Reilu kuusi vuotta ja kaksi lasta kestänyt
avosuhteemme on ehkä loppusuorallaan. Riitelemme,
katkeria sanoja lentää puolin ja toisin,lähes
kaikki mitä sanotaan, tuntuu silkalta
vittuilulta. Seksi ei ole sujunut aikoihin,
kumpikin tyydyttää itsensä miten parhaiten
taitaa. Joskus ihan harvoin voimme koskea
toisiimme, mutta kynnys siihenkin kasvaa. Toinen
valittaa, kun toinen ei koskettele, toinen
valittaa henkisen yhteyden puutetta. Vartutaanko
vielä jomman kumman ilmoitusta, että joo, nyt oon
vieraisiin lakanoihin menossa, vai jokohan tämän
voisi lopettaa. Toisaalta, tuntuu kuin
määräisi "piuhat irroitettavaksi". Voiko olla
täysin varma, ettei huominen ole jo parempi,
ettei huomenna jo aurinko paista risukasaan..
avosuhteemme on ehkä loppusuorallaan. Riitelemme,
katkeria sanoja lentää puolin ja toisin,lähes
kaikki mitä sanotaan, tuntuu silkalta
vittuilulta. Seksi ei ole sujunut aikoihin,
kumpikin tyydyttää itsensä miten parhaiten
taitaa. Joskus ihan harvoin voimme koskea
toisiimme, mutta kynnys siihenkin kasvaa. Toinen
valittaa, kun toinen ei koskettele, toinen
valittaa henkisen yhteyden puutetta. Vartutaanko
vielä jomman kumman ilmoitusta, että joo, nyt oon
vieraisiin lakanoihin menossa, vai jokohan tämän
voisi lopettaa. Toisaalta, tuntuu kuin
määräisi "piuhat irroitettavaksi". Voiko olla
täysin varma, ettei huominen ole jo parempi,
ettei huomenna jo aurinko paista risukasaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
...pässinlihaa! Itse olen saman kokenut ja voin
olla melko varma, että ainakin puolisosi (kenties
myös sinä) on käynyt jo vieraissa.
Kannattaako jatkaa tuollaista jos vaan riidellään
ja vittuillaan... se kaikki heijastuu myös
lapsiin. Kun itse erosin ovat lapsetkin olleet
erilaisia... iloisia ja eläväisiä...:)
Tietenkään ero ei ikinä ole helppo, mutta
joissain tapauksissa kannattavaa.
Koittakaa Jaksaa... :)
Samat oireet meillä muuten, mutta suhde oli
kestänyt jo tuplasti kauemmin, lapsia sama määrä.
Muija lähti kun en oikein piitannut siitä ja
seksi ei tuntunut hurjien vuosien jälkeen enää
miltään, siis minusta.
Eipä me juuri riidelty,...en tykkää, parempi
toimia kuin kälättää.
Huonekaluliikkeet tienaa, kun täytän tyhjäksi
käynyttä asuntoa mieluisillani kamoilla varmana
siitä, että tämä kasvattaa.
Kauheen nopeesti teillä meni, jos kuudessa
vuodessa tilanne tuo. Luulisin, että voisi olla
jotain vielä tehtävissä, mutta en todella ole
mikään asiantuntija. Uskon, että seuraat
sydäntäsi, kun vain tunnet sen.
Me on oltu yhdessä 15 vuotta. Ekat 11 vuotta oli
sellaista ihan ok -meininkiä. Välillä oli
tuollaisia pitkiä kausia että kaikki oli
perseestä ja oltiin hyvin lähellä erota.
Mutta jostain syystä homma yhtäkkiä kääntyi ihan
mahtavaksi! Seksielämä parani kun molemmat
paljasti lopulta haaveensa, ja lasten syntymä
yhdisti entisestään.
Joten: se voi parantua tuosta, ja paljonkin!
TYötä kyllä vaatii ja puhumista.
Selvittäkää seksihaaveenne ja tehkää jotain
uutta, hyvä seksielämä parantaa suhdetta
muutenkin.
Mielestäni kannatta yrittää vielä. On kausia,
jolloin naapurin 60-vuotias jäkättävä mummokin
tuntuisi paremmalta puolisolta kuin oma. Mutta
silti tilanne voi muuttua. Oletko varma, että
olette yrittäneet kaikkenne? Oletteko käyneet
esim pariterapiassa? Ei kannata luovuttaa ennen
kuin kaikki on yritetty. Samat ongelmat tulevat
kuitenkin vastaan seuraavissakin suhteissa. Ja
tässä suhteessa sinulla on sentään lapset!