PALKKAPÄIVÄ ON TULOSSA!
Kristuksen tuomioistuimen edessä uskovat tekevät tiliä elämästään. (2.Kor. 5:10)
Se ei liity pelastukseen, jonka saimme Kristuksen uhratessa itsensä edestämme ja uskoessamme Häneen. Kaikki syntimme on annettu anteeksi, eikä meitä tuomita niistä enää.
Raamattu kuitenkin selkeästi ilmoittaa, että tulemme saamaan palkan uskollisen palvelemisemme perusteella; sen perusteella miten olemme käyttäneet aikaamme, varojamme ja kykyjämme Jumalan Valtakunnan työssä.
Monet kristityt ovat hämmentyneitä puhuttaessa tulevaisuudessa saamastamme palkasta. Aiheesta on opetettu vähän. Kaikki kristityt eivät ole tietoisia niistä raamatunjakeista, joissa puhutaan Jumalan palkitsevan Hänen kansaansa maan päällä, Hänelle tekemistämme hyvistä teoista ja uskollisuudesta.
”Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.” 2. Joh .8
”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” Ilm. 22:12
Kristuksen tuomioistuimen edessä uskovat tekevät tiliä elämästään. (2.Kor. 5:10)
Se ei liity pelastukseen, jonka saimme Kristuksen uhratessa itsensä edestämme ja uskoessamme Häneen. Kaikki syntimme on annettu anteeksi, eikä meitä tuomita niistä enää.
Raamattu kuitenkin selkeästi ilmoittaa, että tulemme saamaan palkan uskollisen palvelemisemme perusteella; sen perusteella miten olemme käyttäneet aikaamme, varojamme ja kykyjämme Jumalan Valtakunnan työssä.
Monet kristityt ovat hämmentyneitä puhuttaessa tulevaisuudessa saamastamme palkasta. Aiheesta on opetettu vähän. Kaikki kristityt eivät ole tietoisia niistä raamatunjakeista, joissa puhutaan Jumalan palkitsevan Hänen kansaansa maan päällä, Hänelle tekemistämme hyvistä teoista ja uskollisuudesta.
”Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.” 2. Joh .8
”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” Ilm. 22:12
Vastaukset 53
Vanhimmat
Suomessa on "saamme ansiomme mukaan" sanonnalla aina negatiivinen sävy..=( Saammehan me töistämmekin ansiomme mukaan - kuten esim mä saan tuntitaksaa.. ja se mitä sieltä saan on kasakaupalla rahaa..en mitään negatiivista asiaa..=)
Kun ilmoitit, koska se palkan jako alkaa.
Suhtautumisemme Jeesuksen ristiin ratkaisee sen, MISSÄ me vietämme ikuisuuden. Se taas, miten me elämme tultuamme uskoon, ratkaisee sen, KUINKA me vietämme ikuisuuden. Sen vuoksi on viisasta tutkia, mitä Raamattu sanoo palkinnoista ja palkkioista. Pelastus on tämän hetken todellisuutta, mutta palkkamme saamme vasta myöhemmin taivaassa.
Ei edes ihan noin, vaan enemmän vaaditaan pääsylipuksi Jumalan Valtakuntaan; siis missä vietät loppuelämäsi.
Ei kuka "Jeesukseen uskova" tahansa sinne pääse, vaan se joka tekee Hänen Taivaallisen Isänsä tahdon.
Pelastava Jeesukseen uskominen on kaita tie, sitä ei moni 'uskova' löydä.
Entäs sitten palkkion maksun perusteet? Ap esittää omana näkemyksenään: "sen perusteella miten olemme käyttäneet aikaamme, varojamme ja kykyjämme Jumalan Valtakunnan työssä."
No huh huh. Kuulostaa p-a-h-a-s-t-i ihmisen omilta, ns. lihan töiltä, joita Jumala arvostaa kuin käytettyä kuukautisrättiä.
Jumalan Valtakunnan etsiminen sinällään on jo aarteiden kokoamista Taivaaseen. Jumala on Henki ja Häntä palvellaan Hengessä ja Totuudessa. Pyri elämään lähellä Jeesusta, Häntä kuunnellen ja kuulemaasi totellen. Kuole itsellesi ja anna Hänen muovata sinusta kaltaisensa. Sellaisena olet sisäisesti vapaa tämän maailman tavoista ja tehtävistä. Olet vapaa noudattamaan Jeesuksen ääntä, mihin Hän sitten ohjaakaan.
