HEI!
Sain kokea yhteisellä kesälomallamme
poikakaverini kanssa kamalia; hän meni pettämään
minua toisen naisen kanssa. Ihan vaan seksiä
hakemassa.. Ihan kuin sitä ei minulta olisi
saanut...
Meillä on yhteinen kaunis koti. Hyvät työpaikat
molemmilla, ihanat ystävät. Hän on hyvästä
kodista, vanhemmat menestyviä ja häntä aina ehkä
liikaakin tukevia. Meikäläinen on sievä Suomi-
neito ei-niin-onnellisesta taustasta;
yksinhuoltajaäidin kavatti, itsenäinen yritteliäs
sitkeä neitonen. Kauniiksi sanovat, mukavaksi
kehuvat. Kotiasiat kunnossa, kaikki muukin
kunnossa. Neljättä vuotta yhteistä elämää
pirstaloituu yhteen himokkaaseen yöhön...?!?
Miten antaa anteeksi toiselle tyhmyytensä? Katuu
ihan silmittömästi tekoaan. Molemmille raskasta
aikaa. Tapahtui reilu viikko sitten.
Haluaisin unohtaa. Miten sen teen? Haluan olla
hyvä ihminen ja antaa toiselle virhe anteeksi.
Onko sinulla kokemuksia moisesta? Miten annoit
anteeksi vai annoitko?
Aina sanotaan, että "jos minua petettäisi,
lähtisin kyllä vetämään...". Nii-in! Minä en
ollut koskaan edes harkinnut moista, koska olimme
niin onnellisia. Hän syyttää viinaa kaikesta,
vaikka toki sitä itse kurkkuunsa kaatoikin. Miten
voi edes humalassa unohtaa rakkaansa? VAikka olen
kuinka kännissä, en silti ikinä unohda kuka olen,
kenen kanssa olen ja mikä on oikein. Kertokaa
mielipiteitänne.
Ahdistaa..
T- Kukkanen
Sain kokea yhteisellä kesälomallamme
poikakaverini kanssa kamalia; hän meni pettämään
minua toisen naisen kanssa. Ihan vaan seksiä
hakemassa.. Ihan kuin sitä ei minulta olisi
saanut...
Meillä on yhteinen kaunis koti. Hyvät työpaikat
molemmilla, ihanat ystävät. Hän on hyvästä
kodista, vanhemmat menestyviä ja häntä aina ehkä
liikaakin tukevia. Meikäläinen on sievä Suomi-
neito ei-niin-onnellisesta taustasta;
yksinhuoltajaäidin kavatti, itsenäinen yritteliäs
sitkeä neitonen. Kauniiksi sanovat, mukavaksi
kehuvat. Kotiasiat kunnossa, kaikki muukin
kunnossa. Neljättä vuotta yhteistä elämää
pirstaloituu yhteen himokkaaseen yöhön...?!?
Miten antaa anteeksi toiselle tyhmyytensä? Katuu
ihan silmittömästi tekoaan. Molemmille raskasta
aikaa. Tapahtui reilu viikko sitten.
Haluaisin unohtaa. Miten sen teen? Haluan olla
hyvä ihminen ja antaa toiselle virhe anteeksi.
Onko sinulla kokemuksia moisesta? Miten annoit
anteeksi vai annoitko?
Aina sanotaan, että "jos minua petettäisi,
lähtisin kyllä vetämään...". Nii-in! Minä en
ollut koskaan edes harkinnut moista, koska olimme
niin onnellisia. Hän syyttää viinaa kaikesta,
vaikka toki sitä itse kurkkuunsa kaatoikin. Miten
voi edes humalassa unohtaa rakkaansa? VAikka olen
kuinka kännissä, en silti ikinä unohda kuka olen,
kenen kanssa olen ja mikä on oikein. Kertokaa
mielipiteitänne.
Ahdistaa..
T- Kukkanen
Vastaukset 20
Vanhimmat
kukaan, eikä toivottavasti petäkään, sillä jos
niin käy, niin suhde loppuu siihen.
Luultavasti käy niin, että jos annat anteeksi, hän
tekee sen joskus uudestaan.. sitä kannattanee nyt
miettiä.
Jätä!Muuten sinua viedään kuin märkää rukkasta!
Humalassahan tulee tehtyä juuri se mitä
selvinpäin haluaisi muttei kehtaa tai
viitsi..poikaystäväsi vain otti mitä oli jo
halunnut pidemmän aikaa:vierasta lihaa!
