Tuntuu tosi pahalta kun suku tivaa koko ajan lapsista, että tuleeko jo? Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa jo 10 vuotta, ja tokihan niitä lapsia olisi voinut tullakin, jos elämäntilanteemme olisi toinen.
Olemme molemmat vähävaraisia. Korkeakoulutettuja, mutta olemme olleet jo pitkään pakotettuja tekemään mitä vaan töitä. Ja "mitä vaan" -töiden löytäminen liian korkealla koulutustasolla on ollut vaikeaa. Nyt olemme molemmat vihdoin hanttitöissä sen 20 tuntia viikko, ja tämä on viimeisen viiden vuoden aikana se tasaisin työjakso missä olemme olleet. Käymme pian jo 4-kymppiä ja asumme vuokralla, koska työtilanteemme ei ole koskaan niin tasainen että voisimme saada lainaa, ja säästöön ei tässä tilanteessa jää mitään.
Raha on todella tiukalla, emmekä voisi kuvitellakaan elättävämme tässä kurjimuksessa lapsia. Tuntuu vaan että koko suku on täysin sokea tälle. Tosin tämä johtuu myös osin siitä, että olen itse todella antelias läheisilleni ja olen vaikka itse mielummin ilman ehjiä housuja ja annan lahjan lapselle. Tämä saattaa vääristää muut kuvittelemaan että meillä on rahaa elää miten vaan.
Olen tekeytynyt jo vuosien ajan vapaaehtoisesti lapsettomaksi, häpeä totuudesta on niin liikaa kertoa. Kaikki läheisemme ovat taloudellisesti vakaassa tilanteessa, ja silti kitisevät koko ajan rahattomuuttaan. Itse en näe hyvätapaisena ruikuttaa tästä, mutta pitäisikö meidän alkaa samaan, jotta muutkin tajuaisivat vihdoin koko kuvan??
Olemme molemmat vähävaraisia. Korkeakoulutettuja, mutta olemme olleet jo pitkään pakotettuja tekemään mitä vaan töitä. Ja "mitä vaan" -töiden löytäminen liian korkealla koulutustasolla on ollut vaikeaa. Nyt olemme molemmat vihdoin hanttitöissä sen 20 tuntia viikko, ja tämä on viimeisen viiden vuoden aikana se tasaisin työjakso missä olemme olleet. Käymme pian jo 4-kymppiä ja asumme vuokralla, koska työtilanteemme ei ole koskaan niin tasainen että voisimme saada lainaa, ja säästöön ei tässä tilanteessa jää mitään.
Raha on todella tiukalla, emmekä voisi kuvitellakaan elättävämme tässä kurjimuksessa lapsia. Tuntuu vaan että koko suku on täysin sokea tälle. Tosin tämä johtuu myös osin siitä, että olen itse todella antelias läheisilleni ja olen vaikka itse mielummin ilman ehjiä housuja ja annan lahjan lapselle. Tämä saattaa vääristää muut kuvittelemaan että meillä on rahaa elää miten vaan.
Olen tekeytynyt jo vuosien ajan vapaaehtoisesti lapsettomaksi, häpeä totuudesta on niin liikaa kertoa. Kaikki läheisemme ovat taloudellisesti vakaassa tilanteessa, ja silti kitisevät koko ajan rahattomuuttaan. Itse en näe hyvätapaisena ruikuttaa tästä, mutta pitäisikö meidän alkaa samaan, jotta muutkin tajuaisivat vihdoin koko kuvan??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jep. Eipä siinä kauheasti lasta kustanneta jos saa sen 1000 e kuukaudessa käteen. Kuulin juuri siskoltani että heidän kahteen lapseensa menee noin 800 e kuussa, Mutta ehkä se tuollaisen normipalkkaisen, yli 3-tonnia kuussa ansaitsevan on helpompi sitä maksaakin. Itselläni hyvä kun saan edes kissan ja itseni ruokittua.