Se voi olla pelkkää rukousta, jatkuvaa rukousta.
Jumala ei sinänsä tarvitse rahojasi saati kirkollista puuhastelua siellä täällä. Hän haluaa sinut ja sydämesi kokonaan, että Hänen tahtonsa voisi tapahtua, sinun ja muiden elämässä.
On se vaikeaa, pelotellaan tuomioilla,..aatanoill,..elveteillä jne.yhtä piinaamista koko touhu...ei ei en ruppee uskoon.
Saa nauttia vapaana huolista.
Uuden Testamentin sanoma on selkeä.
Pelastus on ilmainen lahja kaikille niille, jotka uskovat henkilökohtaisesti Jeesuksen ristinkuolemaan.
Ikuista elämää ei koskaan kutsuta palkkioksi - se on Jumalan lahja.
Vanhurskaus ei ole voittopalkinto, vaan lahja Jeesukseen uskoville.
Taivas ei todellakaan ole hyvien tekojen palkka.
Mutta taivas on paikka, jossa saamme palkkamme!
Palkka on suuri niille, jotka ovat juoksunsa juosseet hyvin ja jotka ovat olleet uskollisia Kristukselle tässä elämässä.
”Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman PALKKANSA oman työnsä mukaan.” 1. Kor. 3:8
”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta PALKAKSI perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.” Kol. 3:23
Raamattu puhuu siis aivan eri asioista, kun se puhuu seuraavista:
1) PERINTÖ
2) PALKINTO
PERINTÖ (kleronomia = jako-osa) tulee lapseuden tähden.
Jumalan lapsina me olemme perillisiä.
Tuon perinnön vakuutena/panttina/sinettinä
on Jumalan lapsissa asuva Pyhä Henki.
Jeesuksen saavuttaman voiton tähden,
me voimme vapaasti kääntyä pimeydestä valkeuteen
eli saatanan vallasta Jumalan tykö. Näin Jeesus sanoi Saulukselle.
Ja jatkoi lupauksella, että uskomalla Jeesukseen,
me saamme synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.
Kun luemme Ilmestyskirjasta Jeesuksen Sanat:
”Joka voittaa, on tämän perivä”,
niin tuossa on kysymys pelastumisesta.
Siis kysymyksessä on ilmaisu, joka perustuu heprean verbiin
jasa = pelastaa. Tuosta verbistä tulee sana Jeesus eli Pelastus.
Jeesuksessa oleva on tämän perivä.
Kysymys on siitä, että Kristus on voittanut maailman,
ja siksi mekin pelastumme Kristuksessa.
Kaikki, mitä meille luvataan sanonnalla ”Joka voittaa”,
perustuu Kristuksessa olevaan Pelastukseen.
Nämä kohdat Ilmestyskirjassa eivät siis
ollenkaan ole mitään palkintoluetteloista.
PALKINTO (brabeion) ei liity mitenkään noihin lupauksiin,
vaan palkinto ja kruunu/seppele ojennetaan
urheilukilpailun voittajalle erotuomarin (brabeus) toimesta.
Kaikki Jeesuksessa Kristuksessa olevat tulevat
kerran olemaan Kristuksen palkintotuomioistuimen (bema) edessä.
Ja toiset saavat palkinnon ja kruunun. Toiset ei.
Mutta kaikki he ovat pelastettuja, ei suorituksensa tähden,
vaan yksin armosta Jeesuksen Kristuksen tähden.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11290094
KRUUNUJA - kiitos
Raamattu puhuu kruunuista, joita uskovat tulevat saamaan uskollisen Kristuksen palvelemisensa ansiosta.
Uudessa Testamentissa mainitaan viisi erilaista kruunua.
Nämä ovat Elämän Kruunu (Jaak. 1:12),
Vanhurskauden Seppele (2. Tim. 4:8,)
Katoamaton Seppele (1. Kor. 9:25),
Ilon ja Kunnian Kruunu (2. Tess. 2:19,)
Kirkkauden Seppele (1. Piet. 5:4).