Sisimmässään hän ei kadu pätkääkään,mutta ei
suakaan halua menettää koska sitten ei saisi edes
sitä vähää tuttua ja turvallista lihaa.
Jos rakkaudesta puhutaan niin se on teidän
suhteessa illuusiota,vain liha puhuu...ehkä
joskus alussa voitiin puhua rakkaudesta
vielä..mutta kyllä tuo on jo sellainen tilanne
että lopettakaa jo tuo pyristely ja vapauttakaa
itsenne toisistanne!
...sydämesi sanoo. Toisten on helppo sanoa jätä
se. Eiväthän he ole siinä tilanteessa. Mielestäni
ei voi sanoa, että jos pettää kerran, pettää
toisenkin. Sen sijaan voi melko varmasti sanoa,
että jos pettää kolme kertaa pettää neljännenkin.
Eli jos päätätte jatkaa suhdetta, tee selväksi,
että se oli vihonviimeinen kerta. Rakastaminen on
myös anteeksi antamista (vaikka teko tietysti
kalvaa mieltä pitkäänkin). Punnitse nyt
asianhaaroja ja varsinkin katumuksen määrää. Ja
tietystikin sitä, kuinka paljon positiivisia
asioita on toisessa vaakakupissa (olisiko hän
hyvä isä tuleville lapsille, yms...)
Mitä alkoholiin tulee, olen itse joskus ollut
niin sekaisin vahvoista, että petin (en mennyt
sänkyyn asti) ja pettäessäni muistan ajatelleeni,
että eihän tässä nyt ole mitään väärää. Viina voi
vetää ajatukset ihan sekaisin. Seuraavana aamuna
kaduin hirveästi. Muistin tyhmät känniset
ajatukset, ja ihmettelin kuinka olen voinut
ajatella niin tyhmästi!
Eli jos jatkatte suhdetta, kannattaa myös
keskustella alkoholin käytöstä. Ehtona voisi olla
vaikkapa alkoholin käytön radikaali vähentäminen.
Toivon, että sydämesi kertoo, mikä on oikea
päätös.
Olen samaa mieltä...Aina olen sanonut "se on
kerrasta poikki", vaan enpä ole ennen ollut
rakastunut. Minullakin on kolmen ja puolen vuoden
yhdessäolo takana, ostimme myös oman ihanan kodin
ja paljon sitä vaan muuttuu. Sietää enemmän kuin
mitä olisi uskonut. Minua ei ole petetty mutta
muita asioita joista on henkeään haukkoen
räpiköinyt antamalla anteeksi.
...kaikki se sietää... En sen tarvitse sietää
mutta usein niin käy. Se on meidän helppo puhua
täällä mutta kun asia totuutena tulee vastaan
kuin märkä rätti naamalle, sitä alkaa selitellä
itselleen, kuin yrittäisi itse tehdä asiasta
pienemmän mitä se on ja usein päädytään takaisin
yhteen. On huonoja esimerkkejä
anteeksiantamisesta mutta myös hyviäkin kuten
minun hyvän ystäväni mies petti häntä. Aikansa
oli kriisia, puitiin ja puhuttiin, itkettiin ja
setvittiin, ja lopulta se rakkaus vaan vei voiton
enkä voi vannoa ettenkö itse ehkä tekisi samoin?
Ystäväni ja hänen miehensä elää nykyään hyvin
tasapainoista elämää, ostivat myös asunnon ja
ottivat koiranpennun. Hienoa:) Ja he ovat
rakastuneita!
minua petetty, ainakaan tietääkseni!
Olen itse aina ajatellut, että jätän mieheni, jos
hän käy vieraissa. Mutta aika muutta ihmistä.
Meillä on yhteinen perhe, joten tuskin nykyään
ihan noin vain häntä jättäisin, varsinkin jos hän
tekisi tuollaisen virheen jonkun tuiki
tuntemattoman kanssa.
Pidempi salainen suhde olisi kuitenkin niin paha,
että harkitsisin tarkkaan jättämistä.
Miten miehesi jäi kiinni?
Toivon sulle ja miesystävällesi voimia! Kävi niin
tai näin, toivon että olet onnellinen!
ei kannata jättää vaikka mies pettää... ehkä hän
kaipaa itseluottamusta tms. tai sitten vähän
seikkailua,mutta helpolla älä päästä!!! keksi
jotain yhteistä uutta touhua sänhyn
puolella,mutta vasta kun olet saanut miehen
tarpeeksi kiemurtelemaan..!
kyllä se siitä.. mutta ole vakuuttunut että hän
myös katuu tekoaan!tsemiä!
