Nimittäin uskon että kaikki miehet pettää.
Kertokaa mulle olenko ihan oikeesti oikeassa!?? Itte oon kasvanu pettäjien kanssa. Mulla on viisi äitipuolta ja lukuisia muita melkeen äitipuolia. Kaikki mun miespuoliset ystävät on pettäneet naisiaan. Kaikki.
Nyt mä oon löytäny miehen. Mutta en usko että voin olla ainoa nainen..Se on ihan pebasta sillä mä en aio olla "se naivi vaimo". Tai toisaalta en halua olla mikään muukaan jos miehet on oikeesti paskoja pettäjiä. Mun mieheni on kylläkin täysin erilainen kun muut tuntemani miehet..mutta kuinka pitkälle se tarkottaa yhtään mitään?
Pettäjät jotka oon tuntenu on aina ollu ihania ihmisiä, enkä mä pysty tuomitsemaan niiden tekoja. En vaan halua olla suhteessa jos elämä on kaikkialla sellasta..
Onko tässä maaimassa oltava yksin jos haluaa rehellisyyttä??
Kertokaa mulle olenko ihan oikeesti oikeassa!?? Itte oon kasvanu pettäjien kanssa. Mulla on viisi äitipuolta ja lukuisia muita melkeen äitipuolia. Kaikki mun miespuoliset ystävät on pettäneet naisiaan. Kaikki.
Nyt mä oon löytäny miehen. Mutta en usko että voin olla ainoa nainen..Se on ihan pebasta sillä mä en aio olla "se naivi vaimo". Tai toisaalta en halua olla mikään muukaan jos miehet on oikeesti paskoja pettäjiä. Mun mieheni on kylläkin täysin erilainen kun muut tuntemani miehet..mutta kuinka pitkälle se tarkottaa yhtään mitään?
Pettäjät jotka oon tuntenu on aina ollu ihania ihmisiä, enkä mä pysty tuomitsemaan niiden tekoja. En vaan halua olla suhteessa jos elämä on kaikkialla sellasta..
Onko tässä maaimassa oltava yksin jos haluaa rehellisyyttä??
Vastaukset 18
Vanhimmat
Viimekädessä, kyllä. Tosin itsensä pettäminen se vasta pahinta onkin :D
Et ole. Uskollisia miehiä kyllä löytyy, valitettavasti sellainen ei ehkä muilta ominaisuuksiltaan iske sinun makuusi.
Miksei iskisi?
Siis tarkoitin sitä, että olet ehkä katsellut vääriä miehiä jos ne kerta 'kaikki' pettää. Minä olen rehellinen mies, mutta tuskin se on ainoa ominaisuuteni josta olet/et ole kiinnostunut.
Siis todella. Aika vaikeeta on olla omaa isäänsä katsomatta. En ole pettänyt itse ketään. Enkä aio niin tehdäkkään. Eipä vaan oo mun elämässä aikasemmin rehellisiä miehiä ollu... Miespuoliset KAVERINI on pettänyt. Silti ne on mun kavereita. Se ei tarkota että ihalisin niiden tekoja.
miehet petä! en ikinä voisi pettää tyttöystävääni.
Kiva kuulla! Toivon että se on totta.. Kaikissa tilanteissa..
Hyvä ärsyyntynyt,
Suurin osa ihmisistä ei osaa vaihtaa näkökulmaansa oman itsensä ulkopuolelle (ts. ajatella asioita muiden ihmisten kuin itsensä kautta). Tällainen itsekeskeinen ajattelutapa (HUOM! itsekeskeinen ja itsekäs ovat eri asioita) johtaa siihen, että uskoton ihminen kuvittelee kaikkien muidenkin ihmisten olevan uskottomia. Uskottomia on yhteiskunnassamme jonkin verran, ja sen vuoksi tälläkin keskustelupalstalla aina välillä toistuu tuo sama kommentti: "Jokainen mies pettää".
Jotkut uskottomat ovat laajentaneet näkökulmaansa myös muihin samankaltaisiin, ja perustelevat entistä tyhjentävämmin: "Olen nähnyt niin usein muidenkin tekevän sitä". Tässä tarkastelussa kuitenkin unohdetaan se, että uskollisuutta ei varsinaisesti voi nähdä. Siitä, että joku on nähnyt paljon uskottomuutta, ei voi päätellä että uskollisuutta ei ole olemassakaan eikä edes että uskollisuutta olisi uskottomuutta vähemmän.