Pelastus on tämän hetken todellisuutta, mutta palkkamme saamme vasta myöhemmin taivaassa.
Totuus Kristuksen tuomioistuimesta ei ole siis ainoastaan lupaus uskollisesti palveleville, vaan myös varoitus tämän tulevan tapahtuman valtavasta vakavuudesta.
Kykymme vastaanottaa näitä palkintoja on suoraan riippuvainen siitä, miten toimimme saamissamme mahdollisuuksissa tässä elämässä.
Sekä Jeesus että Paavali opettivat useammankin kerran palkasta, jonka saamme työstämme maan päällä. Jeesus painotti periaatetta: “Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen” (Matt. 6:19-21).
Ehkä noita kruunuja on enemmänkin.
Ehkä täyden seitsemän, sillä
löydän luettelemiesi lisäksi vielä kaksi kruunua:
VOITTAJAN KRUUNU annetaan jotenkin sen perusteella,
että kilpailija on voittanut jonkun ihmisen Jumalalle.
Paavali iloitsi kruunustaan näin:
"Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi" (Fil 4:1)
"Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme
tai meidän kerskauksemme kruunu?
Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme." (1 Tess 2:19.20)
Tuo taistelu sieluista ei ole veretöntä.
Uskollisuus palvelustehtäväss voi merkitä pään menettämistä.
Niille, joille tällainen osa on määrätty,
ja jotka rohkenevat tämänkin koetuksen läpi käydä,
on varattu aivan erityislaatuinen kruunu, ELÄMÄN KRUUNU.
"Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään.
Katso, paholainen on heittävä muutamia teistä vankeuteen,
että teidät pantaisiin koetukselle,
ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää.
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. (Ilm 2:10)
OI MIKÄ PÄIVÄ!
Kun tarkastellaan Kristuksen tuomioistuinta, meidän ei tulisi nähdä sitä
rikosoikeudenkäyntinä vaan pikemminkin palkitsemistilaisuutena.
Herra Jeesus ei aseta uskovia syyllisiksi ja tuomitse heitä, vaan Hän jakaa palkintoja! Kyseessä ei ole oikeusistunto vaan uskovien palkitseminen.
Kaikki uskovat joutuvat tämän tuomioistuimen eteen, jota myös kutsutaan kreikankielessä nimellä Bema. ’Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan (tai Kristuksen) tuomioistuimen eteen’ (Room. 14:10).
Jumalan pyhien suorittamat palvelut arvioidaan tuomioistuimen edessä.
Monia meistä järkyttää saada tietää, että käytimme suurimman osan ajastamme asioihin, joista ei seuraa iankaikkisia palkkioita. Kun säilytämme mielessämme iankaikkisuuden viitekehyksen, niin elämästämme tulee merkityksellistä.
PALKKA ODOTTAA!
Siinä sanotaan, että " kullekin" maksetaan sekä hyvää että pahaa eli ei siellä erotella uskonnon mukaan sitä palkanmaksua ja anneta kristityille jotain extra bonuksia.
Ne on niitä teijän lössin tämänpuoleisia juttuja ne teijän hyvävelibonukset.
SEKÄ NYT TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ ETTÄ TULEVASSA!
Evankeliumin sanoma on: pelastus on ilmainen lahja!
Siihen ei liity mitään ehtoja.
Hyvien tekojen suuri määräkään ei vaikuta tämän valtavan pelastuksen lahjan saamiseen.
Kuitenkin Jumalan suosion ja hyvyyden keskellä on tärkeää muistaa se tosiasia, että me tulemme eräänä päivänä seisomaan Kristuksen tuomioistuimen edessä tekemässä tiliä elämästämme Jumalan lapsina maan päällä.
Syntejämme ei enää tuomita, sillä Jeesuksen veri pyyhki pois synnistä johtavan ikuisen rangaistuksen. Pikemminkin meidät palkitaan tai jäämme ilman palkkioita sen mukaan, mitä me uskovina teimme. Ajalliset asiat, joiden varaan rakensimme elämämme, tuhoutuvat, me menetämme ne.
Jumalaliseen elämäntapaan kuuluu lupaus palkkiosta Kristuksen tuomioistuimella, mutta saamme siitä siunauksen myös tässä ajassa. ”Jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen”. (1.Tim. 4:8).
