Tänne me synnytään, täällä me eletään ja lopulta kadotaan; kuoleman, katkeruuden, menetyksen, surun ja pahan olon keskellä. Kaikki asiat meille annetaan, otettavaksi vain meiltä pois. Kuinka kukaan voi löytää tippaakaan aitoa onnea murheellisuuden pohjattomasta merestä..?
Maailma on musta
murheellinen
1135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämässä opetellaan luopumista. läheiset kuolee, eläimet kuolee, luovutaan nuoruudesta, toiset terveydestä, jotkut rahoistansa, luovutaan turvallisuuden tunteesta. lopullinen luopuminen on luopuminen omasta elämästä. Mutta...koska mikään ei ole ikuista, ei se murhekaan ole. Aito onni tulee itsensä kuuntelemisesta, unelmista päivästä paremmasta, väsyttävästä yrittämisestä koska joka päivä on mahdollisuus aloittaa alusta. Näe hetken kauneus, eläinten, luonnon, oman mahdollisuuksien, ehkä joidenkin ihmisienkin. eihän ne ikuisia ole, mutta siksi elämä onkin mittaamattoman arvokas. jos ei sitä näe, ei ole ymmärtänyt elämän ohikiitävää hetkeä. ilman menetyksiä ja murhetta ei osaa tunnistaa aitoa iloa ja onnellisuutta kun se kohdalle osuu vaikka hopeatarjottimella tarjoiltas. Kovimpina tuskan hetkinä muistuta itseäsi hengittämisestä ja nousemisesta ylös tai lepää sillä, joskus aurinko löytyy myös peiton alta