Tuota asiaa olen mielessäni pyöritellyt ja keskustellutkin aiheesta mielenterveystyön tekijän kanssa.
Ajatuksena kuulostaa aika hirvittävältä. -eihän kiusattu voi kiusata koska tietää ja tuntee kiusaamis prosessin läpikotaisin, eihän kiusattu halua aiheuttaa toiselle mitään niin järkyttävää kuin kiusatuksi joutumisen.
No, en minä oikeasti uskokkaan että kiusattu tuollaista kenellekkään tekisi, tai en halua uskoa.
On kuitenkin tilanteita joissa se kiusaaja saattaa kokea olevansa kiusattu.
-työyhteisössä työnantaja irtisanoo työntekijän joka aiheuttaa käytöksellään terveydellistä haittaa muille.
Esimerkiksi tuollainen tilanne. No, hyvinkin mahdollista että kiusaaja kokee olevansa kiusattu. Vaan onko tuo "kiusaaminen" oikeutettua?
Minun mielestäni on, koska jos koko työyhteisö voi huonosti yhden häiriökäyttäytyjän vuoksi, irtisanominen ja muista työyhteisöön kuuluvistä eristäminen tuntuu oikeutetulta. Kuitenkin tuo hankala persoona kokee olevansa kiusattu.
Mitä mieltä asiasta?
Onko ns. kiusaaminen toisinaan oikeutettua?
Tuo liittyy seuraavaan asiaan jota olen myös joutunut miettimään.
Sanotaan, ettei narsisti koskaan myönnä olevansa narsisti. Henkilö joka sanoo epäilevänsä, että hän on narsistinen, saa melkovarmasti vastaukseksi ettei hän ole narsistinen koska myöntää sen. Tuohon väärään käsitykseen ei kannata liikaa luottaa. Narsisti osaa halutessaan peilata tunteita, surua, rakkautta,myötätuntoa... jne. Aika usein narsistinen henkilö "käyttää" vastapuolensa tunteita, eli peilaa.
Työpaikkakiusaamisen yhteydessä narsistinen henkilö osaa siis halutessaan esittää kiusattua, kuitenkaan ei loputtomiin, tuollaisen "roolin" vetäminen on raskasta ja väsyttyään narsisti huomaamattaan paljastaa "oikeat kasvonsa".
Kuitenkin täytyy muistaa se, ettei työpaikkakiusaamistilanteet ole mitään yhdenpäivän juttuja, vaan niitä on jouduttu käsittelemään työyhteisössä useampaan otteeseen. Näiden aikana varmasti tulee hyvin selville se onko henkilö oikeasti kiusattu vai omaako hän esim. narsistisia piirteitä.
Onneksi näitä ei tule esiin kovinkaan usein, siis näitä "käänteisiä tilanteita", vaan aika usein tuo hankala ihminen, oli sitten narsistinen tai muuten vain "vaikea tapaus" luovuttaa ja siirtyy toisaalle.
Markku Salon kirjoissa on ollut esimerkkejä siitä kuinka narsisti käyttäytyy esim. oikeudessa. kannattaa lukea vaikka ei varsinaista kosketusta narsistisen henkilön kanssa olisikaan.
Ajatuksena kuulostaa aika hirvittävältä. -eihän kiusattu voi kiusata koska tietää ja tuntee kiusaamis prosessin läpikotaisin, eihän kiusattu halua aiheuttaa toiselle mitään niin järkyttävää kuin kiusatuksi joutumisen.
No, en minä oikeasti uskokkaan että kiusattu tuollaista kenellekkään tekisi, tai en halua uskoa.
On kuitenkin tilanteita joissa se kiusaaja saattaa kokea olevansa kiusattu.
-työyhteisössä työnantaja irtisanoo työntekijän joka aiheuttaa käytöksellään terveydellistä haittaa muille.
Esimerkiksi tuollainen tilanne. No, hyvinkin mahdollista että kiusaaja kokee olevansa kiusattu. Vaan onko tuo "kiusaaminen" oikeutettua?
Minun mielestäni on, koska jos koko työyhteisö voi huonosti yhden häiriökäyttäytyjän vuoksi, irtisanominen ja muista työyhteisöön kuuluvistä eristäminen tuntuu oikeutetulta. Kuitenkin tuo hankala persoona kokee olevansa kiusattu.
Mitä mieltä asiasta?
Onko ns. kiusaaminen toisinaan oikeutettua?
Tuo liittyy seuraavaan asiaan jota olen myös joutunut miettimään.
Sanotaan, ettei narsisti koskaan myönnä olevansa narsisti. Henkilö joka sanoo epäilevänsä, että hän on narsistinen, saa melkovarmasti vastaukseksi ettei hän ole narsistinen koska myöntää sen. Tuohon väärään käsitykseen ei kannata liikaa luottaa. Narsisti osaa halutessaan peilata tunteita, surua, rakkautta,myötätuntoa... jne. Aika usein narsistinen henkilö "käyttää" vastapuolensa tunteita, eli peilaa.
Työpaikkakiusaamisen yhteydessä narsistinen henkilö osaa siis halutessaan esittää kiusattua, kuitenkaan ei loputtomiin, tuollaisen "roolin" vetäminen on raskasta ja väsyttyään narsisti huomaamattaan paljastaa "oikeat kasvonsa".
Kuitenkin täytyy muistaa se, ettei työpaikkakiusaamistilanteet ole mitään yhdenpäivän juttuja, vaan niitä on jouduttu käsittelemään työyhteisössä useampaan otteeseen. Näiden aikana varmasti tulee hyvin selville se onko henkilö oikeasti kiusattu vai omaako hän esim. narsistisia piirteitä.