Ef 2
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Minun täytyy tunnustaa, etten ole oikein sinut näiden palkintojen ja kruunujen saamisten odottamisen kanssa.
En sitten millään, vaikka olen tätä asiaa yrittänyt Raamatun kanssa tutkia.
En kiellä, etteikö niinkin voisi olla, että meitä odottaa siellä erilaiset palkinnot ja kruunut, mutta itselleni on niin suuri ja valtava asia jo se, että pääsen kohtamaan pelastukseni Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, etten oikein jaksa millään käsittää, mitä merkitystä siellä voisi olla, millaisen kruunun me kukin saamme.
Ts. eikö se jo ole niin suuri ja valtava asia ja palkinto, että olemme pelastettuina perillä, joten miksi tulisi odottaa vielä jotain muuta palkintoa?
Minusta tuntuu päinvastoin jotensakin kornilta, että me uskovina pyrkisimme saamaan vielä jotain palkintoakin, kun olemme armosta pelastettuja, eli emme ole kukaan pelastustamme itse ansainneet, sekä myöskin kaikki tahtomisekke ja tekemisemmekin on Jumalan aikaansaamaa ja vaikuttamaa, niin kyllä minulle riittää ihan vain voittajan seppele, joka käsittääkseni on luvattu meille kaikille, jotka perille asti jaksamme kilvoitella.
Enkä nyt halua viedä joltain toiselta kilvoittelumieltä ja palkinnon odotuksen iloa, mutta itse en osaa mitään tuollaista odottaa tai kaivata, enkä jaksa uskoa sitäkään, että meitä ketään kiinnostaisi, kun perille olemme päässeet, onko jollain toisella parempi palkinto, kirkkaampi kruunuu tms., kuin itsellämme.
Haluaisin kyllä kuulla tästä asiasta enempikin mielipiteitä, onko tällainen palkintojen odottaminen yleistäkin meidän kristittyjen keskuudessa.
Kyllä sä selkääskin saat. Älä pelkää:
Luukkaan evankeliumi:
12:47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
12:48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
Mutta jonsei oo paljon uskottukaan, ei niin kovin paljon vaaditakaan. :)
Eli on siinä omat hyvätkin puolensa, kun on vain pikkulusikalla annettu!!
No joo, puolet totta, puolet leikkiä, totta on tuo teelusikallinen, mutta...
Eikä siinä ole ristiriita, että ensiksi julistetaan, että meidän syntimme, pahat tekomme ja tekemättä jättämisemme on heitetty merten syvyyksiin, eikä niitä ole kenelläkään lupa muistella, kun ei Jumalakaan niitä muista ja sitten taas toisessa tilanteessa julistetaan, että ootappas kun Isä tulee....
Minun mielestäni tämä Room. puhuu toista:
Room. 2
6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
Ja kun luemme tämän 1 Kor. 4 luvun kohdan, niin minusta tosi harvoin huomioidaan, että siinä ei lue, että jokainen saa tuomion Jumalalta, vaan siinä lukee: "silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta".
1 Kor. 4
5. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
Eli eikö armo jka anteeksiantamus toimikaan meidän Jumalan lasten kohdalla, jotka olemme eläneet anteeksiantamisessa ja -saamisessa?
Eli:
Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee
...tai...
mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on,
Joka minun mielestäni tarkoittaa, joko tai?
Minä nimittäin uskon, että jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi pyrkii parhaansa mukaan tekemään Jumalan tahdo, eri asia on sitten se, mihin meidän kunkin rahkeet riittävät.
Meitä ei ole pelastettu vain itsemme takia, köllötelläksemme tyytyväisenä taivaspaikkaa odotellen. Siksi JUMALA vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä kuuliaisuutemme mukaan. Mitä lähempänä olemme Jumalaa, sitä enemmän rakastumme häneen ja haluamme tehdä hänen tahtonsa. Tässä ei ole kyse omista lihan teoista eikä yrityksistä kelvata omin hyvin teoin, vaan että annamme hänen vaikuttaa meissä aidon tahdon tehdä hyvää rakkaudesta, ei pakosta. Kun ymmärtää tämän, niin ei ahdistu. Kaikki teot ovat hänen tekojaan. Ilmestyskirjassa seppeleet (kruunut) heitetään Kristuksen jalkojen juureen häntä ylistäen. Uskon että siellä on valtava riemu perille pääsystä ja Herramme kohtaamisesta joka ikisellä. Kruunuja tai ei, niin jokaisen tulisi olla uskollinen siinä mitä hänelle on annettu ja käyttää sitä yhtä leiviskää joka meillä kaikilla on sama - oma usko ja todistus.
