Te kaikki silikonirintojen ottamista harkitsevat; harkitkaa tarkkaan päätöstänne. Puhun kokemuksesta, minulla on takanani 2 leikkausta. Otin ensimmäiset implanttini 25-vuotiaana, olin täysin varma päätöksestäni ja myös varma siitä että en koskaan tee lapsia. Olin täysin rinnaton, TODELLA lauta joten siinä mielessä leikkaus oli perusteltu. Tulin raskaaksi päälle 30-kymppisenä ja toinen implanttitasku repesi, molemmat implantit myös poimuuntuivat pahasti ja näyttivät rumilta. Harrastan myös raskasta liikuntaa. Sen vuoksi implantit liikkuivat entisestään paikaltaan. Toinen rinta tuli myös kipeäksi. Oli pakko mennä uusintaleikkaukseen. Olisin voinut olla ottamatta uusia implantteja, mutta pelkäsin miltä näyttäisivät -AA -kupin nahkat venytettynä. Mietin että kun kerran tähän leikkiin olen ryhtynyt niin otan sitten uudet..
Näiden kaikkien vuosien jälkeen olen sitä mieltä että implantteja ei kannata ottaa mikäli aikoo tehdä lapsia, eikä siinä tapauksessa jos rakastaa raskasta liikuntaa. Nämä asiat vaikuttavat siihen että joutuu melkein väistämättä uusintaleikkaukseen. Uusintaleikkaus joudutaan tekemaan joka tapauksesa kuitenkin ainakin kerran elämän aikana, vaikka ei raskaaksi tulisikaan tms.
Katson nykyään luomurintoja eri silmin, useimmat niistä ovat todella kauniita. Olen järkyttyneenä katsonut plastikkakirurgisten sairaaloiden kuvagallerioita, joissa todella kauniit rinnat omistavat naiset leikkauttavat rintansa. En missään nimessä tuomitse leikkausta, omistanhan itsekin silikonit. Ehkä ottaisin omani uudestaan, sillä omat rintani olivat tosiaan tosi pienet. Mutta mikäli minulla olisi ollut edes A-kuppi, en olisi leikkaukseen mennyt. Luomurinnoilla voit imettää huoletta, liikkua surutta, nukkua missä asennossa tahansa, olla vapaasti, ei tarvitse jännittää tulevia leikkauksia, niistä koituvia ongelmia joita on lukuisia. Leikkauksesta toipuminen vie kauan aikaa, jos komplikaatioita tulee, vielä kauemmin.
Joten miettikää tarkkaan leikkaustanne. Valmistautukaa siihen, että olette "leikkauskierteessä" lopun elämäänne. Sekä alituinen pieni jännitys kulkee mukananne niin kauan kuin implantteja kannatte. Rinnat voivat alkaa yhtäkkiä oireilemaan.
Kadehdin naisia, jotka kantavat itsensä vikoineen, ryppyineen ja arpineen päivineen ylpeinä. Tuntematta tarvetta muuttaa itseään, leikellä itseään ja rakastavat itseään sellaisina kuin ovat. Tällaisia naisia on yhä vahemmän. Mieltämme muokataan ovelasti, yhä muovisempi ja leikellympi kauneusihanne iskostetaan jo todella nuorten tyttöjen mieleen. Olisi ihana sanoa omalle tyttärelleni, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, sinun ei tarvitse muuttaa mitään itsessäsi, olet täydellinen. Toki voin sanoa niin, mutta tietty uskottavuus siitä puuttuu.
Kenenkään ratkaisuja en tuomitse, tämä on vain oma mielipiteeni.
Näiden kaikkien vuosien jälkeen olen sitä mieltä että implantteja ei kannata ottaa mikäli aikoo tehdä lapsia, eikä siinä tapauksessa jos rakastaa raskasta liikuntaa. Nämä asiat vaikuttavat siihen että joutuu melkein väistämättä uusintaleikkaukseen. Uusintaleikkaus joudutaan tekemaan joka tapauksesa kuitenkin ainakin kerran elämän aikana, vaikka ei raskaaksi tulisikaan tms.
