En tiedä mitä teen.. Olen ollut mieheni kanssa kahdeksan vuotta,naimissa neljä. Meillä on yksi lapsi jolla on neurologinen diagnoosi. Viimeinen vuosi on melkeinpä mennyt lapsesta huolehtiessa ja hänen asioiden hoidossa. Me olemme tällä hetkellä isä ja äiti,rakastavaiset? En tiedä.. Seksi ei toimi. Mieheni ei halua muuttaa mitään,vaikka minä olen tyytymätön. Hän ei halua puhua asioista vaikka kuinka yritän.. olen joskus pussaillut muitten miesten kanssa ja siihen Se on jäänyt.. Nyt kuitenkin olen tavannut erään,jonka kanssa voisin mennä pidemmälle. Jokin eläimellinen halu vetää minua tätä henkilöä kohti. Hän on sellainen etten voisi koskaan ottaa miehekseni,mutta seksi olisi varmasti upeaa.. Minä haluan taas nauttia seksistä Ei 31v seksuaalisen naisen elämä voi olla vaan tätä.. Kysymys onkin. Pystynkö elämään tuo asia tunnollani lopunelämää ja onko Se riskin arvoista? Sen tiedän että nyt olen seksuaalisesti turhautunut,pettynyt mieheeni ja tunnen olevani umpikujassa. Ero ei ole mahdollinen. Erityinen lapseni tarvitsee tällä hetkellä kaksi vanhempaa!!!
Petänkö?
Turhautunut
68767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Anna palaa!
Tähän voisi sanoa yhden laulun sanoin, annoin pikkusormen se vei koko käden.
Aivan ymmärrettävää, että kaipaat miehen ja naisen välistä suhdetta. Siihen liittyy tietysti oleellisena asiana toimiva seksi.
Jos antaudut viettisi vietäväksi, siinä on riskinsä. Yksi kerta ei riitä ja kohta olet suhteessa josta et halua päästää irti.
Toisaalta nytkin näivetyt ja turhaudut.
Salasuhteen riskinä on aina kiinnijääminen. Entäs jos kuitenkin kärähdät, miten perheen nimenomaan perheen sitten käy. Tunnepuoli miestäsi kohtaan ei ehkä nousisikaan päällimmäiseksi ongelmaksi, jos käry kävisi.
Todella hankala tilanne. Teet niin tai näin, mikään ei ole hyvä.
Jos saisit raahattua miehesi terapeutille, se voisi olla yksi mahdollisuus.
Mutta kun ei miehesi tunne halua muuttaa mitään, tuskin häntä sinnekään saat.
Ehkä se riskinotto voisi kannattaakin, mutta suhteeksi se helposti voi muodostua.
Sitten ollaankin jo melkoisessa sopassa.
Hei taas! :) Täytyy hieman puolustella miestä ettei väärä kuva tulisi.. Kyllä hän yrittää ja on meillä seksiäkin,mutta Se on nykyään ihan peruskauraa,ylitylsää.. Minä olen paaaljon kokeneempi ja jos neuvon,hän möksähtää.. Ja sitten ei seiso! Helvetin turhauttavaa! Ja kyllä olen ollut asiallinen ja kiltti,en hyökkäävä.. Lisäksi seksi kestää hmmmm..liian vähän aikaa ja mies saattaa jo ennen ekaa kertaa ilmoittaa ettei välttämättä jaksa toista kertaa.. :( Siis miettimään mikä Turn off.. :| Tämä toinen mies on myös naimisissa,kunnon pleijeri. Valmiiksi ilmoittanut ettei seksiä enempää vois ollakaan ja muuta en haluakaan.. Eli tod.näk.saisin elämäni parasta seksiä ilman sitoumuksia ja Se saattais jäädä siihen kertaan.. Toisaalta ymmärrän että kun kerran olen aidan ylittänyt.... :-o
Miten voit olla varma, että saisit toiselta mieheltä parempaa seksiä kuin omaltasi? Jos sä olet paaaaljon kokeneempi kuin miehesi, niin riittääkö sulle mikään? Jospa onkin niin, että sä olet se huono seksissä? Jos teillä on ongelmia siinä, että mies tulee liian nopeasti eikä jaksa toista kertaa, niin oiskos mitään, jos hän ensin hoitelis sut ja sitten jatkaisitte? Miehesi suostuu varmasti kokeilemaan, kun kerrot ennen seksiä mitä toivot, et sen aikana.
Sanotaanko tähän niin,että en voi olla täysin varma onko seksi parempaa,mutta pistäisin rahaa sen puolesta! :) Minun mielestäni ei ole väärin vaatia itselleen seksuaalista nautintoa tietyssä määrin.. Lahnaseksi ei oo vaan mun juttu... :/ Kiitti asiallisuudesta! :P
"Ero ei ole mahdollinen. Erityinen lapseni tarvitsee tällä hetkellä kaksi vanhempaa!!! "
Lapsella on aina kaksi vanhempaa, vaikka he asuisivat eri osoitteissa.
