Mitä tehdä silloin kun kukaan työpaikalla ei osaa puuttua häirintään?
Ehkä työnjohto ei tunne velvollisuuksiaan tai ei ole niistä kiinnostunut?
Olisiko työterveydestä apua?
Kiusattu/häiritty tuntee jäävänsä yksin ongelman kanssa. Toiset ehkä huomaavat tilanteen mutta eivät osaa tai uskalla puuttua siihen, mikä silloin avuksi?
Irtisanoutuminen työstä ei ole ehkä mahdollista, iän, paikkakunnan, työllisyystilanteen vuoksi. jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Ehkä työnjohto ei tunne velvollisuuksiaan tai ei ole niistä kiinnostunut?
Olisiko työterveydestä apua?
Kiusattu/häiritty tuntee jäävänsä yksin ongelman kanssa. Toiset ehkä huomaavat tilanteen mutta eivät osaa tai uskalla puuttua siihen, mikä silloin avuksi?
Irtisanoutuminen työstä ei ole ehkä mahdollista, iän, paikkakunnan, työllisyystilanteen vuoksi. jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Itse lähtisin työterveyden kautta hakemaan apua, kolmikantakeskusteluahan usein tarjotaan. Jos se ei tuo apua, niin pyytäisin lääkäriltä puoltavan lausunnon, että pääsisin pois työpaikasta ilman karenssia.
Ongelma on siinä, että vaikka saat lääkäriltäsi lausunnon, TE-keskuskessa virkailjia tekee ratkaisunsa omatoimisesti tuleeko karenssia vai eikö. Monissa tapauksissa vaikka irtisanoutuneella on ollut lääkärin lausunto takataskussaan, päätös on ollut karenssin suhteen myönteinen. Eli, tuo ei aina auta, hyvin harvoin itseasiassa.
Työterveyden kanssa on ongelmaa. Työterveyshuolto ei todista työnantajaansa vastaan. Seuraava sopimus tehdään jonkin muun työterveyttä tarjoavan kanssa. Lääkärin etiikka ei näytä ulottuvan näihin asioihin, vaan oma etu priorisoidaan.
Näin saattaa monessakin työterveystalossa asian laita olla. Yksityiselle tai kunnaliiseen ei pääse jos on mahollista työterveysaseman palveluun ja monet työnantajat eivät hyväksy kuin oman työterveysasemansa sairaus/selvitys todistuksia.
Onko täällä keskustelijoita jotka ovat käyneet läpi joitain vaiheita kiusaamistilanteissaan? Mielipiteenne ja kantanne ovat tärkeitä joten antakaa kuulua vaan
Työpaikkakiusatun ei pidä irtisanoa itseään kuin äärimmäisessä tilanteessa. Karenssi tulee. Ei siinä selittelyt auta. Sairastuneen kiusatun on lähes mahdotonta saada uutta työtä ennen kuin on kuntoutunut. Kuntoutuksen joudut etsimään ja maksamaan itse.
Työnantajalla on huolehtimisvelvoite. Mikä on työnantajan huolehtimisvelvoite kiusattua ja sairasta työyhteisöä kohtaan teoriassa lainsäädännössä? entä käytännössä?
Aika usein nämä tapaukset päätyvät vielä siihen että kiusattu irtisanotaan siinä vaiheessa kun lähtee asioita viemään eteenpäin.
Tuollaisen käsityksen minäkin olen saanut, ettei karenssia pysty välttämään kuin harvoin, edes lääkärin lausunnot eivät pehmitä virkailijoiden tunteita.
Tuon karenssin takia moni sitten hiljaa kärsii kiusaamisesta.
Ainoa mahdollisuus olla saamatta karenssia on kai se, että esim. kolmikantaneuvottelussa yhteisesti päätetään purkaa työsopimus.
Tässä vaan on se vaara, että et enää saa siltä alalta töitä vaikka haluaisitkin :(
Onko tuokaan oikea päätös?
