Sain hiljattain tietää että vaimollani on ollut erittäin kuuma ja intiimi suhde erään miehen kanssa. Intiimivaihe tosin ei ehtinyt kestää kuin neljä viikkoa, mutta se olis sitäkin kuumempi. Pahinta tässä on se että kyseinen mies ei ole mikään baarista kyytiin napattu nobody vaan ikäänkuin perheystävä ja lasten harrastusten kautta tutuksi tullut. Toinen kuvottava seikka on että he ovat pelehtineet aviovuoteessamme kahdesti, niin että ekalla kertaa lapset nukkuivat vielä seinän takana. Ja todellakin toivon että ovat nukkuneet etteivät ole heränneet orgastiseen huutoon. Kaikesta kamalasta huolimatta rakastan vaimoani ja olen valmis antamaan anteeksi. Mutta hän ei ole varma voiko suhdettamme enää korjata. Sanoi että hän ei ole varma pystyykö hän ikinä antamaan itselleen anteeksi mitä on mennyt tekemään. Vastasin hänelle että jos minä pystyn niin mikset sinäkin.
Olemme aiempina vuosina keskustelleet pettämisestä aina silloin tällöin ja vaimoni on todellakin toiminut periaatteittensa vastaisesti, ja on tämän itsekin myöntänyt. Sillä jos pettäjä olisin ollut minä, niin en enää asuisi siellä missä nyt asun. Itse olen aina ollut sitä mieltä että yksi hairahdus pitää antaa anteeksi. Vaikka tässä tapauksessa se on erityisen rankkaa ottaen huomioon kenen kanssa ja miten vaimoni pelehti.
Olen keskustellut kyseisen herrasmiehen kanssa ja hän on luvannut tästedes pitää näppinsä erossa vaimostani, ja jotenkin tuntuu että uskon ennemmin häntä kuin vaimoani. Lisäksi paljastui myös se että vaimoni ei ole kehdannut kertoa tälle jampalle kaikkia yksityiskohtia mitä olen saanut selville heidän suhteestaan. Jotenkin tuntuu että hän olisi vedättänyt meitä molempia. En voi myöskään välttyä ajatukselta että hänen ollessaan tyytymätön joltain osin liittoomme mutta ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin tekee jotain todella niin törkeää että saa minut raivonpartaalle ja heitän hänet ulos. Jolloin sotkun selvittäminen jäisi minun kontolleni.
Tuleekohan tästä enään mitäään? Pystynkö koskemaan vaimooni enää silleen vaikka liittomme jatkuisinkin....
Olemme aiempina vuosina keskustelleet pettämisestä aina silloin tällöin ja vaimoni on todellakin toiminut periaatteittensa vastaisesti, ja on tämän itsekin myöntänyt. Sillä jos pettäjä olisin ollut minä, niin en enää asuisi siellä missä nyt asun. Itse olen aina ollut sitä mieltä että yksi hairahdus pitää antaa anteeksi. Vaikka tässä tapauksessa se on erityisen rankkaa ottaen huomioon kenen kanssa ja miten vaimoni pelehti.
Olen keskustellut kyseisen herrasmiehen kanssa ja hän on luvannut tästedes pitää näppinsä erossa vaimostani, ja jotenkin tuntuu että uskon ennemmin häntä kuin vaimoani. Lisäksi paljastui myös se että vaimoni ei ole kehdannut kertoa tälle jampalle kaikkia yksityiskohtia mitä olen saanut selville heidän suhteestaan. Jotenkin tuntuu että hän olisi vedättänyt meitä molempia. En voi myöskään välttyä ajatukselta että hänen ollessaan tyytymätön joltain osin liittoomme mutta ei uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin tekee jotain todella niin törkeää että saa minut raivonpartaalle ja heitän hänet ulos. Jolloin sotkun selvittäminen jäisi minun kontolleni.
