Mikä mättää?

Olen eronnut 36-vuotias nainen, 2 lasta vielä muutaman vuoden alaikäisiä. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja saan melkein päivittäin kehuja ja flirttiä jopa nuoremmilta miehiltäkin, vaikka en mielestäni mitenkään erityisen nätti ole. Työmaa on kuitenkin työmaa ja sieltä en haluakaan puoliskoa välttämättä löytää, joten en ole lähtenyt sen kummemmin leikkiin mukaan. Olen ollut nyt 3 vuotta yksin ja tuntuu että missään minne menen, kukaan ei vilkaisekaan. Kaipaisin jo rinnalleni kumppania, viihdyn yksinkin kyllä, mutta ei tämä loppuelämäksi houkuttele. Pitääkö tässä vain odottaa ihmettä tapahtuvaksi, baareissa en välitä enää käydä, ja kaupan kassajonossakaan tuskin mitään tapahtuu? Olisi ihanaa rakastua, edellisestä kerrasta on jo 17 vuotta, en enää edes muista miltä se oikeasti tuntuu.
11137
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

eti yh-isä?

Äänestä

Ei kukaan halua yyyyhoookurppaa.

Kaltaisesi ihmisjäte tulisi jauhaa kulkukoirien syötäväksi.

Äänestä

Ehkä joudut odottamaan vielä sen muutaman vuoden, sitten kun lapset on lentäneet pesästä olet miesten kannalta houkuttelevampi "saalis", näin se vaan ikävä kyllä on. Yksi mahdollisuus olisi ehkä myös tuo ala, vaikket niistä flirttailevista miehistä innostuisikaan he saattavat tuntea jonkun potentiaalisen kumppanin kun vain ilmaiset että haku on päällä ja ehdotuksia otetaan vastaan.

Äänestä
  • No en usko että se siitä on kiinni että on lapsia, kun eihän ne mulla ole yleensä edes mukana kun tuolla "kylillä" kuljen. Ihmettelen vain että miksi muualla kuin töissä en saa yhtään huomiota. Ehkä olemuksessani sitten on jotain...?

    Äänestä

  • turhautunut kirjoitti:

    No en usko että se siitä on kiinni että on lapsia, kun eihän ne mulla ole yleensä edes mukana kun tuolla "kylillä" kuljen. Ihmettelen vain että miksi muualla kuin töissä en saa yhtään huomiota. Ehkä olemuksessani sitten on jotain...?

    sen olen entisenä raksamiehenä huomannut, et jos työmaalle tuli ihan kuka/minkänäköinen nainen vaan niin tietysti se sai paljonkin huomiota. monesti miesten kans naureskeltiinkin et: "kyllähän tota täällä kattelee, mut kaupungilla en huomaiskaan".

    saat huomioo miesvaltaisella työpaikalla, koska siellä ei ole kilpailua.

    Äänestä

  • turhautunut kirjoitti:

    No en usko että se siitä on kiinni että on lapsia, kun eihän ne mulla ole yleensä edes mukana kun tuolla "kylillä" kuljen. Ihmettelen vain että miksi muualla kuin töissä en saa yhtään huomiota. Ehkä olemuksessani sitten on jotain...?

    Töissä se on hieman erilaista, miehet uskaltaa heittää läppää kun tuntevat sinut ja tietävät ettet hiillesty. Tuntemattomat miehet kauppojen kassajonoissa ja muualla eivät voi mitenkään tietää miten suhtautuisit flirttiin, todennäköisestihän olet varatttu ja kokisit lähentelyn vain ahdistavana.

    Äänestä

  • fhjmfhjmfjm kirjoitti:

    sen olen entisenä raksamiehenä huomannut, et jos työmaalle tuli ihan kuka/minkänäköinen nainen vaan niin tietysti se sai paljonkin huomiota. monesti miesten kans naureskeltiinkin et: "kyllähän tota täällä kattelee, mut kaupungilla en huomaiskaan".

    saat huomioo miesvaltaisella työpaikalla, koska siellä ei ole kilpailua.

    No tuostakaan se ei ihan ole kiinni. Miksi sitten pikkujouluissa tms. tapahtumissa, missä nyt on sitä "tarjontaa" enemmänkin, nämä pörräävät silti ympärillä?

    Äänestä

Työpaikka on kyllä ehkä yksi yleisimmistä paikoista joista ihmiset löytää kumppaninsa että ei kannata ihan kokonaan sitä ajatusta tyssätä. Jos oikeasti löytyykin joku hyvä ystävä sieltä niin sitten voi jompi kumpi vaikka etsiä toista duunia tms.

Omalla työpaikalla on useampiakin pareja.

Varovainen toki kannattaa olla ettei joudu jonkin narsistin uhriksi...

Äänestä

Nettideittiä jonkun yh-isän kanssa? Ainakin ymmärtäis vanhemmuutta jo. :)

Äänestä
  • Tuossa on se ongelma, että yh-isiä on hyvin vähän yh-äiteihin verrattuna. Heillä on niin paljon valinnanvaraa, että tavallisella yh-naisella ei ole paljoa mahdollisuuksia.

    Äänestä

Kelpaaks sulle aloittaja ruma yksinäinen 38 v mies?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


turhautunut kirjoitti:

Olen eronnut 36-vuotias nainen, 2 lasta vielä muutaman vuoden alaikäisiä. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja saan melkein päivittäin kehuja ja flirttiä jopa nuoremmilta miehiltäkin, vaikka en mielestäni mitenkään erityisen nätti ole. Työmaa on kuitenkin työmaa ja sieltä en haluakaan puoliskoa välttämättä löytää, joten en ole lähtenyt sen kummemmin leikkiin mukaan. Olen ollut nyt 3 vuotta yksin ja tuntuu että missään minne menen, kukaan ei vilkaisekaan. Kaipaisin jo rinnalleni kumppania, viihdyn yksinkin kyllä, mutta ei tämä loppuelämäksi houkuttele. Pitääkö tässä vain odottaa ihmettä tapahtuvaksi, baareissa en välitä enää käydä, ja kaupan kassajonossakaan tuskin mitään tapahtuu? Olisi ihanaa rakastua, edellisestä kerrasta on jo 17 vuotta, en enää edes muista miltä se oikeasti tuntuu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu