Fiilis treffeille lähtiessä?

No, ei kirjoittelun perusteella saa todellista kuvaa, mutta jotain
osviittaa kylläkin. Sitten itse treffeillä voi taas jännittää, niin että,
on kuin rautakangin niellyt.

Otan treffit treffinä, enkä odota mitään jippii elämystä, silloin ei pety
ihan peevelisti, eipä ole tullut vielä sellaista tunnetta, että nyt
meikäläistä viedään, kuin pässiä narussa.

"Minulla on aina ollut jo ennen treffejä sellainen tunne, että mitään suhdetta ei synny, hoidetaan tämä tapaaminen pois alta ja elämä jatkuu normaalisti sinkkuna..."

ihan sama fiilis ja näinhän se yleensä onkin että mitään kiinnostusta ei herää, mutta sen takia sinne kai menee kun joskus harvoin onkin sitten ollu mukavia yllätyksiä ja parempia kun mitään odotuksia ei ollu. Usein sitten ne joista ois etukäteen tosissaan kiinnostunu ja ajatellu että tästä vois tullakin jotain, niin ne miehet on perunu viime tingassa tms. eikä oo ainakaan kuulunu enää mitään sen yhden näkemisen jälkeen, että mitä lie feikkejä sit olikin. Ilmeisesti jos joku vaikuttaa liiankin hyvältä ollakseen totta, se ei oo totta.

Minkälainen se treffitilanne on yleensä ollut? Menettekö kahville istumaan? Musta on alkanut tuntua että se tilanne itsessään kahvilan pöydässä aiheuttaa sitä, ettei toinen ihminen oikein innosta. Parit viime treffit olen sopinut ns. "lentoon" eli johonkin luontevaan toimintaan. Yhden kanssa mentiin kauppaan ostoksille ja toisen kanssa sovittiin että nähdään illalla baarissa kun molemmat sattuivat olemaan lähdössä. Molemmissa tapauksissa on seurannut yön yli kyläilyä joko heti tai myöhemmin. Eli homma toimii tosiaan paremmin näin, tai sitten on vain sattumaa, että kolme edellistä kahvilatreffiä eivät johtaneet mihinkään.
Se kahvilahomma tuntuu niin epäluonnolliselta, kuin työhaastatteluun menisi ja sitten istutaan jonkun valjun valon alla siinä ja yritetään ihastua. Mutta kun näkee toisen "liikkeessä" niin ehkä se tuntuu jotenkin kiinnostavammalta?

Ennen ensitreffejä toinen on pelkkä mielikuva, joten ainakin itse pidän odotukset matalina. Mielestäni kahvila ei ole ole tutustumista ajatellen kovinkaan hyvä treffipaikka, varsinkin jos on taustahälyä. Piinallista pitää yllä kovaäänistä small talkia samalla kun yrittää syödä murenevaa croissantia ja juoda kahvia kädet jännityksestä täristen. Toisaalta kahvilatreffien etuna on se, ettei yhteistä matkaa tarvitse kahvikupposen jälkeen jatkaa, jos tuntuu, että tämä oli nyt tässä. Ainoat onnistuneet kahvilatreffini ovat olleet vanhassa puuhuvilassa, jossa sai jutustella rauhassa.

Olen ollut viimeksi netin kautta sovituilla treffeillä vuonna 2006, joten ei enää muistu mieleen etukäteisfiilikset. Paikan päällä tiesin heti, että näille treffeille ei tule jatkoa, eikä mieskään uutta tapaamista ehdottanut. Tapasimme jossain keskustan ravintolassa, tosin kumpikaan ei juonut alkoholia, jos sillä nyt jotain merkitystä on

Nettideittailussa on nimenomaan se ongelma, että useimmat deittailjat sopivat tapaamisen kahvilaan. Voiko tylsempää paikkaa olla?

Treffit kestävät yleensä vain hetkisen, ihmisen on tehtävä vastapuoleen vaikutus yhtäkkiä, miten se tavisliisalta tai tavisvilleltä onnistuu? Ei mitenkään, koska kahvilassa ei pääse edes fyysiseen kosketukseen toisen kanssa. Pelkkää tylsää juttelua ja kuivia vitsejä, hohhoijaa.

Tapaaminen kannattaa sopia johonkin arkipäiväiseen tilanteeseen, kuten kaupassa käymiseen, yhteiseen harrastukseen, kävelylenkille...jos kumpikin harrastaa lavatansseja, se on paras paikka. Baari on huono paikka, koska siellä on taustahälyä ja useimmat nettideittailjat eivät edes käy baareissa.

Olette siis tylsiä ettekä keksi mitään tekemistä. Istutte nokat vastakkain jossain kahvilassa ja mietit että loppuis jo. Itse olen vienyt naisen ajamaan kartingia, eläintarhaan, jäkis matsiin, linnanmäelle, veneilemään, uimaan, syömään, pyöräilemään, maalamaan taidetta ja vaikka mitä. Minusta pitää jotain ohjelmaa keksiä kun pelkkä juttelu on tylsää jossain kahvilassa. Treffien tarkoitus on tehdä vaikutus ja itse ainakin olen onnistunut.

Fiiliksiä on ollut monenlaisia. Joskus kirjoittelun ja kuvienvaihdon jälkeen on ollut hyvinkin toiveikas fiilis siitä että "olisikohan hän nyt se?" ja itse treffit olleet täysi pannukakku ja päinvastoinkin on ollut. Ei mitään odotuksia, jopa lähellä perua koko tapaaminen koska ollut juuri alkup. kirjoittajan kuvaama fiilis "ei tästä mitään kuitenkaan tule" ja onkin yllätykseksi ollut hyvin mielenkiintoiset treffit joita on saattanut seurata ainakin tapailua jos ei muuta.

ex treffeilija ehdottaa tuossa jotain tekemistä treffeille. Vaikka en itse ihan tuollaisia aktiviteettejä suosikaan niin olen kuitenkin huomannut, että pikainen kahvilassa tapaaminen työpäivän päätteeksi ei ole koskaan tarjonnut jatkotapaamista. Luultavasti kyse oli omasta ongelmastani päästä treffifiiliksiin sellaisessa tilanteessa, tunnelma on enemmänkin samanlainen kuin työtapaamisessa.

Kumppanini löytyi myös nettitreffien kautta. Hänen kohdallaan fiilikset oli etukäteenkin varsin positiiviset. Emme tavanneet myöskään kahvilassa vaan kävimme kävelyllä jonka jälkeen suunnistimme viinilasilliselle.

Mä oon ottanu sellasen asenteen ennen treffejä että katotaan nyt. Ei tuu taatusti pettymyksiä ja jos tapahtuukin jotain kivaa niin sitten sitä vastaa tuntee hehkuvansa. Kahden naisen kanssa oon käyny treffeillä joista ekan kanssa kolme kertaa ja siitä kehkeyty suhde. Toisen kanssa asuttiin niin lähellä että nähtiin joka päivä ja siitäkin tuli suhde. Kumpikin näistä suhteista ei tosin kestäny kovinkaan kauaa.

Treffeille lähtiessä en ole edes ujo kun on jo vähän aikaa tutustunu netissä. Eri asia olis mennä juttelee jollekkin täysin tuntemattomalle.