Onneksi näitä ei tule esiin kovinkaan usein, siis näitä "käänteisiä tilanteita", vaan aika usein tuo hankala ihminen, oli sitten narsistinen tai muuten vain "vaikea tapaus" luovuttaa ja siirtyy toisaalle.
Markku Salon kirjoissa on ollut esimerkkejä siitä kuinka narsisti käyttäytyy esim. oikeudessa. kannattaa lukea vaikka ei varsinaista kosketusta narsistisen henkilön kanssa olisikaan.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Työyhteisö on tasan yhtä monen tekijän summa kuin siellä on työntekijöitäkin. Jokainenhan on vastuussa omasta käytöksestään, sitä ei voi vierittää kenenkään toisen pääksi.
Kuitenkin työnantajalla on huolehtimisvelvollisuus. Eli varmistaa se, että jokainen työntekijä pystyy tekemään työtään turvallisesti, ilman häirintää.
Jos työnantaja käyttää tätä velvollisuuttaan poistaessaan työntekijän, joka on selvitysten mukaan aiheuttanut muille työntekijöille terveydellistä haittaa tai estänyt näitä suoriutumsta työntekemisestä, ei tätä voi pitää kiusaamisena.
Näin toimiminen edellyttää kuitenkin sitä, että työpaikalla käydään, kaikki tarvittavat keinot apuna käyttäen, tarpeelliset selvitykset läpi. Irtisanominen on mahdollista laillisesti, jos on vahvaa näyttöä siitä, että irtisanottava on todistettavasti toiminut häiritsevällä tavalla, eikä ole varoituksista huolimatta muuttanut toimintaansa.
Jos työnantajat toimisivat useammin näin, eli toimisivat velvollisuuden mukaan, ongelmaa ei olisi.
No eikös sen noin pidä mennäkin? Eli jos on asiastaan varma, eli että on tullut kiusatuksi, nin sitten vie sen käräjille itse? Aika kummaa ajattelua, että yhteiskunnan pitäisi maksaa oikeudenkäyntikulut vain, koska joku jaksaa jankuttaa että "kylläpäs minua kiusattiin, vaikka kaikki asiaa tutkineet viranomaiset ovat eri mieltä".
Eli Veturi hakee sitä, että meidän kaikkien, veronmaksajien, pitäisi maksaa jokaisen itsensä kiusatuksi kokeneen oikeuskäsittelyt, jottei "riskiä" joutuisi kantamaan se, joka (ainoana) on niin kovin varma asiastaan.
Pötyä! Jos viranomaiset eivät ole kiusaamista havainneet, ja itse on silti siitä varma, niin omalla vastuullahan se kuuluukin viedä eteenpäin! Vai onko niin, että aika harva sittenkään on ihan niin varma? Kunhan ovat korvausten perässä, ja yhteiskunnan pitäisi sekin maksaa?
Heh heh, työnantajan ei tarvitse antaa yhtäkään varoitusta, jos se katsoo työntekijän tehneen virheen tahallisesti tai on tiennyt aiheuttavansa teollaan hallaa.
Ja jo yhden kirjallisen tai suullisen varoituksen jälkeen työntekijä voidaan itisanoa, jos sama virhe toistuu. Kirjallisessa varoituksessa ei myöskään tarvitse olla mitään aikarajaa kauanko se on voimassa.
Jos esimerkiksi on käynyt niin, että työntekijällä on aiempi historia jatkuvista sairaslomista, joista ei ole ilmoittanut ajoissa ja työnantaja on tästä huomauttanut. Sen jälkeen on tehty virallinen paperi, jolla sovitaan vaikka siitä, että työntekijä ilmoittaa sairaslomastaan henk.koht. puhelimitse työnantajalle ja käy heti samana päivä (lääkärithän eivät kirjoita sairaslomia takautuvasti) työterveyslääkärillä ja työntekijä tämän on allekirjoittanut. Hän on silloin sitoutunut näihin ehtoihin ja jos hän tieten tahtoen näitä rikkoo, voi työnantaja katsoa ne huolimattomuudeksi ja irtisanoa työntekijän.
Jos työsuojeluviranomainen ja sen edustajat toimisivat, kuten laki edellyttää, ei kenenkään tarvitsisi lähteä käymään oikeutta omalla riskillä. Sen sijaan käräjäoikeudessa asiaa ajaisi syyttäjä, jolloin epäasiallisen ja/tai syrjivän kohtelun uhriksi joutuneella ei ole minkäänlaista riskiä mm. vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, vaikka kanne ei menestyisikään.
Mutta käytännössähän työsuojeluviranomainen ei tee ilmoitusta poliisille, ja kun epäasiallisen kohtelun uhri tekee tutkintapyynnön poliisille, se tukeutuu tutkimatta jättämispäätöksessään työsuojeluviranomaisen edustajan (koulutukseltaan mm. lääkintävoimistelija) ratkaisuun, joten saadakseen oikeutta jää vain yksityisoikeudellisen kanteen tekeminen.
Työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 § sisältää työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet. Sen 3. momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.
Varoitukselle ei laissa ole määritelty määrämuotoa. Varoitus voidaan antaa vain silloin, kun työntekijä rikkoo työsopimuksesta ja työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan.
Yrityksessä sovellettavan varoituskäytännön on oltava johdonmukaista ja tasapuolista. Esimerkiksi käytäntöä että ensin annetaan suullinen huomautus, sitten kirjallinen varoitus ja vasta sen jälkeen ryhdytään työsopimuksen päättämiseen on sovellettava kaikkiin työntekijöihin samoilla perusteilla.
Varoitus tulee antaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun laiminlyönti tai rikkomus on tullut työnantajan tietoon.
Varoitusten lukumäärää ei työsopimuslaissa ole määritelty. Periaatteena on , että mikäli varoituskynnys täyttyy riittää yksi varoitus. Mikäli varoituksia annetaan useampia, tulisi antaa ns. viimeinen varoitus josta käy selkeästi ilmi, että samanlaisen rikkomuksen vielä toistuessa seurauksena on työsuhteen päättäminen.