JÄTÄ. Muistan miltä tuntui, kun exäni oli
pettänyt minua. En syönyt enkä pystynyt
ajattelemaan mitään. Itkin ja katsoin häntä ja
mietin koko ajan mitä oli tapahtunut ja miltä se
oli hänestä tuntunut. Suhde loppui siihen. Toivon
vieläkin hänelle kaikkea pahaa. Nautin aina kun
kuulen hänen epäonnistumisistaan. sairasta ehkä,
mutta kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi.
Kundikaverisi töppäsi raskaasti. Jos kuitenkin
olet tosissasi hänen kanssaan, niin joudut
miettimään. Periaatteessahan jokainen mokaa
joskus, toiset raskaammin ja toiset kevyemmin.
Itse olen sitä mieltä, että kerran voi mokata.
Se, joka toistaa saman virheen on sitten hölmö.
Itse olin samassa tilanteessa tyttöystäväni
kanssa nelisen vuotta sitten. Hän hölmöili
humalapäissään vähän samaan malliin.
Sitä oli todella vaikeaa antaa anteeksi, mutta se
onnistui kyllä, vaikka aikaa siihen jonkin verran
menikin. Luottamus on palautunut, virhe ei ole
ikinä toistunut, eikä varmasti toistu. Sen verran
hän katui itsekin asiaa, ettei halua kokea samaa
häpeää ja itsesyytöstä uudelleen.
Olemme sen jälkeen voineet jatkaa parisuhdettamme
ja menemme elokuussa naimisiin. Voin taata, etten
ole katunut suhteen jatkamista hetkeäkään.
Mitä viinankäyttöön tulee, niin itselläni oli
samantyyppistä ongelmaa, eli "mopo lähti
käsistä." Siihenkin löytyi ratkaisu, kun asiaa
vähn mietin ja tiedostin sen, ettei kaikkea
tarjolla olevaa alkoholia ole pakko imuroida.
Loppujen lopuksi on ollut jopa hauskempaa, kun on
jättänyt ne pari viimeistä kaljaa juomatta.
Koeta kestää! Muistan miten maailmani romahti kun
selvisi, että avomies kahden vuoden takaa oli
pettänyt. Ensimmäinen viikko oli kyllä elämäni
tähän saakka kurjin, mutta hiljalleen sitä oppi
elämään asian kanssa, ja asiaa ajattelee yhä
vähemmin.
Siitä on nyt noin vuosi, kun sain sattumalta
tietää asiasta. Otin lähes heti miehen takaisin -
pelkäsin kai olla yksin ja rakastin häntä vielä
suunnattomasti, eihän se rakkaus yhtäkkiä
minnekään katoa. Sen jälkeen seurasi sitten
muutama kuukausi syyttelyjä, riitelyä ja itkua.
Se, että olen muutenkin mustasukkainen ei tehnyt
asiasta parempaa. Tapahtumaa käytiin läpi
yksityiskohtaisin, miten he tapasivat, kuka
ehdotti mitä, halusin jopa tietää asennot j.ne.!
Sehän ei tietenkään parantanut asiaa.
Sinnittelin miehen kanssa noin vuoden, sinä
vuonna luottamukseni häneen ei palannut, aina
sitä epäili missä hän on ja mitä tekemässä. Oma
itsetunto oli maassa - laihdutin jopa 7 kg, jotta
en vain olisi lihavampi kuin se toinen nainen!
Pikku hiljaa rakkauteni häneen väheni, ja aloin
huomaamaan muitakin miehiä. Silloin tajusin, että
oli virhe ottaa hänet takaisin. Huomasin myöskin,
että hän ei koskaan muutu.
Nyt jälkeenpäin on tullut tietoon, että hän jopa
petti sinä vuotena kun olin ottanut hänet
takaisin! Kadun nyt sitä, että otinkin hänet edes
takaisin!
Minäkin aina sanoin että jos mies pettää niin
heti jätän. Mutta ei se aina välttämättä toimi
niin. Kukaan ei voi sanoa sinulle mitä pitäisi
tehdä. Sinun täytyy vain selvittää pystytkö
elämään hänen kanssaan, pystytkö jättämään asian
taaksesi. Jotta suhde pärjäisi, koko syrjähyppy
on jätettävä taakseen, pystytkö siihen? Ainakin
meillä se uskottomuus tuli esille joka riidassa,
jos itse tein jotain väärin sanoin että mitä sinä
minua syytät, itse petit! Voi olla helppoa antaa
anteeksi, mutta se unohtaminen on vaikeampaa.