Ehkä joillekin se on hyvä ratkaisu, vaan ei ehkä kaikille. Miten on, kun asiat joudutaan sopimaan näin, että kiusattu lähtee työstä pois, onko kaikki sitten hyvin? vai jäikö jotain kenties "hampaankoloon".
Miksi kiusatun pitää luopua työstään?
Eikö kaikkein paras ratkaisu olisi se, että kiusaaja tekee erosopimuksen ja sulkee perässään sen työpaikan oven?
Kiusattuja ehkä peloitellaan liikaa oikeuksien hakemisesta? Kerrotaan että kokemukset ovat rankkoja ja ettei saa enää uutta työtä samalta alalta jne.
Kun kiusattu joutuu jättämään työnsä, kykeneekö hän hakemaan uutta menetetyn tilalle? Onko hänen jaksamisensa siinä pisteessä että hän jaksaa "laittaa itsensä taas peliin" ?
Eikö olekkin niin, että henkinen väkivalta on tehnyt tuhonsa. Kiusattu on ehkä sairauslomalla? Kuka korvaa ansion menetyksen siltä ajalta jonka hän joutuu olemaan poissa työelämästä jos ei työnantaja?
Meillä kaikilla on käytössämme TYÖTURVALLISUUSLAKI jokaisella työpaikalla, jokaisen työnantajan ja jokaisen työntekijän on oltava siitä perillä.
Monilla aloilla on jo käytössä pakollinen TYÖTURVALLISUUS KORTTI jonka saaminen edellyttää että kurssi on käyty ja läpäisty. Työntekijät ovat aika valveutuneita oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa suhteen. Työnantaja puoli sitä vastoin ei aina ole.
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa ehdoitta huolehtimaan työpaikan turvallisuudesta, myös häirintä tilanteissa. Laki on sisällöltään selkeä ja kattava, miksi sitä ei osata noudattaa? Ongelma ei siis ole lain sisältö vaan se ettei sitä noudateta, eikä noudattamisen suhteen kukaan kunnolla valvo.
Mietitään asiaa näin:
-Jos pankkiryöstöstä ei tulisi rangaistusta lain vaatimuksen mukaan, lisääntyisikö pankki ryöstöt?
-Jos törkeästä pahoinpitelystä ei tulisi tuomioita, lisääntyisikö pahoinpitely?
Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta pointtini on se, että koska "peloitinta" ei ole osattu käyttää, tuomioita työnantajille ei ole tullut tai ne ovat olleet lieviä. Liian useat työnantajat eivät ota vakavasti henkisestä väkivallasta, häirinnästä ja syrjinnästä koituvia seikkoja, edes omalta kannaltaan jos työntekijän edut eivät kiinnostaisikaan.
Ongelma ei ole mielestäni laissa vaan siinä, ettei sitä ole haluttu noudattaa, ei ole haluttu valvoa.
Kiusaamistilanteisiin ei ole puututtu, vaikka laki niin edellyttää.
Tietenkään, kiusaaminen ei lopu pelkästään sillä, että lakia noudatetaan, mutta aika paljon sitä saisi sillä vähennettyä.
Jos käyt sähköpostiviestintää työnantajan kanssa, niin siinä sinulla on todisteet, kun tilanteeseen ei puututa. Sen jälkeenhän asian voi viedä eteenpäin. Mikäs instanssi se oli läänintasolla, jolle asian voi viime kädessä viedä? Ainakin voidaan laatia tavoitelista, että näihin ja näihin epäkohtiin pitää puuttua, ja seurata tilannetta. Jospa häpeä panisi vähän asioihin vauhtia, kun ulkopuolinen virasto saa kuulla.
Työnantajan edustaja ei suostu vastaamaan mihinkään kirjallisena. Ei suostu edes antamaan työnkuvan muutosta ja eristämiskäskyä kirjallisena.
