Ystävyyssuhde - parisuhde?

Olen ollut useasti samantapaisessa tilanteessa -
sinä naisena, johon kaveri on
ihastunut/rakastunut. Tilanne on kieltämättä
todella hankala. Ehkä paras olisi, jos kertoisi
tunteista heti ystävyyden alussa, jolloin asiat
olisivat selviä heti...mutta mutta, jos et ikinä
kerro tunteistasi, niin saatat katua sitä
myöhemmin ja jossittelet että "mitä jos
sittenkin..." tyyliin ja mietit asiaa
jatkuvasti.Eli ehkä on hyvä kertoa vielä nytkin,
MUTTA: varoitan sinua: on hyvin todennäköistä,
että tyttö on kyllä arvannut tunteesi (useimmista
miehistä se näkyy kauas vaikka kuinka
peittelisivät niitä), mutta ei ole sinusta
kiinnostunut romanttisessa mielessä.

Valitettavasti täysin platoninen suhde taitaa
miehen ja naisen välillä olla kuitenkin harhaa;
sukupuoliroolit istuvat tiukassa ja sitä "sähköä"
on ilmassa joissain tilanteissa, vaikkei
syvempään kiinnostukseen olisikaan aikomusta.

Paljon riippuu siitäkin, kuinka kauan olette
tunteneet ja kuinka hyviä ystäviä olette. Kehotan
kertomaan tunteistasi, mutta älä toivo turhia.
Ystävyys tuskin kaatuu siihen, että kertoo
välittävänsä toisesta. Kiusallisia tilanteita ei
ehkä voi kuitenkaan välttää.

En tiedä, oliko sekavista jaaritteluistani mitään
apua sinulle. Koita selvitä ja kirjoita joskus,
miten kävi!

.. nii että mä oon sua ehkä nuoremp mut mul on
iha sama tilanne.. yks muija.. mun ikäne ja mä
ollaa tosi sairaan hyviä kavereita.. me puhutaa
mistä vaa toisiemme kaa jne... jos molemmat on
vähä edes kännsi nii me joskus jopa suudellaa..
mut ne on sellasii viattomia suudelmia... mut
kuitenki.. en saa sitä mun mielest mut en haluis
pilata meiä ystävyyttä.. mut tän kyl sanon.. et
jos se on sulle tosi ystävä.. nii se ei jättäisi
sua ystävänä jos menisit puhuu sille.. mä menin
kertoo mun frendille täst ja se sano et se ei oo
valmis alkaa mun kaa.. jostaa syystä.. mut
edelleen ollaa frendej.. tai me ollaa kyl vähä
enemmä ku frendej mut kuiteski.. nii me puhuu sen
kaa.. joskus meet vaan ja kerrot tunteesi sitä
kohtaan... näin minä tein.. ja nyt tuntuu
paremmalt..

...Okei hieman naisnäkökulmaa.

Yksi asia on varmaa... olette hyviä ystäviä, niin
hän välittää sinusta. Voi olla että hänkin on
miettinyt samaa, ja samoista syistä pysyy
ystävänä.

Ja ainoa tapa saada itsellesi rauha asiasta on
kohdata tilanne. Sitten kun olet sen kerran
sanonut, niin suuri paino nousee harteiltasi. Voi
olla että hän haluaa sinun tekevän aloitteen, tai
voi olla että hän haluaa olla ystäväsi.

Mitä menetät? Et mitään... minä ainakin olisin
otettu, vaikka miestä ystävänä pitäisinkin. Tyttö
on varmasti ymmärtäväinen ja lämmin sinua
kohtaan, koska ei hänkään halua ystävää
menettää... Kukaan ei halua! Voisi olla että
olisitte hyväkin pari jos tulette noinkin hyvin
keskenään toimeen... =) Sama ihana ihminen hän on
vaikka tietäisikin mitä olet miettinyt. Hän ei
miksikään muutu. (Oletan että olette ylittäneet
murrosiän jo... =) ...jos et, niin en menisi
takuuseen.)

