Mikä mättää? Olen seurustellut kohta 2 vuotta,
kai, onnellisesti.. Mutta mieheni on muuttunut:
Seksi ei kiinnosta, ei ota ollenkaan huomioon ja
jos sitä pyytää niin saa vain laihan halauksen ja
sanat;-No riittikö?, Päätösten teko yhdessä ei
enää onnistu;ellei mieheni saa tahtoaan läpi niin
sitten alkaa mykkäkoulu tai tiuskiminen. Tunnen
olevani mieheni arvoasteikossa aivan pohjamudan
tuntumassa. En kuitenkaan toivo että minut
pitäisi nostaa jollekkin jalustalle vaan haluasin
että olisin olemassa miehelleni muulloinkin kuin
silloin jos mieheni jostain kummansyystä
haluaakin seksiä. Olen kyllä yrittänyt puhua
tästä hänen kanssaan mutta tiedättehän
suomalaiset miehet, ne ei puhu eikä pussaa...
kai, onnellisesti.. Mutta mieheni on muuttunut:
Seksi ei kiinnosta, ei ota ollenkaan huomioon ja
jos sitä pyytää niin saa vain laihan halauksen ja
sanat;-No riittikö?, Päätösten teko yhdessä ei
enää onnistu;ellei mieheni saa tahtoaan läpi niin
sitten alkaa mykkäkoulu tai tiuskiminen. Tunnen
olevani mieheni arvoasteikossa aivan pohjamudan
tuntumassa. En kuitenkaan toivo että minut
pitäisi nostaa jollekkin jalustalle vaan haluasin
että olisin olemassa miehelleni muulloinkin kuin
silloin jos mieheni jostain kummansyystä
haluaakin seksiä. Olen kyllä yrittänyt puhua
tästä hänen kanssaan mutta tiedättehän
suomalaiset miehet, ne ei puhu eikä pussaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä on hyvä miettiä miehesi motiiveja
moiseen käytökseen.
-Kauanko olette seurustelleet?
-Kuinka vanhoja olette?
-Minkälaiset taustat teillä on?
Jos ensin saan heittää parilla kysymyksellä.
Olisit voinut kirjoittaa ton saman jutun mun ja
mun ex:än suhteesta. Odotin ja odotin koska
hänellä olis mulle aikaa, kun kaikki muu tuli
ennen mua. Seksiä ei herunnu kuin puoliväkisin,
ja silloin kun HÄN halus. Sekin oli tollasta
väkisin junttaamista, ja siitä oli tunteet
kaukana. Me emme tehneet mitään yhdessä, jos
jostain piti keskustella niin ne keskustelut
päättyivät pienempään tai suurempaan riitaan, ja
tunsin että taas minä olen se paha akka...
Lähdin suhteesta puolisen vuotta sitten, en
siksi, että en olisi rakastanut mun miestä, vaan
sen takia että en kertakaikkiaan enää jaksanut
sitä suhdetta. Meidän kohalla oli myös muita
naisia mukana kuvioissa. Minä tiesin, mutta hän
ei koskaan myöntänyt mitään.
Minä elin siinä suhteessa monta vuotta, ja se
mikä minulle jäi siitä käteen oli masennus ja
katkeruus. Älä anna sen jatkua liian pitkään,
itse saat kärsiä siitä eniten. Ota härkää
sarvista, ja pakota sun miehes puhumaan. Jos
mikään ei muutu, mieti tarkkaan jos todella
haluat jäädä siihen suhteeseen roikkumaan. Minä
tein sen virheen, ja siitä kärsin edelleen. En
ole vieläkään tasapainossa.
Toivon että te saatte teidän suhteenne kuntoon,
koska noin se ei voi jatkua. Nyt tuumasta
toimeen. Pidän sulle peukkuja!!!
"Olen kyllä yrittänyt puhua
tästä hänen kanssaan mutta tiedättehän
suomalaiset miehet, ne ei puhu eikä pussaa..."