"Lapsella on aina kaksi vanhempaa, vaikka he asuisivat eri osoitteissa. "
Aivan - ja lapsella on kaksi vanhempaa vaikka molemmat olisivat jo haudassa. Moskovan katulapsillakin on molemmat vanhemmat - jossain.
Jos sen sijaan puhutaan vanhempana olemisesta, vastuullisesta vanhemmuudesta, niin se ei ole mahdollista millään muulla tavalla kuin olemalla läsnä lapsen arjessa. Äitinä ja isänä oleminen on sitä, että on läsnä; että paikalla silloin kun lapsi tarvitsee vanhempaansa. Kun hän kaatuu pihalla ja polveen tulee haava ja sattuu ja itkettää, niin isä ottaa syliin, lohduttaa, laittaa laastarin ja puhaltaa. Se ei toimi, että laastari laitetaan vasta viikon päästä eikä sitä voi tehdä puhelimessa.
Olen samaa mieltä. Mieheni rakastaa lastamme mielettömästi ja on aivan ihana isä. Siksi tämä onkin niin vaikeaa. Kaikki muu suhteessamme toimii, paitsi seksi.... :/ Kahdeksan vuotta "ok"seksi on riittänyt mutta ei enää.. En kuitenkaan haluaisi rikkoa perhettä..
Oletko kokeillut seksileluja jos mies ei jaksa lelut jaksaa ainakin. Miehesi voisi hoidella sit dildolla. En suosittelisi pettämistä niistä tulee usein hirveitä soppia.
Mulla on samanlainen tilanne. Olen sinua 10 v vanhempi mies. Itselläni oli kauan sitten erittäin taitava naisystävä jonka kanssa seksi oli taivaallista, valitettavasti hän petti minua ja valitsin naisekseni kokemattoman ja taittamattoman eikä niin kiihkeän, koska luulin että seksuaalisen naisen joudun jakamaan.
voin sanoa, että olen kouluttanut nykyisestäni ihan kelpo rakastajan, mutta kyllä kaipaus on joskus kokea sitä kiimaa mitä meillä oli exän kanssa.
Aikaisemmin ei oo ollu mun juttu,mut olen muuttanut mieltäni. :) En ole kokenut tarvitsevani,koska isoimmat orgasmit saan yhdynnässä (kun hyvin käy) Dildo tuntui jotenkin huonolta korvikkeelta... :/
Mutta nyt tosiaan uudella innolla eteenpäin..Pitääpä hankkia nettikaupasta jotain kivaa.. ;)
Jaan tunteesi! :) Mutta rakkaus voittaa kaikki esteet eiköstä vaan! ;)
Kokemuksesta voin sanoa, että kouluta miehesi kielimieheksi. Ensin hän hoitelee sinut oraalisrsti ja sitten kun olet lauennut. Uusinta kierros normaalisti. Opeta miehesi nuolemaan kunnolla äkäkä mene vieraisiin. Minut on naiset kouluttanut kielimieheksi ja voin sanoa, että olen saanut naiset squirttaamaan.
Jos haluat säilyttää nykyisen perheesi, niin pysy uskollisena ja rehellisenä. Jos haluat enempi seksiä vieraan kanssa, niin ota vastuusi ja eroa .Kaikkea ei voi aina saada, mutta rehellinen pitää olla ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Tuolta toiselta mieheltä et näyttäisi saavan ainakaan kunnioitusta, mutta hyväksikäyttö vaikuttaisi olevan sinulle tärkeintä puolin ja toisin
Ehdotan menoa yhdesä seksuaaliterapeutin-perheneuvolan terapeutin luokse. Ihmettelen että jaksat pohtia seksiä tai tyyyväisyyttäsi kun meilläkin on erityislapsi (neurologien) ja voimat menee arjen pyörittämiseen.Jotenkin vaikutat kypsymättömältä-ikäänkuin haet oikeutusta pettämiseen? Jos olet kyllästynyt mieheesi ja etkä rakasta enää-eroa mielummin kuin perheellisenä hypit toisten sänkyyn.Maine on mennyttä ja silmiä ja korvia on yllättävissä paikoissa.
Ehkä ei kannata niin jyrkästi peilata ap:n tilannetta omaan tilanteeseen. Miksi ihmeessä hän ei saisi pohtia seksin ja sitä myötä myös naiseutensa merkitystä.
Olen myös kahden hyvin vaativan erityislapsen äiti (neurologinen sairaus molempien taustalla). Olen naimisissa, mutta seksielämä kuihtui meillä jo lähes kuusi vuotta sitten ja nykyisin nukumme eri huoneissa eikä meillä käytännössä ole minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä. Emme riitele ja yhdessäolomme perustuu lähinnä kumppanuuteen ja haluamme taata lapsillemme kaiken sen tuen, mitä he tarvitsevat.