Varoituksen voimassaoloajasta ei ole mitään säännöksiä koska lain perusteluiden mukaan työntekijälle annettavaa varoitusta koskeva säännös on tarkoitettu kokonaisharkintaa edellyttäväksi joustavaksi normiksi. Voimassaoloaikaan voi vaikuttaa varoitukseen johtaneen laiminlyönnin tai rikkomuksen törkeys.
Varoituksen antaminen merkitsee yleensä myös sitä, että työnantaja luopuu irtisanomisoikeuden käyttämisestä kyseisen rikkomuksen tai laiminlyönnin perusteella.
Tilanteessa jossa työntekijän sopimusrikkomus on niin vakava, että hänen olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus, varoituksen antaminen ei ole irtisanomisen eikä purkamisen edellytyksenä.
Tänä päivänä tuntuu, ettei kukaan kanna vastuuta kuitenkaan omasta käytöksestään. Toki työnantajalla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen ja häirintään heti, kun sellaista havaitsee tapahtuvan. Työyhteisölläkin on vastuunsa puuttua epäasialliseen kohteluun heti, kun sellaista havaitsee tapahtuvan. Tosin ryhmäkiusaamiseen tai taustakiusaamiseen on helpompi ilmeisesti lähteä, vaikeneminen ei ole kultaa tässä tapauksessa vaan kiusaamiseen osallistumista.
Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla nollatoleranssi kiusaamiselle ja nämä pelisäännöt tehdä selväksi heti työsuhteen alussa itsekullekin.
Hyvä pitää mielessä, että työyhteisössä harvoin on yhtä syntipukkia, vaan siellä on mahdollisesti useampi taho, joka mahdollistaa kiusaamisen tai harjoittaa sitä vaikkapa "selän takana".
Mikä on työyhteisön vastuu kiusaamistapauksissa? Voiko siihen aktiivisesti tai passiivisesti osallistuneet saattaa vastuuseen?
Kiusattu savustetaan ulos ja kiusaajan apuri saa vapautuvan viran. Meneekö oikein?
Työyhteisöllä on vastuunsa joka on kirjattu mm yleiseen työehtosopimuksiin. Vastuu ilmoittaa mikäli havaitsee työpaikalla terveyttä uhkaavan seikan tai vaaratilanteen. tuolloin työntekijän täytyy ilmoittaa epäkohdasta työnjohdolle. Vastuuseen työntekijä joutuu harvemmin siitä ettei ole ilmoittanut huomattuaan asian ja nämä vastuu seikat ovat siten vaikeita että pääsääntöisesti vastuu on työnantajilla.
Sä et näköjään tiedä elävästä (työ) elämästä mitään...........
Tänä päivänä yksityispuolen työnantajia ei kiinnosta mikään muu kuin kvartaalin jälkeen viivan alla olevat numerot ja jos vielä tarkennetaan niin ne numerot ei saa olla punaisia sillä jos ne on joku / jotkut saa fudut! Toi sun avaus oli taas noita vitun sosiaalitantta-avauksia.
Näin sanoo laki ja sen oikeaa käyttöä valvotaan. Työntekijöitä on vaikeampi saada vastuuseen ilmottamisen velvollisuuden noudattamisesta. Mutta työnantajaa koskee täysin selkeä laki huolehtimis velvollisuudesta.
Avi:n työsuojelun vastuualue valvoo että työnantaja noudattaa sille määrättyjä velvollisuuksia ilmoitusten jälkeen. Tälläinen on työsuojelulaki!
Se kuinka siinä "oikeassa elämässä" käy, eli huolehtiiko Avi, se on taas toinen juttu.
Eli viranomaisten toiminta ei aina olekkaan edes välttävää vaan useinkin he törkeästi jättävät noudattamasta omia toimintaohjeitaan lain vastaisesti!
Hyvä avaus! Olen pyöritellyt samaa ajatusta päässäni viime aikoina paljon. Koen itse olevani työpaikkakiusattu ja nimenomaan narsistisen esimiehen "uhri". Hän on mielestäni todella häikäilemätön ja säälimätön narsisti, joten olen tutustunut aiheeseen ja lukenut paljon siihen liittyviä kirjoja nettisivustoja. Koska narsisti ei itse ymmärrä olevansa narsisti, on minulle tullut jopa sen suuntaisia ajatuksia, jospa olenkin itse se narsisti? Toisaalta, tuleeko tuollaisia ajatuksia, jos on oikeasti narsisti? Oma tapaukseni on mennyt niin pitkälle että punnitsen jatkuvasti kaikkia vaihtoehtoja.
Jotta saan pidettyä oman pääni kasassa tässä tilanteessa kasassa, olen tallentanut mm. kahdenkeskisiä keskustelujamme.
Työyhteisön vastuukysymykset taitavat olla erityisen vaikeita. Kukaan ei ota vastuusta ja suurin osa vetäytyy tilanteesta, koska "ei halua sekaantua". Moni ei varmastikaan tiede keneen uskoa.
Omaksi terapiakseni kirjoittelen blogia: http://narsistinmyrkky.blogspot.fi
Normaalisiti ihminen, joka joutuu kiusaamisen kaltaiseen tilanteeseen, miettii myös omaa rooliaan siinä tapahtumassa. Ei ole ollenkaan harvinaista että kiusattu miettii onko vika hänessä, onko hänellä jokin persoonallisuus häiriö tai kuvitteleeko tilanteet. Kiusaamistilanteet ovat vaikeita ja niiden selvittäminen on todella hankalaa, etenkin jos kiusattu jätetään kantamaan vastuu yksin.