Paavali puhui paljon siitä, kuinka hän haluaa voittaa sieluja.
Ja juuri tässä yhteydessä hän puhui juoksukilpailusta
ja voittopalkinnon saavuttamisesta. Se oli hänelle päämäärä.
Mutta mitä pelastukseen tulee, niin hän kirjoittaa:
"armosta te olette pelastetut",
Pelastus ei ole voittopalkinto, se on Jumalan lahja.
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet,
sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." Luuk.13:24
Jokainen, joka on totuudesta vähänkään kiinnostunut, näkee sovittamattoman ristiriidan kalamoksen ja Jeesuksen opetuksessa.
Kysymys on vain sittä, kumpaa uskomme: kalamosta vai Kristusta.
Minä uskon Jeesuksen sanoja, Hänen evankeliuminsa totuutta.
Kalamoksen valheellista 'pelastusoppia' kehotan karttamaan.
>>"Kaikki teot ovat hänen tekojaan."
Ei ahtaasta ovesta sisälle menemisellä
ole mitään tekemistä juoksukilpailun kanssa.
Eikä pelastuksella ole mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa?
Niinkö?
Opetuksesi Sanan vastaisuus käy kerta kerralta ilmeisemmäksi.
Tuosta ahtaasta ovesta ei todellakan mennä juosten sisään.
Siitä mennään polvillaan ryömien.
Ja aivan kaikki omat varusteet on ensin riisuttava,
muuten ei mahdu edes ryömimään sisälle.
Laitanpa vielä joitain tästä aiheesta nousevia ajatuksiani tähän.
Joh. 3
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
2 Kor. 5
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
"JUMALA ITSE TEKI SOVINNON!" Mikä valtava rakkauden teko ja sitten me ihmiset julistamme rankaisemista ja vihanpitoa Jumalalta niitä kohtaan, jotka eivät ole "kunnon" uskovaisia.
Eli niitä kohtaan, jotka Jumala on kuitenkin sovittanut itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, mutta me luemme ja kirjaamme.
Jumalan armo on niin suuri, että tuskin me ihmiset kukaan kykenemme sitä käsittämään ja ymmärtämään, meidän rajallinen ymmärryskykymme ei riitä sen ymmärtämiseen.
Mutta minun mielestäni Jumalan armo ei ole sitä, että Hän sitten kumminkin perillä alkaisi armahdettuja, jotka ovat Hänen armonsa vastaanottaneet, asettelemaan eriarvoiseen asemaan tekojemme mukaan, sillä tuskin Jumala antaa mitään arvoa meidän teoillemme, vaan ne ovat kuin saastainen vaate Hänen silmissään, (näin Sana sanoo) miksi Hän sitten niitä alkaisi palkitsemaan?
Uskon ainoan jaon olevan, lampaat oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle ja siinä saamme kukin tekojemme mukaan, jolloin ainoat teot, mitkä huomioidaan, on Jeesuksen Kristuksen armon, rakkauden ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen tai vastaanottamattomuus.
>>> Uskon ainoan jaon olevan, lampaat oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle ja siinä saamme kukin tekojemme mukaan, jolloin ainoat teot, mitkä huomioidaan, on Jeesuksen Kristuksen armon, rakkauden ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen tai vastaanottamattomuus.
>>"Minusta ainoa tärkeä asia on se, että pääsemme perille - siinä on täydellinen ja ainoa tarvittava palkkio siitä, että valitsimme seurata Jeesusta."
Tähkäpää
> Uskon ainoan jaon olevan, lampaat oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle ja siinä saamme kukin tekojemme mukaan, jolloin ainoat teot, mitkä huomioidaan, on Jeesuksen Kristuksen armon, rakkauden ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen tai vastaanottamattomuus. <
Tuossa ns kansojen tuomiossahan tuomion peruste on nimenomaan teot:
"Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä;
minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda;
minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut;
minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa;
minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni."