En tiedä, onko mieheni uskollinen vai ei, mutta tämä ei oikeastaan minua enää tässä vaiheessa jaksa kiinnostaa. Itselläni ei flirttiä kummempaa kanssakäymistä ole ollut vieraiden miesten kanssa eikä varmaan tulekaan. Minusta tuntuu, että suhteestamme on kadonnut nainen ja mies ja jäljelle on jäänyt kuntoutustiimi.
On helppoa vetää parisuhdeterapia-kortti esille, mutta eri asia on, miten hyvin tämän jalkautat arkeen. En henk.koht halua enää yhtään ylimääräistä, virka-aikaan tapahtuvaa terapiaistuntoa kontollemme, koska lapsillamme on melkoinen kuntoutusrmba meneillään. Näitä keskusteluja on toki tarjottu, mutta niin kauan kun tukiverkkomme on olematon lastenhoidon suhteen, joudun näille hyvää tarkoittaville istunnoille sanomaan kiitos ei.
Haluaisin ap:lle sanoa, että en tuomitse Sinua fantasioistasi. Sinullakin on vain yksi elämä ja joskus katsot peräpeiliin (niin kuin minä nyt) miettien, teitkö oikeita ratkaisuja vai et ja kenen etua milloinkin ajattelit. Erityislapsen vanhempana oleminen on raskasta - mutta toki myös palkitsevaa. Todennäköisesti kukaan muu ei pysty jakamaan niitä arjen suruja ja iloja kanssasi kuin lapsesi isä. Toisaalta en suin surminkaan soisi Sinulle kohtaloani. Et varmastikaan löydä ratkaisua ongelmaasi tältä keskustelupalstalta. Voisitko kysyä puolisoltasi onko hän onnellinen ja sitä kautta avata keskustelua myös omaan onnellisuuteesi. Jos voisin aikakoneella matkata kuuden vuoden taakse, kertoisin varmasti avoimemmin omista tarpeistani ja kysyisin myös, mitä mieheni odottaa suhteeltamme ja seksielämältämme.
Toivottavasti saat ajatukset ja asiat järjestykseen, toimit sitten miten toimitkin. Jaksamisesi on kuitenkin kullanarvoinen asia.
En tuomitsisi! Kiitos tästä! Kyllähän se on niin ettei kukaan voi tietää miltä tuntuu olla erityislapsen vanhempi, puhumattakaan kahdesta ellei ole itse sitä.
Kuntoutustiimi kuulostaa oikein tutulta, mekin olemme sitä. Tässä ollaan vuoden aikana oltu ihan tarpeeksi verkostopalavereissa yms. Minä en olisi halunnut "kuntouttaa" myös omaa parisuhdettani ja Hups tässä sitä ollaan! :/
Mieheni on suuri tuki lapsemme asioissa ja sikäli hassua että tämä asia on yhdistänyt osaltaan meitä,mutta sitten taas tuo parisuhdepuoli... Huoh!
Mieheni OLI onnellinen kunnes aloimme taas riitelemään tästä seksiasiasta. Nyt hän on taas hyvin loukattu.. :( Toinen huoh!
Taas yksi tylsä oman arkensa uhri, joka ei muutakaan kivaa keksi kuin salasuhde vieraan kanssa. Hoh-hoijakkaa. Vaikeudet on tehty voitettavaksi, eikä lisättäväksi.
Auts! :) Tulipas tulista tekstiä joiltakin.. Mut toisaalta tiedän mikä meno täällä palstalla on.. ;) Ensinnäkin lapseni on erityisen tuen lapsi. Ei vammainen,mutta tarvitsee esim.eri terapioita ja tukijuttuja kotona. Ehkä enemmänkin on stressannut prosessi ennen diagnoosia kuin nyt,mutta valitettavasti minä ja mieheni olemme vieraantuneet.. Kyllä minä seksiä jaksan ajatella!;) Toinen esitys oli minun tyydyttäminen ennen seksiä. Ei onnistu,koska mieheni ei osaa/tykkää.. Jos neuvon,hän möksähtää.. Aina Pitäis vaan panna,panna,panna... Tylsää.. Mieheni itsekin myöntää ettei ole kauhean hyvä.. Olen halunnut mennä terapeutille,mutta hän ei suostu. Osaamme hoitaa asiat itse. Ja hei! En tod.ole mikään arjen uhri!! Mikä siinä on niin väärin,jos haluaa olla muutakin kuin äiti ja haluaa hyvää seksiä??? :/ Olen alkanut myös miettimään eroamista... :(
Hyvää seksiä saa omin käsin :D Ota mielikuvitus tai eroottinen-/pornoleffa tai kirja touhuun mukaan,
Valitettavasti Se ei riitä!!! :/
Itsehän elät syntiesi kanssa.