Mitä menetät? No sitten jos joskus eroatte, voi
olla että menetät rakkaan ystäväsi... mutta
voitte kuitenkin yrittää pysyä tuttuina, ja
koittaa palauttaa ystävyyttä, mutta se vie aikaa,
mutta se kuitenkin kannattaa... Mutta tätä sinun
ei tulisi miettiä!

Menneisyys on muistoja, Tulevaisuus toiveita,
mutta sinä olet tässä ja nyt!

Ota itseäsi niskasta kiinni... hän on ystäväsi,
eikä mikään peloittava hirviö!

Voi kun saisin sinut lupaamaan, että otat
neuvostani vaarin. Mutta ajattele sitä... ja
laita tyttökin ajattelemaan... =) Ja olkaa
onnellisia parina/ystävinä... mitä ikinä sitten
tapahtuukaan... =)

Tsemppiä, ja hyvää Juhannusta... Pidän sulle
peukkuja. Olisi myäs kivaa tietää miten käy...
kerro se meille...

rakkaudella: Korkokenkä

…Oomme kavereitten kans katsoneet yhden ”parin”
soutamist ja huopaamista niin pitkään, että alkaa
kuvio tuntua aika ärsyttävältä! Ainakin heillä on
helvetin pitkä ”esileikki” ollu. :) Menisivät jo
asiaan!!!!! Kaikki muut sen näkevät, vittu
ulkopuolisetkin jotka ei niit ees tunne, mutta
nää kaks vaan on olevinaan niin vitun sokeita ja
kuuroja. Ja sitä me ei kukaan uskota enää, että
nää ei toisiaan rakastaisi salaa… Satun vielä
tietämään et tää toinen on oikeesti rakastunu.
Eikä toisesta oo epäilystäkään, vaikka omin
korvin en oo asiasta kuullukaan… Ei jumalauta voi
olla noin vaikeaa… Oo mies ja myönnä ääneen
rakastavasi! Ja jos sitä et tee, niin vitun TYHMÄ
oot!

Rakkaus on maailmain ihanin asia ja kaikki sitä
ansaitsevat! Sinä olet rakastunut ystävääsi, ja
sinä et saisi sitä tunnetta pelätä... Elämä on
lyhyt, ja toivon ettet jää miettimään mitä jos ja
jos. Sanoit häntä läheiseksi ystäväksesi, joten
välillänne on jotain minkä vuoksi taistella. Hän
on sinulle tärkeä, ja sinä aivan varmasti
hänelle, älä siis mieti liikaa. Toimi nyt!
Sitä ”sähköä” on niin harvassa, että kun sitä
löytää, niin se pitää pitää! Jos tunnet sähköä
ilmassa, niin eikö se tunnutkin siltä että olet
elossa. :) Mitä jos vanhana vaarina tajuat, että
vain tämä ihminen sai sinut noin sähköiseksi?
Entä jos silloin on jo liian myöhäistä? Et saa
häntä mielestäsi, siinnä on jo tarpeeksi hyvä syy
olla rohkea!

Jos hän ei ole pitkään aikaan seurustellut, niin
miksi? Onko hänellä huonoja kokemuksia siitä?
(Vahingossa niistä edes maininnut) Tiedätkö mitä
ne ovat? (jos tiedät, hän luottaa sinuun ja se on
tärkeää) Oletteko koskaan puhuneet seurustelusta
yleisellä tasolla mahdollisesti? Oletteko samaa
mieltä seurustelusta? Pettämisestä?
Tärkeysjärjestyksistä? tai yleisesti asioista
jotka liittyvät seurusteluun. Miksi hän ei sinua
rakastaisi? (onko sinulla jotain syytä epäillä
ettei hän sinua huolisi vierelleen muuta kuin
ystäväksi?) Onko hänellä nyt jotenkin vaikeaa?
Kaikki on mahdollista, mutta se on varmaa ettei
kukaan halua olla yksin! Ei vaikka kuinka
väittäisi. Eikä se että sanot hänelle "ajattelen
sinua usein" (tms.) maailmaa kaada. Sen voi sanoa
ystävälle ja rakastetulle, ja siitä on helppo
jatkaa suuntaan jos toiseenkin keskustelemaan. Ja
jätä alkoholi kohtuullisiin määriin ehdottomasti!
Jos haluat niin ota muutaman rentouttava, mutta
älä haise viinalle, sillä sitten et ole ainakaan
uskottava. Vie hänet jonnekin missä voitte olla
rauhassa, ihan sama minne, mutta suuri
ihmisjoukko voi olla painostava.

