Sopeutuminen uuteen työpaikkaan?

Olin vastaavassa tilanteessa ja muutaman kk kuluttua totesin ettei ole mua varten koko paikka, työ varsinkaan. Porukat vaistoo jos ei viihdy vaikka mukavia olivatkin miehet. Nykyisin opiskelen uutta alaa, itseäni kiinostavaa ja tiedän että työkokemuksella ja lukemalla pääsee etenemään alan työtehtävissä. Päiväs tulee pitkiks jos ei ketään samanhenkistä ja jos työ itessään rupee tökkimään, mut jos tykkäät kovasti työstä ja pystyt edetä niin hyvä...

Minulla on vähän sama tilanne. Tutkinto antaa eväitä "parempiinkin" hommiin, mutta työ on sinänsä ihan ok. Työkaverit taas ei nappaa missään mielessä, minusta tuntuu laillasi, että olen ihan erilainen kun muut. Työ on kulttuurialalla, ja täällä ihmiset tuntuu olevan "tietynlaisia". Sellainen en kuitenkaan itse ole.

Minua on auttanut se, että lakkaan syyttämästä ja tuomitsemasta itseäni siitä, etten ole tai käyttäydy niinkuin muut. Loppujen lopuksi viihdyn yksikseni, ja käyn mielellään syömässäkin yksin, kun ei tarvi väkisin yrittää jutella muiden kanssa asioista, mitkä ei kiinnosta yhtään. Sekin on auttanut, että tekee työtä niinkuin parhaaksi näkee, ja keskittyy vain tarkkailemaan sitä, onko työ minulle se oikea.

Minulla tämä tarkkailu on osoittanut sen, että työ ei ole sellaista mitä haluaisin jatkossa tehdä. Tässä on paljon hyvää, mutta paljon sellaista, mitä en halua tai ei kiinnosta tehdä. Toki teen työni hyvin. Mutta mikäli minulle tarjotaan jatkomahdollisuutta nykyisen sopimukseni päättyessä, en aio tarttua siihen.

Neuvoisin sinua toimimaan tässä vaiheessa näin. Tsemppiä! :)

Teollisuuden perusduunit on yleensä miesvoittoisia ja vieläpä kansakoulupohjan ikämiesvoittoisia, puheenaiheet sen mukaisia.
Nuoria naisia ei yleensä ole näissä hommissa, joku saattaa joskus eksyä jonkin vuokratyöfirman kautta vähäksi aikaa mutta yleensä katoavat hyvin pian muihin, parempiin hommiin ja kyllähän nuori nainen tällaisessa ympäristössä selvästi on huutomerkki, se joka ei kuulu joukkoon.

Harvassa on sellaiset miehet näissä hommissa jotka eivät kaljoittele tai puhu juopottelusta ym. örveltämisestä, harvan lattiatason duunarin älykkyys riittää sen pidemmälle.

En usko että nykyään lattiatasolta edetään toimareiksi vaan se pitää alunperinkin sieltä koulusta suoraan hakeutua niihin parempiin hommiin. Jos lattiatasolle tulee töihin niin lattiatasolla myös pysyy. Ns. parempi väki on ihan eri porukkaa kuin lattiatason duunarit, toimarit ei ole ikinä tehneet näitä lattiatason hommia.

Mitäs tuollaiselle nuorelle tytölle osaisi jutella? Meikkaaminen? Muotivaatteet? Käsilaukun sisältö? Some?
Pahin oli joskus 90-luvun lopulla kun olin itse n. 23v mies niin eräässä työpaikassa tuli työpariksi nuori nainen joka ihan avoimesti lörpötteli kaikki kuukautisvaivansakin, kyllä teki mieli vajota maan alle nolotuksesta...