Muodikas avioero
Lasten erottaminen vanhemmistaan tuntuu tässä
yhteiskunnassa olevan hyväksyttävää ja jopa
suotavaa toimintaa. Avioliittojen tuhoamisesta on
tullut muodikasta ja liian helppoa. Yhteiskunta,
joka valvoo meitä muutenkin voisi ottaa vastuun
siitä, että lapsiperheitä ei rikota liian kevein
perustein. Kertomalla olevansa eronnut saa
enemmän sympatiaa, kuin perinteisiä perhe arvoja
noudattamalla. Usein vedotaan siihen, että
lapsien on parempi elää vain toisen kanssa, jos
kotona riidellään. Lapsi tarvitsee kaikesta
huolimatta yhtä paljon Isää ja Äitiä, vaikka
huonompiakin. Ongelmia on varmasti jokaisessa
perheessä, mutta ne kuuluu normaalina osana perhe-
elämään ja lapsetkin kyllä ymmärtävät sen.
Itsekkäästi ajattelevat vanhemmat eivät enää osaa
keskustella omista ongelmistaan ja periksi
antaminen erilaisissa asioissa on tullut
vaikeammaksi. Aviopuolison pettäminenkin koetaan
nykyään hyväksyttäväksi ja muodikkaaksi asiaksi.
Tällaisia asioita ihannoimalla ei voi luoda
turvallista kasvuympäristöä lapsille. Anteeksi
antamalla ja keskustelemalla avoimesti asioista
ja ongelmista pidettäisiin monta perhettä koossa.
Usein myös kuulee sanottavan, että ihminen ei voi
muuttua. Siinä lauseessa tulee hyvin ilmi meidän
itsekkäät ajatuksemme. Ihminen voi takuulla
muuttaa asennettaan ja tekeekin sitä jatkuvasti
edetessään suhteessa. Muutoksen suunta vaan on
valittava oikein. Nykyinen yhä vapaampaan
suuntaan tapahtuva muutos ihmissuhteissa nakertaa
koko yhteiskunnan moraalia ja vastuuta. Rakkaus
toisiaan kohtaan kuihtuu vuosien saatossa
varmasti jokaisessa perheessä, mutta pelkästään
sen puuttuminen ei saa olla syynä lasten
erottamiseen vanhemmistaan. Suunnitellessa lapsia
perheeseen olisi mietittävä tarkkaan onko
perheellä edellytyksiä olla ja elää yhdessä
vähintäänkin siihen asti, kunnes lapset ovat
täysi-ikäisiä. Se on meidän vanhempien tärkein
velvollisuus. Täydellisen elämän tavoittelusta on
tullut pakkomielle. Menestyminen työelämässä ja
taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen on
syrjäyttänyt menestymisen ihmis-suhteissa.
Tavallinen arki-elämä puuduttaa varmasti jokaista
perhettä joskus, mutta ero on harvemmin ratkaisu
siihen. Arjen tuomia ongelmia ei voi väistellä
minkäänlaisessa suhteessa.
Viikonloppuisä vm.-62
Lasten erottaminen vanhemmistaan tuntuu tässä
yhteiskunnassa olevan hyväksyttävää ja jopa
suotavaa toimintaa. Avioliittojen tuhoamisesta on
tullut muodikasta ja liian helppoa. Yhteiskunta,
joka valvoo meitä muutenkin voisi ottaa vastuun
siitä, että lapsiperheitä ei rikota liian kevein
perustein. Kertomalla olevansa eronnut saa
enemmän sympatiaa, kuin perinteisiä perhe arvoja
noudattamalla. Usein vedotaan siihen, että
lapsien on parempi elää vain toisen kanssa, jos
kotona riidellään. Lapsi tarvitsee kaikesta
huolimatta yhtä paljon Isää ja Äitiä, vaikka
huonompiakin. Ongelmia on varmasti jokaisessa
perheessä, mutta ne kuuluu normaalina osana perhe-
elämään ja lapsetkin kyllä ymmärtävät sen.
Itsekkäästi ajattelevat vanhemmat eivät enää osaa
keskustella omista ongelmistaan ja periksi
antaminen erilaisissa asioissa on tullut
vaikeammaksi. Aviopuolison pettäminenkin koetaan
nykyään hyväksyttäväksi ja muodikkaaksi asiaksi.
