Mulle on päässy tulemaan sellanen kuva että yleisesti tytöt ja naiset "hakee" sellaista miestä joka olis luotettava ja ottais naisen huomioon ja osais näyttää tunteensa. Loppujen lopuksi käy kuitenkin niin että sellasia miehiä pidetään tylsinä ja ihastutaan kuitenkin niihin "pahoihin poikiin" ja sellaisiin ihmisiin jotka lopulta aina vaan satuttaa... Itse oon vasta 20 ja oon miettinyt oonko ikäryhmääni edellä kun olisin valmis löytämään elämänkumppanin ja panostamaan suhteeseen kaikkeni. Joten voisko tytöt ja naiset auttaa ymmärtämään tätä asiaa ja kertoa mielipiteitään ?
Minkälainen mies on oikeanlainen ?
Ymmällään
4159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaan toi on 50/50.
Koska kyllä mun ystävissä (missä on kaikenikäisiä) on ollut aina niitä, jotka tosiaan ovat nuorina sitoutuneet ja ihan onnellisesti. Ei ole tullut kriisiä kokeilla muita eikä tarvetta hakea renttua, ja hyvin on mennyt. No, sitten myös heitä, kenen on pitänyt monen mutkan kautta löytää sekä itsensä että toinen parisuhdemielessä. Huono onnisempia ja toisaalta niitäkin, kenen on pitänyt moneen renttuun ihastua, ennenkuin ovat uskaltaneet irrottaa.
Ja siis... kaikkea. Ihmiset ovat erilaisia.
Ettei sitä kai yksiselitteisesti kukaan voi selittää, kun se ei ole niin yleistä eikä yksiselitteistä. Paljon on mukana tahtoa, säkää ja toisaalta, meillä on erilaiset taustat jotka vaikuttaa ja eri asioissa kasvamisia. Osalla vaikka parisuhde on ihan epäselvää sotkua, mutta ura potkii. Osa löytää ammatillisen mielenkiinnon vasta 4kymppisenä, mutta suhde on toiminut aina. Jotkut haluaa tai joutuu etsimään molempia enemmän ja vähemmän. Jollekin elämä on selkeää putkea alusta saakka, ainakin ulkoisesti.
Meillä ihmisillä kun kuitenkin vaikuttaa myös lapsuuden perhe ja sen luomat mielikuvat ja kokemukset. Toisaalta muutkin sattumat.
No, sinä haluaisit löytää elämänkumppanin, toivottavasti löydät saman tyylisen ja samoja asioita haluavan naisen. Itsestään selvää se ei ole, tietenkään, koska meitä on moneen junaan. Miehiä ja naisia. Mutta toivottavasti löydät etsimäsi kohtalaisen pienillä sydän suruilla, mutta kannattaa muistaa että enemmän kannattaa sitten uskoa totuutta, tutustua ja kuunnella, katsoa kuka se toinen oikeasti on.
Olla rohkea ja mennä mukaan ja rakastaa, muttei silti sokeutua. Joskus se väärään ihmiseen ihastuminen on vain sitä, että niin kovasti haluaa kuvitella, eikä millään päästää irti haaveistaan - ja pettyä. Jotkut jäävät vuosiksikin huonoisiin suhteisiin ihan vaan siitä syystä. Tai muuttaakseen toisen.
Kuitenkin, me voimme tosiaan ihastua ja jopa rakastaa ihan vääriäkin ihmisiä. Mutta jos haluat sitoutua, elämänkumpanin ja rakkauden, jonka kanssa saat pysyvän ja kesätvän suhteen ylä- ja alamäkineen (mitä elämä aina on), sinun vaan pitää semmoinen etsiä. Jos se ei kerralla löydy, niin ei auta kun todeta tosiasiat, hyväksyä tappiot ja mennä eteenpäin. Jos se kerralla löytyy, sitä pitää arvostaa ja rakastaa, mutta vangita ei voi. Mieti minkälainen semmoinen nainen olisi luonteeltaan ja millaiseen parisuhteeseen haluat jäädä. Ehkä helpompi etsiä, jos tietää vähän edes suuntaa mitä etsii. Liian ehdoton ei kuitenkaan pidä olla... Eikä ihan sille alulle sokeutua. Alkuhan on aina huumaa.
Kai sen ratkaisee onko molempien isoimmat arvot samanlaisia, halutaanko samoja asioita, ja synkkaako elämän tarkeissä asioissa. Eroja saa olla ja tottakai, kaksi erillistä ihmistä siinä on. Mutta paljon kannattaa olla yhteistäkin. Ja tietenkin, pitää myös rakastaa, rakastaa ja tahtoa rakastaa. Tahtoa rakastaa silloinkin kun on vähän vaikeaa ja kun ei olekaan vain ihanaa. Hyvään ja oikeaan suhteeseen varmaan saa antaa kaikkensa, itsensä omana itsenään.
Sitten ei auta muu kuin yrityksen ja erehdyksen kautta mennä vaan. Ja silti myös tarvitaan vähän onnea matkassa. Uskoisin että Sinä olet juuri oikeanlainen mies sille sinulle oikeanlaiselle naiselle. Eikä sitä tarvitse sen kummemmin yleistää.
Onnea matkaan!
Ellei mies löydä kumppania ilman netissä ruikuttamista niin sellainen mies ei kumppania tarvitsekaan.
Keskustelupalstalla saa kuitenkin kysellä ja keskustella ilman että se on ruikuttamista. Ei tuo aloitus nyt minun mielestä mitään ruikuttamista ole, vaan ihan kyselyä. Ja tietty, onhan tämmösellä nettipalstalla joskus oikeus vähän ruikuttaakin, ettei kavereita tartte aina rasittaa ;)
Pipoa löysemmälle niin kyllä se siitä!
ööh, kaikissa ihmisissä on monta puolta vai kuvitteletko kaiken väkyvän ensisilmäykseltä