Narsistinen persoonallisuus häiriö, tai sen lievemmät muodot ovat hankalia etenkin työyhteisöissä. Narsisti pystyy pitämään rooliaan yllä juuri sen ajan mitä yhteisössä omaksi edukseen tarvitsee pitää. Narsisti ei näe itsessään virheitä ja jos jotain työyhteisössä tapahtuu hän kokee asian siten että häntä vastaan on hyökätty ja häntä yritään vahingoittaa muiden aiheuttamien tekojen vuoksi. Narsistilla on erittäin suppea tunne maailma ja ainoastaan itsesuojeluvaisto toimii tehokkaasti. Narsisti on vaikea vihollinen.
Näin on. Itsetutkiskelun määrä on ollut valtava joka päivä. Koko ajan yritän miettiä, missä itse olen tehnyt väärin. Onneksi epäasiallista käytöstä on ollut niin paljon, etten voi enää selittää sitä omalla (niin siis millä? käytöksellä. :)
Hyvää uutta vuotta kaikille täällä ja toivon parempaa vuotta 2014 kaikille!
Sanonpa vielä sen, että paljastuessaan narsistisen esimiehen toimia on aluksi todella vaikea uskoa todeksi. On todella vaikea uskoa se, ettei hän ole lojaali kenellekään.
Luotsin aloittamasta aiheesta vielä, monesti työyhteisön sisällä valheet ja näytteleminen ovat niin taidokasta aikuisten ihmisten parissa, että kiusaamisen selvittely on hankalaa, ellei ole kirjallisia todisteita. Jos selkärankaa ja rehellisyyttä ei löydy tarpeeksi ihmisistä, niin asiat saadaan helposti käännettyä ylösalaisin, omaa osuutta asioihin peitellään ja vääristellään ja hovinarrin eli pahanpuhujakuiskuttelijan taustaa varmistetaan tukemalla ja myötäsyyttämällä kiusattua kiusaajaksi.
Jokainen tietää lumipalloefektin, pienestä pallosta vyöryy iso pallo, kun tarpeeksi veivataan. Jokaiselle ihmisellehän kuuluu työpaikalla työrauha, ja tämä tarkoittaa niin henkistä kuin fyysistä koskemattomuutta. Ei kukaan voi hyvin ahdistavassa ilmapiirissä, jos harjoitetaan joko näkyvämpää kiusaamista tai taustalla tapahtuvaa systemaattista pahanpuhumista ja leimaamista.
Juuri näin myös minä asian katson. Työ ja sen tekeminen kuuluu jokaisen perusoikeuksiin. Sillä on merkitystä paljonkin millainen on työilmapiiri ja työntekemisen arvostus.
Olen huomioinut, että laitostyössä, tehtaissa ja muissa sellaisissa paikoissa jossa työ tehdään "rutiinilla" on normaalia enemmän työpaikka konfikteja. Suurin osa näistä selittyy sillä ettei työta arvosteta ja siten se peilautuu työntekijään. Syntyy tilanteita joissa turhautuminen puretaan työkaveriin.
Tutkimusten mukaan työpaikkakiusaaminen on yleisintä seurakunnissa ja terveydenhuollossa. Niissä tulosvastuu on piilotettavissa rakenteisiin. Kuvitellaan, että kukaan ei ole vastuussa.
Akateemisissa ammateissa työpaikkakiusaaminen rehottaa yhtälailla kuin tehdastyössä.
Työpaikkakiusatut poistuvat yksi toisensa jälkeen. Asian esille ottaja leimataan syntipukiksi, joka karkotetaan ja kiusaajan avustajalle annetaan vapautuva virka. Kiusattu joutuu työttömäksi tai kiusaamisen seurauksena sairastuttuaan työkyvyttömyyseläkkeelle.
Suurin syyllinen on mielestäni kiusaamisen sallinut työyhteisö ja etenkin kiusaajan aktiiviset apurit. He ovat provosoineet kiusaajaa ja yllyttäneet kiusatun kimppuun samalla nauttien kiusaajan hovissa erityisasemasta ja oikeuksista. He ovat ikään kuin pettäneet sekä kiusaajan että kiusatun ja ajaneet röyhkeästi vain omaa etuaan.
Miksiköhän näin? miksi systemaattista kiusaajaa ei saada "ruotuun"?
Kysymystä ei varmaankaan ollut kohdistettu minulle, mutta vastaan siihen siitä huolimatta.
Tuomioistuimen tuomio tai päätös on lainvoimainen, vaikka se olisikin äänestyspäätös. Siis lain soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko tuomio tai päätös ollut yksimielinen vai äänestyksen tulos.
Tuolla on tietenkin spekulatiivista merkitystä, mutta sillä ei ole tuomiota tai päätöstä suurempaa merkitystä.
Jos systemaattinen kiusaaja on tarpeeksi kovapäinen ja tyhmä luonne, jota hovilaiset taputtavat selkään "hyvä sinä, hyvä sinä!"?
Siitä päästään eteenpäin, entäs sitten? mikä neuvoksi jos kerran työpaikkalla asiat ovat tälläisessä jamassa?
Joko systemaattinen kiusaaja laitetaan ruotuun ukaasien voimalla työpaikalla, tai sitten jompi kumpi lähtee pois työpaikasta, kiusattu tai kiusaaja.
Jos kiusaajia on useampia, provosoijiakin, niin kirjallisia varoituksia vaan käteen.
Ratkaisevassa asemassa on pystyä todistamaan tämä kiusaaminen, jos kirjallista todistetta ei ole, niin työyhteisön kuulustelua sitten. Tai yritykseen täytyy soluttaa "urkkijoita", näitä puolueettomia tarkkailijoita, jotka korvat höröllä ja silmät suurina seuraavat tapahtumia ja raportoivat suoraan johdolle, mitä tapahtuu, mitä puhutaan, miten käyttäydytään.
