Hei,
Kävin ekaa kertaa psykiatrilla paniikkihäiriön vuoksi. Kerroin, että aloitin lääkityksen noin 2 kk citalopram 10 mg annoksella, jota nyt hiljattain olen vähentänyt pienissä erin tuohon 1/4 tbl. Paniikki on pysynyt poissa, mutta ahdistuneisuus on lisääntynyt huomattavasti. Sanoin asiasta psykiatrille ja hän oli sitä mieltä, että lääkeannosten vähentäminen EI AIHEUTA AHDISTUKSEN LISÄÄNTYMISEN TUNNETTA!?" Hän sanoi, että normaalia on silloin, kun lääkitys aloitetaan, että se lisääntyy. Itselläni ei kyllä ollut mitään ahdistuneisuudentunnetta sillon kun aloin käyttämään lääkettä. Päinvastoin, nyt kun on alkanut vähentämään niin se tuntuu melkeen koko ajan. Itse luulen, että tämä taitaa olla todella tyypillinen sivuoire, kun alkaa pyrkimään lääkkeestä eroon? Mietin välillä kyllä, että kannattaa myös itse ajatella ja toimia sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaimmalta. Eihän kukaan muu voi tuntea miltä se itsestään tuntuu, jos ei ole käyttänyt itse lainkaan kyseisiä lääkkeitä. Oli vaikka sitten mikä tohtori kyseessä!
Mitä mieltä olette? Onko toi ahdistuneisuus tyypillinen oire vähennettäessä mielialalääkkeitä? Olisi kiva saada omia henk.kohtasia kommentteja tähän!
Kävin ekaa kertaa psykiatrilla paniikkihäiriön vuoksi. Kerroin, että aloitin lääkityksen noin 2 kk citalopram 10 mg annoksella, jota nyt hiljattain olen vähentänyt pienissä erin tuohon 1/4 tbl. Paniikki on pysynyt poissa, mutta ahdistuneisuus on lisääntynyt huomattavasti. Sanoin asiasta psykiatrille ja hän oli sitä mieltä, että lääkeannosten vähentäminen EI AIHEUTA AHDISTUKSEN LISÄÄNTYMISEN TUNNETTA!?" Hän sanoi, että normaalia on silloin, kun lääkitys aloitetaan, että se lisääntyy. Itselläni ei kyllä ollut mitään ahdistuneisuudentunnetta sillon kun aloin käyttämään lääkettä. Päinvastoin, nyt kun on alkanut vähentämään niin se tuntuu melkeen koko ajan. Itse luulen, että tämä taitaa olla todella tyypillinen sivuoire, kun alkaa pyrkimään lääkkeestä eroon? Mietin välillä kyllä, että kannattaa myös itse ajatella ja toimia sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaimmalta. Eihän kukaan muu voi tuntea miltä se itsestään tuntuu, jos ei ole käyttänyt itse lainkaan kyseisiä lääkkeitä. Oli vaikka sitten mikä tohtori kyseessä!
Mitä mieltä olette? Onko toi ahdistuneisuus tyypillinen oire vähennettäessä mielialalääkkeitä? Olisi kiva saada omia henk.kohtasia kommentteja tähän!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilman muuta lisääntyvä ahdistuneisuus on yksi vieroitusoire, kuten myös mm. masentuneisuus, paniikkikohtaukset, näköhäiriöt, oksettava olo, ripuli, univaikeudet, kuumeilu, sähköiskumaiset tuntemukset jne. Lopetusoireet kestävät tyypillisesti noin kuukauden, mutta usein myös tästä huomattavasti pidempään. Erityisesti paniikkihäiriötä kärsivillä oireet voivat olla voimakkaat. Tsemppiä lopetukseen, tee se hyvin hitaasti, äläkä pelästy lopetusoireita! Ne menevät ohi aikanaan!
Kaikki ns. "mielialalääkkeet" ovat myrkkyjä joita ei ihmisten tulisi käyttää
korkeintaan kuukauden kuurina. Neuroleptejä määrätään unettomuuteen
todella helposti ja niiden lopettaminen saattaa käydä kohtalokkaaksi.
Miettikää 2 tai mielummin 3 kertaa tarvitsetteko näitä lääketeollisuuden
lobbareiden markkinoimia myrkkyjä joiden mainontaan on käytetty enemmän
rahaa kuin itse valmisteen tutkimiseen joiden sivuvaikutusten lista on loputon.
PISTE!
Muuten hyvä, mutta korjaan sen verran, että SSRI:tä, SNRI:tä eikä neurolepteja tulisi käyttää oikeastaan lainkaan. Neuroleptejä voi ehkä juuri ja juuri ottaa yhden silloin, ehkä toisen tällöin ilman suurempia vammoja, ken tietää, mutta yleensä ottaen ovat helvetin myrkyllisiä ja saavat tuhoa aikaiseksi, jos pitkää annetaan aivot ja kroppa niissä kylpeä. Vaurioiden riski totta kai kasvaa mitä pidempää myrkytys jatkuu.
SSRI- ja SNRI:tä ei voi käyttää fiksusti ollenkaan, sillä niiden vaikutus tulee yleensä vasta muutamien viikkojen kuluttua ja tällöin riski saada pysyviäkin vammoja on jo merkittävä. Itse asiassa vaikka SSRI:den vaikutusmekanismia ei vieläkään tunneta, on spekuloitu, että vaikutus perustuu aivotoimintojen vammautumiseen ja sen vuoksi kestää hetki ennen kuin aivot antavat periksi. Serotoniinijärjestelmän luonnoton kuormittaminen ja häiritseminen on todella katastrofi aivoille ja koko kropalle. Toisin kuin SSRI:t neuroleptit vaikuttavat välittömästi, joten niitä ei tarvitse pumpata kehoon tolkuttomasti ja pitkään, että alkavat vaikuttamaan. Neuroleptithan suoraan lobotomoivat aivot, josta juontuu nimitys kemiallinen lobotomia.
"The drug produced an effect similar to frontal lobotomy."
N. William Winkelman Jr.,
"Chlorpromazine in the Treatment of Neuropsychiatric Disorders",
Journal of the American Medical Association (1954)