Tällaisia asioita ihannoimalla ei voi luoda
turvallista kasvuympäristöä lapsille. Anteeksi
antamalla ja keskustelemalla avoimesti asioista
ja ongelmista pidettäisiin monta perhettä koossa.
Usein myös kuulee sanottavan, että ihminen ei voi
muuttua. Siinä lauseessa tulee hyvin ilmi meidän
itsekkäät ajatuksemme. Ihminen voi takuulla
muuttaa asennettaan ja tekeekin sitä jatkuvasti
edetessään suhteessa. Muutoksen suunta vaan on
valittava oikein. Nykyinen yhä vapaampaan
suuntaan tapahtuva muutos ihmissuhteissa nakertaa
koko yhteiskunnan moraalia ja vastuuta. Rakkaus
toisiaan kohtaan kuihtuu vuosien saatossa
varmasti jokaisessa perheessä, mutta pelkästään
sen puuttuminen ei saa olla syynä lasten
erottamiseen vanhemmistaan. Suunnitellessa lapsia
perheeseen olisi mietittävä tarkkaan onko
perheellä edellytyksiä olla ja elää yhdessä
vähintäänkin siihen asti, kunnes lapset ovat
täysi-ikäisiä. Se on meidän vanhempien tärkein
velvollisuus. Täydellisen elämän tavoittelusta on
tullut pakkomielle. Menestyminen työelämässä ja
taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen on
syrjäyttänyt menestymisen ihmis-suhteissa.
Tavallinen arki-elämä puuduttaa varmasti jokaista
perhettä joskus, mutta ero on harvemmin ratkaisu
siihen. Arjen tuomia ongelmia ei voi väistellä
minkäänlaisessa suhteessa.
Viikonloppuisä vm.-62
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, tietysti lapselle on parasta, että kotona
ovat molemmat rakkaat vanhemmat.
Mutta täytyy ymmärtää että kaikki parisuhteet
ovat erilaisia omine ongelmineen. On esim.
henkistä / fyysistä väkivaltaa / alkoholiongelmia
jolloin mielestäni vanhemman velvollisuus on
kyetä suhteesta irtautumaan ja näin turvata
lapselle turvallinen lapsuus.
Tietenkin tulee miettiä miksi on ollut niin
idiootti, että väkivaltaiseen suhteeseen on
suostunut ja lapsikin tehty. Lapsihan on
tälläiseen täysin viaton, mutta aikuisen täytyy
kyetä käyttäytymisestään ottamaan vastuu ja
ajatella lapsen etua.
En voi uskoa että kukaan "haluaa" erota tai että
perusteet eroon olisivat koskaan mitenkään
erityisen heppoiset.
Tärkeää mielestäni on, että eron jälkeen molemmat
vanhemmat haluavat / kykenevät kantamaan vastuuta
lapsen elämästä, lapselle kuuluu molemmat
vanhemmat erosta huolimatta!!
Oma kokemukseni vaan on, että isän on hyvin
helppo halutessaan väistyä lapsen elämästä
vedoten esim. masennukseen/
jaksamattomuuteen.Jolloin vastuu jää täysin
toiselle vanhemmalle (yleensä äidille).
Jaksamista vaan kaikille!
mieltä olen minäkin. Olen usein ajatellut tätä
yhteiskuntaa ja sitä mihin ollaan menossa. Kaikki
pitää saada helposti, nopeasti ja usein toisia
ihmisiä huomioimatta.
Erotaan samalla periaattella kun vaihdetaan autoa
tai känykkää ja kuvitellaan että se "uusi" olisi
jotenkin parempi. Arki se koittaa joka suhteessa
ennemmin tai myöhemmin ja sittenkö taas
pannaan "vanha" kiertoon ?
Olen avioliitossa itse ollut jo 15 vuotta, eikä
tosissaan ole vielä kertaakaan käynyt mielessä
erota.
yhteiskunnan rappeutuneesta moraalista. olen
samaa mieltä, liian heppoisin perustein ihmiset
lähtevät etsimään sitä vihreämpää ruohoa aidan
toiselta puolelta.
Surullista että suurin osa itseni ikäisistä on
jo joutunut kokemaan niin pettäjän petetyn,
kuin "sen toisenkin" roolin