En tiedä olisiko jonkun ulkopuolison työpsykologin luennoista työpaikalla mitään hyötyä.
Kiusaamisen sallivassa sairaassa työyhteisössä on muutenkin urkkijoita, vakoilijoita, pettureita yms. , mistä johtuen en kannata vastaavien henkilöiden lisäämistä.
Avoin, rehellinen asioiden esille ottaminen on parasta. Siinä on riskinä syntipukiksi leimautuminen ja karkotus. Ylin johto on vastuussa, että syytöntä kiusattua ei rankaista, mutta heikko ja manipulaatiolle altis sekä välinpitämätön ylin johto taipuu sairaan työyhteisön pelotteen alle ja rankaisee kiusattua karkottamalla hänet. Tällöin apurit palkitaan jopa antamalla karkotetun kiusatun virka lahjaksi.
Pitäisi varmaankin jonkun ulkopuolisen puolueettoman henkilön tulla avoimesti työyhteisöön kertomaan, mihin työyhteisö on osallistunut ja että se on rikos. Apurit pitää laittaa palkitsemisen sijaan sovittamaan tekonsa. Miten? Kiusatulle pitää mahdollistaa paluu omaan työhön, niin halutessaan. Hän on tehnyt merkittävän palvelun työnantajalle ottaessaan epäasiallisen esimiehen käyttäytymisen esille, jolloin lisätuhoilta on vältytty.
Yleensä asioiden esilleottaja on työyhteisössään ainut vastuullinen aikuinen. Siis se hyvä työntekijä, joka on joutunut ammattikateuden uhriksi.
Helppo sanoa, mutta totuus on toisenlainen. Ei työpaikoilla esimiehet oikeasti halua puuttua asiaan, eikä tehdä sen eteen mitään. Olin itse työpaikkakiusaamisen uhri. Yritin jutella luottamusnaisen, työsuojeluvaltuutetun, työsuojelupäällikön, työterveyshoitajan, työterveyslääkärin, neljän eri aluejohtajan jne., yhteensä 13 henkilön kanssa asiasta. Esimieheni, siis kiusaajani, soitti jopa lääkärille, kertoi minun kiusaavan häntä. Henkilökunnalle hän oli sanonut, että syön mielialalääkkeitä, enkä enää tulisi töihin. Lopulta lääkäri syytti minua, että esimieheni palaa loppuun minun takiani, kun kiusaan häntä! Luottamusnainen soitti työsuojeluvaltuutetulle ja kertoi esimieheni touhuista, muutkin työtoverini näkivät ja kokivat tilanteen, mutta eivät oman työpaikkansa pelosta uskaltaneet tehdä mitään. Jopa mukava kollegani jätti minut paitsioon, hyvä että edes uskalsi tervehtiä. Johtoryhmän palaveriin minua ei enää kutsuttu, eikä minulle kerrottu asioista. Viimeisin keskustelukumppanini, uusi, vasta taloon tullut aluejohtaja sanoi, että hän uskoo mieluummin esimiestäni, sillä hänellä on korkeammat natsat (olin vain pikkupomo). Ei suostuttu palaveriin, jossa olisi ollut aluejohtaja, työterveyslääkäri, minä ja kiusaajani. Työsuojelupiirissä sanottiin, että tällä työpaikalla tämä työpaikkakiusaaminen on niin tavallista, että minun ei kannata ryhtyä käymään asiasta oikeutta, häviäisin sen melkoisella todennäköisyydellä, sillä talo on täynnä juristeja. Mitä siinä sitten voin tehdä? Minulle annettiin mahdollisuus itse irtisanoa itseni, miten ihanan ystävällistä!!
Viestin aloittaja tiivisti itse kirjoituksessa työpahoinvoinnin kulmakiven.
Joku henkilö koetaan vaikeaksi työyhteisössä ja mielestäsi on oikeus kiusata häntä! Totesit: Vaan onko tuo kiusaaminen oikeutettua? Minun mielestäni on, sanoit.
Minun mielestäni ei ole.
En tiedä mihin suomalaisten kyky selvitä nykypäivän työmailla on hävinnyt? Tehdessäni töitä kauan ja eri aloilla en aiemmin tällaisia asioita muista olleen olemassa.
Narsisti/narsismi on taasen terminä muodissa, niin kuin viimeksi oli masennus, kaikki olivat masentuneita ja sitä ennen dementikoita jos pikkasen muisti pätki.
Diagnooseja jaetaan villisti yleisissä keskusteluissa, miten sattuu se on ollut jo jonkun aikaa vakio ilmiö. Todellisuudessa tuon diagnoosin voi antaa vain ammattilainen. Oletko peacekeeper alan ihmisiä?
Et valaise asian taustoja tarkkaan millaisesta tapauksesta puhut, tietystä tapauksesta vain noin vaan yleensä. Eli tähän ei voi enempää ottaa kantaa. Kanssasi olen eri mieltä, kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi vaikka olisi hankala ihminen tai narsisti kuten totesit, asiat kuuluu selvittää paikan päällä mistä on kysymys.Jos pahaan vastataan pahalla se vaan lisääntyy ja soppa on valmis mutta taito vastata pahaan hyvällä: onkin harvinainen taito, sitä ei moni osaa.
Eli et ymmärtänyt.
Kun kiusaaja irtisanotaan aiheellisesti työilmapiirin myrkyttämisen vuoksi, saattaa tämä kiusaaja KOKEA olevansa kiusattu.
Kiusaaminen on subjektiivinen kokemus ja jokainen kokee sen eritavoin.
Kiusaaja, joka pitääkin itseään nyt kiusattuna koska on irtisanottu työstään, tuntee että häntä on kohdeltu väärin ja tekee rikosilmoituksen epäasiallisesta kohtelusta itseään kohtaan.
