Pihi/marttyyri-ystävä

No jaa, itse asiassa hänellä saattaa kuitenkin olla aika pieni se eläke. Esim. minä itse olen kaupungin virkailija ollut koko ikäni, jään eläkkeelle lähivuosina ja eläkkeeni tulee olemaan n. 1400 euroa. Siitä pois vero, niin jäljelle jää noin tonni. Jos ystäväsi maksaa edes jonkunlaista yhtiövastiketta plus muut asumiskulut, ei siitä eläkkeestä niin kauheasti käteen kuukaudessa jää. Ystäväsi eläke voi siis olla tätä pienempikin, riippuen mitä on tehnyt ja kuinka kauan. Eli en hirveästi hehkuttaisi sitä, että hänellä on pieni mutta normaali eläke. Yksinelävä ihminen voi eläkkeellä joutua aika vähille tuloille.

Pihiys eli nuukuus voi olla ihan myötäsyntyistä. Pullojen ja tölkkien keräily on toisaalta ihan viisasta hommaa. Nytkin äsken koiran kanssa lenkillä käydessäni poimin pari tölkkiä tien vierestä. Eteisessä on muovikassi näitä löydettyjä tölkkejä ja pulloja varten, tienvierus on siistimpi ja minä saan vähän rahaakin. Ajattelen, että kun jään eläkkeelle, taidan tosissani alkaakin varsinkin kesäaikaan tehdä aikaisia pyörälenkkejä ja keräillä samalla tienvieriin viskotut tölkit ja pullot talteen. Tässä lähistöllä on parikin huvittelupaikkaa, ja esim. viime juhannuksen jälkeen tein ihan mukavan "tilin."

Ota ystäväsi sellaisena kuin hän on. Ei hän miksikään muutu. Voithan joskus sanoa hänelle, että ajattele kuitenkin, miten kivasti meillä asiat on, tässä sitä mennään ja ollaan ja käydään vaikka kahvilla, ei estä kukaan eikä mikään. Ollaan ihan itsellisiä ja omillamme, ei tarvita toisten apua. Eiköhän me pärjätä, kun huonompiosaisetkin pärjäävät. Muistuta, että onhan sulla ystäviä, et ihan unohdettu ole.

Minullakin on vähän samantapaista kokemusta eräästä itseäni vanhemmasta ystävättärestä. Tuntui joskus, että hän ei todellakaan myöskään yhtään tiedostanut sitä, miten vaikeata jossain muissa oloissa elävien ihmisten elämä saattoi olla, ja miksi minulla esim. oli (ja on nytkin) kummilapsi kehitysmaassa. Kun kerroin hänelle tästä toiminnasta ja näytin hänelle valokuvia lapsesta ja tämän kirjeitä ja muutenkin koko toiminnasta, hän oli aivan kuin eri maailmassa, ei edes halunnut ymmärtää mitään. Hänestä oli ihan älytöntä, että laitoin joka kuukausi pienen rahasumman järjestön tilille, mikä kustansi lapsen koulunkäynnin. Jos joskus erehdyin sanomaan, että minulla ei ole nyt varaa johonkin juttuun, niin hän heti muistutti, että mikä ihme se on kun sinnekin ihan turhuuteen rahojas työnnät. Joten päätin, että ok, kun hän ei tätä tajua niin ei tajua ja sillä siisti.

Ehkä tässä kuten sinunkin tapauksessasi on myös vaikuttamassa se sukupolvien välinen kuilu.