On toki pareja, jotka sanovat, että syrjähyppy
paransi suhdetta, mutta minun kohdallani se
tuhosi suhteen.
Tuntuu varmasti erityisen vaikealta, kun olette
jo hankkineet yhteisen kodin ja on suunnitelmia
yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta muista että
muitakin miehiä on, ja tulet varmasti löytämään
jonkun uudenkin. Eli ei kannata pysyä yhdessä
vain sen tulevaisuuden ja yhteisen kodin takia.
Olen itse elänyt sinkkuna nyt puolisen vuotta, ja
eipä ole hullumpaa!
Ehdottaisin, että pitäisitte pientä taukoa, jotta
voisit miettiä asioita.
Netissä löytyy muuten ihan hyviä keskusteluryhmiä
aiheesta. Jos osaat ruotsia niin kannattaa
ehdottomasti käydä katsomassa näitä:
http://tycktill.aftonbladet.se/WebX?
[email protected]^[email protected]
http://www.netdoktor.se/debatt/frame.asp?
forum_id=335
Terv. kohtalotoveri
Minunkin mieheni petti minua reilusti yli vuosi
sitten. Sain tietää siitä pikku lipsahduksen
kautta ystävältäni parin kuukauden jälkeen itse
tapahtumasta... Se sattui.. Useat ihmiset
ympärilläni olivat tienneet lipsahduksesta mutta
kukaan ei uskaltanut kertoa siitä minulle.. Ei
edes mieheni vaikka kuulemma oli monta kertaa
yrittänyt. Asia sattui niin ***sti ja elämä kyllä
vähän hyppäs raiteiltaan, mutta vähitellen
kyselin kysymys kerrallaan asiat selviksi.
Pelkkää itsensä kidutusta....... Mutta millään
muulla tavoin siitä ei selviä!! Tänä päivänä
elämme onnellisesti yhdessä kolmatta vuotta ja
suunnitelemme perheen perustamista. Joskus
riidellessä räväytän haavat auki ja kyllä sen
näkee että se sattuu häneenkin ( ja silloin kadun
puolestaan minä..)
Halusin vain siis kertoa että pettäminen ei
välttämättä tarkoita suhteen loppumista, mutta ei
kyllä ole mitenkään suositeltavaakaan. Riippuu
erikseen jokaisesta suhteesta ja ihmisestä mitä
tulee tapahtumaan. Sen kyllä sanon vielä että jos
toinen kerta tulisi tapahtumaan niin sen jälkeen
olisi kyllä saman tien että harasoo, vaikka
kuinka rakastaisin!! Petettynä osapuolena minä
ainakin tunsin itseni niin rumaksi läskiksi
huonoksi rakastajaksi jne. jne. jne. jne. jne.
jne. Että siitä toipumiseen/itsetunnon takaisin
saamiseen menee piiiitkääää aika. Tsemppiä
kaikille!!
On petetty. Kerran. Oli ihan harkittu ja
suunniteltu teko ja 15 vuoden avioliitto päättyi
siihen.
Ajattelin ensin, että ehkä sen asian kanssa voisi
elää, mutta ei siitä olisi enää mitään tullut.
Kun luottamus menee niin se menee eikä sitä saa
enää takaisin.
Tietysti Sinä teet omat ratkaisusi. Mallia ei
välttämättä kannata katsoa muista, vaan miettiä
omat ratkaisut ihan itse.
Yhden kerran, ei ole kertaakaan, kaksi kertaa on
jo tapa.
Kyllä sitä viinaa vaan voi syyttää..Olen itse
seurustellut reilun kk:n vasta,mutta olen täysin
rakastunut,hullaantunut miesystävääni! Hän on nyt
reissussa,olin lauantaina kännäämässä
kavereitteni kanssa..ja kuinkas ollakkaan
päädyttiin jatkoille erään miehen kanssa minun
luokseni..loppuun asti emme kiihkeitä
suudelmiamme ja hyväilyjämme vieneet,mutta nyt
minulla on aivan kamala olo! En ole ikinä
seurustellut pitempään ja olen tottunut olemaan
sinkkuna..mutta onneksi muistin rakkaani ja
ymmärsin laittaa lopun jatkoilla..Älä ole liian
ankara kullallesi,ei kännissä sekoiluissa ole
tunteet pelissä! Hänellä on varmasti tosi paha
olla tekonsa takia! Anna Anteeksi hänelle :)
Et sä voi syyttää viinaa siitä mitä teit!