Mutta tuo kansojen tuomio ei ole tämän ketjun otsikon tarkoittama tapahtuma.
Samoin tuhat vuotta myöhemmin tapahtuva ns viimeinen tuomio
ei ole aloituksen tarkoittama tuomio.
JUMALA EI OLE VÄÄRÄMIELINEN
Evankeliumin sanoma on: pelastus on ilmainen lahja!
Siihen ei liity mitään ehtoja. Hyvien tekojen suuri määräkään ei vaikuta tämän valtavan pelastuksen lahjan saamiseen.
Kuitenkin Jumalan suosion ja hyvyyden keskellä on tärkeää muistaa se tosiasia, että me tulemme eräänä päivänä seisomaan Kristuksen tuomioistuimen edessä tekemässä tiliä elämästämme Jumalan lapsina maan päällä.
Rohkaisevat uutiset ovat: työmme ja uhrauksemme eivät ole turhia. Vaivannäkömme ja ponnistelumme Hänen nimensä tähden Jumalan Valtakunnassa tullaan palkitsemaan.
Kristus näkee kaikki uhraukset, kaiken omistautuneisuuden ja uskollisuuden Hänelle tässä elämässä. Hän, jolle meidän on tehtävä tiliä eräänä päivänä, huomaa jokaisen yksittäisen ystävällisyyden, rakkauden ja anteeksiantamisen eleen.
Voimme olla vakuuttuneita siitä, että “Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.” (Hebr. 6:10).
Niin, tuo tuntuisi lihan mielelle niin hyvältä ja joskus jossain tilanteessa, kun joutuu käymään itsensä kanssa esim. todella kovaa taistelua, olla silloinkin hiljaa, kun varmasti tietää, että syyttömänä on tuomittavana, ja tuon hiljaa olemisen tekee vain ja ainoastaan siksi, ettei Kristuksen nimi tulisi maahanpoljetuksi, niin silloin niin mielellänsä ajattelisi, että eräänä päivänä Sinä Herra tämän kaiken palkitset, mutta jokin kuitenkin huutaa sydämessä, että voiko suurempaa palkintoa olla, ja voinko enää mitään muuta suurempaa odottaa, kuin on se, että siellä ei enää ole itkua, kipua eikä kyyneleitä, sillä kaikki entinen on mennyt ja valtaistuimella istuva sanoo; "Katso uudeksi minä teen kaiken"!
Tämä riittää vallan hyvin ja siinä on jo monin kerroin liikaakin, sillä kaiken sen, minkä me teemmekin, ei ole mitään sen rinnalla, mitä olemme Jumalalta saaneet jo täällä ajassa, Hänen rakkauttaan, apuaan, läsnäoloaan, armoaan...ym. ym.
Eli anteeksi, mutta minä en kykene ajattelemaan niin, että ansaitsisin tuon kaiken lisäksi vielä jonkin palkinnon.
Johtuneeko se sitten siitä, mitä tuossa jo KTS kanssa sivusimme, eli kun ne omat teot ovat niin vähäiset, ei silloin ole oikeuttakaan suuria odottaa, näin se varmaan on.
Minä toki suon sen palkinnon sille, joka sen on ansainnut, mutta itse en koe ansainneeni muuta, kuin kodin taivaassa muiden lunastettujen joukossa ja siitä armosta sydämeni jo kiittä ihan mahottomasti. :)
Tähkäpää
Eikö teillä ole muuta kuin pelko päällä ja hokeminen tuomioista .En voisi ajatella uskossa olemisessa kun noin vaikeeta on ja ja yrittätte tyrkyttää kurjaa elämäänne tyytyväislle ihmisille, minullakaan ei ole mitään vaikeuksia, ollaan vaan.
Et ole todennäköisesti, joko ajatuksella lukenut viestejäni, tai sitten et ole lukenut niitä ollenkaan, sillä sitähän juuri yritin tuoda esille, että koska Jumala on ihan itse tehnyt sovinnon kanssamme ja tarjoaa sitä meille jokaiselle ja joka sen vastaanottaa, ei tarvitse pelätä ja odottaa tuomiota, vaan tapahtuu tämä, minkä Raam.kohdan tuonne edelle toin; "JA SILLOIN KUKIN SAA KIITOKSENSA JUMALALTA",
eli olen kirjoittanut juuri päinvastaista, kuin mitä Sinä olet ymmärtänyt.