Suomessa on noin 1 900 000 yli 15-vuotiasta miestä (lähde: Tilastokeskus). Jos heidän joukostaan valittaisiin satunnaisotannalla 2000 kpl, joiden kohdalla todettaisiin, että he kaikki käyvät vieraissa parisuhteessa ollessaan, voitaisiin sanoa että 99% varmuudella kaikista suomalaisista yli 15-vuotiaista miehistä ainakin 98% käy vieraissa.
Täällä kirjoittelevien baarikokemukset ovat kuitenkin kaukana satunnaisotannasta, ja määrällisesti huomattavasti vähäisempiä (eli niistä ei voi päätellä "kaikkien miesten" käyttäytymisestä mitään). Ensinnäkään kaikki miehet eivät käy baareissa. Toiseksi ne, jotka tällaista "kenttätutkimusta" kertovat baareissa tehneensä, ovat itse poikkeusetta pettäjiä. Pettäjä luonnollisesti suuntaa askeleensa sellaiseen baariin, josta tietää vierasta irtoavan mahdollisimman helposti, ja niin tekevät muutkin pettäjät. Näissä "tutkimuskohteissa" on siis pettäjiä prosentuaalisesti suurempi osuus kuin muualla. Lisäksi mainitut "tutkijat" jättävät otoksensa ulkopuolelle kaikki ne ihmiset, joiden he EIVÄT ole nähneet/kuulleet pettävän. Se on sama kuin väittäisi kaikkien amerikkalaisten olevan lihavia vain sillä perusteella mitä on sattunut näkemään työssään amerikkalaisten ylilihavien kuntoutusklinikalla.
Asiaan. Jos tunnet miehesi hyvin, tiedät myös onko hän uskollinen vai ei. Miestäsi et voi tuntea hyvin, ellet:
a) tunne itseäsi erinomaisesti,
b) keskustele miehesi kanssa erilaisista asioista, usein ja paljon, ja
c) muodosta häneen sellaista suhdetta, jossa hän voi kokea luottavansa sinuun asiassa kuin asiassa.
Itseään ei voi tuntea hyvin ellei ole itselleen täysin rehellinen, myös vaikeissa asioissa. Ne tilanteet, joissa ihmiselle tulee kiusaus olla olematta itselleen rehellinen, ovat usein sellaisia, joissa jokin impulsiivinen mielihalu houkuttelee ihmistä toimimaan moraalittomasti. Tällaisessa tilanteessa sitä saattaa selitellä asian itselleen niin, ettei ko. moraalittomassa toiminnassa oikeastaan ole mitään pahaa, tai ettei itsellä olisi mahdollisuuksia toimia mitenkään muuten. Jos teet näin, sen sijaan että kohtaisit tosiasiat (tilanteessa kuin tilanteessa), menetät mahdollisuuden tuntea itsesi hyvin. Jos et tunne itseäsi, et voi oppia tuntemaan ketään muutakaan riittävän hyvin, ja silloin et voi koskaan luottaa mieheesi täydellisesti.
Kumppaninsa kanssa ei voi keskustella kaikista mahdollisista asioista, jos on liian itsekeskeinen - eli ei osaa ajatella asioita muiden ihmisten näkökulmasta. Silloin nimittäin keskustelusta tulee usein pelkkää riitelyä. Tällaisessa parisuhteessa toinen tai molemmat osapuolet ovat toiseen ihastuttuaan (mikä tapahtuu varmaan jokaiselle joskus) alttiita aloittamaan myös fyysisen suhteen tämän toisen kanssa, koska ihastuksen kohde on usein sellainen, jonka kanssa VOI puhua niistäkin asioista joista oman kumppanin kanssa ei voi. Ihmisillä on tarve jakaa itseään ja elämäänsä toisen ihmisen kanssa, ja se henkilö joka saa ihmisen avautumaan henkilökohtaisimmista asioistaan, saa yleensä tämän myös sänkyynsä (oli sitten kyse omasta kumppanista tai vieraasta ihastuksesta).
