittaa sormukset takaisen sormiin vai
pitääkö meidän mennä uudelleen kihloihin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voitte käyttää samoja sormuksia. Voittehan silti
ikään kuin mennä uudestaan kihloihin samoilla
sormuksilla.
Mutta varmistathan poikaystävältäsi, että hän
haluaa myös olla kihloissa kanssasi. Joskushan
parit päättävät jatkaa uudelleen, mutta eivät
halua jatkaa kihloissa olemista.
Onnea uudelle yritykselle :)
...ei ole mikään virallinen sopimus. Kihloihin
voi mennä vaikka niin usein kuin haluaa ja saman
sormuksen käyttöön ei ole esteitä. Kihlaus ei
myöskään sido laillisesti, vain moraalisesti.
Järkevintä lienisi siis pujottaa vaan sormukset
takasin sormeen jos siltä tuntuu.
En tiedä tarkoititko sitä niin kuin annoit
ymmärtää.. Eli mielestäni nuorisolle ei pidä
antaa kihlauksesta sitä kuvaa, että kihloihin voi
mennä niin usein kuin haluaa.
Kihlaus tulisi merkitä jotain, on se sentään
lupaus avioliitosta ja kihlausta tulee harkita
vakavasti, että onko se kumppani juuri se kenen
kanssa haluaa viettää lopun elämäänsä, liian
nuorena ja rakkaudesta hullaantuneena/sokeana ei
välttämättä tällaista päätöstä pysty tekemään...
Täytyy nähdä vähän kauemmas..
Kannanottoja..
Kihlaukseen liittyy myös joitakin juridisia
asioita, mutten juuri nyt millään muista kaikkia.
Joku asiaan vihkiytynyt ;) varmaankin jaksaa olla
ahkera ja kaivaa ne esiin.
(Esimerkiksi eräs niistä on, että kihlausaikana
kumppanilta saadut lahjat pitää palauttaa, mikäli
hän niin vaatii.)
avioliittolupaus ja siihen liittyy
korvausvelvollisuus, jos kihlaus purkaantuu ja
toinen kärsii siitä taloudellisia menetyksiä.
Myös kaikki kihlauksen aikana kihlakumppanilta
saadut lahjat tulee palauttaa hänelle. Näin
lyhykäisesti niistä kihlauksen juridisista
puolista. Vanha avioliittolupaus sen sijaan
voidaan pitää voimassa eli siis kihlaus voi
jatkua yhteisestä sopimuksesta.
Eikös tuo oo jo aika outo laki? Onkos sitten myös
lupa pyytää kavereilleen annetut lahjat takasin
jos niin haluaa?
Taidat yrittää kusettaa minua sinisilmäistä!
Hyvä Sirpa! Aivan oikein, kihloihin mennään
sitten vasta kun on varmuus avioliitosta. Eikä
sormukset ole mikään leikkikalupari, kun ne
kerran sormesta pois otetaan niin ei niitä sinne
takaisin tungeta...Ja jos avioliitto on niin
kammottava ajatus on siihen hyvä lohtu kihlaus,
mutta ei sitä kihlausta tarvitse tehdä jos on
pientä epäröintiä havaittavissa.
En tiedä onko laki -taitaa olla vain vanhan
kansan tapa se, että kihlauksen purkauduttua
kihlalahjat on tullut palauttaa antajilleen,
mutta todellisuudessa se ei ole pätenyt. Eikä
varmaan kovin monella tulisi pieneen mieleenkään.
Itse olen kihlauksesta eronnut ja tavarat
jaettiin niin, että omat tavarat oli omia ja
yhteiset jaettiin sen mukaan kumman sukulaiset
niitä oli antanut tai sitten sen mukaan kumpi
tarvitsi..
Minulle ehdotettiin myös lakimiehen vastaanottoa,
sillä avopuolisollakin on oikeuksia, onhan hän
omalta osaltaan pitänyt taloutta pystyssä
(minäkin olin silloin opiskelija), mutta en
käynyt ottamassa selvää, mutta tiedoksi muille,
että oikeuksia on ja ottakaahan selvää.
Mutta edelleen painotan sitä, että se kihlaus ei
ole mikään leikin asia! Se on sitoumus!
Olen edellesin kirjoittajan kanssa muuten samaa
mieltä, mutta kyseessä taitaa olla avoliitto.
Avoliitos (siis yhdessä asumisen) purkautuessa voi
usein olla paljonkin setvittävää. Merkitystä ei
sensijaan ole, sillä onko avopari ollut kihloissa
vaiko ei. Ja jos juridisesti lähdetään kihlausta
analysoimaan, ei merkitystä ole sillä onko
sormuksia yhdellä, kahdella ta ei kummallakaan.
Kysehän on LUPAUKSESTA mennä naimisiin.
Kihlauksen purkautuessa ei sensijaan mitään
oikeuksia lain puitteissa ole. Ainoastaan siinä
tapauksessa, että kihlauksen purkautumisesta olisi
aiheutunut HUOMATTAVIA taloudellisia menetyksiä ja
vielä jonkin asteisella tuottamuksella eli
tahallisesti. Tällöinn saattaa olla mahdollisuus
vaatia vahingonkorvausta.
Suomalaisessa kulttuurissa tuntuu olevan lähinnä
muoti-ilmiö, että nuoret (teinit) kihlautuvat
ilman puhetta naimisiinmenosta näyttääkseen
kavereille, että seurustelevat vakituisesti. Monet
etenkin näistä nuorista kihlapareista asuvat
edelleenkin kotonaan, eikä heillä mitään jaettavaa
omaisuuttakaan ole.
Jotta pidettäisiin nämä kaksi asiaa erillään
täytyy muistaa, että on olemassa avopareja, jotka
eivät suinkaan ole kihloissa. Ja toisaalta
kihlauskin voidaan purkaa ja jatkaa avosuhteessa.
Tuollaista ei ole ollut voimassa enää
vuosikausiin! Mitään lahjojen
paluttamisvelvollisuutta eikä muutakaan vastaavaa
ole olemassa. Kihlauksella ei käytännössä ole
nykyisin mitään juridista merkitystä. Kysymys on
pelkästään tavasta.
panna sormuksia sormeen. Ei missäään nimessä. Hyi
teitä ateistejä.
Ikävä kyllä julma totuus on se, että koskaan, en
KOSKAAN ole kuullut, että eronneet ja palanneet
jatkaisisivat onnellisina loppuun saakka.
Hetkinen helpotus eron tuomaan tuskaan ja
molemminpuolinen väkisin yrittäminen kantavat
hetken, mutta ei kauaa.
Syyt miksi on erottu, eivät koskaan häviä!
hetkeksi ne voidaan unohtaa kunnes piilosta
nousee kummamkin toivomus siitä, että toinen
muuttuisi...
Huono suhde on aina lopettava - ja tehtävä siitä
hyvä!
Meillä on paljon oppimista! Osoittaa jonkinlaista
voimattomuutta sanoa, että syyt miksi joskus on
erottu, eivät koskaan häviäisi!
Jos et ole koskaan kuullut, että eronneet ja
palanneet jatkaisisivat onnellisina loppuun
saakka.. Niin, oletko milloinkaan kuullut että
edes joku olisi? Kaikki jotka eivät ole koskaan
eronneet, eivät ole onnellisia aina. Elämään
kyllä mahtuu ilojen lisäksi suruja ja
vastoinkäymisiä, niiden eteen,kuten onnekin, on
tehtävä työtä. Selviytymistyötä.