Sanoit että olette molemmat sosiaalisia ihmisiä,
mitä jos olette molemmat yhtä arkoja myöntämään
itsellenne ja toisillenne, että teidän välillänne
on jotain elämää suurempaa mahdollisesti?!?!!?
Mitä jos hän miettii aivan samoja asioita, mutta
on samanlainen kuin sinä eikä uskalla uskoa että
tunteet ovat tullet pysyäkseen? Sanoit että uskot
hänenkin tuntevan sähköä ilmassa… miksi hän ei
tuntisi?

Vaikutat hyvältä mieheltä, ja olet varmasti
ansainnut tämän naisen rakkauden. Nyt vain keräät
voimasi ja rohkeutesi. On paljon mahdollista että
hän menee sanattomaksi, sillä hän ei välttämättä
koksaan uskonut kuulevan sitä, mutta silloin
hiljaisen hetken laskeutuessa halaa häntä
lämpimästi kuten ystävä, ja sano sekin että et
ikinä haluaisi vahingoittaa välillänne olevaa
ystävyyttä, koska se on sinulle tärkeää. Älä
yritä mitään kiertoilmaisuja, niistä voi saada
väärän kuvan, kun jää tulkinnoille varaa. Ja jos
sanot jonkun mielestäsi huonosti, niin korjaa se
heti ja kerro että et osaa laittaa kaikkia sanoja
nyt oikeaan järjestykseen! Osoita että olet
miettinyt asiaa. Osoita että sinuun voi luottaa
ja että olet juuri niin ihana ihminen kuin
kirjoittamasi teksti edellä osoittaa! Älä mieti
järjellä vaan tunne sydämellä!

...suoraan sanottuna en usko että luulet! JOs hän
on hyvä ystäväsi, niin varmaan tunnet hänet!

Todella mielenkiintoinen yhteensattuma, että
aloin lueskella näitä viestejä, ja huomasin juuri
tämän... no ei siitä sen enempää... Asiaan

Jos hän on todella ystäväsi hän ei hylkää sinua
vaikka kertoisitkin tunteistasi. Tärkeintä on
olla rehellinen ja aito. Asian kertomista olisi
ehkä hyvä pohjustaa yleisellä keskustelulla
ihmisen tunteista, ja niiden merkityksestä.
Jokainenhan (?) on välillä ihastunut johonkin tai
tuntee pitävänsä jostakusta. Joskus nämä tunteet
ovat hyvinkin lyhytaikaisia, joskus kestävät
pidempään.
Kuten edellä mainittiin, jos oikeasti tunnet
sähköä, kannattanee yrittää, se ei kaikilla ole
nimittäin kovin yleistä. Parhaimmassa tapauksessa
päädytte yhteen ja elätte onnellisina. Jos hän
todella arvostaa ja kunnioittaa sinua (kuten
ystävät yleensä), voitte keskustella tunteenne
läpi, ja katsoa miten jatkatte. Jos hän ei tunne
vetoa sinua kohtaan, saattaa tämä tunnustus
aiheuttaa aluksi hiukan epämiellyttäviä
hiljaisuuksia ja epävarmuuden tunteita
välillenne. Nämä menevät kuitenkin ohi ajan
kanssa, kun huomaatte että molemmat ovat samoja
rakkaita ystäviä, joita ovat aina olleet.
On rehellistä ystävääsi kohtaan, että hän tietää
mitä tunnet häntä kohtaan. Tunteidesi
paljastaminen antaa Sinulle mahdollisuuden myös
olla rehellinen itsellesi. On tärkeää ettet ryhdy
paljastuksiin hetken mielijohteesta, vaan että
oikeasti tiedät ja ymmärrät mitä tunnet.
Jos hän ei lämpene parisuhde ajatukselle, on
sinun tärkeää yrittää kulkea eteenpäin, eikä
jatkaa hänen vikittelyään. Vikittely saa vain
hänen olonsa epämukavaksi, joka voi vaarantaa
ystävyytenne.
Kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti vain voi
välittää toisistaan. Jos hän torjuu sinut, on
sinun tärkeää ymmärtää, että vika ei välttämättä
ole sinussa tai hänessä, vaan
yksinkertaisesti "kemiassa". Jatkuvan
ystävyytenne kannalta on tärkeää, että kumpikaan
teistä ei katkeroidu toisillenne, tai ala
etsimään jotain vikaa toisestaan.
Oli tulos mitä tahansa, toivottavasti
ystävyytenne ei katkea!