Viettelysten vaunu: Piti tulla vielä sanomaan,että kiitos tekstistäsi. Sain paljon ajattelemisen aihetta. Nyt näyttää siltä,että lauantaina ratkeaa tilanne. Meille tarjoutui odottamaton tilaisuus olla kahdestaan ja minä en aikuisten oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan..
Aikuiset ihmiset tekevät joka tapauksessa omat päätöksensä, neuvottiin niin tai näin. Tilanne ei kuitenkaan aina mene joko - tai monestakaan syystä. Astuin itse kerran aidan toiselle puolelle, siitä kehkeytyi vuosien rinnakkaissuhde. Oletko valmis riskeihin, pelissä on paljon? Toisaalta voit myös voittaa ja jaksaa raskaan elämäntilanteen näin moraalisesti arveluttavilla keinoilla. Pyhimykset erikseen.
Jotenkin vaikeaa kuvitella tätä kyseistä miestä rinnakkaissuhteessa kanssani,koska hän on niin öhöm...menevä tapaus. ;) Paremminkin voisin kuvitella homman olevan yks tai kaks tapaamista ja sit se on siinä...
Tunteita en missään nimessä halua sekoittaa soppaan vaan nyt haen vaan puhtaasti seksuaalista nautintoa. Kieroutuneessa mielessäni se ei ole niin"paha"! Ja kyllä. Minustakin tuntuu,että haen sanoilla tukea pettämiselleni. :/ Kaikki ei ole mustavalkoista elämässä. Minun elämääni kuuluu myös satoja muita eri värivivahteita! :)
Olenko valmis ottamaan riskin? Houkuttelee, ihan hirveästi. En ole koskaan ennen ollut tällaisessa tilanteessa,joten en minä tiedä. Olen aina ollut seikkailunhaluinen ja hyvinkin impulsiivinen,joten voisin kuvitella ottavani riskin. :) Tämä tunteiden ristiriitaisuus on aivan hirveää... :/
Heh, kuulostaa kovin tutulta. Pääasiassa seksistä ja himosta minunkin kohdallani on kyse, toki välitänkin toisesta. Tunteiden ristiriitaisuus ei sitten ota loppuakseen....päätit miten tahansa, tulet vielä miettimään moneen kertaan, miten asiat olisivat, jos olisit valinnut toisin, tuossa pisteessä siltä ei enää voi välttyä. Varoituksen sana: se nautinto, jos siihen lankeat, saattaa olla erittäin koukuttavaa...
Heti kun elämässäsi tulee ensimmäinen kohtalonisku vastaan ja parisuhteessasi hoitamista, niin rukkaset naulaan ja salasuhdetta etsimään. Kehtaat vielä vetää lapsiparkasi selityksiin mukaan. Ihan kuin lapsen sairaus oikeuttaisi lapsen äitiä pettämään lapsen isää!
--Heti kun elämässäsi tulee ensimmäinen kohtalonisku vastaan ja parisuhteessasi hoitamista, niin rukkaset naulaan ja salasuhdetta etsimään.--
Näin minunkin vaimoni toimi.
Sain taas kovin paljon ajateltavaa tekstistäsi.. Siinä olen samaa mieltä,että teinpä miten vain tulen aina kyseenalaistamaan päätökseni.. Tämä joulun aika saa tunteet heittelemään vielä enemmän.. :/
Ei ole ensimmäinen"kohtalonisku" ja en todellakaan käytä lastani hyväkseni asiassa ja lapseni ei ole SAIRAS!!!!!! Hyvä hra tai rva tuntematon yritetty on ihan tosissaan,usko pois!!! En minä ole jättämässä miestäni joten en koe"heittäväni rukkasia"minnekään... :)
"Yks tai kaks tapaamista ja sit se on siinä..."
Ai on vai? Ts tämän miehen kanssa ehkä, mutta mites sitten ajattelit hoitaa tylsistymisesi, kun se tämän "seikkailun" jälkeen pukkaa pintaan? Olet kertaalleen saanut vierasta hoitoa, luuletko tarpeesi olevan sillä lopullisesti tyydytetty?!
Muutaman kuukauden kuluttua viimeistään olet "ihmettelemässä" tällä palstalla samaa asiaa ja taas... ja taas...
Hyvä kysymys! Kaippa tämä juontaa kuuluisaan lauseeseen "onko aidan takana ruoho vihreämpää". Tylsistyminen on kyllä huono sana. Tämä on jotain enemmän.
Jospa minä näen ettei ruoho ole vihrempää ja enkä enää petä koskaan ja elän elämäni onnellisena loppuun asti mieheni kanssa? :)
Ehkä miehesi jättää sinut salasuhteesi tultua ilmi tai ainaskin se nykyinenkin seksi loppuisi kokonaan. En minäkään himoitsisi miestä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, mitä minä pystyn tarjoamaan vaan vertailisi minua toisiin.
