Kotipiika vai nainen

Mä teen miehenä kaikki nuo koska olen oppinut matkan varrella itsenäisen elämän. Useampi tapaamani nainen pitää ne itsestäänselvyytenä kanssa ollessani eivätkä näinollen osallistu kuin nimeksi kodinhoitoon. Silti en kelpaa kuin parin kuukauden pano suhteisiin vaikka loppuelämän suhdetta haenkin tai edes vuosien.
Joten selitä sinä miksi naiset haluavat vaan miehen joka tekee kaiken ja tyytyvät itse määräilevän diivan rooliin???

Siksi kun avioituessamme vaimo jäi kokoaikasesti kotiin ilman mitään tuloja ja minä vastasin täysiaikaisen työn muodossa perheemme elannosta!

Minusta se oli kohtuullista eikä vaimonikaan valittanut.
Yläkerran parihuoneiden ja lapsettoman pariskunnan peruspuuhat eivät liikoja rasittaneet vaan aikaa jäi vielä harrastuksillekin.

Se on vanhan agraarikulttuurin peruja. Moni ei tajua että asia on ihan eri nykymaailmassa. Lisäksi kun pojille ei opeteta eikä heiltä vaadita samoja asioita kuin tytöiltä, niin siinähän se on. Jokaisen pitää katkaista tämä ketju ja opettaa pojillekin että kotityöt kuuluu ihan jokaiselle.

En halua mitään piikaa koska osaan kokata ja pestä vaatteni itse. En antais naisen pestä vaatteitani ja ruokaa voin laittaa myös naiselle. Jos oot sellasen miehen löytänyt joka haluaa että palvelet sitä niin jätä se.

Mulla on kanssa "peräkammarin poika" ja voin sanoo, että oon täysin kypsä.. Miten helv*etissä tein tämmösen valinnan?! Mut kaikki meni suteen jo seurusteluaikana, kun tavattiin enimmäkseen mun luona ja toki halusin olla vieraanvaranen. Tämä ei oo välittänyt mitään arjen taitoja opetella, eikä halua nytkään kun täysihoidon. Hirveä reuhtominen ja tavarat, imuri ym särkyy, jos esittää, että tekis jotain. En tajunnut tarpeeksi ajoissa, ettei osaa yhtään mitään ja oma huone kotona oli siisti ihan muiden ansiosta... Ja ukko on viisikymppinen...

Minun mieheni ei mitenkään koskaan ole olettanut tai pitänyt itsestään selvänä että teen kotityöt.
Teen ne, koska tykkään enkä osaa joutilaanakaan olla. Olen sairaanhoitaja kolmivuorotyössä. Mies palomies ja myös kolmessa vuorossa. Jos apua tarvitsen niin pyydän ja saan ilman mutinoita ja murinoita.
En tunne olevani kotiorja tai piika, miehellä on omat velvollisuutensa talon hoidossa ja autojen kanssa yms. Meillä tehdään se mistä kumpikin mieluummin tykkää ja mikä kummaltalkin parhaiten sujuu.

Meillä ei ole "miesten töitä", kerrostaloasunto ja ei autoa.. Ja ukko työtön nykyään.. Olettaisi, että kohtuuden nimissä edes vähän osallistuisi. Nyt elää kuin hotellissa. Jotenkin en millään olis uskonut nuorena, että löydän itteni tästä tilanteesta.. Ja miten tästä ulos...