Katson nykyään luomurintoja eri silmin, useimmat niistä ovat todella kauniita. Olen järkyttyneenä katsonut plastikkakirurgisten sairaaloiden kuvagallerioita, joissa todella kauniit rinnat omistavat naiset leikkauttavat rintansa. En missään nimessä tuomitse leikkausta, omistanhan itsekin silikonit. Ehkä ottaisin omani uudestaan, sillä omat rintani olivat tosiaan tosi pienet. Mutta mikäli minulla olisi ollut edes A-kuppi, en olisi leikkaukseen mennyt. Luomurinnoilla voit imettää huoletta, liikkua surutta, nukkua missä asennossa tahansa, olla vapaasti, ei tarvitse jännittää tulevia leikkauksia, niistä koituvia ongelmia joita on lukuisia. Leikkauksesta toipuminen vie kauan aikaa, jos komplikaatioita tulee, vielä kauemmin.
Joten miettikää tarkkaan leikkaustanne. Valmistautukaa siihen, että olette "leikkauskierteessä" lopun elämäänne. Sekä alituinen pieni jännitys kulkee mukananne niin kauan kuin implantteja kannatte. Rinnat voivat alkaa yhtäkkiä oireilemaan.
Kadehdin naisia, jotka kantavat itsensä vikoineen, ryppyineen ja arpineen päivineen ylpeinä. Tuntematta tarvetta muuttaa itseään, leikellä itseään ja rakastavat itseään sellaisina kuin ovat. Tällaisia naisia on yhä vahemmän. Mieltämme muokataan ovelasti, yhä muovisempi ja leikellympi kauneusihanne iskostetaan jo todella nuorten tyttöjen mieleen. Olisi ihana sanoa omalle tyttärelleni, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, sinun ei tarvitse muuttaa mitään itsessäsi, olet täydellinen. Toki voin sanoa niin, mutta tietty uskottavuus siitä puuttuu.
Kenenkään ratkaisuja en tuomitse, tämä on vain oma mielipiteeni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Harvinaisen hyvä kirjoitus tällä palstalla!
Jokainen silikonit hankkiva harkitsee ilman tuota kirjoitustakin tarkkaan ja jokainen kunniallinen klinikka kertoo kaikki mahdolliset harmitkin. Elämässä pitää ottaa riskejä jos haluaa saavuuttaa jotain. Mukavuusalueellaan köllöttelijät eivät elä täyttä elämää
Kun lukee tällä palstalla olevia kirjoituksia laajemminkin, niin huomaa, että se epäonnistunut lopputulos tai leikkauskierre sitten kuitenkin tulee "yllätyksenä" potilaille, vaikka kuinka olisi harkittu. "Riski" ymmärretään ikävänä juttuna, joka sattuu muille ihmisille,
Minä otin yli nelikymppisenä, lapset jo tehtynä. Ehdin harkita monta vuotta. No olen ollut välillä tyytyväinen ja välillä vähemmän. Pääasiassa tyytyväinen. Ja tärkeää on myös se että oma puolisoni tykkää niistä. Itse olen päättänyt, että jos jotain sattuu, niin uusia en(todennäköisesti) ota, vaan sitten tyydyn olemaan luppatissininä topatut liivit päällä.
Jos on normaalikokoiset/näköiset rinnat niin ei kannata laittaa, itsellä oli tilanne missä rintakudos surkastui kokonaan imetysten ja laihdutuksen vuoksi, eli olin suurin piirtein kupiton läpsyloppatissi, pelkkää nahkaa jossa iso kurttuinen nännipiha ja sisäänpäin kääntyneet tunnottomat näpykät. Nyt on sentään jonkulaiset.
Itse aiemmin ajattelin etten ikinä menisi leikkaamaan rintojani.. Noh, mieli on vuosien varrella muuttunut kun raskaus ja painonvaihtelut aiheuttaneet kipeät riippurinnat. Vuosia syönyt kipulääkkeitä koska riipparit aiheuttavat minulle niska-hartiakipuja sekä itse rinnat sattuu niin paljon ettei niihin voi koskea. Eli vaihtoehdot leikkaus ja mahdollisesti komplikaatiot tai loppuelämä kipulääkkeitä ja siitä huolimatta päivittäiset kivut ilman toivoa paremmasta.