Kirkkaus, johon meidät kerran puetaan ei siis ole yhteneväinen.
Uskosta osallisiksi tulleina,
meillä kaikilla on evankeliumin mukanaan tuoma kirkkaus
"kun hän sinä päivänä tulee,
että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa,
sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme" (2 Tess 1:10)
Mutta uskollisuus ja kestäväisyys taistelukenttien ahdistuksissa
palkitaan ylenpalttisella kirkkaudella.
"Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille
iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti" (2 Kor 4:16-17)
Tulin juuri kirjoittamaan siitä, että on kohta Raamatussa, jossa selkeästi mainitaan, että ne loistavat kirkkaammin, jotka ovat monia saattaneet Jumalan kirkkauteen??
Tämä nyt vain ulkomuistista jotensakin näin, sillä nyt en ehdi etsimään kyseistä paikkaa ja mitä se kokonaisuudessaan pitää sisällään.
Et voi väittää että minun elämäni olisi huonompaa kuin teidän, päin vastoin kun ei ole paineita kuin tellä, mutta omapa asianne.
Tapailemasi sanat näyttäisivät olevan Heprealaiskirjeestä,
jossa puhutaan Jeesuksesta, joka saattaa paljon lapsia kirkkauteen.
Mutta Paavali toteaa näin:
"Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa." (1 Kor 15:41)
Ja tuon hän liittää ruumiin ylösnousemukseen.
En kaipaa jumalaa, kun mun on hyvä olla
Jumala kaipaa Sinua.
Tämä oli se Raam.kohta, joka tuli mieleeni, mutta ei se ollut ihan siten, kuin sen muistelin olevan, eli ei siinä puhuta, että toinen loistaisi kirkkaammin, kuin joku toinen.
Dan. 12
3. Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
Eli selittäessään ruumiin ylösnousemusta,
Paavali puhuu auringon, kuun ja tähtien kirkkaudesta,
jotka tietenkin kaikki ovat eriasteisia,
ja Paavali vielä jatkaa, että tähtienkin kirkkause vaihtelee.
Daniel samoin puhuu tähtien kirkkaudesta,
ja tarkoittaa aivan selvästi ihmisiä.
Jeesus taas puhui auringosta ja kohdistaa sanansa Israelille.
"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko."
PERUSTUS KESTÄÄ!
Jeesus Kristus on pelastuksemme “perustus” kuten sanotaan 1. Kor. 3:11-15.
Tämä perustus on vahva ja vakaa. Mikään ei voi sitä ravisuttaa tai heikentää.
Kuitenkin meitä kehotetaan rakentamaan huolella tälle perustukselle, käyttäen “kultaa, hopeaa ja jalokiviä”.
Nämä rakennusmateriaalit voivat olla esimerkiksi Kristuksessa tehdyt hyvät teot, antautunut hengellinen työ Jumalan kunniaksi ja evankeliumin leviämiseksi sekä Kristuksen seurakunnan rakentamiseksi.
Meille on luvattu näin: “Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan.”
Mutta myös varoitus: "....jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi." 1Kor. 3:15
On hirtveetä kun sulla on noin paha ahdistus päällä
Me siis voimme tulla kruunatuiksi,
saada kunniapaikan Jeesuksen läheisyydessä,
ja taivaallinen asuinsijamme voi olla täytetty suoranaisella aarteella.
Mutta toisaalta voi olla,
että meille osoitetaan tyhjä huone jostain laitakaupungin syrjäkylältä.
Silloin me olemme kyllä pelastetut kadotukselta,
mutta kyllä siinä voi tuskainen itku tulla,
kun ajattelee elämäänsä, joka ei tuottanut satoa ollenkaan.
Tämä ei kyllä Kalamos sovi Sanan mukaisuuteen;
>>"kyllä siinä voi tuskainen itku tulla, kun ajattelee elämäänsä, joka ei tuottanut satoa ollenkaan"
Kyllä minulla montakin Sanan kohtaa mielessäni oli, kun tuon kirjoitin.
En koskaan kirjoita mitään sellaista, mikä ei ole lähtöisin Raamatusta.
