Heippa!

Huhuh kaukosuhteet. Mun on pakko päästä jonnekkin purkaamaan näitä sekavia tunteita ja näin oikeaksi tulla tänne kirjottelemaan sillä moni muukin täällä tietää millaisua tunnemyrskyjä kaukosuhteeseen usein kuuluu :D Olen ollu kaukosuhteessa reilut 2 vuotta, poikaystäväni asuu Etelä-Saksassa. Vietimme äskettäin muutaman kuukauden yhdessä, näimme melkeen joka päivä ja nyt hän lähti kotiin ainakin kuukaudeksi. Hänen on harjoittelua vaille valmistunut ja on myös halukas etsimään töitä Suomesta.

En nyt hae mitään tietynlaisia kommentteja vastauksia, mutta haluisin tietää miten tunteenne ovat muuttuneet suhteen edetessä. Itsellä nimittäin tuntuu siltä, että ikävä vaan kasvaa mitä enemmän ollaan yhdessä oltu. Erityisesti nyt kun sanottiin jäähyväiset minusta tuntui siltä kun hän olisi lähtenyt pariksi vuodeksi pois ja siltä kun maailma olisi kaatunut päälle :D Naurettavaa kyllä sillä olemmehan viettäneet juuri muutamat ihanat kuukaudet yhdessä, mutta niin vain olen entistä kiintyneempi. Minulla olisi mahdollisuus lähteä pian häntä tapaamaan, mutta samalla mietin, että olisiko "parempi" pysyä hetken kotimaassa, ihan vain sen takia, että saisi tunteet rauhoitettua ja pääsisin takaisin arkeen. Olen nimittäin huomanut, että jäähyväisten aikana ja seuraavina päivin olo on aivan kauhea, mutta sen jälkeen mieli rauhoittuu alan jo innolla odottamaan seuraavaa tapaamista. Lisäksi pelkään välillä oman elämän "menettämistä" ja mietin etten saisi liikaa kiintyä häneen. Sitten taas tuntuu tyhmältä etten lähtisi kun mikään ei minua estä enkä nää rahoilleni parempaa käyttöä ku ostaa lennot rakkaani maahan.

Tämä kaukosuhde on ollut mulle sellaista vuoristorataa ja nyt näin 2v jälkeen ja kuin rakkaani alkaa olee hiukan lähempänä muuttamista minun kotimaahani tunteeni ovat varsin sekavat. Olisin maailman onnellisin jos saisimme asua samassa maassa, mutta samalla pelkään, että jos tämä ei onnistukaan lähiaikoina niin en tule enään jaksaa sitä kaukosuhdetta, eli toisen näkemistä joka toinen kuukausi :/ En aina ymmärrä näitä tunteita sillä olemmehan olleet samassa tilanteessa ennenkin ja nähneet noin joka toinen tai joka kolmas kuukausi.

Onko jollain muulla samanlainen tilanne? Suhteemme on vain vahvistunut ja luottamamus kasvanut, mutta samalla on alkanut tulla semmosia tunteita, ettei tämmöistä tilannetta ikuisuuksia jaksa.. Mutta pakkohan se on sillä en ikinä luopuisi hänestä...