Voi

luoja. Hain vain ainoastaan vuosia parempaa parisuhdetta ja törmäsinkin itseeni ja arvostelijoihin jotka kertoivat totuuden. Tekee kipeää. Se sattuu eikä sitä saa muutettua. Ajatuksia ei saa enää päästä pois. Vainoharhaisuuden vihjailua jms.
Haluanko enää mitään parisuhdetta? En tiedä. Aika näyttää kuka saa traumat purettua. Parisuhdetta toivoen..menneen unohtaen..uuden oven aukaisen.
Muilla samoja haasteita?
1482
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Mikä oli se totuus? Että haet vain itseäsi korkeampi tasoista miestä ja siihen ettei sinua arvosteta enää toivomallasi tasolla?

Äänestä
  • Vika on itsessäni. Uskottavuus meni tietyllä tasolla. Arvostus toisella.
    Jokaista miellyttää tietyt asiat ihmisessä. Se on aina henkilökohtaista. Hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka suostuu. Alla olevalle vastaus siihen että tietysti jokainen pyrkii parempaan elämään. Ei suostuisi enää mihinkään paskaan elämään. Tietysti niin. Se minusta. Ei kovin mielenkiintoista. Leuka ylöspäin ja ryhti suoraksi. Matka jatkuu.

    Äänestä

  • Citynainen kirjoitti:

    Vika on itsessäni. Uskottavuus meni tietyllä tasolla. Arvostus toisella.
    Jokaista miellyttää tietyt asiat ihmisessä. Se on aina henkilökohtaista. Hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka suostuu. Alla olevalle vastaus siihen että tietysti jokainen pyrkii parempaan elämään. Ei suostuisi enää mihinkään paskaan elämään. Tietysti niin. Se minusta. Ei kovin mielenkiintoista. Leuka ylöspäin ja ryhti suoraksi. Matka jatkuu.

    Ei se ole hullu joka suostuu, vaan se voi olla henkilö jolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja mistä valita jota toiset käyttävät hyväkseen.

    Äänestä

  • 14+13 kirjoitti:

    Ei se ole hullu joka suostuu, vaan se voi olla henkilö jolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja mistä valita jota toiset käyttävät hyväkseen.

    En tiedä mutta eteenpäin menen sillä periaatteella ettei mikään saa muistuttaa entisestä/entisistä asioista tai suhteista tai sattumuksista tai tutuista sanoista. Heti jos alan epäillä että meneillään on jotain peliä tai joku on ketunhäntä kainalossa, peräännyn.
    Olen muuttunut. Muuttunut epäileväksi tai sitten olen aina sitä ollutkin. Eli mikään ei olisi muuttunut. Hyväksikäyttö. Hmm.. Sitä on monenlaista.

    Äänestä

  • Citynainen kirjoitti:

    En tiedä mutta eteenpäin menen sillä periaatteella ettei mikään saa muistuttaa entisestä/entisistä asioista tai suhteista tai sattumuksista tai tutuista sanoista. Heti jos alan epäillä että meneillään on jotain peliä tai joku on ketunhäntä kainalossa, peräännyn.
    Olen muuttunut. Muuttunut epäileväksi tai sitten olen aina sitä ollutkin. Eli mikään ei olisi muuttunut. Hyväksikäyttö. Hmm.. Sitä on monenlaista.

    Eli sua petettiin ja sulle jäi joku trauma asiasta? Mul oli yks exä jolla oli tommonen tilanne ja se oli ihan sairaalloisen mustasukkainen ihan turhastakin ja lopulta jätti mut varmaan siinä pelossa, että pettäisin, vaikka en koskaan semmoista tekisikään.

    Äänestä

  • 15+16 kirjoitti:

    Eli sua petettiin ja sulle jäi joku trauma asiasta? Mul oli yks exä jolla oli tommonen tilanne ja se oli ihan sairaalloisen mustasukkainen ihan turhastakin ja lopulta jätti mut varmaan siinä pelossa, että pettäisin, vaikka en koskaan semmoista tekisikään.

    Miksette voi puhua suoraan asioista niinkuin ne ovat. Vaatii aina salapoliisin työtä tajuta mitä naiset yrittävät sanoa.

    Äänestä

  • 15+16 kirjoitti:

    Eli sua petettiin ja sulle jäi joku trauma asiasta? Mul oli yks exä jolla oli tommonen tilanne ja se oli ihan sairaalloisen mustasukkainen ihan turhastakin ja lopulta jätti mut varmaan siinä pelossa, että pettäisin, vaikka en koskaan semmoista tekisikään.

    Itse olen juuri sellainen vähän mustis tyyppi joka jättää pettämisestä. Tai jopa jos epäilen pettämistä.
    Luottamuksen menettäminen puolin ja toisin on ehkä se ratkaiseva tekijä joka aiheuttaa ongelmia ja joka on itselleni aika tärkeää. Luottamus.
    Olen pettänyt luottamuksen ja minut on petetty. Traumoja en tässä lähtisi listaamaan ja ovatko todellisia vai ei. Aika näyttää.

    Äänestä

  • Citynainen kirjoitti:

    Itse olen juuri sellainen vähän mustis tyyppi joka jättää pettämisestä. Tai jopa jos epäilen pettämistä.
    Luottamuksen menettäminen puolin ja toisin on ehkä se ratkaiseva tekijä joka aiheuttaa ongelmia ja joka on itselleni aika tärkeää. Luottamus.
    Olen pettänyt luottamuksen ja minut on petetty. Traumoja en tässä lähtisi listaamaan ja ovatko todellisia vai ei. Aika näyttää.

