Olen etäsuhteessa mieheen, jota näen lähes joka viikonloppu. Ongelma on se, että kun näemme minulla on valtava ikävä häntä. Hävettää myöntää, mutta välillä ihan itkukurkussa saa olla kun kaipaa toista vaan niin paljon. Mikä auttaa? :D olen ennen ollut hyvin itsenäinen ja tehnyt ja osannut olla yksin vallan mainiosti, mutta tämän suhteen mukana on tullut ikävä, jota on raskasta kantaa kun en siltä rinteeltä pysty välillä keskittymään mihinkään muuhun.
Koen asian vielä suuremmin häiritseväksi, koska miesystäväni ei ilmaise kaipaavansa minua. Hän toki kertoo rakastavansa, mutta viesteihin jossa kerron kaipaavani häntä, hän vain vastaa selostamalla omia kuulumisiaan. Lisäksi koen että itse haluaisin nähdä aina kun vain mahdollista, mutta tapaamiset menevät hänen kiireidensä mukaan eikä hän selvästikään koe tarvetta nähdä niin usein... Tai siis nytkin edessä lähes kolmen viikon tauko ja uutenavuotenakaan ei halua viettää aikaa yhdessä, vaikka mahdollisuus olisi.. en tiedä mitä tehdä, koska hän kertoo rakastavansa minua, mutta itse tunnen olon huonoksi.. Mitä tehdä?
Koen asian vielä suuremmin häiritseväksi, koska miesystäväni ei ilmaise kaipaavansa minua. Hän toki kertoo rakastavansa, mutta viesteihin jossa kerron kaipaavani häntä, hän vain vastaa selostamalla omia kuulumisiaan. Lisäksi koen että itse haluaisin nähdä aina kun vain mahdollista, mutta tapaamiset menevät hänen kiireidensä mukaan eikä hän selvästikään koe tarvetta nähdä niin usein... Tai siis nytkin edessä lähes kolmen viikon tauko ja uutenavuotenakaan ei halua viettää aikaa yhdessä, vaikka mahdollisuus olisi.. en tiedä mitä tehdä, koska hän kertoo rakastavansa minua, mutta itse tunnen olon huonoksi.. Mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kokenut samaa. Minkäs sille voi kun on alkuihastumisen hormonimyrskyissä.. sillä sitähän se on.
Varo ettet pelästytä miestä pois, itselle on käynyt sillä tavalla useammankin kerran. Pitää vaan pitää mölyt mahassaan ja yrittää kestää, kyllä se "myrsky" siitä rauhoittuu. Kyllä toki sanoa voi että kaipaat ja on ollut ikävä, mutta vältä vyöryttämistä, tosi varma tapa saada toinen pakenemaan, varsinkin jos hänen tunteet ovat hitaammin syttyvää sorttia..
Ei toista voi pakottaa, jos hän ilmaisee eri lailla tunteita kuin sinä. Joko kestät tai sitten etsit "tunteellisemman" miehen..
Sellainen, joka ei halua viettää aikaa kanssasi, vaikka siihen olisi mahdollisuus, ei rakasta sinua.
Rakastuneena haluaa olla mahdollisimman paljon rakkaansa kanssa.
Tiedätkö hänen elämästään kaikkea, eli mitä jos onkin varattu..
Tuo ei kyllä pidä paikkansa. Yleensä on aika tavanomaista kaiketi, että rakastuneet haluavat olla rakastettunsa kanssa mahdollisimman paljon, mutta eipä tuo nyt ehdotonta ole. Itse en ainakaan ole koskaan rakastuneena halunnut viettää toisen kanssa aikaa 24/7. Haluan nähdä kyllä usein ja kaipaan toista, mutta en ole halunnut ikinä pakkomielteisesti jatkuvasti toisen seuraa eli on ihan mahdollista, että kyseinen mies välittää, mutta kenties elämän kiireiden ja yksityisyyden halun vuoksi ei ehkä koko ajan roiku perässä. Jos kaikki sujuu muuten hyvin, niin en ottaisi sen kummempaa stressiä tilanteesta.
Miten voi sanoa, että jos nyt näkee kerran kolmessa viikossa, että jos sentään kerran viikossa näkisi se olisi jo roikkumista perässä :D
Rakkaansa kanssa haluaa luonnollisesti olla mahdollisimman paljon, mutta se mahdollisimman sana tarkoittaa, että on tietenkin muutakin elämää olemassa. 24/7 yhdessäoloon tuskin kukaan pystyy, ei nyt tarvitse liioitella äärimmäisyydestä toiseen. Kerran kolmessa viikossa näkeminen, vaikka enempäänkin olisi mahdollisuus tarkoittaa sitä, että aidoista syvistä tunteista ei ole kyse. Välittämään pystyy kuka vain, mutta tosi rakkaus on jo ihan muuta.
AP.n tilanteessa on normaalia stressata, kun eihän tuollainen ole mikään parisuhde ollenkaan. Taitaa miehellä olla muitakin naisia pyörityksessä.
Vähän samat fiilikset joskus... Mekin nähdään vaan viikonloppuisin ja tätä on kestänyt jo pari vuotta ja olen tottunut siihen. Mäkin laitan joskus miehelle tekstaria, että on niin ikävä... Hän ei koskaan vastaa, että mullakin on ikävä sua. Tai jos sanon sen puhelimessa, niin hän ei koskaan vastaa, että hänkin ikävöi... On kyllä sanonut rakastavansa mua....
Mutta joskus sitä vaan haluaisi kuulla, että toinenkin kaipaa ja ikävöi, kun ei olla yhdessä. Kuten sanoin, olen jo tottunut tähän erossa olemiseen, vaikka joskus se ikävän tunne on aika musertavaa, kun makaan yksin sängyssäni ja haluaisin rakkaani siihen lähelle...