Se on selvää että joka pari riitelee silloin
tällöin puhdistaakseen ilmaa ja katsoakseen millä
tavalla se toinen väittelee.
Mulle ja miehelleni on kumminkin nämä riidat
aiheutumassa loppua. Lähes 3v ollaan seurusteltu
ja ollaan oltu erossa muutaman kerran ja sitten
aina vaan jatketaan. Riidat eivät kerta kaikkiaan
lopu!
Puhuttiin tästä (jos itä nyt voi kutsua
puhumiseksi) viikko sitten ja molemmat katsoivat
toisen silmiin ja sanoi rehellisesti ettei halua
menettää toista. SILTI vaa aiheesta mikä tahansa
syntyy kina ja sitten molemmat suuttuu ja ei ole
kiva mieli.
Tiedän että riidat kuulevat parisuhteeseen, mutta
ei hyvältä näytä jos pitää joka toisesta asiasta
riidellä; jos toinen sanoo jotakin oudolla
äänensävyllä niin heti alkaa jäkittäminen.
En halua menettää miestäni mutta tuntuu siltä
että jos harmoniaa ei pian saavuteta/löydetä niin
MIEHENI pakkaa laukkunsa ensin. MINÄ en jättäisi
häntä koska haluan uskollisesti uskoa että
kuulumme yhteen. Hän taas ottaisi laukkunsa ja
lähtisi koska "ei halua tälläistä koko
loppuelämää"....
Auttakaa mua!!!
Kuinka kinoista pääse yli ja kuinka oppii
löytämään tasapainoa suhteessa?
tällöin puhdistaakseen ilmaa ja katsoakseen millä
tavalla se toinen väittelee.
Mulle ja miehelleni on kumminkin nämä riidat
aiheutumassa loppua. Lähes 3v ollaan seurusteltu
ja ollaan oltu erossa muutaman kerran ja sitten
aina vaan jatketaan. Riidat eivät kerta kaikkiaan
lopu!
Puhuttiin tästä (jos itä nyt voi kutsua
puhumiseksi) viikko sitten ja molemmat katsoivat
toisen silmiin ja sanoi rehellisesti ettei halua
menettää toista. SILTI vaa aiheesta mikä tahansa
syntyy kina ja sitten molemmat suuttuu ja ei ole
kiva mieli.
Tiedän että riidat kuulevat parisuhteeseen, mutta
ei hyvältä näytä jos pitää joka toisesta asiasta
riidellä; jos toinen sanoo jotakin oudolla
äänensävyllä niin heti alkaa jäkittäminen.
En halua menettää miestäni mutta tuntuu siltä
että jos harmoniaa ei pian saavuteta/löydetä niin
MIEHENI pakkaa laukkunsa ensin. MINÄ en jättäisi
häntä koska haluan uskollisesti uskoa että
kuulumme yhteen. Hän taas ottaisi laukkunsa ja
lähtisi koska "ei halua tälläistä koko
loppuelämää"....
Auttakaa mua!!!
Kuinka kinoista pääse yli ja kuinka oppii
löytämään tasapainoa suhteessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla ja mun poikaystävälläkin oli yhessä
vaiheessa paljon riitoja mutta ei enää. Ne kaikki
kyl johtu tietyistä asioista, mut ehkä teidänkin
riitojen takana on joku yks iso asia mikä pitäis
selvittää ja sitten ei oo enää riitoja. Mistä
asioista riitelette? Onko kyse luottamuksen
puutteesta, jommankumman huonosta itsetunnosta
vai mistä? Keskustelkaa ihan järkevästi (ei
hermostuneena) ja selvittäkää perimmäinen syy.
Kyllä se siitä lähtee sujumaan. mutta
valitettavasti jos ette pääse puusta pitkään ja
riidat jatkuvat kauankin niin ehkä kannattaa
alkaa harkita taukoa seurustelussanne. Muista
että vaikka vihoissaan syyttelee toista niin se
ei kuulu järkevään keskusteluun jossa yritätte
selvittää riitojenne syitä.
No joo, riidellään useimmiten siitä että "kuka
valittaa ja kuka tekee mitäkin ja kuka jaksaisi
tota kattoo" jne....
luottamusta ei kovin paljon oo. Eri seikkojen
takia....valitettavasti.
Aina ku erotaan, nii korkeintaan meni 3kk ni
jatkettiin taas...ja luvataan että ihanaa on taas
eikä riidellä eikä lähetä lätkiin toisen luota
jne.
Ja kyllä mua perkule vieköön tympäsee tää homma...
(ei suhde vaa kina).
eli puhukaa nyt vaan kaikki asiat selviks nii
johan helpottaa kummasti ja tehkää molemmat
kompromisseja niin sillä riidat selvii. Ja teijän
todellakin pitää saada se luottamus takas
nimittäin se on varmaan syy teijän riitelyyn ja
jos ootte eronnu jo monta kertaa niin sillonkin
on molemmilla tunne että koskahan taas tulee ero.
välttäkää eroo viimeseen asti ja sopikaa et jos
toinen jättää niin se on sit lopullista, sehän on
vaan inhottavaa edestakas pyöritystä jos eroo ja
palaa yhteen kokoajan. Tsemppii yritykselle!
pari vuotta sitten tyttöystäväni valitti kun en
hermostunut koskaan... "ei sun kanssa voi ees
tapella"... tämä johtui siitä että olin opetellut
työllä ja tuskalla irti tuittupäisyydestäni,
koska jos suutuin niin vintti pimeni lähes
täysin... no, hänen toivomuksestaan yritin
opetella joskus suuttumaan vähän... tuskin olisin
onnistunut, mutta homma vesittyi viimeistään
siihen kun sairastuin ja jouduin makaamaan
sairaalassa... sittemmin olen ollut taas
entisenlainen tuittupää ja hermostun liian
helposti... tai ainakin viime aikoihin asti...
tuntuu että alkaa kontrolli taas löytymään...
eli, vaikka kuinka kiehuisi päässä niin pidän
vain naaman peruslukemilla ja kun kultani kysyy
että "oletko sä vihainen" vastaan että en ole...
joo joo ei saa valehdella mutta kun jos sanoo
olevansa niin sitten kysytään miksi jne... ja
pinna sen kuin kiristyy... eli se mitä yritän
sanoa on että jos toinen sanoo että kuka jaksaisi
tota kattoo niin toinen nielaisee sen
ensireaktionsa ja miettii toisenkin kerran
seuraavaa sanomistaan... säästyy monelta
mielipahalta...
täytyyhän asioista puhua jos jokin vaivaa, muuten
ne jää pääkoppaan pyörimään ja sit tulee hullux!
se yleensä on noin... minulla taas huono muisti
auttaa asiaa... kyllähän sitä taas eilen oli
välillä hermot pinnassa muuttohommien lomassa,
mutta en kyllä enää muista miksi... olnehan
kokeillut molemmat vaihtoehdot: ei puhuta ja
puhutaan... ja tuntuu että ensimmäinen vaihtoehto
toimii paremmin tässä tapauksessa.. kaikki on
yksilöllistä... siis en tarkoita etteikö
ongelmista pitäisi puhua, mutta mikä on sitten
ongelma ja mikä vain pientä kinaa, joka
jatkuessaan katkaisee pinnan... mutta yleisesti
ottaen olen samaa mieltä kanssasi... sattuneesta
syystä tunnen itseni paremmin kuin sinä joten...
hyvää kesän jatkoa!!