Nauhoittaminen! Saat itseäsi varten nauhoittaa keskusteluja joissa olet itse mukana. Silloin kannattaa nauhoittaa kaikki keskutelut t.a:n kanssa. Monissa puhelimissa on nauhotus mahdollisuus, eli puhelin nauhoittamaan ja taskuun.
Voi toimia ja saada todistearvon kunhan ilmoitat muille nauhoittavasi keskustelunne.
Ei ole pakko ilmoittaa. Omaan käyttöön saa nauhoittaa, litteroit keskustelun myöhemmin, talletat keskustelun kuitenkin.
Oikeudessa nauhoitteita ei kuunnella, mutta asianajajasi voi tuoda asian esiin kirjoitettuna todisteena. Tuomari voi halutessaan päättää kuunnellaanko oikeudessa nauhoitettu keskutelu.
Tuossa pitää ottaa huomioon se, että sala nauhoitus saattaa joissanin tapauksissa olla rangaistavaa mutta omat keskustelusi saat nauhoittaa, salaakin. ne katsotaan sinun muistiin panoiksisi.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/10/28/tyopaikkakiusatun-toivoton-taival-kasikirjoitus
Kyllä nuo kiusaajat saataisiin useimmiten kuriin, mutta vaikka olisi vähäsen uskallustakin, niin ei ole tahtoa. Se on jokin persoonallisuushäiriöisten yhteinen sopimus, että tämä sopii meille, koska tässä kuviossa me ollaan yhtenä osana opittu toimimaan niin, että säilytään itse koskemattomina. Hyi.
Hyvin muotoiltu tuo "koneisto". Tehokas työpaikkakiusaaminen edellyttää suurempaa joukkoa. Kiusaajien lisäksi, on oltava kannustajia, mahdollistajia ja suojelijoita. Yksin räkyttäjä ei paljoa saisi aikaan varsinkaan, mikäli hänet palautettaisiin ruotuun heti asiattoman käytöksen tultua ilmi. Ilmeisesti lähes aina kiusaajaa suojelevat nekin tahot, joiden velvollisuus olisi lopettaa hänen sairas toimintansa.
Työpaikkakiusaajalla on apurit, jotka katsovat hyötyvänsä, kun saadaan savustettua kiusattu ulos. Yleensä apuri saa savustetulta vapautuvan viran.
Kiusaajalla on myös myötäilijät, jotka ovat usein heikkoja vailla omaa tahtoa tai kunnianhimoisia ja katsovat nousevansa yhden rapun ylemmäksi myötäilemällä ns. vahvaa? kiusaajaa. Heidän synti on välinpitämättömyys. He syyllistyvät työturvallisuusrikokseen, mutta käytännössä heitä ei voi saada vastuuseen työturvallisuuden laiminlyönnistä. Yleensä koko työyhteisö pitäisi irtisanoa. Kiusatulla ei ole puolustajia.
Esimies asemassa olevan kiusaajan suojelijoita ovat kiusaajan esimiehet ns. linjaorganisaatio. Se suojelee valitsemaansa esimiestä. Hehän eivät ole osaamattomia ja valitsisi huonoa/luonnehäiriöistä esimiestä. Lisäksi he sairaalloisesti vielä edelleen tänäkin päivänä tukevat pelolla hallitsemista.
Työpaikkakiusaaminen ei pääsisi rehottamaan, jos olisi työpaikoilla yhteisöllisyyttä, mutta sen sijaan on vain oman häikäilemättömän edun tavoittelua. Kun ei voida nostaa itseä tiedolla, taidolla, osaamisella, niin ryhdytään painamaan jotakin alaspäin. Näin toimitaan ainakin asiantuntijaorganisaatiossa julkisella sektorilla.
Työpaikkakiusaus vie elämän ilon ei jaksa enään mitään, jatkuva paha olo, ei ole aloitekykyä aloittaa mitään, ei jaksa nousta aamulla ylös, ei pysty nukkumaan, kun näkee painajaisia kiusaajista, itkee…on kuin elävältä murhattu, ei ole enään mitään…ei jaksa enään…ei ole enään mitään menetettävää…
Tilavastaava on kiusaaja ja joukkio suojakaartia, seuraava esimies ei puutu vaan suojelee ja uhkailee kiusattua, jos kerrot, niin tapahtuu, ja kieltää koko asiat
Levitellään perättömiä, aiheettomia, keksittyjä juoruja, levitellään laittomasti työntekijöiden sairauslomatietoja, leimataan mielisairaaksi, mustamaalataan, nöyrytetään, nujerretaan, alistetaan, vähätellään, aliarvioidaan, mitätöidään, huudetaan, käskytetään, pompotellaan, suljetaan työyhteisöstä, ei kuunnella, ei keskustella, heittäydytään puhumattomaksi, jopa suljetaan peittäen käsillä korvat, pyöritellään sormia korvien ympärillä, kohdellaan epätasa-arvoisesti verrattuna muihin työkavereihin, ei informoida, ei oteta mukaan yhteisiin työnpalavereihin, ei anneta työasioista tietoja, ei tiedoteta, ei muisteta kutsua yhteisiin työpalavereihin tai peruutetaan ne yht´äkkiä eikä peruutuksista ilmoiteta, käännetään kaikki työpuhelut pois ja viedään puhelimet pois, ei anneta töitä ja otetaan pois kaikki työtehtävät vähitellen. Kiusaajat=tilavastaavat, esimiehet, ylemmät esimiehet ovat kavereita “kuppikuntalaiset” keskenään niin suojelevat toisiaan. Kiusaajat ovat monesti entisiä koulukiusaajajia, jotka jatkavat kiusaamista samaan tapaan työpaikoillaan. Turha valittaa kiusaajista, varsinkin, jos kiusaaja on esimies ja, jos ylempi esimies vain puolustelee, jos on esimiehen tuttu, kavereita keskenään, jotka uhkailevat ja syyttelevät, jos uskallat viedä asiat eteenpäin työsuojelupiiriin niin kiistävät kaiken ettei ole ollut mitään kiusaamista vaan ettei ko.asiat ole kiusaamista vaan ne ovat kaikki olleet työhön liittyviä määräyksiä. Kiusaaja esimies pyytää kiusaaja-tilavastaavaa todistamaan kiusattua vastaan, puhumaan vastoin parempaa totuutta, koska ovat yhdessä sopineet kiusattu savustetaan ulos keinolla millä hyvänsä. Lähiesimies on käynyt sekoittamassa tehdyt työt ja sanoo ettei niitä ole tehty. Todistusainestona tehdyt työt viedään pois. Kiusaaja-esimiehet, työpaikkaterveydenhuolto,työsuojelu ilmoittaa ei voi tehdä mitään, työpaikkaohjaajat vähättelevät työpaikkakiusausta, ovat puolueellisia, välttelevät ja väistävät kokonaan asian, aletaan puhua aivan muuta, “kaikki halutaan lakaista maton alle” eikä käsitellä kiusaamista ollenkaan. Sanotaan ei nyt enään puhuta mitä on tapahtunut katsotaan vain tulevaisuuteen, unohdetaan ne menneet. Tukitaan kiusatun suu eikä anneta kertoa mitä on tapahtunut monen vuoden ajan. Tämä ei ole kuulemma työpaikkakiusaamista!?
V-Kaupungissa ei ainakaan saa apua, jos kiusaajana on lähiesimies ja esimies, jolloin ei auta edes työpaikan nimetyt työsuojeluhenkilöt, esim. k.o työpaikassa kiusaajaesimies itse nimesi mieleisensä työpaikan työsuojeluhenkilön, työntekijöiltä ei kysytty mitään. Ei auta niin ikään vaaleilla valitut työsuojeluvaltuutetut tai lainmukainen työterveydenhuolto. HUOM! LUE oikein: Työpaikan kiusaajaesimiehet valitsivat itse työpaikkaohjaajat, jotka olivat heille entisestään tuttuja ja lisäksi ihmetystä herättää se, että kaupungilla samaan ammattiosastoon JHL:n vieläpä samaan osastoon kuuluu niin työntekijät sekä lähiesimiehet ja esimiehet? Arvatkaa kuinka käy kun esimiehet ja työntekijät ovat samassa JHL:n ammattiosastossa? TIETÄKÄÄ TYÖNTEKIJÄT, että JHL:n ammattiliitto ei ole ainoastaan työntekijöiden liitto vaan sinne kuuluu myös esimiehet ja pomonne!!! Nämä kiusaja esimiehet kielletään ottamasta yhteyttä ammattiliittoon ongelmatilanteissa ja kiusaamistapauksissa, sanotaan että nämä asiat hoidetaan työpaikalla, mutta mitä tehdä tässä tapauksessa, kun kiusaajina ovat esimiehet. Mitä tarkoittaa kolme 000? Kaupungilla se tarkoittaa kait…
Tarkoittaako se? kielletään ettei kiusaamista ole tapahtunut ja kiusaamisongelmat lakaistaan maton alle eikä asioita selvitetä. Kiusaamistapaukset pyyhkäistään pois silmistä, jolloin kiusaajat sanovat vain ettei mitään kiusaamista ole ollut ja jatkavat kiusaamista! Näin kiusaamistapaukset hoidetaan kuntasektorilla.
Työsuojeluvaltuutetut vain sanovat: Kaupungissa monessa työpaikassa kiusataan, et ole ainoa! Kaupungin työterveydenhuollossa työpaikkakiusattu joutuu sellaiseen rääkkiin ja painostuksen alaiseksi vielä monen vuoden kiusaamisen jälkeen. Kaupungin työpaikkaterveydenhuollossa ei saa puhua kiusaamisesta sen oikealla nimellä “kiusaaminen” ja yhteispalavereissa kiusaamisasiaa kierretään kuin “kissa kuumaa puuroa”. Eniten ihmetyttää kiusaajana olleiden esimiesten asema työterveyshuollossa työntekijän kuntokartoituksessa!? Työterveyshuollon järjestämässä yhteispalaverissa on mukana työntekijä, työsuojeluvaltuutettu, työterveyshoitaja, lääkäri, psykologi ja kiusaajana olleet esimiehet. Työterveyshuollossa ko. tilaisuudessa selvitetään kiusatun terveys, työkuntoa ja huom! jossa on mukana myös kiusaajana olleet tilavastaava ja alue-esimies, siis nämä kiusaajat ovat ratkaisemaan mitä kiusatulle pitäisi tehdä siirretäänkö toisiinn tehtäviin tai työpaikkaan, lähetetäänkö kallonkutistajalle, työkuntoutukseen vai eläkkeelle, siis aivan hullunkurista, TOISTAN siis että itse kiusaajat ovat mukana päätöksenteossa ratkaisemassa, siis pohtimassa kiusatun henkilön terveyttä ja kuntoa kiusattuna olevana ja miten se on vaikuttanut työntekijän työkykyyn. Eikö tästä tilanteesta paista jo epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuus sekä työpaikkakiusaajana olevat lähiesimies ja alue-esimiehen jääviys, kun kiusaajat ovat ratkaisemassa kiusatun kohtalosta, miten pääsisivät eroon heidän kiusauksen kohteena olevasta työntekijästä. Tällaisessa tapauksessa: Mitä tehdä, jos kiusattu ei saa apua mistään? Kiusattu on kulkenut tämän kaiken läpi. Kiusaamista ei haluta selvittää eikä kiusattua puolusteta kaupungissa: Työpaikan työsuojeluhenkilö ei halua auttaa, syystä, samoin työohjaajat on työpaikkakiusaajaesimiesten valitsemia, entisestään tuttuja–> koska nämä ovat kiusaajalähiesimiehen ja kiusaaja-alue-esimiehen talutusnuorassa, koska oma asema voi heikentyä->työsuojeluvaltuutettu nostaa vain kädet pystyyn ja sanoo, ettet ole ainoa kaupungissa jota kiusataan->ammattiosasto-> luottamusmiehet pallottelevat kenelle asia kuuluisi-> Kaupungilla työterveyshuolto, työterveydenhoitaja, lääkäri ei auta millään lailla tilanteessa, ovat kai työnantajan käskyläisiä! Pelkäävät työpaikkansa puolesta. Seuraavaksi onko mentävä korkeammalle taholle, jos kiusaaminen ei lopu ja kiusaajat eivät lopeta kiusaamista! Vai mikä on viimeinen vaihtoehto!? Työsuojelupiiri-> Kaupungin henkilöstöpäällikkö-> kaupungin valtuusto->kaupunginhallitus-> kaupunginjohtaja-> eduskunta->oikeusasiamies->Eu-oikeus
Toivon vain, että työpaikkakiusaajat tunnistaisivat tästä itsensä, omaatuntoa alkais kolkuttaa viimeistään ainakin kuoleman lähestyessä haudan parta
Sama toimii myös yksityiselläkin puolella, riittää vain, kun johdossa mättää, niin silloin henkilöstökin hyppii hiirinä pöydille kissan katseen välttäessä.
Se on kieroa peliä tämä työpaikkakiusaaminen. Siinä joukolla ketjutetaan pahuutta, me sudet yhdessä rintamassa vastaan tuota yhtä lammasta.
Valta ja pelko yhdessä. Viisas johtaja käyttää valtaansa muiden hyväksi, ei itseään varten, jolloin se kääntyykin häntä itseään vastaan jossain vaiheessa, aina.
Liian usein vain vallassa on se joka käyttää valtaa itseään varten, koska valta on haluttua kiusaajien keskuudessa. Kiusaaja tekee mitä vain saadakseen sitä ja saatuaan valtaa, tekee enemmän vahinkoa kiusaamalla lisää.
Koska narsismiin puuttuminen työpaikoilla on äärettömän vaikeaa silloin jos johtaja on se narsisti, tai joku "pikku pomoista", keinot loppuvat asian hoitamiseen. Ei työnantajailla ole mahdollisuutta pyytää työpaikoille alan ammattilaisia. Kuitenkin, työnantajalla on velvollisuus hoitaa asia kaiken mahdollisen avun kautta. Sitä ei saa unohtaa.
Työturvallisuusrikokseen ei voi syyllistyä kuin työnantaja tai tämän edustaja (RL 47:1). Vaikka työturvallisuuslain 18.3 §:n mukaan "Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa", tuon säännöksen vastaista menettelyä ei ole säädetty rangaistavaksi edes työturvallisuusrikkomuksena (työturvallisuuslain 63 §).
Se suuri ongelma on se, että työturvallisuus- tai työsyrjintärikoksista on niin vähän hovioikeuksien ja käytännössä ei lainkaan korkeimman oikeuden tuomioita, joilla olisi työnantajien menettelyä ohjaavaa vaikutusta. Käytännössä työnantajilla ei ole pelkoa joutua vastuuseen ko. rikoksista.
Kommentti yo. tekstiin.
Eikä näyttöä tule, koska avi ja poliisi vanhentavat asian.
Asian voi saada käsiteltäväksi virkarikoksena, mutta tuolloin menee viisi vuotta aikaa, minkä harva kiusattu jaksaa. Kiusatulla pitäisi olla vahva tukiverkko, joka auttaa rikosoikeudellisessa prosessissa, mutta sellaista ei ole.
Työsuojelu ei toimi oikeudenkäyntiä varten eikä terveydenhuoltokaan. Asianajaja yrittää päästä mahdollisimman vähäisellä työllä ja riittävän hyvin kustannuksin. Ei taida olla näihin asioihin paneutuvia asianajajia. Kiusattu taistelee raskaassa prosessissa sairaana yksin kunnes kaatuu lopullisesti ja viidessä vuodessa kyllä kaatuu. Sen tietää vastapuolikin.