Tasan ei mene onni tässä elämässä. Valmistuimme siskoni kanssa samaan aikaan ja molemmat aloille, millä piti olla töitä. Sisko sai vakipaikan, minä teen pätkää edelleen kuuden vuoden jälkeen ja alipalkalla. Sisko löysi rahakkaan miehen, minä maksan vielä opintovelkoja.
Joo. On hiukan hölmöä että ihmiset aina olettaa olevan jotain vialla tai heti sen ettet halua lasta. Tiedän itsekin monta paria jotka eivät yksinkertaisesti voi elättää lasta. Haluaisivat lapsen ja sisaruksenkin, mutta ovat laskeneet etteivät pärjää. Tai ainakaan sitten jos tulisi lääkärikuluja ja muita yllättäviä menoja -ja niitähän tulee väkisten lasten kanssa.
Monet katsovat etteivät voi elintulonsa puolesta tarjota hyvää elämää lapselleen. Ja ei kai ihme, jos ihmiset pakotetaan tekemään 5-6 tuntia päivässä työsopimuksia. Harva kuitenkaan pystyy enää tarjoutumaan muualle, kun ovat varalla koko ajan tässä pätkätyössä -jos tulisi tunteja lisää.
Kun pariskunta ansaitsee kuukaudessa käteen vajaa 2200, ei sillä juuri muuta saa kun maksettua autot, asunnon, ruat ja itsensä. Ja monilla nuorilla on vielä opintovelatkin tähän päälle.
Tuntuu välillä, että muu kansa ei oikein aina ymmärrä. Niin, juuri nämä jotka nauttivat sitä 4-5 tonnin palkkaansa ja ihmettelevät miksi toinen naapurissa ei lisäänny. Niinpä niin. Täytyy myöntää että välillä sitä toivoo että noilta hyviltä perheiltä lähtisi kaikki, niin oppisivat mitä se elämä täällä oikeasti on. Kun ei ole varaa edes lääkäriin tai kampaajalle, kahville tai edes kerran kuussa syömään -ei mihinkään!
Sinä ja puolisosi edustatte harvinaisen fiksua porukkaa.
Kunpa kaikki osaisivat ajatella ennen lasten tekoa, onko heillä siihen taloudellisia mahdollisuuksia.
Usein käy niin että kun joudutaan tinkimään lapsen kanssa vietetystä ajasta, ruoan laadusta, puhumattakaan lapselle suotavista harrastuksista, kodin ilmapiiri kiristyy niin epämiellyttäväksi että sinne ei soisi ketään avutonta pienokaista.
Te osaatte ajatella Luojan teille lahjoittamilla aivoillanne. Kunnia teille siitä!!
Kyl mäkin haluaisin jo kovasti lasta, mutta ei ole vielä miestäkään. Ja töitä tällä hetkellä 10/ tunti ja vaan 25 tuntii viikko -kaupan kassalla. Eli taitaa mun mahdollisuudet äidiksi olla melko vähäiset. Ei näillä palkoilla mennä hedelmytyshoitoihin.
Tuntuu siltä, että sukusi ei osaa ns. small talkia. Perheasiat (sekä lapset että raha) kuuluvat yksityisasioihin.