Kumppanisi ei voi kokea luottavansa sinuun, ellet itsekin luota itseesi (ja tässä auttaa käsittämättömän paljon tuon a-kohdan hallitseminen). Tämän vuoksi olisikin hyvä, että ihmiset ensin rauhassa itsenäistyisivät niin että heistä tulisi kokonaisia, itseensä luottavia ja itsensä tuntevia ihmisiä, ja ryhtyisivät parisuhteisiin vasta sitten. Tällaisen ihmisen ei ole kovin vaikea huomata, jos suhteen luottamus/avoimuus-akselilla jokin mättää.
Jos olet epätietoinen siitä, voitko luottaa mieheesi vai et, joudun olemaan sitä mieltä, että kaikki yllä mainitut kohdat eivät ihan vielä ole sinulla hallinnassa. Siihen auttaa keskustelu, sekä itsesi että kumppaniehdokkaasi kanssa. Tee molemmille selväksi, mitä sinä parisuhteelta haluat ja mitä et halua, ja etsi mies joka haluaa juuri niitä samoja asioita (toivottavasti tuo nykyisesi on sellainen!).
Mitä ikinä tapahtuukin, muista että suomalaisista miehistä on uskollisia noin 50% ja uskottomistakaan suurin osa ei ole pettänyt kumppaniaan yhtä kertaa useammin (olisikohan ollut juuri Tilastokeskuksen tekemä, pari vuotta vanha tutkimus - valitan ettei minulla ole parempaa lähdeviitettä).
Onnea yritykseen ja rakkautta tulevaisuuteesi!
Tuomitsit mutu-arvioksi siekailematta kokemuspohjaisen tiedon ja sitten ilman mitään todellisia perusteluja läiskäset itse tiskiin 50% luvun pettäjäprosentiksi.
Kyse ei ole siitä kuinka moni jossain kyselyssä vastaa pettäneensä tai ei pettäneensä vaan siitä kuinka moni on valmis pettämään tilaisuuden ja oman elämäntilanteen sopivasti kohdatessa. Tämä luku hipoo varmasti sataa ja siitä puuttuu ainoastaan arat ja kyvyttömät.
Lisäksi kirjoitat kuin vain miehet pettäisivät. Totuus tyttöhyvä on, että naiset naivat tarkalleen yhtä usein kuin heteromiehetkin eikä pettämisprosentissakaan voi olla isoa eroa.
Jos otetaan tuo mainitsemasi 50% petosluvuksi ja väkimäärä kuten olet esittänyt niin silläkin laskentatavalla on suomessa petollisia yhteensä miehet ja naiset n.3,5 miljoonaa. Mikä todennäköisyys olisi, että samaan parisuhteeseen osuisi juuri kaksi ei pettävää?
Siis pettäjäjien pääluku olisi puolet siitä. no olishan tuota jo siinäkin :)
Huh! Sä jaksoit ainakin panostaa!
Fiksaamista tältä ihmiseltä löytyy aina, mutta kyllä ne kommunikaatio jutut on aina toiminu..
Yleensä sitä jaksaa usko ihanaan tulevaisuuteen joka ei lopu tän elämän aikana..
Mutta joskus kuitenkin tulee niitä päiviä jolloin miettii että voikohan sitä ketään ihmistä ihan oikeesti tuntea.. Tulee vähän sellanen olo kun katto ekaa kertaa jotain Truman Showta..Entä jos kaikki mitä nään onkin vaan lavastetta... hmm...eihän sitä koskaan voi oikeesti tietää...
"Huh! Sä jaksoit ainakin panostaa!"
Joo. Syynä se, että myös minua ärsyttää - tosin ehkä vähän eri asia kuin sinua. Minua ärsyttää ihmisten valmius esittää perättömiä väitteitä omaa hataraa itsetuntoaan ja -luottamustaan pönkittääkseen. Lue nyt vaikka tuo tosimiehen juttu tuosta alta. Tai mikä tahansa juttu, jossa kirjoittaja ilmoittaa faktana, että "Tosiasia on, että kaikki miehet pettää", tai muuta yhtä tyhjää. Tuo ei sitten millään ole tosiasia, koska sitä ei voi todistaa!