Jokaisella pitää olla sen verran järkeä päässä
että tietää mitä tekee vaikka on humalassa! Jos
et ollut sen verran kännissä että kykenit
kuitenkin itse kävellä niille jatkoille niin
tiesit kyllä tasan tarkkaan mitä teit!! Ja kun
vielä muistatkin illan tapahtumat! Miksi kaikki
vain ajattelevat itseään nykyään??? Jos et osaa
edes kuukauden seurustelun jälkeen olla menemättä
jatkoille, niin kannattaa lopettaa suhde heti!
Itsekin olen usein niin kännissä etten mitään
tajua mutta luulen etten petä, mutta jos petän
niin en anna tyttöystävän antaa anteeksi enkä
pyydäkään. En antaisi itsekään. Ero siitä tulisi
mutta ehkäpä siitä jotain oppisi tulevaisuuden
varalle.
puolisoni oli pitänyt usean vuoden suhdetta
ulkomaalaiseen naiseen kun tämä paljastui-hän oli
myös valehdellut toiselle naiselle -eli petti
minua ja toista naista myös-syy miksi hän lähti
vieraisiin jo toistamiseen minkä tiedän varmaksi-
saattaa olla muitakin suhteita ollut pitkän
avioliiton aikana-on tuntematon-mutta itseäni kun
tutkiskelin -huomasin että olen uhkaillut
avioerolla koko avioliiton ajan-aina kun tuli
erimielisyyttä-itsekkin ihastuin työkaveriin niin
että siirryin pois makuuhuoneesta-haaveilin vain
hänestä ja unohdin täysin mieheni,ehkä käytökseni
oli sellaista että mies tunsi itsensä
ulkopuoliseksi vaikka en varsinaisesti
pettänytkään-kun taas rakennamme mieheni kanssa
yhteistä tulevaisuutta toisemme huomioon ottaen -
olemme rakastuneet uudelleen-lopulta mieheni
kertoi että on pelännyt koko avioliiton ajan että
löydän uuden miehen ja jätän hänet...kaikesta
huolimatta erolla uhkailu loppui minun puoleltani
ja voin sanoa että liian hätäisesti ei kannata
lähteä avioliitosta-syitä on molemmissa jos
ilmaantuu pettämistä-ketään ei voi omistaa -
rakkaus elää vapaudessa ja toisen
huomioonottamisessa.
Muistan itse omat sekoiluni vuosia sitten ja
muistan kun muutama vuosi sitten mieheni teki
omat sekoilut... Sattui niin hirveästi- mutta ei
21 vuoden jälkeen niin helposti periksi anneta.
Rakastimme kumpikin toisiaamme ja rakastamme
edellen - mutta jotenkin sitä vaan halusi hetken
vielä kokea olevansa haluttu ja huomioon otettu.
Katumus oli hirveä kummallakin ja syyllisyys ja
huoli että, ei kai sittenkään ole tuhonnut mitään
lopullista. - Se hän oli varmaan jotain 30-
villitystä- haluttiin palata nuoruuteen- mutta se
ei ollut sen arvoista... Tärkeintä oli puhua ja
puhua - ymmärtää kummankin tarpeet,
tulevaisuudessa- luottamus ei tule hetkessä
takaisin - mutta toisaaltaan se panee yrittämään
entistä enemmän liiton eteen... Helpolla kun ei
kuitenkaan kumpikaan halua erota...
Ei kukaan voi sanoa mitä teet- itse taitelusi
joudut käymään ja myös kantamaan vastuun.
Mutta jos todella rakastaa toista, niin
mielestäni yksi arvoton pano - ei ole sen
arvoinen että kaataisi sen hyvän yhteisen elämän-
helppoa ei ole taistella luottamusta takaisin -
mutta jos sen taistelee - on se sen arvoista!
Luulenpa ettei mieheni tee sitä koskaan uudellen -
oppirahat maksoi ja kovat - ja osaa arvostaa
sitä mitä meillä on - ja ymmärtää että ei se
ruoho ole vihreämpää aidan toisella puollella.
Entä minä itse- joskus ajattelee aikaa omaansa -
katuu ja unohtaa - mietii että tekisikö uudellen -
en tekis samoja mokia. Se tuhoaisi liian paljon...