Vie mahdollisesti asian jopa oikeuteen, onhan hänellä siihen oikeus, luultavasti häviää käräjäoikeudessa. Hän ei ehkä hyväksy käräjä oikeuden päätöstä laillisesta irtisanomisesta, vaan vie asian eteenpäin hoviin saakka. Jatkaa taisteluaan aina vaan.
Eli, tämä kiusaaja kokee vielä tuomaripäätösten ja muiden jälkeenkin, että häntä on kiusattu. Tavallaan onkin, koska hän itse kokee niin. Onko tässä tapauksessa kiusaajan kokema "kiusaaminen" oikeutettua?
Moni sanoo ettei se ole kiusaamista vaan on toimittu parhaalla mahdollisella tavalla koska kiusaaja on saatu pois työyhteisöstä. Pointti on siinä, ETTÄ KIUSAAJA KOKEE ETTÄ HÄNTÄ ON KIUSATTU!
Vastasin pahaan hyvällä. Minulta loppuivat posket. Paha voitti kuten se aina voittaa varsinkin jos siihen ei puututa.
Entä jos itse oletkin se paha, joka on sokeutunut omalle peilikuvalleen?
Olen käynyt monta päivää kestävissä testeissä, joissa on selvitetty persoonaani, sen piirteitä, älykkyyttä, luovuutta ,sosiaalisia taitojani jne.
Lopputulos oli, että olen erittäin älykäs, luova, hyvätahtoinen idealisti, jolla on korkeat arvot ja joka pyrkii elämään arvojaan todeksi jne.
Saman näen peilikuvastani nyt kun olen saanut sitä jotenkin eheytettyä henkisen terrorin jälkeen. Tällä perusteella näen peilikuvani oikein.
Perustelisitko päinvastaisen kommenttisi, kiitos.
Voit vain puntaroida omia tekojasi ja sanojasi aiempaan verraten. Taitavat psykopaatitkin hämäävät testejä. Narsistit huijaavat lääkäreitä ja psykiatreja. Noilla testeillä ei ole mitään painoarvoa. Vain sillä kuinka olet elämäsi elänyt, käyttäytynyt. Joskus ihminen on vain sokeutunut itselleen, joku tai jotkut tahot ovat paremmin sen nähneet sivusta seuraajina. Onko kukaan koskaan sanonut, että käyttäydyt huonosti, sinussa on vika?
Tottakai on on sanottu, että minussa on vika. Onhan minusta tehty syntipukki, joka kantaa työyhteisön synnit. Tekeekö se minusta syyllisen tai narsistin? Onko todellakin niin, että lääkärit ja psykiatrit eivät tiedä näistä asioista mitään eikä heidän työllään ole mitään merkitystä? Miksi heitä on edelleen olemassa ja testejään tekemässä? Sehän on suurta yhteiskunnan varojen tuhlaamista.Miten näitä asioita sitten pitäisi selittää, jotta totuus tulisi esiin? Kertoisitko.
Kuinka kukaan voi antaa tuomioita? Tuomioita antavat oikeuslaitokset! Työpaikan syntipukki, ei välttämättä ole kiusaaja vaan voi olla myös se kiusattu. Tätä minä tarkoitan. On helppoa kääntää syy aina toisen niskaan, on helppoa kuunnella juoruja ja tuomita henkilö niiden perusteella. Kun kuitenkin ja ainoa joka tietää totuuden on kiusattu itse.
Maallikko tuomareita on työpaikat täynnä ja tuomioita tulee todella helposti. Asiat ratkeavat kun saadaan ongelmiin joku syyllinen, vaikka kuulopuheiden perusteella, mutta pääasia että saadaan. Tuo on työpaikoilla toimivien maallikko tuomareiden toimintatapa.
Meistä jokainen on erillainen ja kiusaamisen kokemuksia on yhtä paljon kuin meitäkin. En itse ainankaan haluaisi tuomita ketään, ennenkuin olen sata prosenttisen varma syyllisyydestään!
Tuomioita antavat oikeuslaitosten tuomarit ja se on ainoa tuomio johon meidän on tyytyminen.
Luotsi, itselleni on käynyt juuri näin, ja ehkä tarpeettoman lujasti kritisoin äskeistä kirjoittajaa. Luulin tunnistavani sieltä taustalta erään patologisen valehtelijan, joka vaikuttaa myös näillä palstoilla.
On olemassa ulkokultaisia ihmisiä, joille ulkokuoren hohdon säilyttäminen on tärkeää, mutta oikeasti ovat vain niin sokeutuneet omalle käytökselleen, että tekevät paljon pahaa työyhteisössä pahan puhumisellaan ja kuiskuttelullaan. Se on hiljattaista työilmapiirin myrkyttämistä, juuri sitä, mihin ulkokultainen pyrkiikin, mutta omassa toiminnassaan ei koskaan näe vikaa, vaan kehittelee teorioita toisten tyhmyydestä, manipuloinnista jne. Ei se mitään harvinaista ole, että ihminen sokeutuu omalle käytökselleen, ei todella. Vankka usko omaan hyvyyteen ja toisen pahuuteen säilyy näin ollen hautaan saakka. Mutta kaipaako yksikään työyhteisö tälläistä ihmistä viemään energiaa pois tuloksen teolta ja yleiseltä työyhteisön hyvinvoinnilta?