Tuollainen kommentti ei todellisuudessa kerro mitään muuta kuin sen, että sanoja itse pettää / on pettänyt / aikoo pettää jatkossa ja että hänellä on siitä paha olo. Kaikki eivät itse itsestään sitä pahaa oloa huomaa - eli heillä olisi juuri siinä itsensä tuntemisessa parantamisen varaa - mutta se paha olo laittaa heidät kuitenkin uskottelemaan moista itselleen ja sitä kautta myös muille. Jos he saavat itsensä uskomaan, että joka ikinen ihminen toden totta tässä maailmassa pettää, se helpottaa heidän omaa pahaa oloaan vähän, koska silloin he voivat alitajuisesti selittää omaa toimintaansa niin että vaihtoehtoja ei muka ollut (mikä siis ei ole totta). Siksi nämä ihmiset suuttuvat ja kimpaantuvat siitä, kun joku tuo heidän tietoisuuteensa että muunkinlaisia toimintatapoja on.
"joskus kuitenkin tulee niitä päiviä jolloin miettii että voikohan sitä ketään ihmistä ihan oikeesti tuntea.. Tulee vähän sellanen olo kun katto ekaa kertaa jotain Truman Showta..Entä jos kaikki mitä nään onkin vaan lavastetta..."
Tiedän tuon olon kyllä. Valitettavasti minun mielipiteeni siitä olosta on, että henkilö jolle tuo olo tulee, ei vielä tunne itseään tarpeeksi hyvin. Se on merkki siitä, että asiat eivät välttämättä ole täysin luotettavalla tolalla. Se ei välttämättä tarkoita, että esimerkiksi kumppanisi pettäisi sinua juuri tällä hetkellä, vaan se tarkoittaa että sinä et tunne häntä niin hyvin että voisit tietää - ja ehkä hän itsekään ei tunne itseään niin hyvin.
Tällaisessa tilanteessa ihminen on kuitenkin taipuvainen uskomaan, että kaikki on hyvin. Ihmisrodulla on uskomaton kyky sulkea silmänsä epäilyttäviltä asioilta ja myös suoranaiselta pahuudelta ja vääryydeltä (minkä historiakin todistaa). Juuri tällaisesta asetelmasta sitten usein päädytäänkin siihen, että kumppani pettää "yllättäen", vaikka kaiken pitikin olla ihan hyvin..
Äh. Nyt tuntuu että maalailen piruja seinille, mutta en voi asiasta valehdellakaan. Ainoa mitä voin kertoa, on että kahden ihmisen on aivan mahdollista saavuttaa myös sellainen itsetuntemuksen ja toisen tuntemisen taso (johon aina väistämättä liittyy ehdottoman moraalinen elämänasenne), jossa tuollaista kuvailemaasi oloa ei tule - ei koskaan eikä edes pienen hetken ajaksi - ja se EI johdu siitä että kieltäisi itseltään asioita vaan juuri siitä että on järjestelmällisesti kohdannut kaikki ne asiat, jotka ihmiset yleensä itseltään kieltävät. Minulla tämä on toiminut jo kolmen eri ihmisen kanssa, ja muiden kanssa olemisesta tunnistan kuvailemasi olon siitä että kaikki on muka hyvin, mutta kuitenkin välillä (ei edes usein mutta välillä) mietityttää.
"hmm...eihän sitä koskaan voi oikeesti tietää..."
Tuo on se yleinen väittämä, jota ihmisille syötetään, ja filosofisessa mielessä se on ihan tottakin. Emme esimerkiksi voi koskaan tietää, nouseeko aurinko tulevinakin aamuina, vaikka se tähän asti onkin aina noussut. Mutta käytännön tasolla kuitenkin tiedämme, että se nousee. Sillä samalla varmuudella on mahdollista tietää myös se, että oma kumppani ei petä. Huomaa, että EN tarkoita että olisi mahdollista tietää ettei oma kumppani koskaan löydä itselleen parempaa kumppania tai ettei houkutusta pettämiseen koskaan tule - ainoastaan sitä että noissa tilanteissa hän ei kuitenkaan PETÄ (=toimi toisen selän takana ja valehtele).
