siinä vasta pulma. Itse olen kohta sellaisessa
tilassa et se on pakon sanelema juttu... No ei kai
itsellä ni ei tulisi kuuloonkaan pettää nykyistä
kumpaniani. No mut miten teillä ihmiset miten
olette toimineet siis jos olette pettäneet??
Oletteko kertoneet vaiko ette???
tilassa et se on pakon sanelema juttu... No ei kai
itsellä ni ei tulisi kuuloonkaan pettää nykyistä
kumpaniani. No mut miten teillä ihmiset miten
olette toimineet siis jos olette pettäneet??
Oletteko kertoneet vaiko ette???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mee kattoon oisko hiekkalaatikolla tilaa! Palaa
10 vuoden päästä asiaan, jos vielä mietityttää.
Voi Miude siel ei ollut tilaa... Kuin sä ny noin
hermonona oot näin päiväs aikaan???
Ps. Ikää mul kyl on alta 20 mut jos se on se 30
rajana niin ei kai siinä sit...
Hyvät kesät sulle vaan ja kiitos tosta äskösestä
käräjöinnistä...
Siis Piude
Mä en oo ikinä pettäny, eikä mua oo petetty,
mutta jos petettäis, haluisin kuulla sen siltä
pettäjältä itseltään. Ainaki mun mielestä on
paljon paremmat mahikset saada anteeks jos kertoo
ite ja pyytää anteeks ja jos tosissaan katuu
tekoaan. Mut sit ei kannata jos ittee ei ees
kiinnosta jatkaa, sillon on vaa parempi jättää
samantien. Eli jos katuu aidosti niin kantsii
kertoo ite, koska jos asian kuulee joltain muulta
niin anteeks ei pysty antamaan. REHELLISYYS
KANNATTAA!!
kannattaa melkein aina.
Tosin ihan pikkupähkinöistä ei EHKÄ kannata
kertoa; jos on oppinut läksynsä, voi
uusintakäräjistä tulla omatunnontuskia suurempi
vaiva.
Jos pettää niin ei todellakaan kannata tunnustaa
ja satuttaa toista. Eli jos pettää niin pitää
pysyä kovana loppuun asti valitsemallansa
tiellä...Ite olen petin edellisessä parisuhteessa
usein ja kiistin aina vaikka olin oikeestaan jo
kaulaa myöden kusessa...koskaan ei saa
luovuttaa...
Oli "rakkaus proffan" kirjoitus ko aiheesta jossa
sitä oli käsitelty asiallisesti kokonaisuus
huomioiden.
Täällä on nämä omitushaluiset moraalin vartijat
äänitorvina,jotka tietää kaikkeen sen yhden ja
ainoan totuuden,muttase pitää jokaisen tykönään
päättää ja siitä vastuu kantaa
En ole itse pettänyt, mutta mua on pettetty..
exsä ilmoitti et on tehnyt todella typerästi ja
tunnusti, ni annoin anteex vaikka sattui todella
paljon, noh.. meni ihan hyvin, kunnes yllätin
hänet parin kuukauden päästä sängystä toisen
kanssa.. ja oli tehnyt sitä jo jonkin aikaa....
sitten ei enää tunnustukset riittäny, jätin sen
paskiaisen.....
Riippuu vähän tilanteesta.
Kuvitellaan että on tehnyt sen
niin kaukana ettei ole vaaraa että kukaan
olisi päässyt siitä hajulle.
Jututhan leviävät ennemmin tai myöhemmin,
ja silloin käy käry ikävällä tavalla.
Jos välittää kumppanistaan tuskin haluaa
loukata toista ja kertoa.
Siis parempi salata siinä tapauksessa
että teki sen huitsin nevadassa.
Mutta jos teit sen samassa kaupungissa
AINA joku saa tietää...jne
Parempi tunnustaa kuiteski ja olla rehellinen.
Jokuhan paljastaa sen piruuttaan jossain
riidassa esim: kun haluaa oikein toista
loukata.
Mutta sellaisten ei liene kannata muutenkaan
jatkaa jos nauttii toisen loukkamisesta!
Pettää saa mut kiinni ei saa jäädä, eikä myöntää
ainakaan...siten loukkaa toista tosi pahasti kun
kertoo pettäneensä.
kirjotit että pettää saa?!minkä takia ihmiset
alkavat seurustelemaan jos ei kerran osaa pysyä
uskollisena?!onko jännempää harrastaa yhen illan
juttuja kun on parisuhteessa vai sinkkuna?ei
oikein ymmärrä ihmisiä..mulle ei tulis
mieleenkään pettää mun kundikaveria!!
Jos asennoitusikin niin, että käydessään
vieraissa tai harrastaessaan sivusuhdetta
olisikin ekskursiolla elämään, opintomatkalla,
kehittymässä, oppimassa jotain uutta itsestään ja
elämästään.
Pettää-verbi kuulostaa ahtaan ja leimallisen
moralistiselta, ikään kuin syrjähdyksessä
tarkoituksena olisi vain ja ainoastaan vahingon-
tai pahanteko vakipuoliskolle. Eihän se niin
mene, vaan vieraaseen (läheiseen) voi
käsittääkseni tukeutua myös mennäkseen itse iloa
päin, tehdäkseen itselleen hyvää - ja sikäli ehkä
myös välillisesti vakikumppanilleen,
perussuhteelleen.
Kuka keksisi paremman sanan ilmiölle, joka ei
avarammin katsottuna voi olla vain itsensä tai
toisen pettämistä, vaan jopa harkittua hyvää?
mennä muttei nämä ahdamieliset kiihkoilijat sitä
ymmärrä,tai sitten niillä on niin kova morkkis
kun on kännissä sekoilleet että pitää selittää ja
moralisoida.
Sitten on oma ryhmänsä nämä takertuvat reppanat
jotka kyttää kumaneitaan ja on sydän syrjällään
kokoajan että jos kumpanilla onkin joku toinen.
Eise aina tarvitse olla uhka parisuhteelle,se voi
olla myös henkireikä ahdistavassa suhteessa,jota
ei syytä tai toisesta haluta lopettaa