Olen syksyllä eronnut pitkästä suhteesta, jota aika ajoin väritti fyysinen väkivalta. Sen ymmärsin myös suhteen aikana, mutta nyt jälkeenpäin minut on tyrmännyt henkisen väkivallan kirjo, jota mieheni minuun käytti. Väheksymistä, täydellistä minun.tarpeiden huomiotta jättämistä, kyvyttömyyttä käsitellä minun tai omia negatiivisia tunteita. Mököttämistä, katoamista, äyskimistä. Mun kaverit joo ehkä saivat tulla, mutta mikään ajankohta ei miehelle sopinut, eikä hän yleensä ollut sitten paikalla. Hänen kaverinsa saivat tulla minulle mitään ilmoittamatta vaikka koko viikonlopuksi. Minun mielipidettäni ei mihinkään asiaan kysytty, ja jos sen kuitenkin sanoin, ei sitä otettu huomioon.
Tämä on ollut jälkeenpäin vaikea käsitellä, miten alistuin, miksi en noussut vastaan. Toisaalta tiedän että ei siitä mitään hyötyä olisi ollut, riitelemällä saisin vain selkääni. Olen ollut itse nuoruudessani hyvin temperamenttinen, jopa väkivaltainen ystäviäni kohtaan. Kaikki nämä piirteet ovat minusta hävinneet, ryömin eteenpäin kuin lammas omassa parisuhteessani.
Kuulostaako tutulta? Miten olette omassa parisuhteessanne näitä asioita käsitelleet, vai voiko niitä käsitellä? Onko ero ainoa ratkaisu?
Tämä on ollut jälkeenpäin vaikea käsitellä, miten alistuin, miksi en noussut vastaan. Toisaalta tiedän että ei siitä mitään hyötyä olisi ollut, riitelemällä saisin vain selkääni. Olen ollut itse nuoruudessani hyvin temperamenttinen, jopa väkivaltainen ystäviäni kohtaan. Kaikki nämä piirteet ovat minusta hävinneet, ryömin eteenpäin kuin lammas omassa parisuhteessani.
Kuulostaako tutulta? Miten olette omassa parisuhteessanne näitä asioita käsitelleet, vai voiko niitä käsitellä? Onko ero ainoa ratkaisu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten lähdit suhteesta, saitko jonkun "potkun perseelle" vai päätitkö pikkuhiljaa? Itse olen hieman samankaltaisessa tilanteessa, mutta en tunnu löytävän voimaa lopettaa ajoissa. Pelkään seurauksia.
Hei, kiva kun vastasit. Minut jätettiin. Nyt syytän itseäni kun en lähtenyt aiemmin.
Unohda itsesyytökset.
Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei ole helppoa. Sen ymmärtää vain toinen väkivaltaisessa suhteessa elänyt.
Ole iloinen, että tulit jätetyksi. Väkivaltainen ihminen harvemmin jättää uhrinsa, ennemmin sitoo aina vain tiukemmin saastaansa, koska hän tarvitsee jonkun alistettavakseen.
Ero tuntuu aina pahalta vaikka suhde olisi ollut huonokin. Teidän tapauksessanne mies kuitenkin säästi sinut paljolta jättämällä sinut. Et ehkä näe sitä vielä täysin selvästi, mutta niin se on. Olisiko itselläsi ollut voimia lähtemiseen? Olisitko vain sitkeästi jatkanut ja odottanut, että asiat muuttuu paremmaksi? Luultavasti olisit ja tilanne olisi mennyt vain huonompaan.
Unohda tuollainen mies ja jatka elämääsi eteen päin. Turha miettiä, miksi alistuit. Niin on käynyt monelle muullekin vahvallekin ihmiselle. Nyt pidät vain huolen, että enää kukaan ei kohtele sinua huonosti. Alistussuhteessa ero on ainoa oikea ratkaisu. Paitsi jos tahtoo elää kiusattuna ja toisen määräiltävänä koko elämänsä ilman omaa tahtoa ja omia unelmia.