Haluaisin olla äiti nuorena. Siis te nuoret
äidit, jotka ootte saanu lapsen alle 20-
vuotiaana, kertokaa kokemuksistanne ja kannattiko
lapsen hankinta nuorena. Koulu mulla on vielä
kesken, mutta sen jälkeen.. haluaisin kuulla
teidän (NAISTEN, ASIALLISIA KOMMENTTEJA!!)
kokemuksia ja kommentteja asiasta.
äidit, jotka ootte saanu lapsen alle 20-
vuotiaana, kertokaa kokemuksistanne ja kannattiko
lapsen hankinta nuorena. Koulu mulla on vielä
kesken, mutta sen jälkeen.. haluaisin kuulla
teidän (NAISTEN, ASIALLISIA KOMMENTTEJA!!)
kokemuksia ja kommentteja asiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen 28-vuotias nainen ja yhä lapseton. En siis
voi kertoa, miltä tuntuu saada lapsi alle
2-kymppisenä, mutta sen voin kertoa, miten näen
elämäni tällä hetkellä, kun katson taaksepäin...
17-vuotiaana löysin elämäni rakkauden, niin
ainakin luulin. Puhuimme naimisiinmenosta,
lapsista jne. ja olimme aivan varmoja siitä, että
rakkautemme kestää kaiken. Kyllä se kestikin, 3,5
vuotta ja siitä on jäänyt kaunis muisto...
...mutta mitä kaikkea olenkaan kokenut sen
jälkeen? Pari pidempää ihmissuhdetta, opiskelua,
työtä, hienoja kokemuksia ulkomailla...ja koko
ajan olen muuttunut ihmisenä, etsinyt itseäni ja
pikkuhiljaa tulossa yhden tien päähän - voin ihan
oikeasti sanoa tuntevani itseni. 2-kymppisenä
tuntuu siltä, että on jo aikuinen, mutta
rohkenisin väittää, että 20-30 ikävuoden välissä
ihminen vasta ihan oikeasti kasvaa, aikuistuu ja
oppii tuntemaan itsensä. Sen takia MINUN
MIELESTÄNI olisikin ehkä järkevämpää nauttia
nuoren aikuisen elämästä ja sen tarjoamista
mahdollisuuksista vielä muutama vuosi, ennen kuin
ottaa vastuun pienestä, arvokkaasta elämästä.
Vaikka lapsen hankintaa ei suunniteltu, minä tai
me pidimme lapsen. Olimme molemmat 15v. kun sain
tietää, että odotan. Puhuimme jätkän kanssa asiat
selviksi, aborttia ei tehdä (en olisi
suostunutkaan).
En halunnut sitoa kundia mihinkään, molemmilla
oli elämä edessä, vikahan ei ollut periaatteessa
meidän. Kondomi meni rikki. Kundi halusi väkisin
auttaa lapsen hoidossa jne. Ajattelin, että hän
haluaa vain "olla mies" eikä jätä naista.
Nyt lapsemme on kaksi vuotias. Ensimmäisen vuoden
aikana emme enää seurustelleet, kundi opiskeli ja
hankki rahaa. Palasimme yhteen, lapsi yhdisti
meidät, ymmärsimme kuinka paljon rakastimmekaan
toisiamme ja lastamme. En ikinä halua erota
nykyisestä kihlatustani tai lapsestani.
terveisin: Maailman onnellisin äiti
P.S Ja oleellinen asia: ystävät eivät jättäneet,
vanhemmat auttavat (vaikka riitoja olikin), joten
meillä on elämää myös lapsen ulkopuolella. Kaikki
ymmärtävät, ettemme tehneet sitä
vastuuntunnottamina, ennemminkin otimme vain
vastuun vahingosta.
olen 18 vuotias nainen.Muutin avopuolisoni kanssa
yhteen ollessani 15 vuotias.yritimme lasta 6kk
kunnes tärppäsi.Sain 16 vuotiaana esikoisemme,
pojan. raskausaika meni hyvin. Kaikki on mennyt
myös poikamme kanssa hyvin:) olemme nyt asuneet
2vuotta yhessä ja yritämme nyt toista lasta.
Tsemppiä vaan kaikille nuorille äideille ja
odottaville äideille kyllä te selviätte niin kun
kaikki muutkin jos vaan itse sitä haluatte!
Kiitokset kaikille vastanneille. Olen itsekin 18-
vuotias ja koulu on vielä kesken, mutta silti
haluaisin nuorena äidiksi. Kaikki asiat on muuten
hyvin, vanhemmat eivät varmasti hylkäisi minua,
jos saisivat tietää, että olen raskaana.
