Äidistäni on tullut ihan kauhea. Kiukuttelee kokoajan ja kukaan ei hänen mielestäänosaa tehdä mitään, hän voi ilmeisen hyvällä omatunnolla syyllistää ketä sattuu. Äiti ei myöskään suostu keskustelemaan mistään vaan heittää kaiken riitelyksija syyllistää sitten riidan aloittamisesta muita. Hän pilasi jouluni kiukuttelullaan kun "kuaan ei häntä auta ja kaikki pitäisi tehdä itse." Eikä äiti edes pyytänyt apua...
Kotona on paha olla kun äiti on aina vihainen, itkuinen tai pettynyt tekemisiini. Olen itse kuitenkin tasapainoinen ja pyrin positiivisuuteen, enkä haasta riitaa äidin kanssa. Olen itse lähes 18v ja äiti 47.
En lhalua olla hankala muttaminulla ei ole mahdollisuutta esim. Muuttaa pois kotoa tässä tilanteessa.
Vertaistukea tai neuvoja tilanteeseen? Voiko äidillä olla vaihdevuodet?
Kotona on paha olla kun äiti on aina vihainen, itkuinen tai pettynyt tekemisiini. Olen itse kuitenkin tasapainoinen ja pyrin positiivisuuteen, enkä haasta riitaa äidin kanssa. Olen itse lähes 18v ja äiti 47.
En lhalua olla hankala muttaminulla ei ole mahdollisuutta esim. Muuttaa pois kotoa tässä tilanteessa.
Vertaistukea tai neuvoja tilanteeseen? Voiko äidillä olla vaihdevuodet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No muuta, olet pian täysi-ikäinen......
Voi olla, esivaihdevuodet. Ikääntyvän naisen elämä ei todellakaan ole helppoa. Juuri tuo itkuisuus, mielialan vaihtelut, kiukuttelu, unettomuus, ym ym. siihen löytyy kyllä apua, yritä keskustella äitisi kanssa, jos hän kävisi vaikka lääkärin juttusilla. Ei äitisi kiukuttele tahallaan ja ärsyttääkseen sinua, vaan se ikä on siinä syynä, ja hormoonien heittely. Tiedän mistä puhun, saman joskus kokenut itsekkin, perhe oli kovilla meikäläisen kanssa.
voi olla vaihdevuodet joten ehdotappa että äiti hakee apua, sitä kun on saatavilla. itse naisena ja keittiön päänä ymmärrän äitisi ärsyyntyneisyyden keittiöhommissa. miksi sitä apua pitää pyytää aina? eikö löydy omaaloitteisuutta muilta ja ymmärrystä auttaa? sillä hänhän tekee sitä työtä myöskin teidän eteen eikä vain itselleen. tuo vastuun ottaminen ruokahommissa ja muissa voi ajan päälle alkaa tuntua raskaalta, sillä myöskin äiti vanhenee.
Autatko äitiäsi omatoimisesti koskaan? Teetkö kotitöitä? Minulla 19 v tytär, joka ei tee kotona oikeastaan mitään. Jos käskee niin suuttuu. Olisi mukava tulla joskus töistä kotiin jos olisi edes imuroitu. Ei ole koskaan imuroinutkaan. No sitä saa mitä tilaa.Kaiken olen hänen eteensä tehnyt - miksi? Tyhmyyttäni ilmeisesti. En enää jaksaisi..
"autatko koskaan?"
Siitä auttamisesta mm. menee maku, kun on jotain tehnyt, (imuroinut tai tiskannut yms.), ja ainut mistä huomautetaan on "mikset sitten tehnyt tätä??" Kiitosta ei tule koskaan.
"Ei kotitöiden tekemisestä tarvitse mitään kiitosta/kehuja" Eikö?
Kyllä minä ainakin sanon äidille toisinaan että onpa täällä siistiä tms.
"Kotityöt ovat nuoren velvollisuus!" Joo, ovat kyllä. Mutta ei sitä käydä töissäkään "ilmaiseksi", kyllä työpanoksesi jotenkin noteerataan, siinä palkan muodossa vähintään. Kiitos kotitöistä olisi EDES JOSKUS mukavaa.
Minä kyllä sinua kiittäisin. No on kyllä tyhmä äiti.
Minulla myös oli sellainen äiti joka vaati kamalasti ja uhkaili jos en tehnyt jotain. Tein kotitöitä joka päivä, esim. tiskaus, ruoanlaitto, kaupassa käynti, imurointi, pölyjen pyyhintä, kukkien kastelu, roskien vienti... Ja kaiken aikaa valitti miten rankkaa on ja haukkui minua laiskaksi ja saamattomaksi. Kiitosta ei meilläkään tullut. Eikä koskaan ollut tyytyväinen, yritin sitten kuinka paljon tahansa. Ei jotenkin nähnyt sitä tai sitten purki väsymystään ja turhautuneisuuttaan minuun.
Muutin pois 18-vuotiaana ja helpotti tosi paljon. Joskus tuo voi vaan sitten jatkua aikuisenakin, että saa syyllistettyä sinua vaikka mistä huonoksi tyttäreksi/pojaksi, ellet pidä omia rajojasi. Oman perheen kanssa olen itse toiminut sitten varsin toisella tavalla.
Koska jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja omista tunteistaan ja siitä miten päättää kohdella toisia, riippumatta maailman tapahtumista, elämän käänteistä, toisten ihmisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä tai vaikka sitten vaihdevuosista niin toisten kaltoin kohtelu tai loukkaaminen ei ole koskaan hyvä juttu. Äitisi kannattaisi miettiä saa hän sillä jotain hyvää aikaan, eli hyödyttääkö se edes mitään, vai kannattaisiko etsiä rakentavampia tapoja purkaa ahdistustaan, väsymystään ja turhautuneisuuttaan? Tsemppiä teille kaikille!
Toivottavasti asiat teillä järjestyvät.
Itse havahduin vihdoin tilanteeseen kun tajusin että äidillä oli aina jotain joka teki asioista vaikeaa. Jotkut vain ovat sellaisia.
Joko oli taloudellisesti vaikeaa, tai sitten oli töissä rankkaa, tai sitten oli muuten vain elämässä vaikeaa, ihmissuhteissa vaikeaa, meidän lasten takia vaikeaa, meidän eteen "uhrautumisen" - kuten äiti joka päivä muistutti - takia vaikeaa, tai joidenkin tapahtumien seurauksena vaikeaa, tai vaihdevuosien takia vaikeaa, tai sisaruksen uhmaiän takia vaikeaa, tai meidän lasten murrosiän takia vaikeaa, tai väsymyksen takia vaikeaa, tai vaikka sitten joulun järjestelyn takia vaikeaa... Koskaan ei ollut hyvin.
Kun vihdoin muutin pois kotoa, kaikki alkoi yllättäen olla yllättävänkin helppoa - vaikka välillä minullakin oli vähän vaikeaa kun oli taloudellisesti tiukkaa ja opiskelut ja työt väsyttivät - verrattuna sitä ennen olleeseen "vaikeaan" aikaan kotona. :)