Onko hyviä ystäviä enää maailmassa?

Samaa asiaa olen miettinyt. Olen vajaa kolmekymppinen mies, jolla ei ole ollut kuin muutama ystävä ja sitten joitakin hyvän päivän tuttavia. Tuntuu, että ihmiset ovat tosi pinnallisia, eivätkä oikeasti halua tutustua toisiin ihmisiinä Monet tuntuvat käyttävän toisia vain hyväksi ja pyrkivät nostamaan omaa statustaan toisten kustannuksella. Aika paljon olen kohdannut myös sitä, että leikitään toisten kustannuksella ja esitetään kaveria sekä ollaan mukavia, mutta tämä on pelkkää esittämistä. Hyvän päivän tututkin ovat ihan mukavia, mutta kaipaisin oikeita kavereita ja ystäviä. Hyvänä esimerkkinä on yksi harrastusporukka jossa olen mukana. Näiden ihmisten kanssa on tullut vietettyä monia hauskoja hetkiä, mutta ei heitä oikeasti kiinnosta kuulumiseni tai tekemiseni, eikä se, että kuka olen.

En vain oikein ymmärrä, että miksi ihmiset eivät välitä toisistaan, eivätkä halua tutustua uusiin tyyppeihin. Jotenkin on ruvennut tuntumaan siltä, että me suomalaiset ollaan tosi kuppikuntaisia ja sisäänpäin lämpiäviä. Ollaan siinä omassa pienessä porukassa, eikä ulkopuolisia hyväksytä. Joko olet päässyt piireihin tai sitten et, eikä ikinä niihin tule pääsemään. Ehkä minä vain olen naivii. Haluaisin vain enemmän oikeita kavereita ja ystäviä, joita kiinnostaisi kuulumiseni ja viettää kanssani vapaa-aikaa. Näköjään se on liikaa vaadittu.

spogjpjpjpj kirjoitti:

Samaa asiaa olen miettinyt. Olen vajaa kolmekymppinen mies, jolla ei ole ollut kuin muutama ystävä ja sitten joitakin hyvän päivän tuttavia. Tuntuu, että ihmiset ovat tosi pinnallisia, eivätkä oikeasti halua tutustua toisiin ihmisiinä Monet tuntuvat käyttävän toisia vain hyväksi ja pyrkivät nostamaan omaa statustaan toisten kustannuksella. Aika paljon olen kohdannut myös sitä, että leikitään toisten kustannuksella ja esitetään kaveria sekä ollaan mukavia, mutta tämä on pelkkää esittämistä. Hyvän päivän tututkin ovat ihan mukavia, mutta kaipaisin oikeita kavereita ja ystäviä. Hyvänä esimerkkinä on yksi harrastusporukka jossa olen mukana. Näiden ihmisten kanssa on tullut vietettyä monia hauskoja hetkiä, mutta ei heitä oikeasti kiinnosta kuulumiseni tai tekemiseni, eikä se, että kuka olen.

En vain oikein ymmärrä, että miksi ihmiset eivät välitä toisistaan, eivätkä halua tutustua uusiin tyyppeihin. Jotenkin on ruvennut tuntumaan siltä, että me suomalaiset ollaan tosi kuppikuntaisia ja sisäänpäin lämpiäviä. Ollaan siinä omassa pienessä porukassa, eikä ulkopuolisia hyväksytä. Joko olet päässyt piireihin tai sitten et, eikä ikinä niihin tule pääsemään. Ehkä minä vain olen naivii. Haluaisin vain enemmän oikeita kavereita ja ystäviä, joita kiinnostaisi kuulumiseni ja viettää kanssani vapaa-aikaa. Näköjään se on liikaa vaadittu.

Aivan samat ajatukset pyörii mielessä. Miksi kukaan ei soita eikä kysy mitä kuuluu? Enkä minä osaa soittaa tai tehdä aloitetta ystävyyden luomiseksi. Tiedänkö minä edes mitä ystävyys on kun en ole sitä koskaan kokenut? Mikä meissä on vikana? Miksi jollakin on niin paljon ystäviä että aika tuntuu loppuvan kesken ja toinen joutuu olemaan täysin yksin. Yksin ihmisten keskellä.

Monella vaan omalehmä ojassa.Ystävien pitäisi luottaa ja uskoa toisiinsa.Jamppa Tuomisen"Luota ystävään",sekä Arja Saijonmaan "Ystävänlaulu",kappaleita todellisesta elämästääKannattais kuunnella ajatuksen kera.Turhia,tuttuja ja kavereita tulee ja menee,tosiystävät tulee jäädäkseen,eivätkä petä ja jätä heti,jos pieni ongelma tulee eteen,vaan pysyy rinnalla tukena.