"Valitettavasti Se ei riitä!!! :/ "
Niin, juuri SE on sinun ongelmasi - se, ettei riitä. Sinulle ei mikään riitä. Siitä tässä on kysymys.
Olet saanut perheen, miehen ja lapsen. Hienon miehen, joka on hieno isä ja hieno puoliso. Teillä on myös seksiä, sinä et ole "puutteessa". MITÄ VIELÄ?!
Sinun pätää saada kaiken tämän lisäksi jotain "huippueksiä" - jotain sellaista, jota ei ehkä ole olemassakaan. Tai joka tulee loputakin vasta monen asian summana ja vain yksi niistä summan osatekijöistä on mies. Toinen olet sinä itse ja kolmas on puitteet. Katso ensin peiliin ja laita vielä puitteet kuntoon.
Ala elää tätä elämää, joka sinulla on. Se on jo aika hyvä. Tee siitä elämästä vielä parempi. Rakasta ja osoita rakkautesi. Ole hyvä seksissä hänelle ja ohjaa häntä toivettesi mukaan, mutta hienovaraisesti kuten kaikissa tärkeissä asioissa.
Kuulostat jotenkin lapselliselta. Tietysti haastava elämäntilanne voi osaltaan vaikuttaa tähän seksielämän puutteiden kaiveluun. On lisäksi vaikeaa kuvitella, että kaksi tavallista aikuista ihmistä, joilla ei ole fyysisiä rajoitteita, ei keksisi sellaista seksiä, joka tyydyttää molemmat. Kerrot olevasi miestäsi kokeneempi. Tuotko sen jotenkin korostetusti esille? Voin kuvitella, että miehesi voi lamaantua siitä, että sinä tavallaan tarkkailet hänen suoritustaan ja vertailet muihin. Yritätkö itse tuottaa miehellesi nautintoa? Jospa ottaisin miehesi oikein kunnon käsittelyyn vaatimatta mitään vastinetta. Ehkä siitä avautuisi miehellekin uusia näköaloja ja jatkossa voisi seurata vastapalveluksia.
Älä petä miestäsi. Se on aina matalamielinen teko, tuo vain vaikeuksia myöhemmin. Saldo jää varmasti miinukselle.
Pettäminen on aina virhe. Uskottomuus aiheuttaa petetylle traumaattinen kriisin masennuksineen, eikä siinä pettäjäkään pääse yhtään helpommalla. Rehellisyys ja avoimuus ovat oikeita keinoja korjata parisuhdetta. Puhu miehellesi.
Miten se uskottomuus aiheuttaa petetylle traumaattisen kriisin masennuksineen, kun ei kerro petetylle siitä syrjähypystä mitään?
Mä en oo koskaan kertonut mun syrjähypyistä mun sen hetkisille miehille. Oon hyvin voinut elää sen asian kanssa ihan ilman kertomistakaan. Niin mä oon voinut olla niiden toisten miesten seurana uudestaan eli aina se ei oo jäänyt siihen yhteen syrjähyppyyn.
Entä jos parisuhteessa se avoimmuus ja puhuminen ei muuta pattitilannetta mihinkään? Kun mies ei halua itse muuttua.
En tuo ilmi sitä,että olen kokeneempi. Mieheni on omalta osaltaan ollut oikein tyytyväinen seksielämäämme. Ainakin sanojensa mukaan! :) Olen tehnyt parhaani hänen tarpeidensa tyydyttämiseen,mutta vastavuoroisuus on aika olematonta. Olemme keskustelleet,keskustelleet ja keskustelleet.. Ei muutosta. Ja hän ei halua puhua ulkopuoliselle,joten minä nostan kädet pystyyn! :/ Siinä olen samaa mieltä,että haastava elämäntilanne on vaikuttanut asiaan ihan varmasti...
Otapa huomioon sekin, että asia voi paljastua kohtalon oikusta ilman, että itse edes tiedät mokanneesi jonkin yksityiskohdan. Jos seulot tämän palstan antia, niin suurimmassa osassa tapauksia pettäjä ei todellakaan ole itse kertonut yhtään mitään.
Miten muuten koet kumppaniesi mahdollisen uskottomuuden sinua kohtaan? Vai onko sinun erikoisoikeutesi ollessasi parisuhteessa, että vierasta pitää saada?
Tietysti minulla pitää aina olla minun erityisoikeuteni.
Miten niin koen? Ei minun tarvitse kokea kumppanin mahdollista uskottomuutta, kun hän ei kerro siitä minulle mitään. Mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa, kuten tällä palstalla hyvin paljon toistetaan.