Valitettavasti tällaista varmuutta ei kuitenkaan voi saavuttaa parisuhteessa ennen kuin kumpikin osapuoli sen saavuttaa itsensä kanssa. Eikä sitä voi saavuttaa jos pettää itse itseään yhdessäkin, vaikka vain aivan pienessä, asiassa. Tämän vuoksi sanoin että se on mahdollista vain, jos itse elää ehdottoman moraalisesti. En ihmettele yhtään, kun pettäjä sanoo ettei sellaista varmuutta ole olemassakaan. Pettäjä kun ei itse elä moraalisesti, niin hänellä ei ole mahdollisuutta sitä varmuutta kokea, ja näin ollen hän tietysti haluaa ajatella ettei sellaista olekaan (tai ei kykene ajattelemaan että sellaista voisi olla).
No, elämä on valintoja. Jotkut näköjään haluavat valita kahdesta vaihtoehdosta kurjemman ja onnettomamman (se nyt kai on selvää, että pettäjän elämä on aina kurjempaa, vai kummat tälläkin palstalla kohtalostaan valittavat: uskottomissa vai uskollisissa suhteissa elävät?).
"Kyse ei ole siitä kuinka moni jossain kyselyssä vastaa pettäneensä tai ei pettäneensä vaan siitä kuinka moni on valmis pettämään tilaisuuden ja oman elämäntilanteen sopivasti kohdatessa."
Olet oikeassa siinä, että mainitsemani tutkimus mittasi nimenomaan toteutunutta pettämistä, ei pettämisalttiutta/-halukkuutta.
Mutta pitäisi siitä silti kohtuullisilla älynlahjoilla varustetun yksilön nähdä, että kaikki eivät kuitenkaan ole pettäjiä. Vai puoletko kaikista pettämishalukkaista miehistä muka saisi joka kerta pakit tai olisi impotentteja? Höpöhöpö.
Lisäksi tutkimuksesta ei käy ilmi esimerkiksi sitä, mikä kerran pettäneiden kanta pettämiseen on nykyään. Tuntemistani ihmisistä kaksi on pettänyt kerran eivätkä takuulla tee sitä uudelleen (koska ovat tajunneet miten paljon onnellisempaa elämä on omaltakin kannalta silloin kun toisille ei valehdella). Eli todellinen "nykyisten pettäjien" prosentuaalinen osuus saattaa olla paljon pienempikin kuin tuo 50% miehistä ja joku pienempi prosentti naisista.
"Tämä luku hipoo varmasti sataa ja siitä puuttuu ainoastaan arat ja kyvyttömät."
Tuota et voi perustella, joten kommenttisi kertoo lähinnä omista sielunmaisemistasi ja maailmankuvastasi. Toivon, että asenteesi kirkastuu iän karttuessa, muuten elämäsi voi olla aika synkkää. :(
En muuten maininnut tekstissäni etteivätkö naisetkin pettäisi. Käsittelin vain miesten pettämistä, koska alkuperäinen kirjoittaja oli kiinnostunut nimenomaan siitä.
Valoisampaa tulevaisuutta sinulle!
Olen mielenkiinnolla lukenut kommenttejasi ja ne saivat pohtimaan monenlaista, suuri kiitos siitä.
Mitä tarkoitat sanoilla "elää moraalisesti", tarkoittaako se vain fyysistä olemustasi vai koskeeko se myös ajatuksiasi? Entä mistä olet ammentanut moraalikäsityksesi?
"Mitä tarkoitat sanoilla "elää moraalisesti""
Erittäin hyvä kysymys! Niin hyvä, että vastaan vielä siihen ennen vetäytymistäni takaisin opiskelutodellisuuteeni täältä internetin ihmeellisestä maailmasta (olen jo vähän koukussa tähän kirjoitteluun ja siksi pidän tämän jälkeen taukoa).
Moraalijärjestelmiähän on lukuisia erilaisia, ja aina kun joku puhuu moraalista (kuten minä olen tehnyt), hänen pitäisi myös määritellä, minkälaisesta moraalista tarkkaan ottaen on kyse.
Se moraali, jonka mukaan itse elän, ja jonka mukaan elämällä tiedän kokemuksesta tuottavani (myös) ITSELLENI suurimman onnen ja tyytyväisyyden, määritellään mm. raamatussa: "Tee toisille niin kuin haluaisit muiden tekevän itsellesi samassa tilanteessa". Tuo ei ole suora lainaus raamatusta, enkä itse edes tunnusta kristinuskoa, mutta sääntö on kaikesta huolimatta äärimmäisen toimiva - tosin yhdellä ehdolla!