Minun tilanteessani eräs kauan tuntemani
miespuolinen todella hyvä Ystävä ihastui minuun
monien läheisten ja mukavien Ystävyysvuosien
jälkeen. Tai oikeastaan ilmeisesti hän oli ollut
ihastunut minuun kauan aikaa. Minä itse
seurustelin, joten hän ei voinut siis puhua
tilanteesta minulle. Meidän ystävyyssuhteemme oli
todella luottamuksellinen ja meillä oli aina
hauskaa yhdessä. Neuvoimme toisiamme erilaisissa
tilanteissa ja olimme turvana vaikeina hetkinä.
Kun minun pitkäaikainen seurustelusuhteeni
päättyi, oli Ystäväni myös silloin turvanani.
Hetken kulutta tästä Ystäväni päätti kertoa,
kuinka rakastunut on ollut minuun jo kauan. Tästä
on nyt aikaa pari vuotta ja edelleen hän on
minuun ihan rakastunut! Minä itse en voi
kuvittella kuitenkaan seurustelevani hänen
kanssaan, sillä hän on jo jotenkin liian tuttu
minulle ja näen hänet liian ystävänä jo. Jotenkin
tuntuu, että hän tietää kaikki salaisuutenikin,
joten mitään jännitystä ja vipinää parisuhteessa
ei enää voisi olla. Minä myös tiedän hänestä ja
hänen salaisuuksistaan melkein kaiken. Pidän
Ysätävästäni edelleen ja täytyy sanoa, että
hänestä saisi hyvän miehen, mutta en pysty
siihen! Hän sanoo haluavansa minua juuri siksi,
koska hän tuntee minut niin hyvin ja tietää
tarkalleen millainen olen luonteeltani. Hän pitää
minusta siis myös ihmisenä, mikä toisaalta luo
hyvän pohjan seurustelulle. Joskus mieleni tekisi
kokeilla seurustelua hänen kanssaan, mutta en
usko pystyväni siihen.
Tietysti näin ei aina mene, mutta ole varovainen!

...Kerran mietimme maailmaa, kuten tavallista ja
mies sanoi minulle, että on hankalaa löytää sun
veroista naista maailmalta. Päädyimme
keskusteluun, jolloin tajusin että ystäväni on
etsimäni "se oikea". Sovittiin että yritämme ja
katsomme mitä käy. Avioiduimme keväällä kahden
vuoden seurustelun jälkeen ja monen vuoden
ystävyyden jälkeen... Tunnemme toisemme, ja kun
tiedän rakastavani häntä pyyteettömästi, kuten
hänkin minua, luotan häneen. Suhteemme on täynnä
kipinöitä, joita emme olisi koskaan kokeneet, jos
emme olisi toisiamme uskaltaneet rakastaa...