Tuleekohan tästä enään mitäään? Pystynkö koskemaan vaimooni enää silleen vaikka liittomme jatkuisinkin....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika hieno asenne sulla, ja nythän voit panna sen sitten käytännössäkin toteen. Sitä ei kuitenkaan tue sun valitsemasi nikki... Sinähän olet toki paljon muutakin kuin vain "petetty" ihminen.
Totta kai on mahdollista toipua jopa rakkaussuhteen pettymyksistäkin, mutta helppoa ja pikaista paluuta johonkin tuttuun "menneeseen" on turha odottaa, se lienee sanomattakin selvää.
Te olette nyt tunnekokemustenne muuttamat ja rikkomat, kumpikin, ettekä te voi etukäteen tietää miten te tuosta nyt jatkatte, edes itsenne kanssa, saatikka rinnakkain. Se kaikki pitää vain elää päivä kerrallaan todeksi, sitten sen näkee ja tietää.
Olisi tärkeetä pystyä keskustelemaan kumppanin kanssa kaikesta mikä painaa omassa mielessä. Ulos lausuttuna saavat kipeätkin ajatukset vastakaikua, aiheuttavat reaktioita, pakottavat kuulijankin ajattelemaan asioita toisen näkökulmasta, jne. Eli keskustelua tulisi jatkaa.
Totta kai vaimolla on nyt krapula, tekihän hän käytännössä täysin vastoin omia teorioitaan, ei kyennytkään sanomaan kiusaukselle ei vaan ajautui yli omien rajojensa – joita ei ilmeisesti ole ennen edes koeteltu, ainakaan nykyisessä mittakaavassa.
Teorioitahan meillä kaikilla on ja paljon, mutta niiden pitävyys ja pätevyys mitataan todellisuudessa vasta käytännön tilanteissa.
En minä tiedä miten ja millä sinä yksilönä tulet nykyisestä elämäntilanteestasi selviytymään, sen tiedät vain sinä joka olet itsesi paras tuntija.
Kuuntele itseäsi ja ole rehellinen itsellesi niin kuin tähänkin saakka, siten sinä ainakin selviät, koska teet silloin automaattisesti niin kuin sinusta on oikein. Itseään vastaan toimiminen ja tekeminen aiheuttaa vain syyllisyyttä, kuten vaimollesi on käynyt juuri nyt.
Jatko on ihan sinun päästäsi kiinni. Ei, vaimosi ei tule tätä settiä tekemään ja vielä vähemmän hänen panonsa vaan teidän perheen eheys jatkossa on puhtaasti sinun vankkumattomuutesi varassa.
Tärkeintä on olla kiirehtimättä minkään kanssa, kaivettava pettämisen syyt esiin ja itse asiassa mkä tärkeintä, on nähtävä tulevaisuuteen sinne anteeksiannon takaiseen elämään nykyisen puolisosi kanssa siinä uudessä suhteessa jonka joudutte aloittamaan pettämisen tuhoaman tilalle.
Entiseen ei ole paluuta, sillä entisestä ei ole enään mitään jäljellä.
Aikayksikkönä voit käyttää kolme kuukautta... ja sitten onkin vain kysymys siitä, että kuinka monta kertaa 3kk eri juttujen kanssa menee. Liian nopeasti tehdyt jutut aiheuttavat rekyylin eli jo valmiiksi luulemasi juttu alkaakin myöhemmin happamoittamaan mieltäsi vaikka jo haluaisit "unohtaa", "olla onnellinen" ja niin edespäin.
Hyvän eteen kannattaa hikoilla, valvoa, ajella autolla yksinään miettien, tuntea poltetta vatsassa kun jurppii, vihata samalla kun rakastaa toista yli kaiken, itkeä välillä itksekseen...
Been There, Done That.
Muista, että hänen toipumiseensa (?KYLLÄ!) tarvitaan sinun tolpilleen pääseminen. Ihan pimeän epäreilu juttu, mutta niin se menee. Hänenkin on toivuttava tuosta baskasta... jonka hän itse keitti kasaan.