Kannattaa ruikuttaa muiden tapaan, niin hekin saavat oppia, miltä sinusta on tuntunut kuunnella heidän ruikutuksiaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Toisella palstalla ja toiselta kantilta (lasta suunnittelevana) esitettynä olisit saanut vastaasi varsinaisen kakkamyrskyn. Sinulla ei olisi ollut mitään asiaa edes haaveilla piltistä kun kerran taloutenne ei ole kunnossa. Nykyisillä standardeilla ja menolla se ei tule olemaan tarpeeksi varmassa kunnossa koskaan hyvin suurella osalla porukasta. Ihmettelen mitä sellaiset miettii jotka suu vaahdossa paasaavat kuinka tällä suurella osalla porukasta ei yksinkertaisesti ole samoja oikeuksia esimerkiksi juuri perheenlisäykseen kuin muilla. Jospa olisi ihan reilu ja avoin luokkayhteiskunta jossa oppisi jo varhain että elämäntehtävänä on olla lähinnä työmuurahainen ja helpottaa näin parempiosaisten elämää joilla on myös suuremmat mahdollisuudet tehdä mitä huvittaa, niin ei tarvitsisi opiskella sitä asiaa keski-ikäisenä kantapään kautta. Suvun jatkaminen on kuitenkin aika vahva vietti koko elollisessa luonnossa ja monelle ihmiselle kipeä asia. Viettien takia sitä halua ei ehkä pysty kitkemään pois edes lapsesta asti alkaneella painostuksella vaan kaipa olisi suosiolla turvauduttava lääketieteeseen, jos se keksisi ratkaisun. Kyrsiintynyt työmuurahainen ei ole hyvä työmuurahainen joten se olisi saatava haluamaan juuri hänelle tarjottuja rajoitettuja mahdollisuuksia ja nauttimaan kohtalostaan ja unohtaa muun haaveilu. Samaan aikaan pätkätöiden ja yt-neuvottelujen luvatussa maassa sitten kuitenkin paikkaillaan tuloillaan olevaa työvoimavajetta ihmisillä jotka kokevat että heillä on kyllä varaa tehdä lapsia useampikin, kun tavallista kotoperäistä työläistä aika suoraan kehoitetaan harkitsemaan vapaaehtoista lapsettomuutta hyvänä vaihtoehtona. Myöskin niiden tarjolla olevien resurssien puolesta eikä vaan yleisen mielipiteen mukaan.
Tämän sanottuani todettakoon kylläkin että yleisesti näyttäisi elintaso olevan parempi kuin esimerkiksi omassa lapsuudessani myös vähän vähemmän tienaavilla. Harvalla taisi olla mitään maksullisia harrastuksia, puhelimia oli perheessä yksi, tietokoneesta ei oltu kuultukaan saati että niitä olisi useampia, ei ollut videonauhuria kuin parempituloisilla, ei stereoita vaan mankka (kaksipesäinen oli suurta luksusta), edes mikroa tai leivänpaahdinta, ei ollut pleikkaria vaan pelikortit ja lautapelit, lomalla mentiin mummolaan tai telttailemaan jne. Myös mm. kirjasto oli ahkerassa käytössä. Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus ja vuokrakämpistäkin löytyy vakiona hellat ja jääkaapit, noin niin kuin esimerkiksi alkuun. Silti koemme ja hoemme että ei ole varaa.
Mielestäni sinä alkuperäinen kirjoittaja et ole valehdellut olevasi vela, sillä kyllähän sinä olet ainakin tässä vaiheessa asian suht vapaaehtoisesti päättänyt. Toivotaan että saatte enemmän tunteja ja parempia töitä kun koulutuskin löytyy. Itse velauduin koska ei ole enää aikaa ja huomasin että nykyinen ilmapiiri ja ihmiset on sen verran synkkää sontaa että en ala jälkikasvua tällä maailmalla rääkkäämään. Talous on toki myös syynä mutta ei tämän muun sonnan rinnalla todellakaan painavimpana.
Kirjasto on mun mielestä edelleen monessa perheessä aktiivisesti käytössä. Oon itse elänyt lapsuuteni 70-luvulla. Meillä oli todella niukkaa, mutta olin mielestäni melko onnellinen, olihan mulla äiti ja jonkunlainen isäkin.
Silti en vielä sorru vertaan lapsuuttani tähän päivään. Se oli silloin, nyt on nyt. Tuo vanhojen kaivelu ja vertailu nykyiseen ei vaan toimi. Ajat on täysin erit. Haasteet erit. Ärsykkeitä nykyään enemmän kuin 70-luvulla. Mun mielestä yhtä huonosti verrattavissa kuin euro ja markka. Joten ei nyt pliis olla vielä noin vanhoja :)
Oli siellä muitakin vertailuja, tosin lyhyemmin käsiteltynä. Ja ajattelin että ihmisethän tietävät kaikki loputkin jo muutenkin. Neuvolat, koululaisten hammashuollot, lapsilisät, asumisen tukeminen... Ihmiset eivät tunnu loppuvan pallolta kesken vaikka ns. länsimaissa syntyvyys pienenee. Siinä mielessä ehkä parempi että pienenee...