Eipä siinä auta muu kuin hyvät ennakkotapaukset ja ennakkotapauksia ei saada ilman oikeuden käyntejä.
Syyttäjät ja asianajajat tuijottaa niitä ennakko tapauksia aina, joten pitäisi vaan toivoo että joku saa juttunsa läpi. Hilkka ahde saattaisi olla yksi melkovarma tapaus nyt
Iso ongelma on myös se, että työturvallisuusrikoksen tutkintaan vievä kiusattu leimataan pahaksi ihmiseksi. Se on ikään kuin rikos tai jotenkin muuten alhainen teko.
Työpaikkakiusaaminen ja työturvallisuusrikoksen tekeminen on selvästikin pienempi asia eikä niihin syyllistyneet ole pahoja ihmisiä lainkaan. Heitä säälitään ja tuetaan työnantajan toimesta, mutta kiusattu jätetään heitteille.
Asenne muutos olisi tarpeen. Miten se tehdään?
Voisiko kiusaamisen apurit ja myötäilijät joutua vastuuseen aiheutetusta henkisestä vammasta (stressihäiriö, masennus) rikoslain 21 luvun 15§:n perusteella: Joka tietäen toisen olevan vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Esimerkkinä voisi olla terveydenhuollossa tapahtuva työntekijän eristäminen. Silloin varmasti eristäjä ja työyhteisö ovat täysin tietoisia tekonsa seurauksista ja heillä olisi erinomaiset mahdollisuudet hankkia apua, mutta eivät puutu asioihin.
Syyllistyykö eristäjä ja sen sallivat myötäilijät ja apurit rikokseen? Ajatuksia?
Työyhteisöstä eristäminen on myös epäasiallisen toiminnan alla.
Mielestäni he kyllä rikkovat asiallisen kohtelun sääntöä jolloin huomautus ainankin tulisi kyseeseen. Jos ei auta, pitää tuo eristämisen syy selvittää kokonaisuudessaan.
Itse tekisin niin, että vaatisin selvitykset ja perusteet eristämiselle, mikäli työnantaja ei pysty selvittämään asiaa kunnolla tulee AVIn puuttua tilanteeseen.
Jos eristämisen syynä on ollut aiempi ilmoitus häirinästä ja sen seurauksena häiritty on eristetty. Tuohan tarkoittaa suoranaisesti vain sitä, että häirintä ja epäasiallinen kohtelu jatkuu muotoaan muuttaen. Silloin olisi AVIn jo puututtava asiaan. Jatlettua epäasiallista kohtelua.
Nyt muistuttaisin kaikkia. Eristäminen ei ole häiritylle se keino joka lopettaa häirinnän. Kun asiaa selvitetään t.a puolelta työnantajana täytää käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, mutta eristäminen ei ole se oikea.
Työyhteisöstä eristäminen on henkisesti erittäin haitallista kiusaamistilanteissa ja se vain lisää henkistä kuormaa.
T.a tehdessään näin, eristää kiusatun, jatkaa epäasiallista kohtelua tai sen sallimista.
Tuohon tukemiseen.
Diakonia työntekijät, eli seurakunnan työntekijät, voivat omalle alueelleen järjestää erillaisia "kriisi tapaamisia" samassa tilanteessa olevien kanssa. Tuota kannattaa kysyä oman seurakunnan diakonista jos kuuluu kirkkoon. Usein he mielelellään järjestävät tilat ja hoitavat muut tarvittavat järjestelyt tilaisuuksiin. Diakoni on myös itse paikalla osallistuen keskusteluun.
Tuo on oikeasti ihan varteen otettava ratkaisu.
Tuttu juttu.
Kiusaaja oli vain opettaja ja ryhmän johtaja.
Kumma ,että vielä on opettamassa, kaikki viisaammat vissiin jättäneet "hukkuvan laivan"
J. & nummela