Tuo yksi ehto on, että moraalisesti elävä (tai sitä yrittävä) ihminen tuntee itsensä täydellisesti, tai niin täydellisesti kuin se tässä todellisuudessa on mahdollista. Muuten säännön toteuttamisessa tulee vaikeuksia.
Esimerkki: jos kumppanisi on rakastunut toiseen ja haluaisi suhdetta tämän kanssa, haluaisitko
a) että hän katkaisisi teidän suhteenne ensin ja aloittaisi sitten tuon uuden suhteen, vai
b) että hän pettäisi sinua, valehtelisi asiasta sinulle ja ylläpitäisi salasuhdettaan sinun selkäsi takana? Kaikki eivät osaa vastata tähän kysymykseen omalta kannaltaan, ja siksi eivät osaa myöskään soveltaa mainitsemaani moraalisääntöä silloin kun itse seurustelevat ja ihastuvat toiseen. He eivät siis TIEDÄ, miten haluaisivat samassa tilanteessa itseään kohdeltavan.
Esimerkkitilanteeni on kuitenkin sellainen, että jokainen joka tuntee itsensä, tietää myös että vaihtoehto 'a' on mainitussa tilanteessa paras jokaisen tilanteeseen joutuneen ihmisen kannalta. Silloin on helppo valita oikein ja olla aiheuttamatta kenellekään (siis toimija itse mukaanluettuna) yhtään enempää epäonnea ja mielipahaa kuin on aivan pakko.
"tarkoittaako se vain fyysistä olemustasi vai koskeeko se myös ajatuksiasi?"
Se koskee aivan kaikkea sellaista toimintaa, johon ihminen itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi tunteita se siis ei koske. Jos ihastuu parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön, ihastumista ei saa loppumaan kuin seinään. Ihastustaan on ihan tervettä ja järkevä ajatella, koska totuuden/tunteiden kieltäminen on aina ihmiselle psyykkisesti paha juttu. Sen sijaan kukin voi itse päättää, miten kyseisessä tilanteessa TOIMII.
Jos esimerkiksi aloittaa fyysisen suhteen ihastuksensa kohteen kanssa, ihastuminen ei siitä ainakaan vähene, ja jos vielä valehtelee asiasta kumppanilleen (eli pettää häntä), ollaan jo selkeästi harrastamassa jotakin sellaista mitä kukaan ei haluaisi itselleen tehtävän, eli moraalittomalla tiellä.
"Entä mistä olet ammentanut moraalikäsityksesi?"
Katselemalla ympäröivää maailmaa ja elämällä itse elämääni ajatuksen kanssa. Olen sellainen ihminen, että muut (syystä tai toisesta) tulevat usein uskoutumaan minulle henkilökohtaisista asioistaan. Olen miettinyt monien eri henkilöiden kanssa, millaista heidän elämänsä olisi nyt, jos he tietyissä tilanteissa olisivat valinneet toisin. Tämä on mahdollista kenelle tahansa eikä vaadi muuta kuin kärsivällisyyttä ja halua kyseenalaistaa omia luuloja ja asenteita, eli ennakkoluulottomuutta.
Itsetuntemuksessa pääsee hyvään alkuun jo sillä, että edes yrittää soveltaa tuota mainitsemaani kultaista sääntöä kaikissa eteen tulevissa tilanteissa. Se panee miettimään sitä, mitä itse ihan oikeasti elämältään haluaa/tarvitsee ja mistä tulee kaikkein onnellisimmaksi. Väitän, että pohjimmiltaan kaikki ihmiset tarvitsevat niitä ihan samoja asioita - eri ihmisten tarpeiden väliset ristiriidat ovat vain näennäisiä. Jos joku kokee haluavansa jotakin sellaista, mistä tietää muille tulevan pahaa mieltä, voidaan sanoa että hän ei todellisuudessa tiedä mitä ITSE haluaa!