Ja siihenhän se nyt viimeistään taitaa vertautua kommentissasikin että ärsykkeidenkin mukaan pitäisi saada saman verran hyvää kuin muutkin saa, tämän päivän mittapuun mukaan eikä eilisen. Näistä asioistahan ei oikeastaan puhuta mutta oletko itse kuullut että 70-80-luvulla olisi joku jäänyt kokonaan lapsettomaksi ensisijaisesti sen vuoksi että lapseen ei ollut varaa? Itse en, mutta eihän sitä tiedä. Vanhoja juttuja jo ja ko. ajankohtana oma käsityskyky oli hieman rajallinen jos jotain olisi kuullutkin.
Niin tai näin, ei se lopputulosta muuta. On joko hyväksyttävä lapsettomuus tai pienennettävä vaatimuksia, ellei onni potkaise ja pääse paremmalle oksalle. Vaikka pääsisikin niin takanasi on silti ne loput jotka "kituuttavat" ja painivat samojen kysymysten äärellä. Siinä kohtaa itsellä on se vaihtoehto että unohtaa sujuvasti menneet omat vaikeudet ja kannattaa ilmapiiriä jossa osalla porukasta ei ole "oikeutta" lisääntyä. Kyky saada ja huolehtia jälkeläisistä on kuitenkin ajassa mitattuna rajallinen eikä ole olemassa mitään automaattista jatkumoa hirveästä yrityksestä huolimatta että parempi aika koittaisi jollekin tietylle yksilölle koskaan. Joku joutuu aina tekemään nekin työt jolla ei pysty ihan kaikkea tarjoamaan mitä naapurillakin on. Ja tästä koko höpötyksestä poislukien tietysti vielä kokonaan työttömät tai esimerkiksi juuri muutamaa tuntia tekevät. Ei ole tarkoitus mitenkään väheksyä taloudellisia ongelmia vaikka tässä nyt mietinkin tätä yleisen elintason nousua, oli sitten verrattavissa mihinkään tahi ei.
Mun mielestäni jokainen voi itse arvioida sen tekeekö niitä lapsia ja mitkä on syyt tehdä tai jättää tekemättä. Mutta on kunnioitettavaa myös ajatella niin, ettei tee lapsia suoraan tukimuotoja hyödyntääkseen -koska ikävä kyllä näitäkin äitejä on maa pullollaan. Jotka eivät ajattele....mitään. Huutavat isoon ääneen kuinka monta veronmaksajaa (suom. tulevaa sos.toimiston asiakasta) ovat tehneet ja heille kuuluu maksaa sitä ja tätä. Terveempää on kantaa vastuu omista valinnoista what ever they are...
Sinulla on monta hyvää mielipidettä veratuksissasi vuosia sitten perheellisiin versus tämän päivän perheeseen.
Lisäisin siihen vielä omat huomioni:
-Aiemmin tyotahti/elämänmeno ei ollut niin kilpailevaa kuin se on tänään. Aiemmin vanhemmilla oli enemmän AIKAA ja useampi sukupolvi osallistui perheen hyvinvoinnin edistämiseen. (kesät mummolassa)
-Aiemmin tyopaikkavaatimukset eivät tarvinneet yhtä paljon koulutusta kuin tämän päivän jatkusti kehittyvä yhteiso.
-Aiemmin vanhemmilla oli enemmän AIKAA perheensä parissa. Nykyisin jo pärjääminen tyoelämässä vaatii oma-alotteista lisäkoulutusta ja treenausta vieden sen vähänkin ylimääräisen ajan . Tekeeko kukaan enää 8 tuntisia tyopäiviä?