Kun nyt ajatellaan vaikkapa tuota esille ottamaasi hetkeä,
jolloin meidän kyyneleemme pyyhitään pois, niin mehän olemme
tuossa vaiheessa olleet jo tuhat vuotta olleet Jeesuksen luona taivaassa.
Vasta silloin eli viimeisen tuomion jälkeen meidän kyyneleemme pyyyhitään pois.
Ymmärrän niin, että kaikkein kuumimmat kyyneleet itkemme
juuri tuon viimeisen tuomion yhteydessä,
kun näemme valtavan ihmisjoukon Valkean valtaistuimen edestä lähtevän
ikuiseen kauhistukseen.
Mistä hetkestä puhuit tässä tai missä tällaista aikaa elämme:
>>"Silloin me olemme kyllä pelastetut kadotukselta,
mutta kyllä siinä voi tuskainen itku tulla,
kun ajattelee elämäänsä, joka ei tuottanut satoa ollenkaan. "
Puhuin ketjun otsikon mukaisesti hetkestä,
jolloin Jeesuksen omat seisovat Kristuksen palkinotuomioistuimen edessä.
Jos koko elämämme rakennus palaa poroksi,
jos olimme kaiken tehneet oljista, niin kyllä siinä varmasti itku tulee.
Toki ratkaisevan tärkeää on tietenkin perustus, se kestää.
Mutta
WHAU!
Uuden liiton uskovina olemme kuulleet paljon opetusta Jumalan armosta ja rakkaudesta.
Uskovan asemasta Kristuksessa, Jumalan siunauksista ja lahjoista on myös kuultu runsaasti opetusta.
Jumalan suosion ja hyvyyden keskellä on kuitenkin tärkeää muistaa se tosiasia, että me tulemme eräänä päivänä seisomaan Kristuksen tuomioistuimen edessä tekemässä tiliä elämästämme Jumalan lapsina maan päällä (Room. 14:10-12).
Asiayhteydestä näemme selkeästi, että tämä on kirjoitettu jo pelastuneille.
Kristuksen tuomioistuimen edessä uskovat tekevät tiliä elämästään. (2.Kor. 5:10) Se ei liity pelastukseen, jonka saimme Kristuksen uhratessa itsensä edestämme ja uskoessamme Häneen.
Kaikki kristityt eivät ole tietoisia niistä raamatunjakeista, joissa puhutaan Jumalan palkitsevan Hänen kansaansa. Erilaisten kruunujen lisäksi Jumalalla on ilmeisesti muita palkintoja häntä rakastaville.
Tässä myös hyvin mielenkiintoinen jae:
”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän PALKKANNE on suuri taivaissa.” - Matt. 5:11-12
Minä olen kuulut uskonnon olevan silmän lumetta,
Uskonto - religio - on juuri sitä. Mutta usko on jotain ihan muuta.
Ihmisiä olisi maailmassa ilman uskontoa ja jumalaa, et voi väittää vastaan, kun ei ole todisteita sitä vastaan.
ELÄMÄN KRUUNU
Room. 14:10-12 sanoo, “Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen...jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään."
Toinen korinttolaiskirje 5:10 kertoo meille, "Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa."
Asiayhteyden perusteella on selvää, että molemmat raamatunkohdat on osoitettu kristityille, eikä epäuskoisille.
Tämän vuoksi Kristuksen tuomioistuimessa on kyse uskovien tilinteosta elämästään Kristukselle. Kristuksen tuomioistuimessa ei ole kyse pelastuksesta. Se tuli hoidetuksi Kristuksen kuollessa puolestamme (1. Joh. 2:2) ja laittaessamme uskomme Häneen (Joh. 3:16). Kaikki syntimme ovat annetut anteeksi, eikä meitä koskaan tuomita niiden johdosta (Room. 8:1).
Kristuksen tuomioistuimessa ei ole siis kysymys Jumalan tuomiosta syntiemme tähden, vaan pikemminkin Jumala palkitsee meidät elämämme perusteella. Todellakin, Raamatun mukaan meidän täytyy tehdä selko itsestämme.
Jaakobin kirje 1:12 on hyvä yhteenveto siitä, mitä meidän pitäisi ajatella Kristuksen tuomioistuimesta: "Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat."
"Toinen tähti voiuttaa toisen kirkkaudessa.!" daniel