Tämä viestisi sai mietteliääksi. Ottaako miehesi sinut/tarpeesi/toiveesi muuten huomioon? Omat muutamat mieheni ovat olleet tosi aktiivisia seksissä, joten täytyy ihan kuvitella, miltä tuntuisi, jos mies vain lähinnä on ja odottaa toimintaa toiselta. Varmaan se on ahdistavaa. Tähän tarvittaisiin nyt ammattiapua, siis miehellesi. Mutta hän ei siis sitä halua.
Vaikea tilanne. Mikä olisi nyt hyvä ratkaisu, vaikea sanoa. Mutta älä kuitenkaan petä. Se on tuskallinen tie. Tilanteeseen pitäisi kuitenkin löytää jokin ulospääsytie.
Jep! Mies ei halua ammattiapua.. Hän ilmoitti että puolen vuoden päästä voi käydä KAKSI kertaa terapeutilla,jos tilanne on ennallaan tai huonompi. Herra ei ymmärrä kuinka avioliitto voi mennä palasiksi lyhyessäkin ajassa! :(
Mikä siinä pettämisessä nyt on tuskallinen tie? Jos pystyn ajattelemaan,että se on vain seksiä enkä jää kiinni? Eihän mieheni tietäisi toimistani mitään ja mitä ei tiedä ei voi satuttaa!? :) (Tiedän ikuisuuskysymys).
Suhde perustuu luottamukseen ja rakkauteen... pettäminen ei ole ratkaisu ja se on katalaa toista kohtaan. Puhu! Sen verran munaa pitää jokaisella olla ja miettiä mitkä on seuraamukset jos pettää toista..
Niinhän se minunkin puolisoni selitti, ettei ollut tarkoitus, että minä saisin tietää. No ei tietenkään ollut tarkoitus! Nyt hän sitten onkin ihan sekoamispisteessä syyllisyydestä ja pettymyksestä omaan toimintaansa kohtaan.
Aloittajalla taitaa olla päässä vikaa kun täytyy tuollaisia kysellä keskustelupalstoilla.
Eikös tuon nyt pitäisi olla ihan itsestään selvä asia ihan kysymättäkin ?
Ei ole päässä vikaa! :) Luulin,että tämä on keskustelupalsta missä jaetaan mielipiteitä? Olen erittäin kiitollinen kaikista kommenteista,varsinkin asiallisista. Ei haittaa vaikka kommentti on negatiivinen,sillä olette saaneet minut miettimään asioita tosi monelta kantilta! Kiitos! :):):)
palaa. En ees lukenu kun pätkän alusta mut eikun vaan toimeksi. Ja sitten uutta miestä taas koukkuun. Kyllä se siitä...
Älä tahraa sieluasi. Elämässä on paljon muuta arvokaampa kuin seksi. On nuooriakin ihmisiä jotka elävät ilman seksiä. Kyllä oamtuntosi nuhtelee kun kyselet ja epäröit. Älä ota vastaan irstaita neuvoja.
No kyllähän minä olen jo pettänyt pussaamalla ja halailemalla muiden miesten kanssa. Eli periaatteessa olen "turmeltunut". Sängyssä en ole pettänyt koskaan,joten sikäli otsikko antaa väärän kuvan... Toisaalta joku voi nyt ajatella,et ihan sama mennä loppuun asti koska petollinen nainen olen,mutta mielestäni Se ei ole sama asia...
Petä ihmeessä -kohta lapsellasi on yksi vanhempi.
Avioeron sattuessa lapsi jää pääsääntöisesti aina äidille.
Jokainen tekee miten parhaaksi näkee, enkä halua lähteä ketään neuvomaan...
Oma suhteeni oli jo pitkään seksuaalisesti täysin tyhjä...en kiinnostanut miestäni seksuaalisesti ...hän viihtyi paremmin nettipornon parissa. Seksi oli hänen osaltaan pikainen pano silloin kun häntä huvitti...yritin useaan otteeseen vuosien varrella kertoa mitä halusin mutta turhaan.
Lopulta tein deittiprofiilin ja löysin sitä kautta seksiseuraa...jo ekoilla treffeillä päädyttiin takapenkille ja seksi on ollut aivan mahtavaa.
Jatketaan niin kauan kuin se tuntuu hyvältä!
"Jatketaan niin kauan kuin se tuntuu hyvältä! "
..jatkatte niin kauan kunnes käryätte.
Älä petä!!!
A) yritä vielö tehdä jotain parisuhteen eteen
B) Tyydy tilanteeseen
C) lähde menemään, ja säädä sitten mitä säädät
pettämisellä voi saada niin hemmetin isoa vahinkoa ja tuhoa aikaiseksi, ettei niitä tuhoja välttämättä korhata ikinä. Varsinkin kun lapsi on mukana kuvioissa
Olen itse avioero perheestä, jossa uskottomuus rikkoi perheen. Ja tuota vanhempien toisiaan vastaan käymää taistelua sai katsella eron jälkeen koko nuoruuden.. vielä tänäkin päivänä n. 25 vuotta heidän eronsa jälkeen molemmat ovat niiiin katkeria ja vihasia toisilleen ettei ole tosikaan!!! Se on vaikuttanut myös meidän sisarusten väleihin, kun kaikenmoista valtataistelua vanhemmat kävivät. (Etupäässä isämme) Meistä kolmesta sisaruksesta ei kukaan halua hirveästi olla tekemisissä vanhempien kanssa, kun kukaan meistä ei jaksa enää kuunnella sitä vanhaa iänikuista ruikutusta.