-Aiemmin eläminen yksinkertaisesti ei ollut niin kallista. Nykyisin kun kaikki, siis aivan kaikki elintarvikkeet, on ostettava kaupasta, se syo jo valtavan aukon budjettiin kuin budjettiin.
Ottaen huomioon kaiken tämän, ei ole ihme että moni (ajattelevainen) laskee hyvin tarkasti pystyvätko antamaan lapselleen sellaisen kasvualustan jonka ovat itse saaneet tai jonka itse haluavat jälkikavulleen antaa.
No toki...tai miten sen ottaa. 20-30 viikkotunnin hanttihommissa ei säästöjä pääse kertymään mutta ajasta ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla pulaa. Tekeekö kukaan 8 tuntisia työpäiviä, no ei ap. ja muu köyhälistö ainakaan... Koulutusta ei tarvinne omalla ajalla aivan valtavasti duunariammateissa myöskään täydentää. Jos jotain ihmeteltävää löytyy niin vastaus löytynee aika äkkiä netistä eikä siihen koko iltaa mene. Myöskin sanoisin että ei lapsuudessani ollut mitään erityistä perheaikaa. Kakarat juoksi keskenään pitkin pihoja ja metsiä, ei siihen äitiä tai isää tarvittu. Nyt moisesta tosin taitaisi vanhemmat joutua linnaan. Ei kaupasta välttämättä tarvitse nykyäänkään kaikkea ostaa jos vain aikaa on ja asuu sopivalla seudulla. Se on sitten jo aivan toinen juttu lähteekö niitä marjoja ja sieniä kukaan enää poimimaan itse, ja kelpaako se ruokapöytään. Vanhempani poimi marjoja lapsuudessani myyntiinkin vapaalla.
Mutta ongelmiahan ne on nuokin mitä esitit ja varmasti ihan yhtä pahoja. Toisaalta tuosta on ehkä mahdollisuus vielä sujuvasti downshiftata eikä joudu heti suoraan vesipaastolle ja roskiksia penkomaan jos haluaa niitä lapsia tehdä.
Hienoa ja voimia teille valitsemallanne järjen tiellä.
Elätte realistista jalat maassa elämää.
Ette ole sortuneet painostuksen alla ja tyhjien lupauksien saattelema tekemään jälkikasvua joka on tietenkin aivan upeaa mutta vain jos inhimilliset olot täytyttyvät.
On siinä törkeä suku. Ei niillä ole oikeutta vaatia teiltä yhtään mitään. Eläkää omaa elämäänne niin kuin parhaaksi näette ja jättäkää suvut omaanarvoonsa. Kauhea taakka jos pitää elää jonkun suvun vaatimusten mukaisesti. Toisten ihmisten tyhmyydelle ei mahda mitään.
Kyllä siinä perse alkaa kovilla olemaan kun lapset alkavat vaatimaan kännyköitä, pelivehkeitä, harrastuksiin rahaa, huvipuistoihin, lomamatkoihin, jne. viikkorahat mäkkäriin ja energiajuomiin, merkkivaatteisiin, mopoihin, ajokortteihin, autoihin, opintoihin jne. Kesätyöt eivät välttämättä kiinnosta tai ne eivät pääse mihinkään. Niille ei ole töitä ja alkavat lapsenlapsia tuupata ja jälleen saatte maksaa senkin "lystin".
Alussa se on niin lystiä se lasten tekeminen kun ne eivät kuluta ja kelpaa kierrätys lumput ja romppeet mutta kauaa ne eivät tyydy käpylehmillä leikkimään. Perheelliset kitisee rahattomuuttaan jotta saadaan helpotusta toisten persnahasta omaan taloudelliseen tilanteeseen. Älä ostele niille mitään lahjoja kun rahaa ei ole omiin tarpeisiinkaan. Ei sinun tarvitse mikään joulupukki olla toisten lapsille. Et saisi mitään niiltä omille lapsillesi sillä nehän osaa rahattomiksi tekeytyä kun pitäisi olla antajan roolissa.
