Miltä tuntuu olla yksin näin joulun aikaan ja muutenkin. Naapurissa pannaan ja pidetään hauskaa ja itse on ihan yksinään ilman mitään rakkautta ja huolenpitoa. Kyllä sitä kovaakin karjua alkaa masentaa kun joutuu kuuntelee muiden hauskan pitoa. Yksinäisyydessä ei ole mitään hauskaa vaikka muuten olis positiivinen mieli.
Jutellaan
kyselijä.
13337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=dKRodtrybvM
Yksinäisillä lapsilla on usein mielikuvitusystävä. Ja onhan ikisinkullakin mielikuvitusvaimo, viiskytlukulainen Aune, Eila tai Kyllikki, jolla on öisin aina papiljotit päässä, jotta hän voi aamulla lähettää miehensä matkaa suloisessa 50-luvun kampauksessaan (lienee selvää, että sitä naista ei voi kauheasti öisin möyhentää, papiljottien takia).
Jos olisin yksinäinen mies, niin leikkisin joulunpyhät. Menisin ensitöikseni ostamaan kultaliikkeestä sormuksen vasempaan nimettömään että olisin ihmisten silmissä jonkun aviomies. Sitten menisin kauppaan ostamaan meille kahdelle ruokaa (leikitään, että vaimosi on hyvin siro ja pieniruokainen, niin ei mene kauheasti tavaraa hukkaan), joulukukan ja lahjat. Kaupassa varmasti moni huomaisikin, että olen varattu mies.
Yritin tässä piristää sinua omalla rujolla tavallani :)
Niin kyllähän täälläkin on suurin osa varmaan MT-ongelmaisia, ei varmaan paljon vaatisi itsehypnoosia piilevään skitsofreniaan, että loisi itselleen mielikuvitusvaimon?
Minä en tuohon usko. Enkä minä.
Joulu pitäis olla antamisen juhlaa mutta kukaan nainen ei minulle anna. Naiset ovat sydämmettömiä ja ilkeitä. Naiset vaan ajattelee itseään eikä muita koskaan.
Näin on. Nyt horot vähän joulumieltä ja haarat auki!
Kyllä yksinäinen mies voi ostaa pipareita ja suklaata jouluna.
Ihanko varmasti? Ettet vain yritä meitä huijata…
Yksinäinen nainen sen sijaan ei voi mennä ostamaan pipareita ja suklaata, kun kaikki siitä heti ajattelevat jotain negatiivista, kuten että ”on toi kyllä ihan tarpeeksi läski jo muutenkin”.
Kävin äsken kaupassa. Siellä näin monia pariskuntia jouluostoksilla iloisina ja tyytyväisinä tietäen että ei tarvitse jouluna tai muina aikoina olla yksin. Myyjäkin hymyili kuin naantalin aurinko kun tietää et kotona odottaa kun joku läheinen.
Yksin tässä ollaan ensin viikonloppu ja sitten joulu. Aika ankeeta on mutta meen kai huomenna ainakin baariin ja jouluna en tieä mitä teen.
Yksinäisyyteen liittyy monia tunteita. Itsesääliä, ylemmyydentunnetta, kaipuuta, helpotusta ja varmaan monia muitakin. Tuntuu että olen kelpo kansalainen kun selviän yksin velvoitteistani, ihan hyvin vieläpä. Tuntuu että olen yksin koska olen surkea ihminen. Tuntuu että olen surkea ihminen koska olen yksin. Lähes samalla hetkellä voi tuntua siltä että olen yksin koska olen niin hyvä ja herkkä ihminen. Yksinäisen on vaikea asettua muiden tasolle - sitä lipsahtaa helposti ylä-tai alapuolelle koska vertailukohdat ovat niin kaukana.
Luulen että yksinäisyys tuo lopulta ihmisen esiin sellaisena kuin hän on. Sovinnaisuus katoaa hiljalleen tarpeettomana, jäljelle jää vain ihminen itse. Tämä saattaa olla viehättävää tai karua, riippuen ihmisestä.
Tuttu tunne, vaikka lapset ovat välillä jouluna seurana.
Sielläkö pannaan? Kuuluko ähkinää? Lätiseekö pilluliha? Kiljuuko ämmä? Möliseekö nussija? Poksahtaako suorastaan immenkalvo?!