Kiitos vastauksestasi! Pullojen ja tölkkien keräys on luonnon kannalta ehdottoman hyvää toimintaa ja saa monet liikkumaan! Mutta tölkeistä on täällä sellainen 'kilpailu' että kuka noista kerääjistä kerkiää ennen ja tämä tuttava naiseni päivystää välillä pimeässä illassa erään urheilupaikan lähellä näitä tölkkejä. Minusta se menee jotenkin vähän liian pitkälle. Itse kyllä poimin roskia ja tölkkejä jos ne 'vastaan kävelevät' mutten niitä missään talvipakkasessa montaa tuntia kyttää.
Ymmärrän myös säästäväisyyden ja elämisen tuloilla jotka on. Mutta piheys ja säästäväisyys on kaksi eri asiaa!! Naisella on esim. keliakia, mutta ei raaski ostaa esim. näitä erikoisjauhoja, tai erikoisleipää tms. Tiedän että ne on vähän kalliimpia mutta oman terveytensä vuoksi olisi varmaan suotavaa käyttää rahoja sellaiseen kun hän muuten tuntuu olevan terveydestään niin tarkka?? Edes silloin tällöin.
Odottaa aina että muiden pitäisi soittaa hänelle...mitä jos ottaisi itse puhelimen käteen ja soittaisi itse jollekin?? Ja se että jollei voi uhrata vajaata 0.10 senttiä tekstiviestiin niin minusta se menee hieman yli hilseen.
Ei voi odottaa vain muilta 'uhrauksia' jollei itse ole millään tavoin tulossa vastaan toisia.

Mutta kuten totesin, kaikkea hyvää hänelle toivon eikä minulla sinäänsä ole häntä vastaan mitään. Mutta toivoisin ettei hän 'takertuisi' henkisesti minuunkaan koska kuten sanoit, välissä on ainakin se 'sukupolvien kuilu' ja muutenkin hyvin erilaiset elämät.

Hei! Taitaa olla sukua mun äitikullalleni tuo sun tuttavasi. Äiti on ikänsä ollut säästäväinen, mutta vanheneminen on tuonut mukanaan sitten jo todellisen pihiyden. Mikään ei saisi maksaa mitään. Sen kanssa on joutunut joskus todella olemaan "naimisissa."

Kaikki, mitä hän ostaa, on halvinta mahdollista ja sen vuoksi sitten ei niin laadullista. Kymmenen sentin hintaerokin on jo suuri, ei voi ostaa jotain tästä kaupasta, kun toisessa kaupassa se on 10 senttiä halvempaa. Sillä ei ole väliä, maksaako bensa mitään, kun lähdetään ajamaan sinne toiseen kauppaan, hän kun ei tietenkään sitä bensaa maksa eikä sen kulumista yleensä edes ymmärrä, autoton kun on ikänsä ollut. Kaupassakäynti hänen kanssaan on yleensäkin yhtä tuskaa, kun hän laskee ja puntaroi kaikki viimeiseen pisteeseen asti, jonkun juustopakkauksen ostamiseen voi mennä puoli tuntia, kun haetaan sitä halvinta mahdollista ja mietitään, olisiko sitä vielä halvemmalla jossain muualla.

Kerran hän äkäili minulle, että on se kumma, kun hän ei saa niitä plussaseteleitä ikinä, kyllä häntä varmaan huijataan kaupassa. Selitin, että hänen kauppalaskunsa ovat niin pieniä, ettei pisteitä kertakaikkiaan kerry, mutta ei mennyt perille. Kerran sitten tuli yksi plussaseteli ja sitä hän säilytti niin kauan, että sekin meni vanhaksi.

No, ei hän sentään säästele purkkeja eikä narunpätkiä, niin kuin eräs tuntemani vanhempi ihminen oli tehnyt kai ikänsä. Asunnon tyhjentäminen roinasta hänen kuolemansa jälkeen oli kuulemma varsinainen prosessi.

Totta, se säästäminen voi todella mennä yli hilseen ja ärsyttäähän se muita ihmisiä, jos näiden aina odotetaan hoitavan se kustannuspuoli, oli se sitten miten vähäinen tahansa. Terveyden kanssa leikkiminen voi käydä sen kukkaron päälle raskaasti vielä myöhemmin.

Et voi muuttaa tätä tuttuasi, mutta kun tiedät millainen hän on, niin päätät itse, missä määrin hänen kanssaan olet tekemisissä. Ei kannata hirveästi uhrata omaa aikaansa siihen, että joudut vaikka tahtomattasikin ärsyyntymään. Meitä on niin moneksi täällä.