Pystyykö kukaan sanomaan onko missään mainintoja kaukopartioiden pakkotilanteessa tekemistä ns. armomurhista? Siis ollaan tilanteessa takaa-ajettuina, oma kaveri vaikeasti haavoittuneena, eikä mahdollisuutta kätkeä haavoittunutta! Partiomiehet vetivät pitkäätikkua kuka on se, jolle tuo ikävä tehtävä lankesi jouduttaa partiotoverin elämä päätökseen! Oli tiedossa venäläisten hellät kuulustelumetodit, niin ei voitu jättää vangiksikaan, etenkin jos haavoittunut tiesi partion kätköpaikat, kohteen ja kokoontumispaikat yms! Sama tapahtui, jos jokin jäsen partiosta sekosi pahemmin keskellä vihollisia, niin jollekkin lankesi ikävä velvollisuus, muuten olisi monesti koko partio voinut tuhoutua!
Siis onhan raadollista, mutta kun näin on pakon edessä jouduttu toimimaan! Ajattelin kysyä, jos joku tietäisi asiasta enemmän???
kuinkahan yleistä on tämmöinen ollut??? Alan kirjailijat luonnollisesti ovat välttäneet aiheen aivan kokonaan, mutta sekin on historiaa josta pitää voida keskustella!
Siis onhan raadollista, mutta kun näin on pakon edessä jouduttu toimimaan! Ajattelin kysyä, jos joku tietäisi asiasta enemmän???
kuinkahan yleistä on tämmöinen ollut??? Alan kirjailijat luonnollisesti ovat välttäneet aiheen aivan kokonaan, mutta sekin on historiaa josta pitää voida keskustella!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totta!
Olen asiasta itse lukennut jossain artikkelin, missä viitattiin tällaiseen käytäntöön! Myös tapahtui paljonkin tiukoissa tilanteissa, että haavoittuneelle jätettiin käsikranaatteja ja ase, millä sai myydä henkensä kalliilla. Tämä tietysti mikäli haavoittunut kykeni taistelemaan.
En itse haluaisi jäädä venäläisten vangiksi partiomiehenä mistään hinnasta, nääs kohtalo oli yleensä teloitus!!!
Kaukopartiot olivat myös salaiseti keino päästä eroon ei-toivottavista yksilöistä. Sehän oli hyvin helppoa, muu joukkue lähtee hiljaa keskellä yötä ja jättää tyypin yksin keskelle korpea ilman muonaa venäläisten keskelle. Oli aika varmaa että tyypistä päästiin eroon ilman kiusallisia kysymyksiä...
"Kaukopartiot olivat myös salaiseti keino päästä eroon ei-toivottavista yksilöistä. Sehän oli hyvin helppoa, muu joukkue lähtee hiljaa keskellä yötä ja jättää tyypin yksin keskelle korpea ilman muonaa venäläisten keskelle. Oli aika varmaa että tyypistä päästiin eroon ilman kiusallisia kysymyksiä... "
Kaukopartioidern miehistö oli yleensä pitkään yhdessä ollut ja yhteen hitsautunut kaverijoukko. Miksi siinä olisi haluttu päästä jostakin omasta henkilöstä eroon?
Sen sijaan haavoittuneita saatettiin jättää aseiden kanssa odottamaan takaa-ajajia.
Suomalaisillahan oli olemass käytäntö että kaveria ei jätetä.
Joten pelkkää huuhaata nyt kirjoittelet.
Minä kannoin Uralilta kerran Leo Lastumäen kokoisen haavoittuneen kaverin. Taistelin siinä sitten läpi Ohtovan linnakeketjun, Mannerheimin salaisen bunkkeriaukon, ja vielä Vaasan vapaaehtoopalokunnan, kun uin saalis selässäni Ruåttiin.
Hyvää Joulua sinullekkin kaikesta huolimatta.
Yleensä tämmösessä tilanteessa haavoittunut jätetään hyviin asemiin esim. konepistoolin kanssa, riittävästi ammuksia siihen vierelle, viimäsenä palveluksena joukko-osaston muille kavereille, hankkii vähän lisäaikaa viivyttämällä vihollista, se on sitten oma valinta jos haluaa jäädä hengissä vangiksi.
Haavoittunut saatettin myös kätkeä ja hakea myöhemmin pois, tämmösiä tapauksia tiedän muutaman kappaleen, osasto hautaa haavoittuneet jonkun kuusen alle tai muualla mistä sitä ei havaita ja vie vihollisen toiseen suuntaan, esim. jättämällä selvät jäljet joita seurata.
Sissosasto tai "kaukopartio-osasto" tekee semmosen ketunlenkin, jossa aina joku hyppää pois jotokselta, nämä porukasta "poistuneet" hakee sen haavoittuneen sitten mukaansa ja vie omien linjojen puolelle, ei se ole kummonkaan temppu metsässä, tämmönen harhautus.
haettiin myös lentokoneilla.
Oli tapauksia, joissa haavoittunut halusi jäädä viimeiseen taisteluunsa. Tietysti oli myös mahdollisuus antautua.
Päämajasta partionjohtajille oli että jos haavoittunut oli työväenluokkaisella taustalla niin piti jättää haaveilemaansa "ihannevaltioon".
Siellä sinun päämajassasi varmaan sota haisi kun te paukuttelitte toisinne aunukseen.
ohjeita.
Päämajasta tuli vain tehtävät. Ohjeet antoivat yleensä komppanianpäälliköt.
Partionjohtajat toteuttivat tehtävät paljolti oman harkintansa mukaan.
Haavoittuminen ja kaatuminen olivat jokaisen partiomiehen tietämä riski. Niihin suhtauduttiin sen mukaisesti. Haavoittunut pyrittiin kaikin keinoin pelastamaan. Kaatuneet haudattiin tai ainakin kätkettiin.
Poliittisella taustalla ei ollut merkitystä.