    Mustasukkaisuus on ihan normaalia, mutta sitten siihen tulee semmoinen sairas taso, kun syyllistät ja vahdit toista ilman mitään aihetta. Minusta kannattaisi jo hakeutua hoitoon, jos mustasukkaisuus menee niin sairaalloiselle tasolle, että huomaat aiheetta kyttääväsi toista ja se katkaisee koko suhteen, vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Joku terapia toivottavasti saattaisi auttaa, suosittelen kokeilemaan. Ei miehet oikeasti ole kaikki pettäjiä, vaikka sulla olisikin huonoa kokemusta.

    Äänestä

  • 8+15 kirjoitti:

    Mustasukkaisuus on ihan normaalia, mutta sitten siihen tulee semmoinen sairas taso, kun syyllistät ja vahdit toista ilman mitään aihetta. Minusta kannattaisi jo hakeutua hoitoon, jos mustasukkaisuus menee niin sairaalloiselle tasolle, että huomaat aiheetta kyttääväsi toista ja se katkaisee koko suhteen, vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Joku terapia toivottavasti saattaisi auttaa, suosittelen kokeilemaan. Ei miehet oikeasti ole kaikki pettäjiä, vaikka sulla olisikin huonoa kokemusta.

    Mustasukkaisuus sinänsä aiheuttaa allergiaa mutta sitä on niin monenlaista ja -tasoista. Kohteliaasti kieltäydyn terapiasta sillä uskon vahvasti etten ole sen tarpeessa. Ympäristön on vain annettava olla rauhassa ja unohtaa vanhat asiat. En ole kaikkeen syypää enkä kadu koska mitään ei voi muuttaa ja olen ylpeä siitä kuka olen ja mitä olen nyt.
    Jonain päivänä joku huomaa tämän helmen eikä torju vaan hakee ja hakeutuu seuraani itseni vuoksi sekä kiinnostuksen.. Sitä odotellessa keskityn vain olemaan oma itseni ja mahdollisimman hyvä ihminen. Itselleni ennen kaikkea.

    Äänestä

  • Citynainen kirjoitti:

    Mustasukkaisuus sinänsä aiheuttaa allergiaa mutta sitä on niin monenlaista ja -tasoista. Kohteliaasti kieltäydyn terapiasta sillä uskon vahvasti etten ole sen tarpeessa. Ympäristön on vain annettava olla rauhassa ja unohtaa vanhat asiat. En ole kaikkeen syypää enkä kadu koska mitään ei voi muuttaa ja olen ylpeä siitä kuka olen ja mitä olen nyt.
    Jonain päivänä joku huomaa tämän helmen eikä torju vaan hakee ja hakeutuu seuraani itseni vuoksi sekä kiinnostuksen.. Sitä odotellessa keskityn vain olemaan oma itseni ja mahdollisimman hyvä ihminen. Itselleni ennen kaikkea.

    Aiemmin jo myönsit vian olevan sinussa itsessäsi, se on jo yksi askel voittoon päin ja ei tietysti terapia ole pakollinen, mutta pitää oppia huomaamaan mikä on todellista ja mikä ei ettei syyllistä toista ilman syytä. Sairaaksi menevä mustasukkaisuus helposti tuhoaa koko suhteen, kuten minulle jo kerran kävi. Se on miehen kannalta erittäin henkisesti raskasta olla aina puolustamassa itseään ja todistelemassa ettei mitään ole meneillään, varsinkin kun ihan aiheetta joutuu siihen valokeilaan.

    Äänestä

  • 7+13 kirjoitti:

    Aiemmin jo myönsit vian olevan sinussa itsessäsi, se on jo yksi askel voittoon päin ja ei tietysti terapia ole pakollinen, mutta pitää oppia huomaamaan mikä on todellista ja mikä ei ettei syyllistä toista ilman syytä. Sairaaksi menevä mustasukkaisuus helposti tuhoaa koko suhteen, kuten minulle jo kerran kävi. Se on miehen kannalta erittäin henkisesti raskasta olla aina puolustamassa itseään ja todistelemassa ettei mitään ole meneillään, varsinkin kun ihan aiheetta joutuu siihen valokeilaan.

    Syyttäjällä täytyy olla näyttö syyllisyydestä eikä toisinpäin. Päteekö näissä asioissa motiivi tai todistelu että mitä, missä ja milloin on tehnyt ja kenen kanssa?
    Kyllä. Minussa on paljon vielä vikaa, vikaa.. mutta siitä keskustelu päättyy nyt tähän sillä se on vain oma ongelmani ja jokainen ratkaisee ongelmansa itse. En syyllistä ketään tällä hetkellä. Jotkut asiat on vain nieltävä hampaita kiristellen koska niistä ei puhuta ääneen. Eikä niihin voi vaikuttaa. Se on ratkaiseva tekijä.

    Äänestä

Kuulostaa siltä, että olet sisäisen muutoksen tiellä. Vaikka nyt on vaikeaa, totuus joka on sinulle nyt valjennut auttaa sinut vielä parempaan elämään.

Äänestä

Voi vittu miten vammaista naisten keskustelua koko ketju.

Äänestä
  • Naisilla ja miehilllä on eri logiikka ja moni on vammainen tietämättään. Ilman diagnoosia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Citynainen kirjoitti:

luoja. Hain vain ainoastaan vuosia parempaa parisuhdetta ja törmäsinkin itseeni ja arvostelijoihin jotka kertoivat totuuden. Tekee kipeää. Se sattuu eikä sitä saa muutettua. Ajatuksia ei saa enää päästä pois. Vainoharhaisuuden vihjailua jms.
Haluanko enää mitään parisuhdetta? En tiedä. Aika näyttää kuka saa traumat purettua. Parisuhdetta toivoen..menneen unohtaen..uuden oven aukaisen.
Muilla samoja haasteita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu