Hei kaikki, joilla lapset lentäneet pesästä tai muuten vaan kasvaneet isoiksi. Tuliko parisuhteeseen ongelmia kun jäitte kaksin?
Oliko tapahtunut vieraantuminen, jonka huomasi vasta, kun lapset eivät tarvinneetkaan enää niin paljon vanhempiaan?
Minulle kävi näin?
Huomasin kyllä jo vuosia aikaisemmin, kun viimeinen lapsi lähti kerhoon ja jäimme pariksi tunniksi keskenämme, että mitähän sitä oikein tekisi. Se oli aika kamalaa.
Asia paheni vuosien myötä ja nyt olemme eronneet.
Olen hiukan katkera, koska en ikinä kuvitellut eroavani.
Eroon liittyy niin paljon ikävää, mutta oleminen avioliitossa vieraan ihmisen kanssa, se se vasta on raskasta.
Oletteko samaa mieltä ja mitä olette tehneet asian korjaamiseksi?
Minua eivät enää neuvot auta, mutta haluan kuulla, onko muilla ollut sama syy eroon.
Oliko tapahtunut vieraantuminen, jonka huomasi vasta, kun lapset eivät tarvinneetkaan enää niin paljon vanhempiaan?
Minulle kävi näin?
Huomasin kyllä jo vuosia aikaisemmin, kun viimeinen lapsi lähti kerhoon ja jäimme pariksi tunniksi keskenämme, että mitähän sitä oikein tekisi. Se oli aika kamalaa.
Asia paheni vuosien myötä ja nyt olemme eronneet.
Olen hiukan katkera, koska en ikinä kuvitellut eroavani.
Eroon liittyy niin paljon ikävää, mutta oleminen avioliitossa vieraan ihmisen kanssa, se se vasta on raskasta.
Oletteko samaa mieltä ja mitä olette tehneet asian korjaamiseksi?
Minua eivät enää neuvot auta, mutta haluan kuulla, onko muilla ollut sama syy eroon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vieraannun miehestäni pikkuhiljaa, olen huutanut yhteisen ajan puutetta, mutta mieheni ohittaa pyyntöni ja huoleni olan kohautuksin. Koen ettei hänellä ole edes halua pysyä läheisenä. En tarkoita sitovaa roikkumista, vaan jokapäiväistä juttelua. Rinnaikkais arkea.
Nyt ollaan vaiheessa että hän välttelee samaan aikaan nukkumaan tulemista, koska voisin haluta seksiä. Joskus mietin mikä muu kuin sama katto päämme päällä meitä enää yhdistää.
Luulen kohdalla ni että ero tulee välittömästi kun myönnän totuuden, enkä näe että miehelleni tuo ratkaisu olisi muuta kuin helpottava.
Tälläinen lopputulos on surullinen, ajattelin järjellä pitäväni liiton kasassa, koskei suuria ongelmia pettämisiä tai muuta ole, mutta yhden ihmisen tahdonvoimalla on mahdoton pitää kahta yhdessä.
Tietysti välttelen eroa siitä yksinkertaisesta syystä että taloudellisesti en voisi elää samantasoisesti. Ei minua kiehdo vuokrakaksio kaupungissa, kun olen aikuisikäni asunut kauniissa talossa maalla. Toisaalta tuntuisi julmalta riistää miehen ominkäsin tekemä talo tältä.
Joten jatkan jatkan jatkan ja toivon.
Juuri noin!
Minunkin mieheni alkoi välttämään yhdessä nukkumaan menoja. Katseli telkkaria myöhään ja seuraavana yönä valitti sitten väsymystään.
Minäkin pyysin häntä olemaan kanssani silloin kun vielä kaikki oli hyvin, pyysin elokuviin, teatteriin ja vaikka minne, missä normaalitkin pariskunnat käyvät. Hän ikäänkuin hylkäsi. Pettäminenkään ei olisi ollut niin paha kuin täydellinen välinpitämättömyys.
Minäkin sitten mietin kovasti että miten eron jälkeen saan asiani kuntoon kun pitää muuttaa kirkonkylän vuokrakämppään.
Elintasoni ei ole laskenut, koska en kaipaa juuri mitään. Käyn joskus tanssimassa ja toivon että löydän joskus rinnalleni ihmisen, joka välittää.
Eihän ero ole koskaan helppo. Joutuu luopumaan niin monesta, mutta kummallista, miten elämänarvot muuttuvat aivan valtavasti. Entistä ei kaipaa kuin joskus ja vain jotain pientä.
Yleisesti ottaen minulla on nyt hyvä olla.
Olen sitä mieltä että yritä saada kumppanisi parisuhde terapiaan ja miettikää mihin toisissanne aikoinanne rakastuitte. Pyrkikää molemmat tekemään töitä jotta suhteenne paranisi, olen varma että näistä parisuhde kursseista on apua jos vain molemmilla on halua suhteen jatkamiseen. Teidänhän olisi helppo erota jos lapset ovat lähteneet pesästä, mutta olen varma että seuraavakin suhde muuttuu arjeksi ja olet samassa tilanteessa kuitenkin. Joten kannattaa miettiä mitä elämältään haluaa ja vaikka lapset olisivat isojakin ero sattuu aina.