Kaikki asumis ja elämis kustannukset alkavat nousta et on työtä ja tuskaa jo niistä aikuisten ilman lapsiakin selvitä. Ei kannata alkaa samaan.
Niin totta ja suoraa puhetta.
Paljon on alettu puhumaan vapaaehtoisesti lapsettomista eli VELA-henkilöistä.
Miksi kukaan ei puhu velkaantuneista lapsettomista eli VELKOISTA!
Miten tervejärkinen ja vastuuntuntoinen pariskunta uskaltaa nykyään perustaa perhettä kun huolimatta pitkästä ja perusteellisesta AMMATTIkoulutuksesta molemmat valmistuukin kortistoon pitkäaikaistyöttömäksi 9 euro/päivä ja päätyvät työllistämistoimenpiteisiin omaan ammattiin orjaksi muille pilipalipalkalla millä et mitenkään voi elättää itseäsi saati perhettä?
Maksa siinä sitten opintolainaasi ja usko tulevaisuuteen ja perusta perhe?
Älkää viitsikö.
Ei kiitos.
Ja jos joku puhuu vielä demokratiasta tai hyvinvointi-ja sivistysvaltiosta missä monilla on varaa olla itsekäs ja lapseton, niin täällä on alati kasvava hiljainen joukko joka moista kuullessaan vaan tuijottaa tyhjänä eteensä.
Taloudellinen epävarmuus vaikuttaa todella paljon ihmisten suunnitelmiin perheen perustamisen suhteen.
Esimerkiksi vakuutusyhtiön teettämän kyselyn perusteella (iltalehti.fi 5.3.2014) kävi ilmi seuraavaa :
"Suomalaiset lykkäävät jopa avioliittojen solmimista taloudellisen epävarmuuden vuoksi, ilmenee vakuutusyhtiö Genworth Financialin kyselystä.
Taantuma siirtää myös lapsien hankintaa.
Alle 34-vuotiaista vastaajista 16 prosenttia kertoi lykkäävänsä lasten hankintaa taloustilanteen vuoksi. 8 prosenttia ilmoitti siirtävänsä avioliiton solmimista.
Eniten taloustilanne vaikuttaa kuitenkin lainojen maksuun, säästämiseen sekä asuntojen ostoon ja muihin suuriin hankintoihin.
Kaikista vastaajista lähes 40 prosenttia on siirtänyt lainojen maksua ja kolmannes lykännyt asunnon ostoa. Yli 30 prosenttia kertoi, että suuria hankintoja on pitänyt siirtää eteenpäin.
Yli neljännes arvioi olevansa huonommassa asemassa kuin vanhempansa saman ikäisinä.
Kyselyyn vastasi runsaat tuhat yli 18-vuotiasta suomalaista.
STT "
Kyllä tämä laittaa miettimään tulevaisuutta.
Alle 34 vuotiaista niin, mutta kun itse on jo 38, ja ihan pa -niin on mieskin. Opiskeltiin pitkään ja työläästi, paikat piti olla varmat jo 3-kymppisenä, mutta ei. Yhtäkkiä kaikki opiskelut ei merkinnyt mitään. Olemme nyt työmarkkinoilla huonommassa asemassa kuin monet nuoremmat. Työkokemusta vaan yliopiston alaisista projekteista ja kesätöistä, hampurilaistiskiltä -ei kuulemma mitään tekoa enää ellei jatka opiskelua.. TAAS.
Ei omaa asuntoa, juuri maksetaan vuokra. Kaveripiirimmekin kutistunut kun meillä ei ole varaa mihinkään. Sitten vielä katsot vierestä kun ne opiskelutoverit rakentaa elämää, tekee ne lapset, ostaa talon ja elää sitä elämää, mikä piti olla myös meille tarkoitettu.
Omat saavutukset ja ahkeruus ei siis aina anna oikeaa kohtaloa, vaikka kuinka sitä tavoittelisi. Ja se ettet voi saada edes sitä, minkä luuli olevan kaikille mahdollista, eli perhettä -satuttaa joka päivä enemmän.