On hyödyllistä myös miettiä asioita pidemmällä aikavälillä kuin ensin tulee mieleen. Esimerkiksi moni salasuhteen aloittajista tuntuu miettivän vain sitä, miten salasuhteella saadaan parannusta omaan seksi-/tunne-elämään, mutta jättävät miettimättä mitä sitten pidemmän ajan kuluttua tapahtuu kun salasuhteenkin viihdyttävyys hiipuu. Kun ihminen kokee eroahdistusta salaisesta suhteesta ja on lisäksi vieläkin etääntyneempi omasta kumppanistaan kuin suhdetta aloittaessaan, tilanteen voidaan sanoa menneen vain huonompaan suuntaan. Tämän varmaan jokainen tajuaa kun ajattelee asioita vähän huomispäivää pidemmälle.
Hyvää jatkoa sinulle! Halusi ja kiinnostuksesi ottaa asioista selvää on merkki siitä, että tulet pärjäämään elämässäsi hyvin. :)
Saara
Ole hiljaa. Ja usko se. KAIKKI, SIIS IHAN JOKAINEN MIES PETTÄÄ JA TULEE PETTÄMÄÄN NAISTAAN AINAKIN AJATUKSISSAAN. USKO. ALISTU. HYVÄKSY. Aina löytyy kauniimpi nainen...
"KAIKKI, SIIS IHAN JOKAINEN MIES PETTÄÄ JA TULEE PETTÄMÄÄN NAISTAAN AINAKIN AJATUKSISSAAN. USKO. ALISTU. HYVÄKSY."
Saanko tiedustella, oletko joskus ollut onnellisessa parisuhteessa naisen kanssa (sellaisessa, jossa myös nainen olisi ollut onnellinen)?
Maailma ei ole tuollainen, miksi sen kuvailet, mutta tekstistäsi saa sen kuvan, että antaisit kuun taivaalta sille, joka muuttaisi maailman juuri sellaiseksi että jokainen mies todellakin pettäisi naistaan. Oletko koskaan miettinyt, miksi haluaisit maailman olevan sellainen? Olisiko onnellisempi maailma se, jossa kaikki pettävät vai se jossa kukaan ei petä?
"Aina löytyy kauniimpi nainen..."
En ymmärrä mitä tekemistä tällä on minkään kanssa. Perustuuko parisuhde ja rehellisyys ja luottamus siinä pelkästään toisen osapuolen kauneudelle?
*kummallista porukkaa*
Tottakai pettää! Syy: Naiset on miehen hormoneissa. Ei ainoostaan yhenlainen kauneus voi tyydyttää miestä. MIES haluu nähdä pieniä pinkeitä rintoja, suuria muhkeita tisseja, vaaleanpunaisia pilluja, mustia pilluja, sinisiä pilluja (uskokaa vaan, niitä on kaikissa väreissä!!). Kaikkea kaunista. Kukapa ei haluaisi nähdä maailman kauneutta. Ja viellä kokeilla sitä! Täytyyhän ihmisen olla kokeilunhaluinen ja avoin kaikille...Ja Tyttö_Helvetistä...usko tai älä..rakastan omaa naistani jolla on pienet täydelliset terhakkaat tissit ja pinky pillu.. mutta silti haluan nähdä ne kaikki muutkin!! Mun nainen ei tiädä siitä, mutta MÄ teen sen onnelliseksi. ONNELLISEMMAKSI KUIN SUN MÖSSYKKÄ TEKEE SUT!Sitä paitsi...se luulee että tuntee mut...ja se on psykologi... mikäs sä oot kun tunnet kaikki maailman miehet NOIN hyvin??
"Tottakai pettää! Syy: Naiset on miehen hormoneissa."
Rakastelu monien eri naisten kanssa ja VALEHTELU eivät ole sama asia. Valehtelu ei ole miesten "hormoneissa", ei ainakaan kaikkien.
"Ei ainoostaan yhenlainen kauneus voi tyydyttää miestä. MIES haluu nähdä pieniä pinkeitä rintoja, suuria muhkeita tisseja, vaaleanpunaisia pilluja, mustia pilluja, sinisiä pilluja (uskokaa vaan, niitä on kaikissa väreissä!!)."
Siis sinä haluat. Se on minusta ihan ok (kunhan et valehtele kumppanillesi olevasi uskollinen). Miksi sinusta ei ole ok, että on myös yhden naisen miehiä?
"usko tai älä..rakastan omaa naistani jolla on pienet täydelliset terhakkaat tissit ja pinky pillu.. mutta silti haluan nähdä ne kaikki muutkin!! Mun nainen ei tiädä siitä, mutta MÄ teen sen onnelliseksi."
Eli siis valehtelet elämäsi tärkeimmälle ihmiselle. Sinun kannattaisi aloittaa miettiminen siitä, miten teet itsesi onnelliseksi, ja sitten vasta siirtyä tekemään onnelliseksi muita (eikä kukaan oikeastaan voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi, ainoastaan ihminen itse voi). Asia on juuri niin yksinkertainen kuin että valehtelemalla kumppanillesi et voi koskaan saada sitä läheisyyttä hänen kanssaan mitä kuitenkin kaikkein eniten kaipaat. Mutta siinähän valitset. :)
"ONNELLISEMMAKSI KUIN SUN MÖSSYKKÄ TEKEE SUT!"
Oletko miettinyt, mikä siihen mahtaa olla syynä, että tunnet tarvetta loukata minua mahdollisimman verisesti (vaikka et edes tunne minua)?
"Sitä paitsi...se luulee että tuntee mut...ja se on psykologi..."
Psykologeja on joka junaan niin kuin meitä muitakin. PsykoTERAPEUTIT sentään joutuvat käymään läpi henkilökohtaisen terapian ennen kuin saavat paperinsa, ja silti heidänkin joukossaan on ihmisiä joilla on itsetuntemus kaukana (tunnen ainakin yhden). Psykologeilla ei edes koulutuksessa vaadita yksilöterapiaa. Kokonaan toinen kysymys on, mitä yrität todistaa kirjoituksellasi - ja ennen kaikkea: kenelle?
"mikäs sä oot kun tunnet kaikki maailman miehet NOIN hyvin??"
En ole sanonut, että tuntisin kaikki maailman miehet. Päinvastoin: minä EN tunne ketään sellaista miestä, joka ei itse tunne itseään (koska se ei ole mahdollista). Kaksi exääni olen tuntenut niin hyvin kuin mahdollista (heillä kun itsetuntemuskin on ollut jo tosi hyvällä mallilla), nykyisen mieheni voin jo sanoa tuntevani yhtä hyvin kuin itseni. Syy siihen, miksi olen tuntenut ne miehet hyvin, joiden kanssa olen ollut vakavassa parisuhteessa, on siinä että minä en edes lähde suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jolla itsetuntemus kusee.
Esimerkiksi sinua en voi sanoa tuntevani kovin hyvin, koska et itse tunne itseäsi kovin hyvin. Perusteluja:
* Projisoit omia tuntemuksiasi muihin miehiin ("tottakai kaikki miehet pettävät kun minäkin niin teen"), mutta et tiedä niille todellisia syitä (eli et kykene perustelemaan väittämiäsi tyhjentävästi). Lisäksi et ole vielä tajunnut, että kaikki ihmiset eivät toimi samojen kaavojen mukaan kuin sinä (et siis ole omassa ajatusmaailmassasi muista ihmisistä erillinen, itsenäisesti toimiva henkilö).
* Olet kiinnostunut esimerkiksi minun ajatuksistani, mutta et kykene ilmaisemaan sitä kysymällä sinua kiinnostavia asioita suoraan ja arvolatauksettomasti, vaan naamioit kysymyksesi loukkaavaan ja piikittelevään ulkoasuun. Henkilö, joka on muille ilkeä, ei tunne itseään (koska ei ole vielä huomannut että ystävällisellä asenteella muita kohtaan tulee itsekin tyytyväisemmäksi ja onnellisemmaksi).
* Sanot, että naisesi luulee tuntevansa sinut, etkä ole pahoillasi siitä että hän ei oikeasti tunne sinua (et siis ole vielä huomannut, mitä tarvitset parisuhteelta - lähes jokainen ihminen tarvitsee nimenomaan tuntemisen kautta syntyvää läheisyyttä, siksi niin moni sortuukin pettämään kun tuo asia ei ole omassa suhteessa kunnossa).
Kerro, jos jokin kohta meni pieleen. :)
Saara