Olen eronnut virallisesti miehestäni jo viime kesäkuussa. Joudumme vielä ikävä kyllä asumaan saman katon alla vielä toistaiseksi - en tiedä kuinka kauaa mutta ihan taloudellisesta pakosta. Asumme Helsingissä, kummaltakin luottotiedot menneet, vaikea saada uutta kämppää. Minä olen työssä, hän työtön masentunut ja erittäin sairas, syö niin paljon lääkkeitä että moni vanhuskin kalpenisi.
Mies on tosi väkivaltainen - jotain kertonee sekin että olemme kaksi kertaa käyneet ihan oikeudessa asti. Hän on ei puhu, ei pussaa, ei ota katsekontaktia on aina ärtynyt masentunut, nytkäänn kahteen viikkoon ei edes ulkona ole käynyt. Lienee siis tyypillinen pohjanmaalainen- nimittäin sieltä hän on kotoisin.
Enhän minäkään toki mikään enkeli ole, mutta olen rauhallinen, haluan keskustella asiat selväksi ja yritän ennen kaikkea puhua mutta kun ei niin ei. Aina tulee turpiin. Poliisitkin jo nauravat meille, olen jo niin monta kertaa heidät joutunut hälyttämään - sanovat vaan että rauhoittukaahan nyt. Naapurin juopot käyvät meillä kuin kotonaan. On aina jatkuva pelko päällä kun tulen töistä kotiin. Onkohan se kuollut? Makaako se vielä, pelaako se taas jotain pelejä, katsooko taas jotain sairaita tappovideoita. Miksei se eti asuntoa itelleen kun sais kaupungilta koska tahansa. Taitaa olla niin läheisriippuvainen.
Minähän vieläkin ex-vaimona (marttyyrina) siivoan, tiskaan, laitan ruokaa, ostan jopa tupakat hänelle.
Olen yrittänyt hankkia apua sosiaaliviranomaisten, hänen sukulaisten ym. kautta mutta mikään ei auta. Mitä siis teen?
Mies on tosi väkivaltainen - jotain kertonee sekin että olemme kaksi kertaa käyneet ihan oikeudessa asti. Hän on ei puhu, ei pussaa, ei ota katsekontaktia on aina ärtynyt masentunut, nytkäänn kahteen viikkoon ei edes ulkona ole käynyt. Lienee siis tyypillinen pohjanmaalainen- nimittäin sieltä hän on kotoisin.
Enhän minäkään toki mikään enkeli ole, mutta olen rauhallinen, haluan keskustella asiat selväksi ja yritän ennen kaikkea puhua mutta kun ei niin ei. Aina tulee turpiin. Poliisitkin jo nauravat meille, olen jo niin monta kertaa heidät joutunut hälyttämään - sanovat vaan että rauhoittukaahan nyt. Naapurin juopot käyvät meillä kuin kotonaan. On aina jatkuva pelko päällä kun tulen töistä kotiin. Onkohan se kuollut? Makaako se vielä, pelaako se taas jotain pelejä, katsooko taas jotain sairaita tappovideoita. Miksei se eti asuntoa itelleen kun sais kaupungilta koska tahansa. Taitaa olla niin läheisriippuvainen.
Minähän vieläkin ex-vaimona (marttyyrina) siivoan, tiskaan, laitan ruokaa, ostan jopa tupakat hänelle.
Olen yrittänyt hankkia apua sosiaaliviranomaisten, hänen sukulaisten ym. kautta mutta mikään ei auta. Mitä siis teen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.