Kestää aikansa rakentaa luottamusta ja saada
itsensä luottamaan toiseen - mutta toisaaltaan
mitä merkitsee se muutama tunti - niiden 21
vuoden joukossa - Ei mitään... vain arvoton
hetki - ja sen en anna tuhota hyvää elämääni -
hyvän miehen kanssa.
Kun aikoinaan miehni kertoi tapahtuneesta ja oli
kynnys korkealla mennä sänkyyn - mutta päätin
tehdä sen keskustelujen jälkeen Heti - ja halusin
todistaa itsellini ja Hänelle että seksi on
taatusti parempaa kanssani kun jonkun muun-
jouduin koville ja aamuyö vietettiin sängyssä- ja
se oli parempaa kuin vuosiin - siis uusi alku
kaikelle sille mitä ei ole tarvinnut katua...
Kun välillä tapahtuman jälkeen ei aina jaksanut
puhua kirjoitimme toisillemme asioita - ja niin
saimme takaisin kaiken - ehkä permpana kuin
koskaan aikaisemmin - mutta se vaatii paljon
kypsyyttä... Sen jälkeen uskalsi luottaa ja
kertoa ne villeimmät toiveetkin antaa aikaa
toiselle - ja ehkäpä aikanaan luottamuskin tuli
paremmaksi- vaikka toisaalta luulen että, näiden
vuosien jälkeen minulle ei ehkä olisi niin suuri
ongelma jos Hän kävisi vieraissa uudeellen -
en hyväksyisi sitä varsinaisesti mutta ei se
kaataisi maailmaani - johon hän kuuluu -
niinkuin aikuiset lapsetkin... Se on vain hetki
elämän virrassa - tiedän että, se sattuisi
kovasti - mutta silti anteeksi sen antaisin - en
tuhoa "hetkien" takia sitä kaikkea kaunista mitä
meillä on ja tulee olemaan...
Ja totuus on että, monet vanhat parit katsoo
elämää laajemmin kuin "nuoruuden ehdottomuus"-
tietänen että, ei maailma lopu omaan napaan...
Jos voit kuvitella eläväsi Hänen kanssaan vielä
vuosienkin kuluttua - älä heitä pois kaikkea
kaunista - sillä tulevaisuudessa voi olla, jopa
kaikki vielä paremmin. Jos uskallat luottaa Hänen
katumukseensa - voit saada takaisin paljon
enenmän kuin koskaan olet menettänytkään!
Ja se kaikki on taistelun arvoista!!
Ja loppuksi ajattelen että, ne joilla on huono
itsetunto päätyvät helposti eroon - he eivät
uskalla kohdata vastoinkäymisiä ja nähdä
muutoksen mahdollisuutta elämässään muutenkuin
pakenemalla ja jättämällä kaiken selvittämättä.
Tämä on tietysti kova "kasvunpaikka" - mutta jos
sen uskaltaa käydä läpi - pystyy sen jälkeen
selviämään melkein mistä "elämänmyllystä"
tahansa - voittajana.
nimimerkillä-anna aikaa itselle ja toiselle-
luettuani sen -totesin -siinä on elämänohjetta
kerrakseen...vain hyvä itsetunto vie yli
vaikeuksien-eikä kenenkään elämä ole toisen
puolison virheiden varassa.
Toisinaan kun elämä on liian onnellista ja
auvoista niin sen tahtoo rikkoa. Liika
onnellisuus on pelottavaa. Kerron näin pettäjän
näkökulmasta. Omissa suhteissani kun olen
pettänyt niin en ole osannut asialle antaa mitään
järkevää selitystä, ei se ole se viina eikä se
satunnainen himo, ne syyt on jossain syvemmällä
itsessä eikä ainakaan kumppanissa. Joskushan
pettäminen kumpuaa menettämisen pelosta tai
omanarvontunnon puutteesta. Aina se kai on
yksilöllistä. Sen neuvon annan, että älä anna
anteeksi ennenkuin syy pettämiseen on pöydällä ja
selvitetty muuten pettäminen saattaa toistua.
itse petin ex-kundiani...hän ei jättänyt mutta
jaksoi muistuttaa siitä aina..en edes mennyt
sänkyyn asti mutta jo suutelu on
pettämistä,joidenkin mielestä.En tiedä itse mitä
olisin tehnyt,mutta mieti asiaa toisin päin..En
usko että teidän kaunis maailmanne tuohon
kaatuu..Jos sitä ei enää KOSKAAN tapahdu.Tsemppiä
teille.