Kun en sinua tunne, niin en voi tietää taustaasi ja kuinka olet työhistoriasi aikana käyttäytynyt työyhteisöissä tai elämässäsi ylipäätään. Kuten sanottu, testejä voidaan huijata, lääkäreille voidaan valehdella, ihmisiä voidaan manipuloida. Ylimielistä asennetta ihmisessä en ymmärrä. Jokaisessa ihmisessä on hyvä ja paha puoli, mutta toisen ihmisen pahuutta kärjistäessä ja korostaessa, herää aina kysymys, tiedätkö oikeasti toisen ihmisen taustoja ja minuutta, ja mikä on se asia itsessäsi mitä piilotat toista ihmistä huonontamalla ja samalla omaa kilpeäsi kiillottaen.
Sinusta vain paistaa esiin ylimielisyys ja marttyyriys, olen pahoillani.
"Vastasin pahaan hyvällä. Minulta loppuivat posket. Paha voitti kuten se aina voittaa varsinkin jos siihen ei puututa. "
Tämähän ei kerro kenellekään yhtään mitään.
"Lopputulos oli, että olen erittäin älykäs, luova, hyvätahtoinen idealisti, jolla on korkeat arvot ja joka pyrkii elämään arvojaan todeksi jne."
Älykäs? Älykkyyttä joskus kiusaaminen kaipaakin. On tutkittu, että kiusaamista tapahtuu niin akateemisilla aloilla kuin alhaisemmankin koulutuksen vaativissa ammateissa.
Luova? Miten liittyy aiheeseen työpaikkakiusaamisessa, luova keksimään kiusaamistapoja?
Hyväntahtoinen idealisti? Korkeat arvot? Pyrkii elämään arvojaan todeksi?
Hienoa ulkokultaista puhetta ja termejä. Ei liity mitenkään aiheeseen paitsi itsekorostamistarkoituksessa.
Elikkä nyt kun olenkin vastoin puolueettomien asiantuntijoiden testejä ja näkemyksiä ylimielinen, ulkokultainen marttyyri, jota kukaan ei voi sietää, niin mitä minun tulisi tehdä?Olenkin siis huonon kohtelun, henkisen väkivallan kohteeksi joutumisen itse ansainnut!
Työstä on jäätävä pois ,kun eihän kukaan voi minua sietää.
Mihinkään hoitoon en pääse, koska minusta on edellä kuvaamani lausunto olemassa.
Siis jään yhteiskunnan elätettäväksi vai olisiko itsemurha hyvempi ratkaisu? Toimiohjeita?
Lähes aina kiusattu käy tapahtumien aikana ja niiden jälkeen kovan itsetutkiskelun kuurin, miettii mitä on tehnyt väärin, onko hän itseaiheuttanut nuo tapahtumat? samalla kun tutkimme itseämme, omaa käyttäytymistämme opimme myös muista ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään. Tuo itsetutkiskelu on rankkaa ja sen aikana saattaa huomata itsessään piirteitä joista on muita syyttänyt. Kiusatun itsetunto on heikoilla ja siksi hän joutuu työstämään itseyttään valtavasti. Itsesyytösten jälkeen saattaa tulla viha ja katkeruus todella vahvasti esiin tuota kiusaajaa kohtaan. Sekin on tarpeen, koska se merkitsee sitä että emme hyväksy sitä kuinka meille on tehty, emme hyväksy sitä ettemme olisi samanarvoisia muiden kanssa, ei meille saa tehdä näin!
Aikanaan kun asioita selvitellään ja käydään läpi, ehkä oikeusteitse, ehkä muilla tavoin, oppii laskemaan irti vihasta. Ei antamaan anteeksi vaan lopettamaan vihaamisen. Tajuaa sen, että vaikka nuo tapahtumat ovatkin väärin ja ovat anteeksi antamattomia, se on kiusaajan ongelma ei meidän, jos kiusaaja ei sitä tajua tai tule koskaan tajuamaan, jääköön se hänen ongelmakseen. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta olen ja elän, olen siis voittanut.
Elämä on todella raakaa, kun olet hyväuskoinen hölmö jonka tapoihin kuuluu jaaritella itsestään kaiken muun suvun, ystävien ja kummin kaimojen tekemisiin aina 1700 luvun tapahtumiin saakka, niin et voi syyttää muita kuin itseäsi että jouduit uhriksi!
Olisit pärjännyt jos olisit tajunnut seuraavat kolme asiaa:
- Lyö ensin
- Mitätöi
- Vaikene
Oletko tällä hetkellä siis työelämässä? Kertoisitko työpaikkakiusaamistapauksestasi...
Mihin kirjoitukseni hävisi?
Et ole kirjoittanut mitään, ainankaan tänne. Helppo tarkistaa laita keskustelun haku kohtaan oma nimimerkkisi, vaikka keskustelusi olisi poistettu se näkyisi siellä.
Ei saa hausta esille.
Miksi asialliset kommentit poistetaan?
Minä en poista asiallisia kommentteja. Ota yhteyttä ylläpitoon palautelomakkeen avulla.
Kuinka paljon tämän kiusaajan toimet vahingoittavat hänen perhe-elämäänsä, jos hänellä sellainen on? Manipuloiko hän myös puolisoaan, ajaa kentiens tämän sellaiseen syöksykierteeseen, että sieltä on vaikea päästä ylös (masennus/alkoholismi)? Entä lapset? Onko kiusaaja kykenevä olemaan hyvä huoltaja?
Luulen että lapset kärsivät. Arkuus ja pahoinvointi näkyy ulospäin.
Niin kuin kaikessa, tässäkin on ne kaksi puolta. Kiusatun perhe kärsii mutta aivan varmasti myös kiusaajan perhe ja läheiset kärsivät.
Vaikka kaikkien mielestä narsismi ei kuulukkaan työpaikkakiusaamiseen, tuon sen taas kerran esille. Ainankin silloin kun perhepiirissä on narsismiin sairastunut henkilö, koko tuon henkilön perhe ja läheiset ovat joutuneet kokemaan suoraan tai epäsuorasti tuon energiaa vievän ja alistavan ilmapiirin. Kiusaaja, oli sitten narsisti tai ei, on lähes aina jonkin käsittämättömän vihan vallassa, koston halu, kateus ja toisen ihmisen tuhoaminen on niin vahvoina mielessä, niin luulisin että ne seuraavat kotiin asti. Paha ei osaa laskea pahasta irti, vaan ruokkii sitä jatkuvasti.