Kaveritkin hyväksyisivät varmasti raskauden,
koska olen puhunut muutamien läheisimpien
ystävieni kanssa juuri tästä kyseisestä asiasta,
he vaan eivät halua raskaaksi vielä.. haluavat
elää railakasta nuoruutta ilman minkäänlaisia
sitoumuksia. Minä taasen haluan sitoutua nuorena.
Jätkäkaverini tietää tämän ja hän ei ikinä
hylkäisi lastaan, jos tietäisi, että on isä.
Asiat ovat siis hyvin... ja sain käsityksen, että
lasta kannattaa todellakin harkita myös nuorena,
vaikka toisille sekään näytä sopivan.
Olen nykyään kolmen lapsen äiti, vaikka ikää ei
ole kuin 24-vuotta mutta olen erittäin
tyytyväinen omaan ratkaisuuni.. Olin 17-vuotias
kun ensimmäinen lapseni syntyi, ja poikaystäväni
oli armeijassa, joten voin vain sanoa ettei se
ollut helppoa hoitaa yksin pientä vauvaa! Meidän
vanhemmat asuivat eri paikkakunnilla, joten olin
aivan yksin vauvan kanssa mutta kyllä me
selvittii kovalla sisulla. 20-vuotta ku toinen
tyttäremme näki päivän valon, ja se oli jo paljon
helpompaa, kolmas, poikamme syntyi 23v. En voi
muuta sanoa kuin et toiselle sopii nuorena tulo
äidiksi, toisille ei! Kyllä jokainen varmasti
tietää mikä on hänelle oikea ratkaisu....
olin 17 kun ensimmäin lapseni syntyi,kun olin 19
sain jo toisen.nyt olen pian 20 ja elämä hymyilee.
päivääkään en ole katunut,minulle tämä elämä on
just mitä haluan.
onnea ja tsemiä vaan sulle!
Miten teidän koulu, mikä on nykyinen
koulutuksenne? Olen itse nyt lukiossa, viimeinen
vuosi jäljellä. Lukion jälkeen oon aina halunnu
päästä yliopistoon, mut välivuosi ei olis
pahitteeks, jos tulisin raskaaks. Muutenkin sitä
on suositeltu.. Lapsi muuttaisi kuitenkin paljon.
Silti tykkään niistä niin paljon ja haluisin
sellasen nuorena... en kuitenkaan kauheen montaa,
kunhan sen yhdenkin nyt ensin.
Kiitokset :) Tsemiä myös sulle Satu!
opiskelin lähihoitajaksi kun huomasin olevan
ensimmäistä kertaa raskaana.sain ensimmäisen
vuoden opiskeltua ja ajattelin,että kun poikani
vähän kasvaa niin palaan koulun penkille.viime
syksynä ilmoittauduin samaan kouluun
takasin,mutta huomasin jo ennen syyskauden alkua
olevani taas raskaana.
eli se siitä koulusta=)
mut nyt ei lapsia vähään aikaan.katsotaan miltä
opiskelu maistuu sitten kun nyt 6kk vanha
tyttäreni on vähän vanhempi.
ehkä sitten?
en halua leikkiä "tuomaria" enkä tuomita ketään,
mutta olen itse nyt viisitoista juttuni voit
käydä lukemassa seksi-palstalta. kumi unohtui,
menkat myöhässä! en tiedä kuinka vanha olet mutta
älä tuhlaa elämääsi vielä! äidiksi ehtii
myöhemminkin!! itselläni on vielä peruskoulu
kesken ja saatan olla raskaana!!?? kyllä minäkin
rakastan lapsia, olen hoitaja kolmelle pienelle
lapselle nuorinta niistä olen hoitanut siitä
lähtien kun äitinsä toi hänet
laitokselta...lapset ihania...mutten ainakaan
vielä voisi kuvitella itseäni äidiksi, en vielä!
kyse ei tosiaan ole siitä ettenkö pärjäisi, mutta
haluaisin käydä kouluni loppuun!! mutta kuten jo
manitsin en ole tuomari!! hyvät jatkot sinulle ja
muista miettiä asioita joka suunalta!!
Rakkaudella: Susanna
Olen 18, kuten jo aikaisemmin mainitsin ja
lukiosta olisi viimeinen vuosi jäljellä, jonka
tietysti käyn loppuun, ennen mitään lapsi
suunnitelmia. Ja jätkäkaveri on tietysti samaa
mieltä, että parempi saada tää koulu ainakin
käytyä, sitten vois harkita... Jätkäkaverini käy
töissä, koulut ohi jo häneltä :)