Siksipä ainakin itse otin sen ohjenuoran elämään, että tapahtuipa mitä tahansa, niin itse en tule ikinä
pettämään, vaan pidän kiinni noista yllä mainitsemistani periaatteista. Olen itse eronnut aiemmin kahdesta pitkästä suhteesta kumppanin uskottomuuden takia, molemmat katuivat hairahdustaan ja pitkään perään itkivät, mutta ei voi mitään. Nyt ei voi toivoa vaan että nykyinen aviomies ei petä, kun yhteinen lapsikin on tulossa näin vanhemmalla iällä... myös tuo oman lapsuudenperheen koettelumukset vaikuttivat niin paljon, että 35 ikävuoteen asti olin tiukasti sitä mieltä etten ikinä perhettä perusta... sitten oma mies sai minut miettimään.. pari vuotta meni asioiden läpi käymisessä, ja onneksi mieleni muutin... silti pelottaa niin paljon ettei vaan samanlaista helvettiä enää ikinä joudu kokemaan mitä se oli omassa lapsuudessa ja nuoruudessa...
Olen pahoillani puolestasi! :/
Tilanne on kuitenkin se että minä rakastan miehessäni kaikkea muuta paitsi tuota seksiasiaa. En haluaisi menettää häntä,mutta toisaalta tarvitsen ja haluan muutakin...
Tänään me olemme riidelleet,keskustelleet,riidelleet ja vetäneet myös erokortin. :/ Me olemme tämän asian suhteen aivan totaalisen umpikujassa,mutta yritämme nyt parantaa tilannetta lapsemme vuoksi.
Tällä hetkellä minusta tuntuu etten ole pettämässä miestäni (sängyssä) lauantaina, sillä en tiedä enää mitä haluan... Olen aivan sekaisin ja siinä tilassa ei passaa tehdä liian isoja päätöksiä... Jos olisin fiksu niin jättäisin koko tapaamisen,mutta ihan niin fiksu en ole! ;)
Tuota..kehottaisin sinua miettimään asioiden kaikki puolet!pettäminen ei kannata! Ole ylpeä itsestäsi,ettet ole ditä tehnyt! Sen sijaan,että riitelisitte miehesi kanssa,yrittäisit ymmärtää ja rakastaa häntä!!! Hän on se sama ihminen,kenen kanssa menit avioon! Lupasit rakastaa myötä-, ja vastoinkäymisissä! Jokaisessa oitkässä suhteessa tulee kriisejä/ huonoja aikoja! Sen sijaan,että etsitte vikoja toisistanne,yrittäkää tukea toisianne. Et voi tietää,mitä mieskin kokee?! Ehkä hänkin kärsii? Onhan hän oma miehesi..! Ihmiset ovat itsekkäitä ajatellessaan pettämistä! Muutenkin koko seksi käsitteenä on yliarvostettu tapahtuma. Seksillä ei paranneta maailmaa,eikä ongelmia! Mitäpä,jos alkaisimme puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja erittelemään ongelmat!!!
Sen teen ja nythän on tilanne etten ole pettämässä ja yritän panostaa avioliittoomme. Riski on kuitenkin olemassa. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Ehkä tämä nyt on vaan meidän eka iso kriisimme ja enkä todellakaan aio luovuttaa vielä.
Mieheni kärsii,tiedän sen. :( Hän oli järkyttynyt kun puhuin erosta. Ei ollut kuulemma koskaan kuullut minun ehdottavan sitä. Vaikeaa tämä tulee olemaan :( PERKE**!!! :)
Eikö tuo ap-hempukka ole jo päätöksensä tehnyt: aikoo jättää miehen lapsen kanssa kotiin ja mennä sillä aikaa vieraan pelimiehen kanssa sänkyyn. Näin eräät ratkaisevat ongelman kuin ongelman. Ei mitään uutta taivaan alla.
Hempukka! :P Itseasiassa olet väärässä. Huominen peruuntui ja emme välttämättä näe enää koskaan.. Ap yrittää parantaa nyt avioliittonsa eikä ole pettämässä tällä hetkellä!!!!
Hyvä päätös, nyt voit alkaa olla ylpeä itsestäsi. Pettämällä vain lisätään ongelmia, ei ratkaista niitä. Jos parisuhde ei toimi, niin voi erota ja etsiä uuden 'täydellisen' puolison, jos kokee sellaisen ansaitsevansa. Tai toteuttaa seksuaalisuuttaan eronneena sinkkuna. Näin erovanhemmilla säilyy terveet välit, mikä on lapselle ainoa hyvä vaihtoehto. Pettää ja valehdella ei tarvitse kenenkään, Se vain on se helpoin vaihtoehto, jos haluaa mennä sieltä missä sitä on matalin ja satuttaa rakkaimpiaan.
Hyvä päätös tällä hetkellä.. Toivottavasti asiat menevät paremmalle mallille. Itseasiassa eilen sanoin ensimmäistä kertaa miehelleni,että pelkään pettäväni häntä. Vastaus oli että jos petän niin avioliitto on ohi. Tosi rakentavaa keskustelua! :(
Miksi sinusta tuntuu pettäminen helpommalta vaihtoehdolta, kuin puhua suoraan ja rehellisesti kirjoittamasi ajatukset miehellesi?
Pelkäätkö olla täysin avoin ja rehellinen asioista?
Mitä menetät olemalla rehellinen tunteistasi?
Onko miehesi reaktio rehelliseen tunteiden julkaisemiseen suurempi este, kuin oma hyvinvointisi?
En pelkää.. Minä olen kertonut rehellisesti tunteistani,mutta eipä ole auttanut tähän asti ja nyt ollaan vaiheessa ettei tartte liikaa puhua! :O
Mieheni on hyvin loukkaantunut ja vihainen. Miehinen itsetunto on kokenut kolhuja! :((((
Hei AP. Hyvä jos on mennyt nämä hommat ohi. Ja panostat perheeseesi. Havainto jonka olen tehnyt (olen itse 42v mies), että nainen on suhteissa rehellisempi ja menee enemmän tunteella ja naiset ovat anteeksi antavampia. Olen nähnyt elämäni aikana muutaman kerran kun nainen on aloittanut suhteen ja kun nainen on rakastunut uuteen mieheen on nainen jättänyt edellisen miehen, ainoastaan huoranainen voi nussia kahden tai useampien miesten kanssa, miehiltä tämä kyllä onnistuu joten suuri osa miehistä on huoria. Mutta nämä naiset jotka ovat jättäneet miehen eivät yleensä pääse takaisin jos haluavat. Miehet eivät voi sisimmissään antaa naisen huoruutta anteeksi, nainen voi.
Kannatta miettiä hyvin tarkkaan ja ottaa huomioon se että kuuman takia laittaa koko elämän ja lasten elämän uusiksi.
Eipä ole AP:llä menny nämä hommat ohi! :/ Tilanne on nyt Se että tapaan tämän toisen miehen huomenna. Ihan ihmisten keskellä eli ei olla menossa pane****.. Katson nyt tämän tilanteen loppuun asti eli huomenna näkee tulenko pettämään miestäni tulevaisuudessa. Avioliitto menee paremmin,koska tärkeistä asioista ei olla puhuttu mitään.. Ehkäpä minä sittenkin voin syödä ja säästää kakun!? :)
No kyllä oot munan perrään. Viis veisaat lapsestasi tai miehestäsi. Voin kertoa ihan kokemuksesta, että sinun leikin käy huonosti. Mutta ehkä olet sen ansainnutkin. Tulet saamaan paljon paheksuvia katseita ja tietyn naisen leiman otsaasi ja sitä leimaa kannat lopunikääsi. Hyi hitto, minkälainen ihminen. Mouruat täällä kikkeliä ja välillä esität niin pyhää että! Ei olla menossa pane... Niinpä niin.
Ei käy ja jos käy niin Se on minun ongelmani! :) Tähän on hyvä lopettaa omalta osaltani ketju. Olen elänyt tunteiden vuoristorataa aika pitkään ja kirjoitukseni kuvastavat sitä, ei tekopyhyyttä. Olen nyt päätökseni tehnyt ja meinaan pettää miestäni. Tässä on nelisen viikkoa aikaa muuttaa mielipidettä,mutta en usko niin käyvän. Näin pitkälle olen jo mennyt,joten mitä väliä enää millään on.. Palaan kertomaan miten meni,jäinkö kiinni vai jatkuuko kaikki ennallaan.. ;)
"Ei käy ja jos käy niin Se on minun ongelmani! :) "
Väärin! Siitä tulee monen muunkin ongelma - myös lapsesi ongelma.
Olet todella ällöttävä ihminen. Olet jonkinasteinen seksiaddikti ja/tai äärettömän mielikuvitukseton ja itsekäs ihminen, joka haluaa sekä lapsia että sairasta sinkkuelämää - ja lopulta hylkää lapsensa ja perheensä oman mielihalunsa vuoksi. Sinut pitäisi saada hoitoon - suljetulle osastolle. Hyi helvetti. Itken lapsesi kohtaloa.