Pienestä pitäen minusta on pidetty kaverina ja minulla on ollut laaja(hko) kaveri/tuttavapiiri, vaikka varsinaisia YSTÄVIÄ minulla on vain muutama, koska en pysty pitämään läheisiä välejä kymmeniin ihmisiin, vaan automaattisesti ihmisistä karsiutuu ne etäisimmät ja muutama todella ihana jää jäljelle ja heihin sitten panostan ja he panostavat minuun. Enkä kyllä usko, että kukaan voi sanoa rehellisesti olevansa läheisissä väleissä kymmenien ihmisten kanssa.
Pidän elämässä sellaisesta pysyvyydestä, minkä vuoksi kavereiden tuleminen ja meneminen on aika ahdistavaa. Kaipaan pysyviä ystävyyssuhteita ja pysyvää parisuhdetta, en mitään hetken juttuja. (Parisuhde ei tosin tähän nyt liity.)
Kuitenkin olen yllätyksekseni huomannut, että moni kaveri ei etäännykään minusta varsinaisesti sen takia, että olisin inhottava/hävettävä tms. ihminen, kuten olen luullut, vaan ilmeisesti annan monille vääriä signaaleja, kuten esimerkiksi ettei minua kiinnosta viettää aikaa yhdessä ja näin ollen putoan pikku hiljaa porukan ulkopuolelle tahtomattani.
Tai jos en varsinaisesti putoa, niin ainakin koen niin, ja sitten otan asian puheeksi kyseisten ihmisten kanssa, jolloin sitten saan yllättäviä syitä asioihin.
Minua hämmentää, miten väärin moni ihminen minua tulkitsee, mutta minua hämmentää myös oma reaktioni näihin kaveruussuhteiden kariutumisiin. En nykyään edes itke kavereiden perään, vaan uskon, että elämässä pysyy ne ihmiset keiden on tarkoitus pysyäkin. Loput saavat mennäkin. Mutta onko ihan normaalia olla näin "kylmä" ? Sitä en tiedä.
Minua harmittaa jos jään pois porukoista, mutta yleensä alankin halveksua näitä ihmisiä ja suuntaan katseen eteenpäin sen sijaan, että itkisin yksin kotona.
Mikä lie pointti tässäkin oli, enpä tiedä. Onko muita samanlaisia?
Pidän elämässä sellaisesta pysyvyydestä, minkä vuoksi kavereiden tuleminen ja meneminen on aika ahdistavaa. Kaipaan pysyviä ystävyyssuhteita ja pysyvää parisuhdetta, en mitään hetken juttuja. (Parisuhde ei tosin tähän nyt liity.)
Kuitenkin olen yllätyksekseni huomannut, että moni kaveri ei etäännykään minusta varsinaisesti sen takia, että olisin inhottava/hävettävä tms. ihminen, kuten olen luullut, vaan ilmeisesti annan monille vääriä signaaleja, kuten esimerkiksi ettei minua kiinnosta viettää aikaa yhdessä ja näin ollen putoan pikku hiljaa porukan ulkopuolelle tahtomattani.
Tai jos en varsinaisesti putoa, niin ainakin koen niin, ja sitten otan asian puheeksi kyseisten ihmisten kanssa, jolloin sitten saan yllättäviä syitä asioihin.
Minua hämmentää, miten väärin moni ihminen minua tulkitsee, mutta minua hämmentää myös oma reaktioni näihin kaveruussuhteiden kariutumisiin. En nykyään edes itke kavereiden perään, vaan uskon, että elämässä pysyy ne ihmiset keiden on tarkoitus pysyäkin. Loput saavat mennäkin. Mutta onko ihan normaalia olla näin "kylmä" ? Sitä en tiedä.
Minua harmittaa jos jään pois porukoista, mutta yleensä alankin halveksua näitä ihmisiä ja suuntaan katseen eteenpäin sen sijaan, että itkisin yksin kotona.
Mikä lie pointti tässäkin oli, enpä tiedä. Onko muita samanlaisia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
0 VASTAUSTA 25 LUKUKERTAA