Kuinka lapset reagoivat vanhempaan, joka ei kykene käyttäytymään työpaikalla normaalin ihmisen tavoin, vaan järjestää jännitteitä ja toimii pahojen puheiden tulkitsijana. Hän myös ilman muuta tuo nuo asiat myös kotiinsa, koska omaa persoonaansa ei voi muuttaa.
Luotsi, kuinka koet, jos työpaikalla sinut otettaisiin persoonana hampaisiin ja yksityisasioitasi reposteltaisiin, yleistä ilmapiiriä lietsottaisiin sinua vastaan? Et edes tietäisi mitä kaikkea repostellaan selkäsi takana, tiedät vain, että sitä tapahtuu. Jos tämä on pitkäkestoista, se vaikuttaa ihmiseen. Kasvatat vihaa pahanpuhujaa vastaan. Ryhdyt maksamaan takaisin. Vai etkö ryhtyisi? Mitä kaikkea lukisit työpaikkakiusaamiseksi? Pystytkö olemaan niin, ettet vastaisi pahaan pahalla? Unohdetaan ulkopuolelle kateus, kateudesta kosto ei tapahdu, koska sitä ei ole.
Vaikea kysymys, mutta itseni tuntien. Yrittäisin ihan varmasti sietää niin kauan kuin mahdollista. En osaa puolustautua tuollaiseen joten olisin hämmentynyt. Mikäli epäasiallinen kohtelu menisi siihen pisteeseen että joutuisin irtisanotuksi tms. veisin asian eteenpäin tutkittavaksi ja tekisin kaikkeni saadakseni sen sinne, eli myös valituksia jos tarve vaatisi.
Kiusaamis tilanteessa, olisin lähinnä hämmentynyt mutta tilanteen kärjistyessä toimisin ja puolustautuisin.
en muistanut vastata tuohon mikä on mielestäni epäasiallista kohtelua.
-kaikki mikä saa toisen osapuolen jatkuvasti puolustuskannalle.
-kohtelu jonka tarkoitus on väheksyä toisen ihmisarvoa.
-seksuaalinen alistaminen, hyväksikäyttö.-
-jatkuva selantakana puhuminen, ilkeily
... kaikki se mikä saa ihmisen kokemaan olevansa muita alempana siinä yhteisössä.
Ihmiset kokee asiat eritavoin ja käyttäytyvät eritavoin ahdistavissa tilanteissa. minulla on sellainen "vika" että koska olen ollut läheisriippuvainen, en kasvattaisi vihaa kiusaajaa kohtaan, vaan valitettavasti tuo viha kääntyisi minua itseäni vastaan.
Mutta muistakaa! Olen täällä oppimassa, en tuomassa omaa näkemystäni esille. Jokainen meistä toimii juuri kuten itse parhaaksi siinä tilanteessa katsoo. Osa alkaa tuntemaan vihaa kiusaajaa vastaan, osa alistuu. En usko että on yhtään oikeaa tapaa toimia tai tuntea. Se että tuntee vihaa kiusaajaa kohtaan ei ole anteeksi antamatonta vaan se on myös oikeutettua, on oikeutettua tuntea tarvetta puolustautua.
Oon katkeroitunut jonkun verran, mut löydän voimia jaksaa mennä eteenpäin päivä kerrallaan vain, päivä kerrallaan vain.
Kuinka käärmeet saataisiin pois suomalaisesta työelämästä, työyhteisöistä, nämä liukkaat pirulaiset ja selkärangattomat sähisijät, joita ei saa kiinni millään tavalla?
Kuinka yrityksissä työtä johtavat tahot ymmärtäisivät puuttua asioihin ajoissa ja tehdä radikaalejakin ratkaisuja? Asiat pitkittyessään saavat monimutkaisempia käänteitä, mutta varmaahan on, ettei työpaikassa voi kukaan hyvin, jos siellä on myrkkyä sylkevä käärme.
Hyvä kirja " Käärmeet liituraidassa" kuvaa osuvasti työpaikkakiusaajia, noita naamion taakse piiloutuvia psykopaatteja.
25
Miksi se on kiusaaja?
Ite oon ollu koko elämäni kiusattu kaikkialla.
Olen kuuluisa Youtubekäyttäjä MrJuha82, jota kaikki lähinnä rakastaa ja vihaa PALJON.
Herätän tunteita puolesta ja vastaan.
Kommentoin kaikkiin videoihin.
Sanon suoraan.
Aika moni kuulemma pitää mua kiusaajana, vaikka oon ollu koko ikäni ite kiusattu.
Mielenkiintoista hmm.
Mutta he on väärässä ahaha.
"Minun mielestäni on, koska jos koko työyhteisö voi huonosti yhden häiriökäyttäytyjän vuoksi, irtisanominen ja muista työyhteisöön kuuluvistä eristäminen tuntuu oikeutetulta. Kuitenkin tuo hankala persoona kokee olevansa kiusattu. "
Minut eristettiin työyhteisöstä ja nimettiin hankalaksi persoonaksi, koska tein ilmoituksen useamman henkilön epäasiallisesta käyttäytymisestä ja häirinnästä. Pahastihan se oli sanottu toisista ihmisistä, mutta valitettavasti totta. Minua ei vain uskottu, koska tapahtumat olivat niin uskomattomia, että työterveyslääkärikin epäili minun valehtelevan. Nykyisin minua saa kuka vain kohdella kuinka vain, olenhan itse se kiusaaja.