poikaystävälleni meillä menee kaikki hyvin, mutta
minä en taida enää rakastaa kuitenkaan
poikaystävääni ja se luulee että rakastasin.
kertoisin kyllä sillä eihän toiselle saisi
valehdella rakkauttaan.
ongelma on siinä että tämä jätkä on hieman
henkisesti tasa-painoton.hänet on kerran jätetty
ja se meni sitten viiltämään ranteet auki ja
pelkään että jos se sitten menee tekeen sen
uudestaan ja että onnistuis tällä kertaa.
olenko vastuussa sen elämästä että pitäskö mun
vaan jatkaa vale rakkautta???
minä en taida enää rakastaa kuitenkaan
poikaystävääni ja se luulee että rakastasin.
kertoisin kyllä sillä eihän toiselle saisi
valehdella rakkauttaan.
ongelma on siinä että tämä jätkä on hieman
henkisesti tasa-painoton.hänet on kerran jätetty
ja se meni sitten viiltämään ranteet auki ja
pelkään että jos se sitten menee tekeen sen
uudestaan ja että onnistuis tällä kertaa.
olenko vastuussa sen elämästä että pitäskö mun
vaan jatkaa vale rakkautta???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä lankesin joskus pahaan ansaan noitten
itsemurhauhkailujen kanssa. Siitä on jo 10 vuotta
aikaa, mutta ei montaa päivää kulu, ettenkö asiaa
olisi ajatellut.
Tajusin vasta jälkeen päin, että pois olisi
pitänyt lähteä mahdollisimman pian ja hänen olisi
pitänyt hakea apua. Olin silloin vielä aika
nuori, enkä ymmärtänyt ihan kaikkea mitä tässä
maailmassa tapahtuu.
En ollut koskaan tätä poikaa ajatellutkaan
jättää, koska olin tosi tosi tosi rakastunut.
Siitä huolimatta hän uhkaili alituiseen, että jos
hänet joskus jättäisin, hän tappaisi itsensä.
Asiasta tuli pakkomielle.
Sitten eräänä iltana hän LUULI, että en enään
rakastanut häntä ja hän hirtti itsensä.
Aina olen itseäni syyttänyt, mutta jollakinlailla
tajuan kai sen, ettei minulla ollut
mahdollisuutta selvitä sen asian kanssa. Kierre
olisi pitänyt katkaista alkuunsa. Olisi pitänyt
jättää hänet ensimmäisen uhkauksen jälkeen. Ehkä
se silloin niin nuori poika olisi selvinnyt
hengissä.