Taas yksi miehet sitä ja miehet tätä tyyppi!!!
Millon tämmönen yleistäminen loppuu vai onko
sinun vain todisteltava itsellesi sitä, että
parempaakaan suomalaista miestä et voisi löytää???
Jos kerran noin helposti luovutat, niin mikäpä
siinä? Elä vain epäonnistuneessa suhteessa,
vaikka loppuelämäsi ja katkeroidu vielä vähän
enemmän suomalaisille miehille!
No mikä sitten avuksi? Kerroppas nyt miehenä,
että MITEN teidät saa puhumaan ja pussaamaan! (ei
varmaan mitenkään..)
Kyllä meitä puhuvia ja pussaaviakin miehiä löytyy
vielä. Joillekin miehille vain riittää se tuttu
ja turvallinen parisuhde, jota ei "ylläpidetä",
ja se muuttuu tunteettomaksi ja arkiseksi.
Kyllä naisistakin tulee puhumattomia ja kylmiä.
Se vain kertoo siitä, että ei ole enää tunteita.
Mutta sellaisesta ihmisestä, joka on alunperin
kylmä ja tunteeton, niin tuskin saa mitään
puheliasta romantikkoa koskaan...
Turha sellaista suhdetta enää pitkittää, jossa ei
puhuta avoimesti, ei seksi toimi jne.
Mutta turha sitä on kuitenkaan alkaa yleistämään,
että se vika olisi vain miehissä...
Miten TEIDÄT saa puhumaan ja pussaamaan???
*nauraa*
Ollaanko me kaikki miehet samassa veneessä vai
mitä helvettiä? Mua mitenkään tarvitse houkutella
puhumaan ja pussaamaan, se tulee kuule ihan
luonnostaan ilman mitään turhia kommervenkkejä.
Kyllähän mäkin sen tiedän, että suomalaiset
miehet on monesti sellasia jäyhiä jököttäjiä
naisten kanssa, mut ei se sitä tosiaankaan sano,
että sellasia miehet on!! Onhan meitä miehiä niin
monta erilaista kuin meitä on...Onhan se nyt
päivänselvää.
Jos me miehet oltais kaikki sellasia ettei
puhuttais eikä pussattais ja tykättäis fiksaa
autoja. Katottais lätkää ja puhuttais
kännyköistä, niin mäkin voisin olla kaikkien
jätkien kaveri, mut ei....Mun mielest esim.
täällä missä mä asun, niin 90% ainakin tän
kaupungin jätkistä on urpoja!
...kuin oman tarinani.
Siinä vaiheessa, kun olimme seurustelleet n.
puolitoista vuotta, alkoi kriisi. Lopullinen
kriisi -luulin silloin. Kaikki alkoi mättämään.
Tuskastuimme toisiimme, seksi oli laimeaa (jos
sitäkään), riitelimme jatkuvasti yms....Olimme
eron partaalla. Myöhemmin tajusin: se on sitä
aikaa, kun rakastuminen lakkaa ja alkaa
rakastaminen. Ensimmäinen kunnon kriisi.
Alkuhuumaa ei enää ole, suhde on muuttunut
arkiseksi. Jokin mättää, mutta kumpikaan ei tajua
mikä. Ei ole mitään ulkoista selvää syytä, kuten
toinen nainen/mies, viina yms...
Mutta jos siitä selviää, lujittuu suhde. Me
selvisimme, ajan kanssa.
Seurusteltu on nyt 5 vuotta. Kriisiloopui siinä 2
ja puolen vuoden aikoihin ja siitä eteenpäin on
ollut seesteistä. Nyt taas tosin alkaa pukata
jonkinlaista pienempää kriisiä, mutta siitäkin
varmasti selvitään yhdessä.
Tsemppiä teille! Voihan se tietysti olla, ettei
teidän suhteestanne tule mitään, mutta tässä on
minun näkökulmani asiaan.